kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Meidän ihmisten on mahdoton nähdä toisten ihmisten sydämeen, ja joskus tulkitsemme väärin omaammekin. Kaikkien kirkkojen ja adventtikirkonkin piirissä on tapauksia, joissa yksi uskon ja elämän väärin painottanut henkilö tekee toisten elämän helvetiksi ympärillään ja tällaisessa tilanteessa olleelle oikea elämä ja usko avautuu vasta, kun pääsee pois siitä yhteisöstä ja tilanteesta, joka on koettu painostavana. Hyvä näin, ei adventtikirkko ole pelastaja vaan Jeesus.

    Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikkien pitäisi missään kirkossa (adventtikirkossakaan) aina kulkea jonkun ihmisen, Raamatun tai edes EGWn tuomion alla. Oma kotini oli adventistikoti. Valoisa koti, jossa lämpöä, iloa, tukea ihan riittävinä annoksina ja kaakaota ja pullaa ei vain minulle vaan kaikille kavereillekin, kuuluivat sitten kirkkoon tai eivät.

    Vaikka isä ja äiti olivat täysin varmoja siitä, että Jumala oli kutsunut adventtikirkon lopunajan seurakunnaksi, usko koettiin yhteiseksi kaikkien heränneiden kristittyjen kanssa ja kun radiosta tuli vaikka luterilainen tai vapaakirkollinen Jumalanpalvelus niin vanhempani mielellään kehuivat hyvää saarnaa tai kaunista laulua.

    Tietenkin he myös mielellään antoivat neuvoja eri elämäntilanteisiin, mutta ne annettiin aina nöyrästi keskustelemalla... En muista vanhempieni kertaakaan sanoneen, että minun pitäisi tehdä jotakin ja vedonneet EGWn kirjoituksiin. Raamattu oli heille selvästi tärkeämpi. Äiti taisi lukea Raamatun kannesta kanteen yli 60 kertaa, mihin minä tuskin koskaan pääsen, elle Herra anna vuosia kuin Metusalahille. Mutta neuvoja ei koskaan tuputettu tuomiohengessä, vaan kaiken yläpuolella on kunnoitus ja rakkaus lasta, siis minua kohtaan. He ymmärsivät, että kannettu vesi ei pysy kaivossa, pakotettu uskonto ei kanna hedelmää, ja antoivat minulle ikäkauteen sopivan määrän itsemääräämisoikeutta, vapauden tehdä myös tyhmyyksiä. Voin vain kiittää heitä siitä, että jakoivat uskoaan niin sopivan harvoin ja pieninä annoksina, että kiunnioitukseni heitä ja heidän uskoaan kohtaan on säilynyt.

    Minulle tämä tausta on oikeaa adventismia, mutta taidamme kaikki olla taustamme vankeja. :)

    Kai
  2. Omakohtainen usko, uudestisyntyminen, Jumalan pelastavan armon vastaanottaminen, sen ymmärtäminen, että omat työt ovat pelastuksen saavuttamiseksi vain haitta, nollan arvoisia, ja että Jeesuksen työ riittää kaikkeen - on kaiken protestanttisen uskon ja myös oikean adventtikirkon piirissä tapahtuvan opetuksen ydin. Mikään, mitä me teemme, ei pelastuksen vaa'assa paina mitään tai anna meille ansiota Jumalan edessä.

    Jeesuksn risti on uskon perustus, ja vain sille voi rakentaa mitään.

    Halu tehdä Jumalan tahto syttyy vasta uskon herättyä. Jumala sana ohjaa siinä ja Pyhä Henki antaa voimaa ja apuaan sen mukaan kuin olemme valmiit ottamaan vastaan, mutta ei koskaan niin, että toivomme perusta siirtyisi omiin tekoihimme tai omaan hyvyytemme. Uskovalle ainoa toivon perusta on aina Kristuksen täytetty työ.

    Mitä Pyhä Henki ensimmäiseksi opettaa? Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta... Ensimmäinen hedelmä Hengen työstä on rakkaus ja jos Henki ei voi antaa meille rakkautta niin uskonveljiä kuin syntisiäkin kohtaan, ei Henki pysty muutakaan kanssamme tekemään. Kaikki käskyt täyttyvät oikealla tavalla vain, kun mukana on rakkaus ja siksi vasta tämän jälkeen kannattaa alkaa puhua siitä, kuinka voimme täyttää sen, mitä ymmärrämme Herran tahdoksi. Oikea asenne tässä on: Sinun tahdosi, minun Jumalan,i minä teen mielelläni... Tämän Herran Henki tahtoisi meille antaa.

    Sapattikin tähän kokonaisuuteen kuuluu, vaikka itse en ota sitä velvollisuutena vaan lahjana. Kuinka lepo voisi mitään muuta ollakaan... sehän on vähän kuin armo - saa vain nauttia!

    Kai
  3. No mutta, tehän olette etuajassa. Eihän siitä ole vielä mennyt kuin kolme viikkoa, kun siellä haudalla viimeksi oli obeliski. On varmaankin aika turhauttavaa, kun adventismi ja obeliski aihetta on palstalla jo jankattu ainakin 153 viestiketjussa, viime vuosina keskimäärin kerran kuussa. Vaikka kommenttien määrä näissä ketjuissa on varmaankin tuhansissa, vieläkään kukaan kohtuullisella ajattelukyvyllä varustettu ei taida uskoa siihen merkitykseen, joka tällä obeliskilla kerran toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen väitetään olevan. :)

    Aikaa asiaan ei kannata paljon uhrata, mutta lyhyesti juttu mennee näin.

    Thomas Jefferson (Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen kirjoittaja ja ensimmäinen presidentti?) oli jonkinlainen arkkitehti ja piirsi omalle haudalleen obeliskin. George Washingtonin muistomerkiksi tuli jättikokoinen obeliski. Ehkä Jefferson oli vapaamuurari, ehkä ei, mutta ei se tee kaikista amerikkalaisista vapaamuurareita. Obeliski hautakivistä tuli 1800 -luvulla suosittuja ja vain täysin lapsellinen henkilö väittäisi, että kaikki, jotka saivat sellaisen haudalleen olivat muurareita.

    Olisi aivan yhtä tymää väittää, että kaikki jenkit olivat muurareita siksi, että kantavat lompakossaan dollarin seteleitä, joissa niissäkin on jotakin vapaamuurarisymboliikkaa.

    Jos ihmisestä noin helposti tulee vapaamuurari niin sitten Helsingin suurkirkossa käyvät ovat pakanoita, kun rakennuksissa on parthenonin temppelistä saadun mallin mukaan tehty pylväikkö ja niiden päällä oleva friisikolmio! Sama pätee valtioneuvoston rakennukseen, Helsingin yliopistoon ja ilman kolmiota myös eduskuntataloon. Hmmm... ehkä ne pakanoita näissä viimeksi mainituissa ovatkin, mutta eivät rakennusten arkkitehtuurin vuoksi.

    Obeliskia ei perhehaudalle hankittu EGWn kuoltua vaan James Whiten kuoltua. Sen hankinnasta on jotakin kirjeenvaihtoa ja eiköhän se historia silloin ollut samantapainen kuin nyt. Isäni kuoli ja kohta hautakivimyyjät alkoivat soitella... äitini kuoli ja taas joku kauppasi kiveä, vaikka sellainen jo oli olemassa isän jäljiltä. EGWnkin aikana joku hyvä hautakivikauppias myi perheelle obeliskin. Kirjeenvaihto osoittaa, että alkuperäisenä suunnitelmana oli ollut laittaa haudalle murtunut kivi kuvaamaan sitä, että James White kuoli hyvässä työiässä, mutta sitten joku tarjosi heille sileää kiveä, josta EGW totesi, että se kuvaa hyvin Jamesia, jonka kesken jäänyt työ vastasi sitä, mitä kolme miestä olisi tehnyt koko elämässäään. Missään kirjeevaihdossa ei ole pienintäkään viitettä siitä, että kukaan asianosaisista olisi yhdistänyt obeliskia vapaamuurariuteen. Sen sijaan niissä on ihan peruskristillinen luottamus ylösnousemukseen ja pelastuksen toivoon Kristuksen ansiosta. Jauhatte tässä siis James Whiten hautakivestä!

    Muuten käsien ristiminenkin on alkujaan pakanallinen tapa - Raamattu puhuu käsien kohottamisesta rukouksessa tai maahan heittäytymisestä. Mutta tuleeko meistä pakanoita, kun panemme kätemme ristiin? Ei. Olisi lapsellista tehdä symbolista tärkeämpää kuin, mitä sydämessä liikkuu.

    Jos haluatte todistaa EGWn vapaamuurariutta näyttäkää tietoja hänen osallistumisestaan kokouksiin, kirjeenvaihtoa aiheesta, jotakin millä olisi painoarvoa. Mutta eihän sellaista ole. Ehdotankin, että painatte stop nappia tässä kohtaa ja luotatte siihen, että kyllä joku todennäköisesti neljän viikon kuluessa löytää aiheen uudelleen ja esittää sen, kuin kukaan ei olisi koskaan ennen tästä taivaatkin mullistavasta obeliskitiedosta mitään kuullut.

    Kai
  4. Tekee mieli lisätä vielä sen verran, että EGW kritiikki on vaikea laji, kun pitäisi vähän lukea EGWtä ja lukea muutakin samalta ajalta, että pystyisi arvioimaan, mitä hän tarkoittaa. Nettisivuja kyhäävät EGW kriitikot ovat suurelta osalta hörhöjä, jotka eivät tällaiseen pysty. Sen sijaan asioita revitään tekstiyhteydestään tai väitetään ilman todisteita. Tavoitteena on raflaavuus, ei harkitut ja perusteltavissa olevat faktat.

    Jos tätä vertaa laajempaan raamattukritiikkiin tai uskontokritiikkiin niin löytyy paljon tyhjää räpätystä, mutta jostakin myös harkittuja ja fiksuja ajattelemisen aihetta antavaa kritiikkiä. Tällä palstalla sellaista harvoin näkee. EGWn kohdalla kriitikot kuitenkin näyttävät olevan sen verran siipeensä saaneita tai pieniavioisia, että heidän nettisivuihinsa kannattaa suhtautua aika varovasti. En ole paljon näitä sivuja katsellut, mutta muistaakseni vain kerran tai kaksi, olen nähnyt niissä jotakin, josta olen ajatellut, että asiasta tulisi keskustelu, se ihan tosissaan kannattaisi selvittää.

    Kai
  5. Annetaan nyt sitten kommentti, kun sitä pyydetään.

    En ole koskaan sanonut mitään EGWn suhteesta johonkin hämäräkultteihin. Aiempi kommenttini koskee aivan muuta.

    Pidän tätä täytenä huuhaana. Kaikki kristityt uskovat Jumalan näkevän kaiken, mitä maan päällä tapahtuu ja Raamatussa on tekstejä, joissa kerrotaan Herran silmien tarkkaavan maata. Siitä, että EGW sattuu joskus käyttämään samaa fraasia kuin vapaamuurarit kirjoittaessaan ollaan vielä pitkän matkan päässä mistään todisteesta sen puolesta, että hän olisi vapaamuurari.

    Koko juttu tuntuu siltä, että webbisivun tekijä yrittää epätoivoisesti löytää jotakin mutaa heitettäväksi ja sitten löytää kolme sanaa määrätyssä järjestyksessä, eikä ollenkaan pysähdy miettimään, kuinka muut samana aikana samoja sanoja käyttivät tai että jutun todistamiseksi pitäisi löytyä vaikkapa kirjeenvaihtoa vapaamuurarien kanssa, yhteydenpitoa tai vapaamuurarien tilaisuuksissa käyntiä, laajempaa opetusta, joka vastaisi vapaamuurarien käsityksiä. Mutta eihän sellaista ole. Koko juttu on olikevankeliumia. :)

    Kai
  6. Huolenne on aika huvittavaa. On jo todettu, että ehtoolliseen voi osallistua ilman jalkojen pesua. Kenenkään ei tarvitse jalkojen pesuun osallistua. Tätä nykyä on kirkkosaleihin jää moni jalkojen pesun ajaksi - olen jopa nähnyt seurakuntia, joissa enemmistö väestä ei tähän osallistu.

    Ehtoollinen voisi aivan hyvin tapahtua ilman jalkojen pesua. Puhuessaan jalkojen pesusta Jeesus kuitenkin käyttää asetussanoja - olette autuaat, jos sen teette. Siinä, että seurakunta järjestää tähän mahdollisuuden ei varmaankaan voi olla mitään väärää. Tämän voisi tehdä tietenkin muullakin tavalla. Adventtikirkko ei kuitenkaan järjestä suurempia pääsiäisjuhlallisuuksia, joten kiirastorstai olisi vähän keinotekoinen ja jalkojenpesulle sopivin konteksti onkin ehtoollinen, koska ensimmäisellä ehtoollisella Jeesus pesi opetuslasten jalat.

    Lähi-idässä jalkojenpesu oli vieraanvaraisuustoimenpide. Täällä sillä ei ole samaa merkitystä. Se on kuitenkin vertauskuva, joka puhuu uskovien tasa-arvosta, toisten palvelemisesta ja muistuttaa siitä, että kaikki olemme likaisia ja tarvitsemme Jeesukselta puhdistusta samoin kuin Pietari. Ei Jeesuksen tahdon seuraaminen ole tässä sen omituisempaa kuin se, että ehtoollisellä käytämme leipää ja viiniä tai kasteessa kastamme koko ihmisen. Näilläkin vertauskuvilla oli lähi-idän kulttuuriin ja tapoihin liittyvä taustansa.

    Jos adventisteja osallistuu toisten kristittyjen tai kristittyjen yhteiseen ehtoolliseen, se tehdään tietenkin ilman jalkojen pesua. Jos taas toisiin yhteisöihin kuuluvia kristittyjä osallistuu adventtikirkon ehtoolliseen, heille tarjotaan mahdollisuus osallistua jalkojen pesuun, mutta ovat tervetulleita ehtoolliselle ilman sitä.

    Kuten todettiin, maailmassa on kirkkoja, joissa on jalkojenpesukäytäntö. Ne, niinkuin adventtikirkkokaan, eivät ole kauhean innokkaita järjstämään ehtoollisia toisten kirkkojen kanssa. Seitsemännen päivän baptistit tai seitsemännen päivän helluntailaiset eivät tietääkseni harrasta jalkojen pesua.

    Paavali neuvoo, että kaiken pitäisi tapahtua säädyllisesti ja järjestyksessä ja näin naiset ja miehet ovat eri huoneissa, paitsi aviopuolisot silloin, kun tähän on erikseen järjestetty mahdollisuus. Kotonaan puolisot saavat varmaankin pestä toistensa jalkoja vaikka joka päivä, vaikka en kyllä pysty keksimään mitään syytä, miksi joku tässä maassa haluaisi niin tehdä.

    Ehdotan, että vähän hellitätte pipon nyörejä ja toteatte, että Herra on kuitenkin hyvä vaikka joillakin Herran palvelijoilla olisi hassuja kuten jalkojen pesua, laulettuja liturgioita, kaatumisia ja vaikka mitä. Enkeleillä on varmaan ihan hauskaa - paitsi silloin, kun joku ärtsyilee tyhjästä.

    Muuten Suomen ortodoksisissa kirkoissa, ainakin uspetskissa, on normaalisti jalkojen pesu kiirastorstaina ja pääsiäisenä paavi Franciscuksen listalla taitaa olla nuorisovankilan asukkien jalkojen pesu.

    Kai
  7. Olisikohan syytä miettiä hetki:
    >1. adventistista ehtoollista pesurituaaleineen ei vietetä muissa protestanttisissa kirkoissa (tämän amerikkalaisen SDA käytännön ainutlaatuisuus ja epäraamatullisuus)

    Tietämättömyys on tietenkin viattomuutta, mutta tosiasia on, että monissa kirkoissa on käytössä jalkojenpesu. Kiirastorstaina paavit ovat järjestäneet jo 1200 -luvulta lähtien tilausuuden, jossa on pesty diakonien tai köyhien jalkoja. Samoin ortodoksisessa, luterilaisessa, anglikaanisessa ja useassa muussakin kirkossa. Tällainen jalkojen pesu voi olla ehtoollisen yhteydessä tai ei. Itse asiassa kiirastorstain nimi useassa kielessä tulee latilnalaisesta jalkojenpesua tarkoittavasta sanasta.

    Adventtikirkon tapaan jalkojenpesumahdollisuutta ehtoollisen yhteydessä tarjotaan myös useassa kirkossa, esimerkiksi USAn eteläisten baptistien piirissä ja vaikka veljesseurakunnassa.

    >2. viinin adventistit ovat korvanneet epäraamatullisesti mehulla

    Raamatun ehdoolliskertomusten viini on käännetty sanasta oinos, joka tarkoittaa niin viiniä kuin rypälemehuakin. Näin alkoholiton rypälemehu täyttää aivan yhtä lailla Raamatun ohjeet kuin käynyt viinikin. Tai oikeastaan paremmin, varoittaahan Uusi testamentti viinistä juopumisesta (niin kirjaimellisesti kuin hengellisestikin) ja tästä syystä esim. luterilainen kirkko yleensä tarjoaa ehtoollisen yhteydessä myös alkoholittoman vaihtoehdon sellaista toivovalle.

    >3. Jeesuksen asettamaan ehtoolliseen ei kuulu jalkojen pesu ollenkaan

    Miksi hän sitten ehtoollisen asettaessaan pesi opetuslasten jalat ja sanoo, olette autuaita, jos näin teette. Olet kuitenkin oikeassa siinä, ettei jalkojenpesu ole ehtoollisen edellytys, mutta ei adventtikirkko sellaista opetakaan. Kirkko tarjoaa mahdollisuuden jalkojen pesuun. Sitäpaitsi myös Paavali viittaa jalkojen pesuun ja kirkkoisien kirjoituksissa on siihen viitteitä muun muassa Tertullianuksella. Se on siis ollut varhaisen kristillisyyden tapa.

    >4. adventistit antavat ehtoollisen myös uudestisyntymättömille ei-uskoville ja tämäkin on ei-raamatullinen käytäntö

    Adventtikirkossa on avoin ehtoollinen. Vain Jumala näkee sydämen, ihmiset eivät. Meillä ei ole täällä taivaan kirjoja käytettävissämme niin, että tietäisimme kuka on vilpitön uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Kirkon jäsenyys ei ole ehtoolliselle osallistuminen edellytys, uskomme Kristuksen tuntevan omansa ja ehtoollisen voivan myös olla syntiselle mahdollisuus pyytää elämäänsä Jumalan armoa.

    >(5. Ehtoollisesta ja jalkojenpesusta peritään vapaaehtoinen maksu)

    No mutta. Älä nyt kauheita puhu. Jos ehtoollinen on jumalanpalveluksessa, tilaisuudessa varmaankin kerätään kolehti niinkuin muissakin jumalanpalveluksissa. Muut maksut - ei todellakaan. :)

    >6. Adventistit eivät hyväksy kotona suoritettavaa Jeesuksen asettamaa ehtoollista

    Miten niin eivät? Olen minäkin vaikka kuinka monta kertaa yksityiskodissa osallistunut ehtoolliseen.

    Parhaimmillaan adventtikirkon ehtoolliset ovat olleet upeita ja puhuttelevia. Joskus luonnossa leirillä, joskus mukana on rakkausateria, joskus kaikki on tehty yhden pöydän ympärillä tai muuten vaikuttavan tilaisuuden osanksi. Useimmiten ehtoollisjumalanpalvelukset ovat tavallisen jumalanpalveluksen osa ja tilaisuuden vaikuttavuus riippuu puheen ja musiikin puhuttelevuudesta.

    Kirkon ehtoollisteologia on kuitenkin ihan tavallista perusprotestanttista ehtoollisteologiaa ilman mitään ihmeellistä tai poikkeavaa. Ja jos jotakin on tehty väärin, eiköhän siihenkin riitä Jumalan armo ja etsitään Raamatusta parempaa tapaa toimia.

    Kai
  8. >Eikö Kai_A tiedä mitään Jumalastaan johon uskoo.. ?

    Ei kovin paljon. Äärten häämötystä, joihin kyllä kuuluvat ajatus rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

    >Onko tämä "tietämättömyys" yleistäkin adventistipastoreiden keskuudessa ?

    Toivottavasti, koska se, joka luulee kaiken tietävänsä tietää vielä vähemmän.

    Tuomakseen liittyy muuten sellainen hauska(?) episodi, että kun hän kirjoitti kirjan Summa teologica, kirjaa pidettiin niin täydellisenä Jumalan ja pelastussuunnitelman kuvauksena, ettei kukaan voisi pystyä parempaan. Tuomasta kutsuttiin enkelten opettajaksi. Koska Tuomas oli sanonut Jumalasta kaiken, mitä voi sanoa pari piispaa jopa yritti saada hänet tuomituksi kirkonkiroukseen. Vuonna 1273 noin 50 vuotiaana Napolin dominikaaniluostarissa hän oli kirjoittamassa tutkielmaa katumuksesta. Messussa hän sai kokemuksen ristiinnaulitusta Kristuksesta ja lopetti äkkiä kirjoittamisen. Tästä aina kuolemaansa asti Tuomas ei juuri puhunut eikä kirjoittanut mitään. Kun hänen kirjurinsa itki ja rukoili häntä jatkamaan, hän totesi, ettei enää kirjoita ja kaikki hänen kirjoituksensa ovat kuin olkia. Pieni välähdys Jumalan suuruudesta sai hänet näkemään, etteivät sanat sen kuvaamiseen riitä.

    Loppu ei ollut niin hauska. Seuraavana vuonna munkkiveljet hermostuivat Tuomaksen puhumattomuuteen ja (liekö totta vai ei) katsoivat parhaaksi päättää hänen päivänsä antamalla hänelle myrkkyä. Kun Tuomas oli kuolintoreissaan häneltä kysyttiin, halusiko hän jotakin erityistä ruokaa ja Tuomas pyysi silliä (tai silakkaa?). Ei Italiassa ole silliä ja Tuomakselle tarjottiin sardiiniateria. Tuomas siunasi ruuan ja söi. Hän sanoi niiden olleen parhaita koskaan syömiään sillejä. Sitten hän kuoli.

    Kun Tuomaksen kanonisoinnnista keskusteltiin, pyhimykseksi julistettavalta edellytetään ihmettä. Tuomaksen kohdalla mainittiin kaksi. Sardiinien muuttuminen silleiksi ja Summa Theologican tekstin täydellisyys. :)

    Kai
  9. Kun puhutaan Jumalasta, niin puhutaan jostakin sellaisesta, jota meidän pienet harmaamme eivät oikein hyvin pysty analysoimaan. Tuomas Akvinolainenkin jonakin hyvänä hetkenään totesi, ettemme ymmärrä edes yhtä kärpästä, kuinka voisimme ymmärtää jotakin Jumalasta. Raamatun mukaan voimmme tajuta hänestä vain äärten häämötystä.

    Ennenkuin nyt joku viisas väittää, että kyllähän nyt, toisin kuin Tuomaksen aikana, kärpänen ymmärretään, niin sanottakoon, että varmaan paremmin kuin silloin. Kärpäsestä voidaan antaa tarkka kuvaus ja geeneistäkin tiedetään jotakin - mutta missä on sellainen tiedemies, joka pystyisi edes yhden elävän kärpäsen tekemään? Nobeli olisi varma. Emme vieläkään ymmärrä kärpästä. Kuinka ymmärtäisimme Jumalaa?

    Uskovat (adventistit myös) usein unohtavat tämän ja selittävät Jumalaa niinkuin tietäisivät kaiken. Minäkin siihen lankean, mutta hyvinä hetkinä ymmärrän, että tässä on kysymys vähän samantapaisesta jutusta, kuin joku yrittäisi selittää sokeana lapsuudestaan eläneelle, mitä on vihreä, keltainen tai punainen... tai millainen on lämmin väri. Puhua voi paljon, mutta loppujen lopuksi ei meillä ole sellaisia sanoja, joilla joku, joka ei ole koskaan värejä nähnyt, tämän tajuaisi. Seuraavassa oma yritykseni selittää sokealle, millainen lämmin väri on.

    Alku Jumalan määritelmälle on se, että Jumala on se, joka ymmärtää sen kärpäsen, eikä vain sitä kärpästä vaan koko universumin - siis universumin, josta on havaintoja 125 miljardista linnunradasta (tai laskelmia 500 miljardista), jonka joka linnunradassa (tai ainakin meidän) on 200-400 miljardia tähteä, joista muutamilla ympärillään vielä tällaisia pyöriviä tomupalasia niinkuin meidän maamme... ja jonka universumin havaintoihin perustuva laskettu koko voi olla yli 90 miljardia valovuotta.

    Jumala on siis se, joka pitää tikittämässä tämän kaiken siitä kärpäsestä koko universumiin. Toisin sanoen myös veli Bushmannilla ja muilla Jumalaa tässä moittineilla on jumala, ainakin jonkunlainen, liekö nimeltään sattuma, luonnonnlait, evoluutio tai mikä onkin. Ei kovin hyvä jumala minun arvioni mukaan, mutta jumala kuitenkin. Ja taatusti (siihen jumalaan uskovalle) juuri hänen (sattuman, evoluution, luonnonlakien tms.) täytyy olla syyllinen siihen, että tässä maailmassa on kärsimystä.

    Kristilliseen jumalakuvaan kuuluu edelläolevan lisäksi toinenkin näkökulma: rakkaus, toivo, Kristus. Raamatun mukaan Kristus kertoo Jumalasta kaiken, mitä tarvitsee tietää. Te valitatte tässä sitä, että Jumala ei tee kärsimyksestä heti loppua. Se on vanha valitus ja muuten sellainen valitus, joka löytyy Raamatusta ja jonka usein kuulee myös adventtikirkossa. (...ehkä olettekin salaa kristittyjä ja adventisteja, kun veisaatte samaa virttä Raamatun ihmisten kanssa! :)

    Tähän Jumala vastaa kahdella tavalla. Ensinnäkin hän kärsii Jeesuksessa ja selvästi ilmoittaa kärsivänsä... Jumala ei siis ole tämän kärsimyksen ulkopuolella niinkuin oletatte vaan sen sisällä. Se on oikeastaan aika yllättävä vastaus.

    Toinen vastaus on se, että Raamattu sanoo, ettei hän viivyttele lupauksensa täyttymistä vaan hän ei halua, ettei kukaan joutuisi kadotukseen. Odottaakohan veli B:ia? En tiedä.

    Joku viisas varmaan keksisi muitakin hyviä vastauksia, mutta tässä lyhyt versio minun kurssistani elämän ymmärtäminen 101, mutta ei se pitkäkään versio, jos sellainen olisi, olisi muuta kuin reunan raapimista.

    Sitä taustaa vasten, että vanhin havaittu valo on jostakin 12 miljardin valovuoden takaa, odotus siitä, että Jumalan piti tämä asia teidän mielenne mukaan eiliseen mennessä hoitaa, osoittaa vain sen ettette oikein ymmärrä tai halua ymmärtää, että jollakin asialla voi olla joku isompi perspektiivi. Jos mikään uskon kysymyksistä niin tähän liittyy tällaisia kosmisia ulottuvuuksia. Loppujen lopuksi kristityilläkään ei kuitenkaan taida juuri muuta vastausta olla kuin se, että Jumala tietää, me emme tiedä.

    Toivon hän on kuitenkin meille antanut. Ja toivo on paljon kivampi kuin kärttyisä ruikutus. Ihan totta! Sorry vaan guys...

    Kai :)
  10. Pari kommenttia. Onhan se todettu aiemminkin, ettei sillä ole mitään merkitystä, miten monta ihmistä esim. Adventtikirkon jäsenluettelossa on. Kirkon toiminnassa mukanaolevien määrä on merkittävämpi tieto, mutta koska jäsenluettelo on yksinkertaisempi juttu, useimmat kirkot ilmoittavat sen - ja vain lapselliset kuvittelevat, että tämä tieto on tarkka.

    Lisäksi eri kirkkojen jäsenmäärät eroavat siksi, että laskuperusteet eroavat. On yhteisöjä, jotka laskevat mukaan vain aktiivijäsenet, toisilla mukaan kuuluvat lapset, toisilla ei, toiset laskevat myös eronneet (mikä laki ei sitä kiellä) jne. Oikea laskutapa on tietenkin laskea Herran omat, mutta kun siihen joukkoon kuuluvien jäsenluetteloa ei kenelläkään ole käytössä ja joukko ei mene kirkkorajojen mukaan, niin se ei ole mahdollista.

    Vielä kymmenyksistä sen verran, että Bushman totesi nimien olevan tiedossa, jos maksaa pankkisiirrolla. Totta, mutta nimiä ei koota luetteloksi, vaan kirjanpidossa eritellään kymmenykset vain maksun yhteydessä ilmoitetun seurakuntakoodin mukaan. Eli minun tietojeni mukaan keskustoimistolle suoraan maksetuista kymmenyksistä ei tule nimierittelyä paikallisseurakunnalle. Vastavaavasti, paikallisseurakunnissa kymmenyskuoressa lahjansa antaneiden nimiä ei lähetetä keskusteoimistolle. Adventtikirko on jo vuosia toiminut sen idean mukaan, että suojellaan antajien yksityisyyttä. Enkä ole koko elämämäni aikana (siis aika moneen) vuosikymmeneen koskaan kuullut, että adventtikirkossa olisi jahdattu ketään siksi, ettei ole maksanut tarpeeksi kymmenyksiä. Ainoa poikkeus on jonkun tällä palstalla joskus esittämä väite. Sellaiset hulluudet kuulukoot toisille kirkoille. Adventtikirkossa kymmenykset ovat vapaaehtoisia.

    Ehkä joskus puoli vuosisataa sitten, kun virkailijoita valittiin, kymmenysten maksua vielä katsottiin maksaa / ei maksa periaatteella. Silloinkin rahastonhoitajat katsoivat asiakseen olla kertomatta kymmenysten määrää. Mutta vaikka olen seurakunnan virkailijavalintoihin osallistunut varmaankin liki 40 kertaa, ei tällaista käytäntöä ole ollut missään adventtiseurakunnassa enää vuosiin.

    Kai
  11. Viestissäni en ota kanta eikä siinä ole kyse siitä, onko homous oikein tai väärin Jumalan silmissä. Jumala kyllä aikanaan hoitaa tuomionsa.

    Kyse on siitä, mikä kristillinen suhtautuminen homouteen on ja onko kuolemanrangaistus sopiva tuomio. Jos Raamattu määrittelee homoseksuaalisuuden synniksi niin eiköhän homofobiakin ansaitse samalla tavalla tulla synniksi kutsutuksi.

    Kai
  12. Olet oikeassa siinä, että 18 miljoonaa ei ole oikea luku kirkon aktiivijäsenten määräksi. Kirkko kerää kuitenkin myös tilastoa siitä kuinka paljon väkeä käy Jumalanpalveluksissa ja tämä määrä oli yli 20 miljoonaa, kun viimeksi näin sitä koskevan tilaston muutama vuosi sitten, eli todennäköisesti enemmän kuin kaikissa maailman luterilaisissa kirkoissa tavallisena sunnuntaina yhteensä?? Tilanne vaihtelee suuresti eri maiden kohdalla eikä Suomen jäsenrekisterin / aktiivijäsenten suhde päde kuin Suomeen.

    Juttusi tuhansista lahkoista lienee huumoria sekin. Kristillisten yhteisöjen joukossa muistaakseni jo kooltaan kahdeskymmenes on kooltaan suhteellisen pieni, jossakin miljoonan jäsenen luokassa. USAssa rekisteröityneitä kristillisiä kirkkoja oli jossakin äskettäin nämessäni luettelossa 217 (Yearbook of American Churches...). Kun puhutaan tuhansista kirkoista, mukana ovat jo muutaman kymmen jäsenen Herran kansat ja koivistolaiset.

    Lohduttaisiko tuon jäännöksen tai oikeaoppisuuden kohdalla sellainen ajatus, että oikeimmassa on se, joka ymmärtää, ettei vielä kaikkea ymmärretä ja on vielä paljon tilaa kasvulle.

    Jos kirjallinen eropyyntö ei miellytä, ei voi mitään. Vaatimus ei käsitykseni mukaan ole mikään adventtikirkon idea vaan perustuu uskonnonvapautta koskevaan lakiin - varmaankin osin siksi, että jäsenkadosta kärsivä luterilaisuus ei halua kirkosta eroamisen olevan liian helppoa. Pikkumaista tai ei, näin juttu vain on kaikkien kirkkojen kohdalla.

    Se, mitä laki ei tietenkään koske, ovat jäsenet, jotka eivät ole virallisesti kirkon jäseniä. Yhtenäisyyden vuoksi sama vaatimus on kuitenkin ulotettu myös heihin, koska esim. kirkosta eroa haluavalle neuvoa antava ei välttämättä tiedä kuuluuko henkilö virallisesti kirkkoon vai ei.

    Huumoria, mikä huumoria. Se on kyllä antihuumoria, että tällä palstalla kymmenyksiä jauhetaan vähintään kerran viikossa, kun adventtikirkossa niistä kuulee ehkä kerran vuodessa. Nykyajassa on yksi juttu kerran parissa vuodessa. Paikallisseurakunnassa olen viimeksi kuullut jonkun (maallikon) puhuvan aiheesta vuosi sitten. No työntekijäpäivillä aiheesta kyllä pastoreita muistutetaan. Siinä se sitten onkin.

    Ettei oleellinen unohtuisi sanotaan vielä, että armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne tai kymmenystenne (tai niiden maksamattomuuden) kautta.

    Kai
  13. Jälleen aloitteessa annettu tieto on suhteellisen yksipuolista. On totta, että ensin Ugandan adventistilähetyksen johtaja John Kakembo antoi tukensa aloitteelle (vaikka epäröikin kuolemanrangaistuksen välttämättömyyttä) ja myöhemmin toinen kaheli, mainittu Rugundi liittyi kuoroon. Heidän kantansa on adventtikirkon keskustoimiston esittämien uskonnonvapautta ja homoseksuaalisuutta koskevien kantojen vastainen - siis aika turha esittää tätä muuna kuin kahden henkilön hulluutena. Tuki tälle laille on siinäkin mielessä hullua, että ehdotetun lain mukaan toimilupa peruutetaan sellaiselta liikeyritykseltä tai aatteellisen yhdistykseltä, jonka johtaja saadaan kiinni homoudesta. Jos joku adventistijohtajista osoittautuisi homoksi (tai vaikka väärin perustein homoksi tuomittaisiin) kirkon toiminta ugandassa lopetettaisiin. Aika hauska laki.

    Sitäpaitsi aloite laille ei syntynyt adventistien toimesta vaan 2009 evankeelisiin kirkkoihin kuuluneet ryhtyivät ajamaan asiaa. Näin New York Timesin mukaan. Tällä evankeelisten (siis ei adventistien ristiretkellä) tuhannet ugandalaiset vaikuttajat, poliisit ym. vakuutettiin siitä, kuinka kauheaa homous on ja joku paikallisista teki lakialoitteen. Taustalla olleet evankeliset ovat väittäneet katuvansa propagandansa onnistumista.

    Mutta eihän Uganda ainoa vaikea paikka maailmassa homoille ole. Monessa Afrikan maassa homoksi epäiltyjä hakataan kuoliaaksi ja vainotaan... Jostakin syystä afrikkalaiset ovat hitaita antamaan toisille ihmisille vapautta tässä asiassa. Monin paikoin siellä homoudesta ei ole ennen puhuttu ja ehkä se siksi tuntuu heistä uudelta ja ehkä pelottavaltakin. Maailmassa on 83 maata, joissa homoseksuaalisuus on laitonta eikä siitä nyt kauhean pitkää aikaa ole, kun Suomikin kuului niiden maiden joukkoon.

    Kai
  14. Joku logiikka tästä keskustelusta tuntuu puuttuvan. Adventtikirkossa voi olla jäseniä 4900, mutta eihän kukaan väitä, että tuo määrä edustaisi aktiivijäsenten määrää. On paljon jäseniä, jotka Guzzimiehen tavoin ovat äänestäneet jaloillaan eivätkä ole välittäneet ilmoittaa seurakunnalle. Tämä ilmoitus pitäisi tehdä kirjallisesti. Silloin, kun henkilö on myös väestörekisterissä merkitty Adventtikirkon jäseneksi laki edellyttää kirjallista ilmoitusta kirkosta luopumisesta (voi tietenkin olla myös sähköinen viesti) ja koska paikallisseurakunta ei tiedä, ketkä ovat väestörekisterissä kirkon alla ja ketkä eivät, edellytetään kaikilta, joita tämä seura ei enää miellytä, kirjallista ilmoitusta erostaan. Se, että joku sanoo, nyt riitti, merkitsee nimen jäämistä seurakunnan rekisteriin. Monet havahtuvat tähän, kun Guzzimiehen tavoin saavat seurakunnasta postia, ja pyytävät sitten kirjallisesti eroa.

    Se taas, että kymmenysten maksamatta jättäminen olisi Jumalalta varastamista, ei ole mitään virallista opetusta vaan ihan yksityistä, vaikkakin kohtuullisen yleistä, huulenheittoa. Sitä käyttävät myös monet maallikot asiasta puhuessaan.

    Aloitusviestissä ei ole paljon järkeä sikälikään, että kirkko nimenomaan opettaa kymmenysten olevan vapaaehtoisia. Ei tarvitse maksaa kymmenyksiä ollakseen jäsen. Nykyään ei edes tiedetä, kuka niitä maksaa ja kuka ei, kun suuri osa jäsenistä maksaa kymmenykset suoraan nettipankin kautta. Kun asiaa viimeksi tutkittiin, kymmenyksiä maksavien osuus koko jäsenistöstä oli noin 40%. Olisi mukava, jos joku selvittäisi kuinka suuri osuus aktiivijäsenistä kymmenyksiä maksaa. Tällä hetkellä voimme vain arvailla. Veikkaan lukua 60% ja 80% välillä.
    Onhan se jollakin tavalla somaa, että olet kirkon kymmenysuskollisuudesta huolissasi vaikka et adventtikirkosta pidä. Olisi ymmärrettävämpää, jos olisit iloinen siitä, että kaikki eivät kymmenyksiä maksa. Tai ehkä yritit esittää tämän jutun jonkinlaisen haasteen muodossa. Mutta tässä mitään haastetta ole. Kaikki adventistit (oletan) tietävät, etteivät kaikki maksa kymmenyksiä ja etteivät jäsentilastot kerro kirkon todellisten jäsenten määrää. Aktiivijäsenten määrä on jotakin 2000 ja 3000 välillä. Ehkä lähempänä jälkimmäistä lukua.

    Aloituksen logiikka ontuu myös siinä, että se olettaa jäsenistön olevan kokonaisuudessaan työikäistä/työssä. Seurakunnassa on paljon eläkeläisiä ja myös opiskelijoita ja lapsia. Eikä keskimääräinen suomalainen eläke tai opintotuki ole lähelläkään niitä lukuja, mitä esitit oletuskymmenyksiksi. Minun seurakunnassani on 55 jäsentä. Kirkossa käy yleensä 35, joskus jopa yli 40 henkeä. Työssä heistä tusinan verran Loput eläkeläisiä, muutama koululainen tai opiskelija.

    Siis se, että kymmenyksiä on tullut 2,8 miljoonaa, on aivan mainio tulos tällä aktiivijäsenten määrällä ja jäsenten ikä/työ/ym. jakaumalla. Ketään ei syytetä varastamisesta.

    Kymmenysten määrä osoittaa samalla tietämättömyydeksi/mahdottomuudeksi toisessa viestiketjussa veli Bushmannin esittämän väitteen, että aktiivijäseniä kirkossa olisi alle tuhat. Huh. Nimittäin, jos aktiivijäseniä olisi alle tuhat, niin täytyisi olla passiivijäseniä, jotka kymmenyksiä vielä maksavat (mikä varmaankin tekisi heistä aktiivijäseniä!!??). Kukaties veli Guzzimieskin tai joku muu hänen kaltaisensa, vaikka ei kirkkoon ole vuosiin välittänyt tulla, käy salaa maksamassa kymmenykset, kun siitä saa niin paljon siunauksia. :D

    Lisättäköön, että omalta osaltani kymmenyksiin perustuvat ansiot alkavat olla ohi...

    Kai
  15. Siis toteat minun olevan väärässä, koska mielestäsi sanon jotakin, mitä mielestäni en sano!!???

    Kumpi siis on väärässä?

    Ajatus siitä, että Adventtikirkko opettaa oikeaa maailmankuvaa, ei alkuunkaan kuullosta minun kirjoitukseltani. Voi olla, mutta epäilen. Jos katsot kirjoituksiani tapanani ei ole antaa kategorisia lausuntoja kuin Jumalasta, Kristuksesta, Pyhästä Hengestä ja Raamatusta. Kun puhun ihmisistä tai kirkoista, tietäen ihmisten ja kirkkojen raadollisuuden ja monimuotoisuuden, yleensä aina rajaan asiat jollakin tavalla.

    Jos joku asia on kirkon perusopinkohdissa saatan sanoa, että Adventtikirkko opettaa protestanttista pelastuskäsitystä. Tai sitten saatan rajata, että useimmat adventistit eivät tunne sielujen sympatiaa Jehovan todistajia kohtaan. Tai muuta vastaavaa. Jos puhun Pyhästä Hengestä, voin sanoa, että kaikki oikea opetus tulee häneltä. En koskaan sanoisi samaa Adventtikirkosta.

    Mistä tämä into laittaa suuhuni sanoja? Ja vielä näin monen kysymysmerkin kera. Hauskaahan se on, kun on fanittajia, jotka haluavat ajatella puolestani, mutta en pysty tätä enempää kommentoimaan ennenkuin kerrot mistä luulet tietäväsi, että opetan niin kuin väität. :)

    Kai
  16. No nyt putosin kärryiltä. Tarkoitukseni ei ollut väittää mitään opista ja historiasta suhteessa henkilökohtaiseen uskoon vaan verrata adventtikirkkoa ja Jehovan todistajia. En siis tiedä kirjoittaneeni mitään siitä, missä minun väitetään olevan väärässä, mutta eihän se nyt niin vaarallista ole. Olen ollut väärässä ennenkin. :-)

    Tarkennettakoon nyt kuitenkin vähän. Se, että adventtikirkko uskoo protestanttiseen pelastuskäsitykseen tarkoittaa sitä, että pelastus on yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden. Kirkko, mikään kirkko ei pelastusta jaa sen tekee yksin Kristus.

    Uskon myös, että suhde adventtikirkon ja Pyhän Hengen opetuksen välillä on suurin piirtein seuraavanlainen: Se, mitä adventtikirkko opettaa on merkityksetöntä tai jopa vahingollista ilman Pyhää Henkeä. Mutta se, mitä Pyhä Henki opettaa on merkityksellistä vaikka se tapahtuisi ilman adventtikirkkoakin.

    Mistä sitten tietää, onko joku opetus Pyhästä Hengestä vai kuvitteleeko näin väittävä omiaan? Raamatusta, koska Pyhä Henki ei koskaan opeta Raamattua vastaan. Mutta Raamattu toimiii kriteerinä hyvin vain, kun sitä luetaan kokonaisvaltaisesti ja Kristus/pelastuskeskeisesti.

    Mutta tämähän taitaa olla ihan eri keskustelu kuin keskustelu siitä, mitä yhtäläistä ja mitä eroa todistajien ja adventistien välillä on.

    Kai
  17. Erot ovat yhtäläisyyksiä merkittävämpiä. Adventtikirkko opettaa kristillistä Jumalakuvaa, protestanttista pelastuskäsitystä, armon evankeliumia, herätyssaarnaa, tekee SVKNn piirissä yhteistyötä toisten vapaiden kirkkojen, helluntaiseurakuntien, vapaakirkon, baptistien, metodistien ja pelastusarmeijan kanssa. Useimmat adventistit pitävä vapaisiin kirkkoihin ja herätysliikkeisiin kuuluvia kristittyjä veljinään ja epäilevät sitä, voiko Jehovan todistaja ymmärtää mitään ristin sanomasta. Vaikka adventisteja vapaiden kirkkojen ja herätysliikkeiden kannattajien joukossa väliin pidetään laki/oppikeskeisinä (ehkä sapatin tai joidenkin opillisten korostusten vuoksi) normaalit adventistit pitävät Jehovan todistajia laki/oppi/suorituskeskeisinä, koska he katsovat, ettei mikään ihmisen yritys voi tarjota pienintäkään apua Kristuksen armolle, joka on ainoa pelastuksen toivo.

    Adventisteilla ja Jehovan todistajilla on ainakin yksi yhteinen oppi. Käsitys kuolemasta unena ja oppi ylösnousemuksesta (ei sielun kuolemattomuudesta) ainoana ikuisen elämän toivona. Tähän yhtäläisyyten on historiallisia syitä, joita ei kannata tässä käydä läpi. Tätä meidän mielestämme Raamatullista holistista ihmiskäsitystä muuten kannattavat myös useat protestanttiset teologit, peruskirkkokansasta harvemmat.

    Vaikka adventistinen ja Jehovan todistajien profetiatulkinnat eroavat kuin yö ja päivä, ehkä yhtäläisyytenä voi pitää myös sitä, että molemmat kannattavat nk. historiallista tulkintametodia, eivät dispensationalismia. Historiallisessa tulkinnassa Israelin valtio ei samalla tavalla profeetallisesti tärkeä kuin useimmille dispensationalistisesti ajatteleville helluntailaisille. Kuten aiemmin totesin, tässäkin on suuria eroja, adventistit pitävät Jehovan todistajien tulkintaa huuhaana, jossa kirjaimellinen käännetään vertauskuvalliseksi ja vertauskuvallinen kirjaimelliseksi. Todettakoon vielä, että vaikka poliittinen Israel ei ole kovin tärkeä useimmille adventisteille, Juutalaislähetys on toki lähellä monien adventistien sydäntä. Olen itsekin sapattina saarnannut yhdessä Jerusalemin messiaanisille juutalaisille tarkoitetuista adventtikirkoista.

    Kai
  18. Kyllä minä suurinpiirtein tiedän, mistä on kysymys, mutta runoilu vaatii aikaa ja nyt on liian myöhä, kun kello pärisee tavan mukaan kuudelta aamulla...

    Ja huomenna matkalla. Kiinni pari viikkoa, jona aikana nettiin pääsy ehkä heikkoa. Minun vastaustani joudut odottamaan. Ehkä joku toinen... tai Nykyaika herää ja valistaa, mistä on kysymys. Kistillisen vastuun aiheesta taisi jotakin Nykyajassa ollakin muutama viikko sitten. Ainakin täällä muutaman verenpaine pyöri silloin uhkaavissa lukemissa. :)
  19. Nimimerkki onko uskoa kysyy jätänkö lauman, kun kirkko ei enää anna rahaa...

    Uskon määrästä en tiedä, mutta jos raha olisi tärkein, olisin jättänyt nämä hommat jo kauan sitten.
  20. Turhaan eläkkeestäni murehditte tai annatte asian varsin värikästä mielikuvistustanne vaivata.

    Mandatumin kohdalla on kyse on työeläkettä vastaavasta eläkkeestä, jonka kirkko (siis ei Suomen adventtikirkko vaan kansainvälinen adventtikirkko) on maksanut niiltä vuosilta (14 vuotta) jotka olin lähetystyössä ja joita ei ole ollut mahdollisuus kattaa normaalissa suomalaisessa eläkejärjestelmä kata. Eläkkeen määrän perustana on se, eläke, jonka olisin samalta ajalta saanut, jos olisin Suomessa toiminut pastorina - eli jotakin hyödyllistä kirkon organisaatio lähetystyöntekijöiden kohdalla on onnistunutunut tekemään.

    Valitettavasti ei sijoituseläkkeeseen ole ollut mahdollisuuksia. Mutta onneksi Herra pitää hulluistaan huolta ilman sijoituksiakin. :)
    21. 39 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt