kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Veljet Bushman ja Valon Viesti höpisevät molemmat pehmoisia. Kalifornian mahtava ilmasto ja loistavat terveyspalvelut lisäävät ikää. Siis mitä?

    Suomalaisten keskimääräinen elämänennuste on 79,3 vuotta (miehet 76,1, naiset 82,4. Kalifornialaisten elämänennuste on 77,9, eli siinä Kalifornian autuutta. Itse asiassa Kalifornian ennuste on alhaisempi kuin Yhdysvaltojen keskimäärin (78.1).

    Katsomatta tarkemmin mainittuja tutkimuksia on mahdoton sanoa, ovatko tulokset vertailukelpoisia. Esimerkiksi tutkimustuloksissa pitäisi ottaa huomioon ihmisten seurakuntaan liittymisen ikä ja se kuinka tarkasti siihen osallistuvat seuraavat jotakin elämäntapaa.

    Maailmanlaajuisesti Adventtikirkko kasvaa nopeammin kuin myöhempien aikojen pyhät, mutta kuinka on Kaliforniassa. Se kuinka paljon tutkimuksissa on mukana aikuisiällä seurakuntaan liittyneitä henkilöitä, muuttaa tuloksia huomattavasti.

    Toiseksi, vaikka Kaliforniassa on paljon kasvissyöjäadventisteja, sieltä löytyy myös maailman liberaaleimmat adventistit, joiden elämäntapa tai ruokavalio tuskin poikkeaa kovin paljon väestöstä keskimäärin.

    Lisäksi Bushamm jostakin syystä voimakkaasti korosti sitä, ettei näissä Kalifornian tutkimuksissa ole mitään, mitä voisi soveltaa muualle. Mutta onhan adventistien elämänennustetta tutkittu muuallakin. Myös Suomessa. Rauno Heikkinen teki varsin perusteellisen tutkimuksen suomalaisten adventistien ennusteesta väitöskirjaansa varten ja vaikka itse kirja on vielä julkaisematta tutkimustulokset olivat aivan selviä ja tilastollisesti laadukkaamin tehtyjä kuin siihenastiset Loma Lindan tutkimukset.

    Elämänennuste piteni sitä enemmän mitä nuorempana henkilö Adventtikirkkoon liittyi. Tässä ollaan nyt minun muistini varassa, mutta tulos oli sen tapainen, että parikymppisinä tai sitä nuorempina seurakuntaan liittyneet naiset saivat keskimäärin nelisen vuotta ja miehet puolestaan 7-9 vuotta lisäaikaa elämäänsä. Ei nyt ihan huonosti varsinkaan, kun suomalaisista adventisteista kovin moni ei ole kasvissyöjä tai muuten erityisen terveysintoinen.

    Kai
  2. Tämä uusi versio palstasta ei näytä ottavan tekstiä, joka on kopioitu vaikka toisesta viestistä... ja jos on lainaus kaikki sen jälkeinen teksti häviää. Sanotaan siis ilman lainauksia :)

    Veli "Raamattu todistaa" valittelee sitä, ettei adventtikirkko opeta "lainkaan" kristinuskon perusasioita.

    Mieleni tekee kysyä, mistä olet tietosi adventismista saanut. Et kai vain tämän palstan provoista?

    Myönnettäköön, että kuollutta tai lakihenkistä adventismia on enemmän kuin tarpeeksi, mutta valtaosa siitä adventtikirkon toiminnasta ja opetuksesta, jota olen jo vuosikauden nähnyt ympärilläni alkaa ja usein toistaa kristinuskon perusteita: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristus, yksin Raamattu.

    Kai
  3. Yritetään uudelleen :)
  5. Totta kai joka päivä saa tehdä hyvää ja iloita Herran armosta ja rakkaudesta. Mutta Jeesus sanoi tuon lainaamani sanan niille, jotka aloituskirjoittajan tavoin halusivat kahlita sapatin monien sääntöjen alle.

    Kristillinen sapatti lähtee Jeesuksesta, farisealainen sapatti entistäänkin tiukennetuista VTn säädöksistä.

    Kai
  6. Hmmm... aika mielenkiintoista, että hypit tasajalkaa onnesta, kun artikkeli sanoo "uskonnollisuuden katoavan" länsimaista. Luet sen merkitsevän adventismin katoamista, mutta itse tutkimus tai sen tulokset eivät viittaa millään tavalla adventismiin. Oma johtopäätöksesi on irrationaalinen :)

    Ennen kuin voit tällaisen väitteen tehdä, sinun pitää osoittaa, että tutkimuksen yksityiskohdat näyttävät adventismin tai muiden mainitsemiesi liikkeiden olevan haihtumassa nopeammin kuin luterilaisuus, ortodoksinen kristillisyys, katolisuus, helluntailaisuus, baptismi, metodismi, vapaakirkollisuus jne.

    Tutkimushan sanoo vain sen, minkä kaikki vähänkään aivojaan käyttävät ovat tienneet jo vuosia. Länsimaissa laitostunut ja kirkkoutunut kristillisyys voi huonosti. Muiden mukana adventtikirkko siellä, missä se on laitostunut ja kirkkoutunut.

    Pudotuspelistä selviävät ne kristilliset yhteisöt, joilla on kyky uudistua ja aika näyttää onko adventismissa tätä kykyä. Mutta tästä tämä tutkimus ei tästä kerro mitään...

    Eikä veli Tedin aika kirkon ruorissa myöskään ole ikuinen vaikka näytät sitä toivovankin.

    Hymyä!

    Kai
  7. Murehdit aivan suotta adventistien sapatinviettoa. Syy siihen, ettemme mainitsemiasi VTn säädöksiä seuraa on aivan sama kuin kenellä tahansa kristityllä, joka pyrkii vaikkapa seuraamaan käskyä "älä tee aviorikosta," mutta ei seuraa VTn aviorikosmääritelmiä, kivittämisiä, kuolemanrangaistuksia jne.

    UTn tapaan teemme eron kymmenen käskyn ja muiden lakien välillä, eivätkä VTn sapatinvieton tavat tai sapatinrikkomisen rangaistukset ole enää voimassa. Jeesus osoittaa oikean sapatin, joka on vapaudenpäivä ja jolloin on lupa tehdä hyvää.

    Lisäkommenttina vielä se, ettei kunnon kristitty kuvittele 10 käskyä (tai niiden mukana sapattia) pitävänsä, ei ainakaan näiden käskyjen syvemmässä merkityksessä, eikä ainakaan ihmisen omassa voimassa. Pelastus on yksin armosta niin sapattina lepääville kuin niille, jotka eivät niin tee.

    Kai
  8. Taitaa tänään olla tyhjää täynnä joka kerta.
  9. Yritetään vielä kerran :)
  11. Onkohan tämä nyt vähän myöhässä.

    Adventtikirkossa on keskusteltu suht vakavissaan naisten vihkimisestä ja vanhimmuudesta tai pastoriudesta 80 -luvulta alkaen. Siitä voi syyttää ihan meidän Suomen unioniamme. Wiljam Aittala lähetti kysymyksen, voitaisiinko Elsa Luukkanen vihkiä pastoriksi. Aiheesta on ollut kirjoituksia puolesta ja vastaan Ministry lehdessä 1980 luvun puolivälin paikkeilta (tai vähän ennen) ja kaikinpuoleinen kirjoittelu on aina kiihtynyt ja kärjistynyt ennen yleiskokouksia.

    Alkuperäinen kysymys johti siihen, että asia tuli yleiskokoukseen, mikä puolestaan herätti muut asiasta kiinnostuneet, esimerkiksi kalifornialaiset. Jänete olivat kuitenkin liian jakautuneita ja yritykset tehdä kompromisseja tekivät tästä kädenväännöstä kroonisen osan adventismia.

    Doug Bachelorin vanhakantaiset käsitykset eivät ole uusia eivätkä hetkeuttane kirkkoa sinne tai tänne sen enempää kuin aiemmatkaan. Merkitseehän se tietenkin sitä, että kun Bachelor älähtää yhteen suuntaan niin joku älähtää toiseen, mutta tätä on ollut niin kauan, ettei kyseessä liene maailman sen enempää kuin kirkonkaan lopun enne.

    Kai
  12. Toiset kuitenkin osaavat tehdä hyvääkin businesta.

    Jo edesmennyt Herbert Armstrong ohjasi kirkkonsa kymmenykset liki suoraan itselleen, kylpi rahassa ja kalliissa taloissa ja autoissa. Maustoi ruokansa Harrodsilta kirkon luottokortilla ostetuilla 1000 euron suolasirottimilla. Niinhän se maistuu paremmalta.

    Vuonna 2007 USAn kongressin tutkimus puolentusinan televisioevankelistan rahatouhouihin (mukana Kenneth Copeland and Benny Hinn) osoitti useampia miljoonaluokan kuukausipalkkoja, luksustaloja, Rolls Royceja… ja Benny Hinnin ja muutaman muunkin kohdalla yksityisiä Gulfstream suihkukoneita arvoltaan 30 – 40 miljoonaa kappale.

    Herraa on kuulemma paljon helpompi ylistää Rollsin takapenkiltä.

    Suomessakin on ollut omat, vaikkakin pienimuotoisemmat uskonnolliset huijarinsa – pahimmat ihan omasta takaa ilman mitään amerikkalaisyhteyksiä. Aiheesta on ilmestynyt useita ihan asiallisia kirjoja parin viimeisen vuoden aikana, mutta en ole vielä ehtinyt niitä lukea joten jääkööt nimet mainitsematta.

    Eikä hyvä bisnes tietenkään rajoitu uskontoon. UFF johtajien väitetään viettävän luksuselämää Karibialla, kuka tietää. WWF tarvitsee hallintokuluihin jättimäisen 22.76% saamistaan lahjoituksista. Joku taitaa sielläkin porskuttaa kohtuullisen epäekologisesti, kun Greenpeacekin selviää vähän yli 16% katteella.

    Selvää liikemievaistoa edellä, kun Adventtikirkon onneton ADRA on niin avuton, että saa hallintoon kulumaan vain 7% plus 1% markkinointiin.

    Kai ☺
  13. Koska olen vastuussa osaltani ainakin puolesta -70 luvun seksivalistuksesta Topilassa, niin muutama kommentti.

    Ensinnäkin anteeksipyyntö. Valaistus, asioiden laajempaaan kontekstiin herääminen on osaltani tapahtunut turhan hitaasti ja myöhään.

    Toiseksi: EGWn kirjaimellinen fundamentalistinen lukutapa olkoon historiaa. EGW on syytä nähdä oman aikansa lapsena. Kuvitelkaapa vain kuinka kauhea olisi sellainen EGW, joka olisi "tieteellisesti" ajan tasalla vuonna 2011. Sehän olisi aivan mahdoton yhtälö ja absoluuttisen varma merkki, että hän olisi vääristä väärin tiedonvälittäjä. Olisihan hän ollut väärässä yli sata vuotta... ja olisi taas monessa asiassa väärässä parin kymmenen vuoden kuluttua. Sopikoon sama meidän vähäisempienkin kuolevien ajatuksiin. Jos EGWtä luetaan, niin luettakoon vähän suurempia linjoja kuin ne, jotka löytyvät kirjasta Appeal to Mothers tai vastaavista tuotteista.

    Kolmanneksi: Ei tarvittane Einsteinin aivoja sen keksimiseen, ettei masturbointi (ainakaan kohtuudella) liene maailman vakavimpia juttuja, jos aiheen arvoinen asia ollenkaan. 1800 -luvulla se ehkä oli pykälän verran tärkeämpi siksi, että puritaanisessa USAssa tämän huvin harrastajilla lienee ollut paljon pahempia tunnontuskia kuin kenelläkään 2000 -luvun puolella. Tällä palstalla en aio ottaa EGW apologeetin roolia, mutta psyyken ammattilaisena ymmärtänet syyllisyyden voivan aiheuttaa fyysisiäkin vaivoja. Moni kohta EGWn kirjoituksissa aiheuttaa vastaavia anakronismeja.

    Voit siis rauhassa jatkaa Guzzin tai muiden mankelien käyttöä. :)

    Kai
  14. Korjaus: Adventtikirkko ei ole tainnut kirjoittaa mitään historiaa... sanotaan Adventtikirkon jäsenet.

    Kai :)
  15. Kaikkien kirkkohistorioiden ongelmana on vuosisatoja ollut kirjoittajien sokeutuminen omien sankarien puutteille ja mahdollisten vastustajien hyville puolille. Tämä koskee isoja kirkkoja yhtä lailla kuin pieniä. Näin kirkkohistorioiden keskimääräinen taso on ollut heikompaa kuin yleisten historioiden. Adventtikirkkokin on kirjoittanut runsaasti yksipuolista partisaanihistoriaa.

    Kannatan avointa historiakirjoitusta ja olen yrittänyt kantaa oman osuuteni tällaisten "historiatulkintavirheiden" korjaamiseen niin kirjoituksillani kuin opetuksessanikin.

    Kai
  16. >Onko tulevaisuutta ilman historiaa?

    On jos ei ole historian vanki.

    Kyky historialliseen ajatteluun tarkoittaa pieneltä osalta sitä, että pystyy katsomaan asioita jonkun historiallisen ajan viitetaustaa ja ajattelua vasten. Eihän mikään yhteisö voi syntyä ja elää jonkun toisen aikakauden kulttuurissa ja logiikassa. Ajanlaskut olivat 1800 -luvun elämän leipää (olen niitä lukenut muutamia satoja ja monet hullumpia kuin Snown versio), mutta jos katsot ihan varhaistakin adventistista kirjallisuutta, niin aika pian tarkasta päivästä siirryttiin pelkkään vuoteen. Nykyisissä perusopinkohdissa on mainittu vuosi - ei päivää... ja ehkä seuraavassa versiossa on pelkkä vuosikymmen, ei enää vuotta. Kuka tietää.

    Eli adventismille ei tapahdu yhtään mitään, vaikka se päivä ei tarkka olisikaan.

    Seuraava on tarkoitettu vakavasti otettavaksi huumoriksi - ja pieneksi sohaisuksi sellaiseen fundamentalistiajatteluun, jota veli bushman osoittaa viitteellään siitä, että kaikki kaatuu, jos tuo päivä on väärä - ja samalla linjalla voivat tietenkin olla tarkkaa päivää haikailevat (harvat) fundamentalistiadventistit.

    Tarkka päivä oli Snown logiikkaa, jota Miller vastusti. Sen perustana oli se, että jokaisen VTn juhlan täyttymys tapahtuu sinä tarkkana päivänä, jona tuota juhlaa vietettiin. Jeesus ristiinaulittiin pääsiäisenä. Kristillinen kirkko alkoi helluntaina, viikkojuhlan päivänä. Tähän tuli sitten se lisä, että tuomion aika alkoi suurena sovintopäivänä - siis tuona surullisen kuuluisana 22.10.

    Mutta kukaan ei ole sen vertaa pysähtynyt, että olisi miettinyt mikä tämän logiikan seuraava askel on? Sehän johtaa väistämättä aika hankalaan johtopäätökseen: joka vuosi on vain yksi päivä, jolloin Jeesus voi tulla takaisin. Lehtimajan juhlan alkupäivä... siis sen viimeinen vielä täyttymättömän VT juhlan täyttymyksenä.

    Minä ehdotan ihan vakavina vaihtoehtoina joko Snown logiikan hylkäämistä tai erityistä parannuksen tekoa aina syyskuussa, jolloin Jeesuksen takaisintulon mahdollisuus on suurimmillaan.

    :) Kai
  17. Onhan tämä nyt vanha juttu ainakin sikäli, että luin siitä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Adventistiteologit pohtivat asiaa ainakin Glacier Viewn kokousten yhteydessä 1980, eikä Des Ford ollut ensimmäinen, joka asiaan kiinnitti huomiota ja kävi siitä kirjeenvaihtoa juutalaisten asiantuntijoiden kanssa.

    Milleriläiset lähteet mainitsevat usein Karaite juutalaiset ja Lokakuun päivän adventismiin tuonut Samuel Sheffield Snow kertoo myös ajan määritykseen käyttämänsä lähdeteoksen, jota en yrityksistä huolimatta pystynyt löytämään, kun juttua aikanaan tutkin. Olisin tarkastanut tulkitsiko Snow lähteitään oikein.

    Selvää on se, että todennäköisimmin oikea tai ainakin yleisimmin vietetty yom kippur vuonna 1844 oli syyskuussa, mutta yhtä todennäköistä, että joku karaite ryhmä (karaitethan eivät ole mikään varsinainen juutalainen puolue vaan niitä, jotka lukevat Tooraa kirjaimellisesti ilman rabbiiniperinteen ylimääräisiä pykäliä) piti sitä lokakuussa.

    Juutalaisessa kalenterissa vuoden alku ja mahdollinen karkauskuukausi määräytyi ohrasadon mukaan, jossa voi tietenkin olla paikallisia eroja. Olisi kuitenkin poikkeuksellista, mutta tuskin mahdotonta, että joku ryhmä olisi määritellyt ensimmäinen kuukauden maaliskuun jälkeen ja suuren sovintopäivän lokakuun loppupuoliskolle.

    Mutta jos asiaa ajattelee, täytyy sanoa kuin itse Mooses eilisessä haastattelussa: so what. Ei kai sillä mitään väliä ole, oliko se syyskuussa vai lokakuussa. Jos päivän oleellisin merkitys on siinä, että se vastaan kysymykseen eletäänkö nyt lopun ajassa, niin ei se nyt maailmaa pyöräytä suuntaan jos toiseenkaan. Ylipäätään suurin osa maailmaa on mennyt aikaan, jolloin tarkkaan lasketut päivämäärät herättävät useimmissa länsimaisissa ihmisissä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tästä syystä normaalissa adventismissa ei tästä päivästä... eikä edes koko vuodesta puhuta kauhean paljon.

    Oikeassa adventismissa uudistuminen on henkenä, väärässä kalkkeutuminen. :)

    Kai
  18. Kirjoitin juuri pitkän epistolan 6000 vuodesta. Liekö sormi hipaissut touchbadiä vaiko Herra itse ollut asialla, kun se häipyi jonnekin koneen syövereihin juuri, kun olin loppulauseita miettimässä.

    Tässä extralyhyt versio.

    Raamatussa ei ole yhtä ainutta tekstiä 6000 vuodesta. Jotkut yrittävät koota sille todisteita monesta tekstistä, mutta siitä tulee vain risuaitaa... Olisi teologisesti aivan absurdia tehdä sukuluetteloista (niihinhän sen 6000 vuotta perustuu) yksi Raamatun tärkeimmistä asioista - varsinkin kun Paavali itse varoittaa niitä liikaa miettimästä.

    Se, mikä on tärkeää on, että Jumala loi. Kun Raamattu ei 6000 vuotta opeta, ei minun tarvitse tietää milloin hän loi. Eikä kirkkoni myöskään ole sisältänyt 6000 vuotta opinkohtiinsa. Ihan tarkoituksella. Vaikka veli Wilsonin siitä haaveileekin...

    Jos joku tulee luoseni ja väittää (ja tällaisia adventisteja ja muita konservatiivisia kristittyjä on paljon), että kun Raamattu sanoo, että "Alussa Jumala loi taivaan ja maan," tämä alku oli n. 14 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksessä, niin voin todeta hänen olevan oikeassa siinä, että Jumala loi, mutta etten pysty vahvistamaan tai kumoamaan sitä, milloin se tapahtui. Tietoni fysiikasta eivät siihen riitä.

    Jos joku taas Pekka Reinikaismaisesti väittää, että luominen tapahtui tasan 6000 vuotta sitten (ja sellaisia adventisteja ja muita konservatiivisia kristittyjä on paljon), niin joudun jälleen toteamaan, että tämäkin on oikeassa sen suhteen, että Jumala loi, mutta ettei minun asiantuntemukseni riitä vahvistamaan tai kumoamaan sitä, että se tapahtui 6000 vuotta sitten. Voin jonkinlaisella asiantuntemuksella väittää vain sitä, ettei Raamattu moista 6000 vuotta opeta.

    Minulla ei valitettavasti kuitenkaan ole sinun luottamustasi tieteen tuloksiin... ei ainakaan kun on kysymys historiallisista tai elämän alkua koskevien löytöjen ajoituksesta. Mutta ilman uutta tutkintoa fysiikassa tai geologiassa en ryhdy väittämään, näistä ajoista mitään. Jos jotakin tapahtui Arabian niemimaalla 100.000 vuotta sitten, hyvä. Tai ehkä sen pitäisikin olla 200.000 vuotta sitten (jos olisivat löytäneet viereisen luolan) tai ehkä sen pitäisi olla 10.000 vuotta sitten (jos olisivat ymmärtäneet tulkita datansa oikein). Olen ajan suhteen agnostikko, mutta luomisen suhteen uskova.

    Kai
  19. Aika monet ovat sitä mieltä, että kirkon pitäisi olla jonkinlainen pakastin, joka jäädyttää uskon ja opit (ja ihmisetkin) johonkin syntyaikansa malliin. Voisihan tällaisessa adventismikörttiläisyydessä olla oma viehätyksensäkin. Onneksi adventismin avainajatuksena on uskonpuhdistus... uudistuminen.

    Näin se adventismi, joka muistelet oli jo hyvin erilainen kuin se alkuperäinen adventismi joskus 1800 -luvulla oli ollut. Jopa niin erilainen, että monia kirkon uranuurtajista olisi tuskin hyväksytty jäsenyyteen. Tai he tuskin olisivat sitä halunneet.

    Raamattua, uskoa, evankeliumia voi ymmärtää paremmin. Tarkoitus on, että kasvetaan uskossa.

    Mitkä sitten ovat adventismin pysyviä kiintopisteitä?

    Luottamus Raamattuun Jumalan sanana ja Kristukseen pelastajana. Usko siihen, että profetiat täyttyvät ja Raamatun kuvaamat lopun tapahtumat ovat lähellä. Ajatus siitä, että Raamatussa on paras ohjeistus elämää varten ja että sen opetus ja kehotukset lähtevät Jumalan rakkaudesta ja auttavat ymmärtämään evankeliumin.

    Vain kalkkeutuneet haikailevat takaisin sitä vanhaa. Oikeat vanhat adventistit ovat sitä mieltä, että uudistusta tarvitaan vielä nopeammin - siis herätystä!

    Kai
  20. Siitähän on jo pian kolmisenkymmentä vuotta, kun luin Festingerin kirjan. Ihan mielenkiintoinen ja antaa ihan aihetta pohtimiseen. Elämähän antaa kaikille (ei vain uskoville) jatkuvasti haasteita, jotka ovat ristiriidassa oletettujen uskomusten kanssa.

    Festinger ottaa adventistit yhdeksi esimerkiksi, mutta jos muistan oikein kirjassa oli myös Raamatullisia esimerkkejä profeettojen luomista odotuksista ja täyttymyksen tuottamista pettymyksistä... ettei vain ylösnousemuskin olisi Festingerin esimerkkien joukossa.

    Järkevä uskohan ei haasteita pelkää. Jos joku asia osoittautuu oikeaksi usko sovitetaan sen mukaan... mutta voi olla, että toisissa asioissa perustellusti päädytään siihen, että vaikka muut ajattelee toisin, niin minä poika uskon kuitenkin.

    Vaikka sitä tältä palstalta ei juuri näe, niin periaatteessa kunnon adventismi ei ole elämää ja sen faktoja ja haasteita kieltävää fundamentalismia vaan hyväksyy sen, että Jumala tarkoitti aivot käyttöön.

    Kai

    Kai
    21. 51 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt