piia.kiuru
"Elämä on se hassu juttu joka sattuu matkalla kalmistoon..."
:-)
Linkit: http://www.pokerihuone.com
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2 aloitusta · 109 kommenttia
- ... ja se näkyy hyvin myös täällä palstalla. Uskomatonta että jotkut ihmiset ovat todellakin noin sokeita ja ahdasmielisiä, kuten tuossa edellä olevat vl:ien kirjoitukset "toinen jalka maailmassa" oleville osoittavat. Niistä on lähimmäisenrakkaus kaukana; ollaan jo käytännössä helvettiin toivottamassa (rivien välistä luettuna). Se ei ole koskaan mahtunut minun päähäni, että miten toinen ihminen voi sanoa toiselle ihmiselle, että "olet menossa helvettiin", vain sillä perusteella ettei toinen tunnusta juuri HÄNEN uskoaan tai toimi juuri HÄNEN mielestään ainoalla oikealla tavalla... Nyt on kyllä vl:t astuneet itse tuomarin paikalle...
- Tyhmäkin tietää, että juuri ihminen itse on parhain "asiantuntija" arvioimaan omia voimavarojaan - jaksaako vai ei!
Jotkut - yhteisön painostuksen alla - eivät uskalla sanoa "ei", vaikka omat voimavarat olisivatkin tyystin loppu. Ja sitten leviää pää! Näitä tapauksia (kaikki uskovaisia suurperheen äitejä) on ainakin minun lähipiirissäni monta, LIIAN monta. Uskomatonta, etteivät uskonsisaret ja -veljet pidä sitä tärkeämpänä, että äiti jaksaisi jo olemassa olevien lastensa kanssa, vaan hänet "pakotetaan" "ottamaan lisää lapsia vastaan" ja ajamaan itsensä loppuun.
Uskovaisten puhki hokema "Jumala ei anna kenellekään enemmän taakkaa kuin mitä hän jaksaa kantaa" on teoriassa kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä! - Minusta lahjaa kannattaa lähteä miettimään siltä pohjalta, mistä lapsi tykkää. Silloin sinun täytyy tietysti tuntea hänet jotenkin (tai kysyä vanhemmilta). Esimerkiksi jos hän on ahkera piirtäjä, osta hänelle piirustustarvikkeita. Tai palikoilla rakentelija, osta uusia osia hänen palikkasarjaansa tms. Tai tarjoa hänelle elämys; vie hänet lastenleffaan, jonka jälkeen hampurilaisbaariin tms. kivaa.
- Ei pidä. Siis palkan nimellä... Lasten teko ja niiden kanssa kotiin jääminen on jokaisen oma valinta, johon kukaan ei pakota, eikä mielestäni omien lasten hoitamisesta tule maksaa palkkaa. Sehän olisi ihan sairasta?!
Minä sen sijaan kehittäisin kotihoidontukea paremmaksi, jotta se olisi oikea vaihtoehto päivähoidolle. Tuen pitäisi olla summaltaan yhtä suuri kuin mitä päivähoitopaikka kodin ulkopuolella maksaa yhteiskunnalle. - Minullekin on sattunut kerran vastaava juttu. Olin kauppareissulla silloin 3-vuotiaan uhmaikäisen poikamme kanssa. Hän sai kaupassa hirveän raivarin, koska en ostanut hänelle karkkia, ja heittäytyi heti ulos päästyämme lumihankeen kirkumaan ja piehtaroimaan. Nakkeli hanskatkin mäkeen vaikka ulkona oli varmaan 20 astetta pakkasta... Eikä suostunut lähtemään mukaani (olimme kaupassa kävelemällä). Minä en voinut ottaa häntä syliinkään ja roudata kantamalla kotiin, koska käteni olivat täynnä kauppakasseja. Mutta sitten paikalle tuli vanha pappa, joka katseli riehuvaa poikaa hetken, ja sanoi sitten hänelle ystävällisesti mutta topakasti: "hyh hyh, mitä käytöstä isolta pojalta". Poika säikähti kai hiukan ja lakkasi samoin tein reuhaamasta, nousi vikkelästi ylös lumesta ja rupesi kulkemaan kiltisti perässäni... päiväni oli kyllä pelastettu, kiitos sedän!
Mutta olen nähnyt myös niitä, jotka tulevat arvostelemaan, että "pääsisit helpommalla kun ostaisit lapsellesi ne karkit", "etkö saa lastasi kuriin" jne... - tai sitten tarkoittaa tätä:
Kyllä sinä voit olla työtön ja saada sekä työttömyyspäivärahaa että kotihoidontukea samanaikaisesti, mutta käytännössä siitä ei ole sinulle mitään hyötyä. Kotihoidontuki vähennetään nimittäin työttömyyspäivärahastasi. Eli ei maksa vaivaa täytellä kahtia tukipapereita kun siitä ei ole sinulle taloudellisesti mitään hyötyä. - Se porsaanreikä on tukittu jo vuosia sitten. Kuvailemallasi tavalla ei voi enää tehdä, tai jos tekee, menettelee väärin. Kotihoidontuki nimittäin vähennetään työttömän puolison päivärahoista, vaikka tuki maksettaisiin toiselle puolisolle, paitsi jos tämä toinen puoliso hoitaa lasta kotona ja kotihoidontuki on hänen ainoa tulonlähteensä. Jos puoliso sen sijaan on töissä ja saa palkan lisäksi kotihoidontukea, työttömän puolison pitää ilmoittaa Kelalle/kassaan, että puoliso saa kotihoidontukea. Kela/kassa tutkii tapauksen ja koska puoliso on töissä, vähentää tuen työttömän puolison työttömyyspäivärahasta.
- ...pystytkö itsekään vahtimaan lastasi niin 100 %:sesti ja joka sekunti, ettei hänelle koskaan satu mitään? Ehditkö estää aina kaikenlaiset vahingot? Esimerkiksi jos lapsesi leikkii kaikessa rauhassa lelullaan ja yhtäkkiä huitaiseekin sillä itseään silmäkulmaan - ehditkö tarttua hänen käteensä ennenkuin lelu osuu naamaan? Epäilen ettet edes ehdi vahtia häntä niin tarkkaan... ja jos vahdit häntä todellakin niin tarkkaan, suhtaudut varmasti lapseesi sairalloisen suojelevasti.
Vaikka pitäisit "turvavälin" toisiin lapsiin hiekkalaatikolla, saattaa toinen pieni leikkijä ymmärtämättömyyttään heittää yhtäkkiä vaikka lapionsa pois sillä seurauksella että se osuu lastasi silmäkulmaan... tuskin siinä kukaan ehtii tehdä mitään kun kaikki tapahtuu sekunnissa. Vaikka kuinka vieressä kyyläisi. Mikään suojelu ei siis ole 100-%:sen varmaa (enkä tiedä onko niin terveellistäkään?). Paitsi metallihäkki ympärillä...
Tällä en tarkoita, etteikö lapsia tarvitsisi vahtia ja kieltää! En siis tarkoita sitä, että lapsi saisi tehdä mitä haluaa ja vaikka kiivetä katolle ja sitten tippua sieltä maahan (minkä oletat kaikkien ei-niin-hysteeristen vanhempien mukamas sallivan). Rajat on toki oltava, ja lasta myös vahdittava, mutta rajansa niilläkin! Muita selän takana syyttelemällä ei ainakaan saa mitään hyvää parannusta aikaan.
Omakin lapseni oli 2-vuotiaasta aina kouluikäiseksi päiväkodissa ja jotain pientä naarmua oli hänelläkin joskus (ja niihin tietysti syykin), mutta mielestäni minä itsekään en olisi kyennyt niitä estämään vaikka olisin itse hänet kotona kasvattanut ja silmät tapilla vahtinut. Silmä kovana kun ei kukaan ehdi kaikkia tekemisiä vahtia, ja vaikka ehtisikin, ei noita vahinkoja siltikään kykene aina ehkäisemään, koska ne tulevat monesti niin yhtäkkiä... (Esimerkiksi pikkuveljeni kiipesi kerran puuhun (vaikka se oli meillä ehdottomasti kiellettyä!) äidin käännettyä hetkeksi selkänsä -pienempi sisaruksemme itki ja äiti rupesi lohduttamaan häntä - oksa katkesi ja velipoika putosi samoin tein maahan - jossa ikäväksi onneksi oli iso kivi - ja katkaisi kätensä. Koko hommaan meni vain ehkä parikymmentä sekuntia.)
Suurin osa päiväkodissa sattuneista vahingoista on mielestäni kuitenkin normaaleja elämään kuuluvia pieniä vahinkoja joita leikeissä sattuu... ja niitä kautta myös opitaan yhdessä tekemään ja olemaan sekä itseään varomaan. Tietenkin ne voi estää kieltämällä lasta leikkimästä ja telkeämällä hänet pehmustettuun huoneeseen. Naarmuja ei sitten tule, eikä näkö mene, mutta henkinen puoli on sitten asia erikseen... kärjistettyä, mutta niin on sinunkin kirjoituksesi.
Mene hyvä ihminen päiväkotiin katsomaan ja keskustelemaan asiasta, täällä palstalla jauhaminen ei vie asiaa mihinkään suuntaan. - "On kuitenkin mahdollista että kotihoidontuen hakee työssä käyvä vanhempi, jolloin se ei kuulema vähennä toisen työttömyyspäivärahaa."
Ei pidä paikkaansa. Vaikka kotihoidontuki "kierosti" haettaisiinkin työssäkäyvän puolison nimissä, se vähennetään työttömän puolison työttömyyspäivärahasta. Työttömällä on velvollisuus ilmoittaa Kelaan/kassaan, että "kotihoidontuki maksetaan puolisolle". Vain siinä tapauksessa ao. tukea ei vähennetä työttömyyspäivärahasta, jos kotihoidontukea saava puoliso on kotona lasten kanssa (ns. hoitovapaalla), eikä hänellä siten ole muita tuloja kuin kotihoidontuki.