mikkooskari

mikkooskari profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 25v sitten
14 aloitusta · 92 kommenttia
Akateemisen Laulun kapakkaoktetti ALKO on ainakin mielenkiintoinen tuttavuus. Mutta siitä päätellen, että yksi AL-lainen vastikään katsoi asiakseen vaihtaa kuoroon, jota itse edustan, arvelisin sen olevan suurteosten esittäjänä varsin sitovan ja aikaavievän harrastusympäristön. Mikä tietysti samalla tekee siitä myös laadukkaan.
Osakuntakuoroissa on meininkiä ja ne ovat laatukuoroja. Lisäksi ne eivät ole turhan kovilla jäsenmaksuilla pilattuja.

Tärppeinä laadukkaista helsinkiläisistä (aikuis-)sekakuoroista heitettäköön ainakin:
http://www.kampinlaulu.fi
http://www.kilvenkuoro.com
http://www.koitonlaulu.fi
http://www.cantabile-kuoro.fi
http://www.grexmusicus.fi
http://www.helsinginlaulu.net

Ja jos mikään noista ei tärppää, niin älä ainakaan Sulasolin Helsingin piiri ry:tä syytä...
Yleinen lehdistön menovinkkien julkaisuperiaate on, että tilaisuudet, joihin ei ole pääsymaksua, sijoitetaan julkaisuhierarkiassa maksullisten edelle. Useimmiten arvioidaan myös tapahtuman kiinnostavuus ja lehden menovinkkisivun lopullinen graafinen ulkonäkö, jonka tietysti on oltava mahdollisimman esteettinen. Eri alaotsikoiden alle sijoitettujen tapahtumien määrän on oltava suunnilleen sama tai ainakaan määrässä ei saa esiintyä hirvittävän suuria heittoja. Eli jos paikkakunnalla on samalle päivälle tarjolla vaikka viisi konserttia, kolme kesäteatteriesitystä, kuusi rock-tai jazz-tapahtumaa ja yhdeksän alaotsikon "muut" alle kuuluvaa juttua, on todennäköistä, että ainakin 1-2 viimemainittua jätetään julkaisematta. Päätomittajalla on oikeus valita julkaisemansa aineisto ja tilaamatta jätetyn materiaalin julkaisematta jättämisestä ei voi valittaa.
Sähköisellä puolella vallitsee samantyyppinen käytäntö sillä erotuksella, että suoraan toimitukseen lähetetyt menovinkkijutut voidaan lukea eetteriin sellaisenaan eikä niiden määrää välttämättä säätele muu, kuin käytettävissä oleva aika.

Aamulehden Moro-liitettä selailtuani en ole sieltä PKSN:n tapahtuman ilmoitusta löytänyt. Voi toki olla, että sellainen on ollut. Ripahan voisi skannata tuon ilmoituksen ja linkittää sitten tänne faktan kuvaan, joka todistaa, että sellainen on ollut. Toisaalta kun huomioidaan, että tapahtumaa ei ennakkoon puffattu tyyliin "silloin ja silloin siellä ja siellä" vaan tyyliin "soita, niin kerromme missä ja milloin" en ollenkaan ihmettele kollegoideni nuivaa suhtautumista aiheesta tiedottamiseen -en itsekään olisi pannut sitä lehteen.
Matkustaja-autolautta Viking Sally oli rakennettu Turun ja Tukholman väliselle linjalle, eli enimmäkseen saaristo-olosuhteissa operoitavaksi. Se oli varsin onnistunut aluskonsepti (tarkoitan puhtaasti merenkulullisessa mielessä, hyttien äänieristyksestä tai ruokalistan tasosta saa itse kukin olla mitä mieltä haluaa) tuohon liikenteeseen ja vältti vielä Vaasan ja Uumajankin välillä, jossa liikennöi 1990-92 Wasa King-nimisenä.
Virolais-ruotsalaisen N&T Estlinen liikenteeseen siirryttyään vuonna 1993 alus sai paitsi uuden nimen, myös perusteellisesti toisenlaisen toimenkuvan. Se alkoi ajaa toistakymmentä tuntia kestäviä avomeriosuuksia Tallinnan ja Tukholman välillä. Kun huomioidaan, ettei alus enää ollut uusi, visiiriä oli käytetty jatkuvasti ja sen takana ollut ramppi oli avomeriolosuhteisiin nähden sijoitettu liian eteen, oli jo tässä osatekijöitä, jotka mahdollistivat katastrofin. Kun visiirin metallinväsymistilaa ei jatkuvasti tarkastettu ja myräkässä ajettiin vasta-aallokkoon huomattavasti ohjeellisia nopeuksia lujempaa, oli kyseessä oikeastaan järjestelmä, joka haki onnettomuutta.

Rabe on vainoharhainen, mutta oikeus hänelläkin näkemykseensä on. Mutta jokainen laivoista jotain ymmärtävä tietää, että ainoa, mitä tutkintakomissio jätti sanomatta, oli virolaisen työmoraalin kyseenalaistaminen sekä laivatöiden tekemiseen että myrskyssä ajamiseen liittyen. Päällystö on kylläkin postuumisti saanut kuulla kunniansa...
Yllättävää kyllä, sävelkorvan tarkkuus paranee, kun kuuntelee riittävän monta kertaa jotain samaa teemaa. Sitten sen mahdollisen epätarkkuuden huomaa muissakin vastaavissa sointukuvioissa.
Harjooitusvaiheessa kannattaa pysähtyä soinnulle ja löytää sen jokainen sävel yksittäin. Tällä tekniikalla voi vähitellen hahmottaa kokonaisia biisejä tai olettettuja sointukuvioita.

Kuulin kerran väitteen, että absoluuttinen sävelkorva olisi kehitettävissä oleva ominaisuus. Sehän ei vielä sinällään kerro musikaalisuudesta mitään, ainoastaan tapa, millä ko.ominaisuutta hyödyntää...