simosomerma

Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. Sanoihan Jeesus itsekin takaisin tuloonsa liityen:

    "Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Luuk 18:8

    Ehkäpä nykyään ihmiset pelkäävät enemmän toisiaan kuin Jumalaa. Kun koko ajan täytyy joko myötäillä tai vastustaa toisia ihmisiä, ei siinä ehdi Jeesusta odottamaan.
  2. Täytyy vain saada varmuus, että pelastus on todellinen eikä kuviteltu.
  3. Allekirjoitan tuon näkemyksesi. Itse en tosin käyttäisi lainausmerkkejä.

    Mitä tulee ei-kenenkään kanssa keskustelemiseen, niin mielestäni se, että lainataan Raamattua (tai mitä tahansa muuta lähdettä), ei sinällään tee keskustelusta tyhjää. Jos lainaajalla on tekstiin elävä, omakohtainen näkemys/kokemus, myös Raamattukeskustelu voi olla avartavaa. Usein keskustelu tosin tyssää siihen, että osapuolet vain pyrkivät osoittamaan toisen näkemyksen vääräksi.

    Tartuin aiheeseesi sen tähden, että ymmärtääkseni Jeesuksen seuraaminen on merkittäviltä osin myös yhteisen uskon tutkimista/jakamista ja toinen toisensa rohkaisua. Siihen tähtäävää keskustelua tuntuu olevan vaikea rakentaa. Syynä lienee, että monen on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että olemme jokainen eri kohdassa tietämme ja näemme sen tähden Jeesuksen seuraamisenkin kovin eri tavoin. Mutta eikö juuri näissä kohtaamisissa piile todellinen Kristuksen seuraamisen mahdollisuus?
  4. Aloituksessasi otat kantaa menneisyyden kristillisiin toimintamalleihin ja lausut kehotuksia toisille kristityille. Siksi arvelin, että haluaisit keskustella suunnasta, johon toisia kannustat. Huomaan, että erehdyin.
  5. Jeesus sanoo: minä olen tie, totuus ja elämä.
  6. Tekstisi tuo mieleen kohdaan galatalaiskirjeestä: "Vapauteen kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseämme orjuuden ikeeseen." Gal 5:1

    Kuitenkin jään miettimään, mitä mahdat tarkoittaa Jeesuksen seuraamisella.
  7. Olen samaa mieltä. Kiitän keskustelusta ja toivotan siunausta.

    Minäkin olen havainnut, että näillä asioilla on yhtymäkohtia hyvin moniin suuntiin. Pitkä ja laaja oma etsintäni on päätynyt yksiselitteisesti siihen, että opettajani ja Herrani on Jeesus Kristus. Hän sanoo:

    “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh:14:6
  8. häneen luottaen ja häntä sekä omaa sydäntämme kuunnellen, antaa hänen rakentaa tuon tuntemuksen ja luottamuksen alitajuiseksi varmuudeksi>

    Näin minäkin olen asian henkilökohtaisesti kokenut. Tähän henkilökohtaiseen Jumalasuhteen rakentumiseen meitä kaikkia kutsutaan. Nyt kuitenkin on syytä sanoa, että meidän henkilökohtainen kokemuksemme on kuitenkin vain meidän henkilökohtainen kokemuksemme. Sen yleistämisessä piilee samat vaarat kuin aivopesuksi kuvaamassasi opin korostamisessa, käskyjen noudattamisen vaatimisessa tai oman hengellisen minäkuvan korostumisessa.

    Siksi yritän jatkuvasti nostaa esille Sanaa, sillä itse olen löytänyt kuvaamaasi Jumalasuhteen rakentumiseen tähtääviä elementtejä runsaasti Raamatusta. Se, että Sanaa käytetään väärien asioiden korostamiseen ei saisi etäännyttää meitä Sanasta, sillä aina kun alamme puhua ikään kuin omissa kokemuksissamme täytyisi olla jotain yleispätevää, joka kannattaa ottaa lähes yhtä vakavasti kuin Sana, liikutaan vaarallisilla vesillä.

    Jumalasuhteen rakentumiseen liittyviä asioita löytyy runsaasti Raamatusta, vaikka toisaalta on todettava, että niitä otetaan nykyään hyvin harvoin esille. Esimerkiksi edellisen viestini kysymys on sellainen, että jos siihen kunnolla paneudutaan, tullaan väistämättä juuri näiden samojen asioiden äärelle, mutta siinä mielessä turvallisemmin, että esikuvina ovat Raamatun henkilöt, emme me tavalliset uskon tien tallaajat.
  9. Mielenkiintoinen todellakin. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, Henki paljastaa meille tuota Kristuksen salaisuutta Sanan kautta.

    Itsensä suosittelusta puheen ollen niin Paavalihan se juuri kirjoitti:

    "Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee." 2 Kor 10:16-17

    Sama Paavali kirjoitti myös:

    "Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 1:11

    Onko tässä ristiriitaa??
  10. Ja kun Hän elää omissaan, nämä voivat sanoa mm:

    "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;" Gal 2:20

    "Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 1:11

    "Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana." Fil 3:17
  11. Kyse on nyt siitä, missä asemassa me olemme täällä keskustellessamme. Nähdäkseni emme voi täällä asettaa emmekä päättää mistään säännöistä. Jumalan asettamat säännöt ovat ne mitkä ovat. Niiden ylläpitämisen velvollisuus on seurakunnalla, ei meillä, yksittäisillä uskovilla. Laki on yhteisöllinen.

    Joskus puuttumattomuus voi olla piittaamattomuutta/ välinpitämättömyyttä/ rakkaudettomuutta.
  12. Vierastan tätä lähestymistapaasi, sillä olen saanut aivan tarpeeksi niin omasta kuin muidenkin ihmisten pyrkimyksestä hallita kaikkea, oma elämää, hengellisyyttä, todellisuutta.

    Toinen asia, johon haluaisin avata erilaista näkökulmaa, koskee ihmisten yksityisyyteen puuttumista. Miksi se aina nähdään kielteisenä? Eikö ole olemassa rakastavaa ja rakentavaa rohkaisemista, kannustamista, jopa nuhtelemista?? Institutionaalisena puuttuminen on usein väkivaltaa, mutta emmekö me ruohonjuuritasolla itse kukin sydämessääme kaipaa, että joku ymmärtäisi meidän heikkouttamme ja tulisi tukemaan meitä niiden hyvien asioiden suhteen, mitä emme omin voimin tahdo tavoittaa, vaikka kuinka ponnistelisimme?

    Jos emme voi tunnustaa, että edes joku lähellämme oleva ihminen voisi välittää jotain Jumalan meille tarkoittamaa hyvää, miten voimme kuvitella rakentavamme seurakuntaa?? Silloinhan emme usko, että Jumalan armo, rakkaus ja huolenpito voisi ilmetä edes meidän hengellisissä vuorovaikutussuhteissamme.
  13. Jumalan valmistama sovitus Jeesuksessa kattaa meidän koko syntisyytemme (Raamatun kielellä: ruumis - sielu - henki. Tieteen kielellä: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, missä psykososiaalinen = sielu, henkeähän tiede ei tunnista/tunnusta)

    Monesti kristityt puhuvat, että Herra haluaa parantaa meidät sisäisistä haavoista (psyykisten traumojen jäljet). Minun ymmärtääkseni myös meidän sosiaalinen liittymisemme tarvitsee yhtä lailla Herran parantavaa kättä. Tällä alueellahan kristittujen suurimmat ongelmat esiintyvät; ei rakasteta veljiä ja sisaria kuten Herra kehotti (Joh 13:34-35).

    Hengellisesti yhteisö toimii nähdäkseni silloin, kun nämä sosiaalisen käyttäytymisen erilaisuudesta johtuvat ristiriidat tunnustetaan ja suostutaan niiden keskellä elämään toinen toistaan kunnioittaen, rakastaen ja kärsien, niin kuin saamamme kutsumuksen arvo vaatii (Ef 4:1-3, Kol 3:12-13).

    Tällä tavalla toimivaa hengellistä yhteyttä estin ja kaipaan. Jos kristityt erilaisuudestaan huolimatta suostuvat toinen toistaan kunnioittaen, rakastaen ja kärsien etsimään yhdessä Herraa, minun käsittääkseni he totisesti kulkevat Herransa jalanjäljissä.
  14. Samoin on käynyt minulle.

    Seurakunnan tärkein käytännöllinen merkitys on nähdäkseni siinä, että jokainen heikkokin ihminen, joka turvaa Jeesukseen, voi rakastaa, rohkaista ja kannustaa toinen toistaan uskossa.

    Organisaatio ei voi rakastaa; parhaimmillaan se voi vain antaa jäsenilleen oikeuden toimia Jumalan rakkauden välittäjinä. Jos seurakunta pidättää tämän oikeuden omalle organisaatiolleen, teologialleen ja vastuunkantajilleen, rakkaus jää kuolleeksi kirjaimeksi.

    Seurakunta voi olla hengellinen vain, jos sen jäsenet saavat noudattaa Hengen johdatusta vuorovaikutussuhteissaan:

    "Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8
  15. Lohduttavaa kuulla, että on muitakin, joita Jumalan on johdattanut "kuolemaan omalle hengellisyydelle", siis sille sielullisesti rakennetulle hengellisydelle, joka nojaa omaan tietämykseen (teologiaan) ja omaan hengelliseen (=sosiaalisia kaavojaan kumartavaan) yhteisöön.

    On selvä, ettei sitten enää kelpaa mihinkään kristilliseen "liikkeeseen". Mutta niinhän Herrakin kärsi "ulkopuolella leirin" (Hepr 13:12-13).

    Jospa seurakunta onkin yhteyttä sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat kuolleet/luopuneet omasta uskostaan ja luottavat vain Jumalaan?

    "harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä." 2 Tim 2:22
  16. Linkin sanoma auttoi ja lohdutti suuresti minuakin. Toivottavasti myös "kaiken kiinnostuksensa menettänyttä". Jumalan siunausta sinulle "apu"!
  17. minulla on rekisteröity nimimerkki, minulle on suotu oikeus poistaa omat viestini ja niihin liittyvät viestit. Poistin avaukseni, koska siinä esiin nostamani aihe "Herran odottaminen" ei synnyttänyt keskustelua, joka pysyisi aiheessa.

    Voit itse aloittaa oman keskustelusi sinua kiinnostavista aiheista. Suosittelen rekisteröitymistä, koska silloin saat oikeuden poistaa omat viestisi ja niihin mahdollisesti liittyvät viestit.
  18. Paavali sanoo:

    "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2 kor 4:7
  19. eri asiasta, uskoontulosta, joka on kaiken uskonelämän lähtökohta ja edellytys.
  20. on tosi ja varteenotettava.

    Kohde on "te minun kansani", eivät yksilöt itsekseen. Luulen, että paljon ilmoittautuu lähtijöitä, jos löytyy tuo "kansa", jossa uskovien keskinäisiä suhteita hallitsee keskinäinen rakkaus. Ilman sitä kyse on vain sielullisesta protestista, joista kristikunnan historiasta löytyy varoittavia esimerkkejä riittämiin.
    21. 69 / 79
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt