damita-jo
"Laughter is timeless. Imagination has no age. And dreams are forever."
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2 aloitusta · 56 kommenttia
- Tämän esiintymisen EI pitänytkään olla minkään valtakunnan comeback. Michaelin oli tarkoitus vain hakea palkintonsa mutta hyvää hyvyyttään suostui sitten vielä myös esiintymään. Ja haukuthan siitäkin vain lopulta seurasi...
- ...että mulle rakkain Jackson-levy on Dangerous. Isoveljelläni oli se vinyylillä ja odottelin aina innokkaana että veli tulisi kotiin laittamaan kiekon levariin. Levy iski kuin tuhat volttia vaahtosammuttimen korkuiseen tyttöön, eikä mikään muu musiikki tuntunut enää kuuntelun arvoiselta. Saattaa olla että Thriller, OTW ja Bad ovat niin taiteellisesti kuin kaupallisestikin suurempia menestyksiä (vai ovatko? En keskity paljoa noihin myyntilukuihin.), mutta aina kun kuulen biisejä Dangerousilta siitä tulee aivan eri fiilis. Ne muistot mitkä just mulle tulee sen levyn kuuntelemisesta tekee siitä mun ikisuosikin. Ainoastaan Heal the World ja Gone Too Soon ei toimi mulle.
Myöhemmin (kun olin jo toipunut hieman Dangerousista) löysin Bad albumin johon jäin totaalisesti koukkuun. Dirty Dianan ensimmäiset kitaraniskut saa vieläkin joka kerta kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoa, Man in the Mirror aiheuttaa kerta toisensa jälkeen lattialle virtaavan kyynelputouksen, eikä Smooth Criminal lakkaa kuulostamasta yhtä tuoreelta ja nerokkaalta kun 20 vuotta sitten.
Kun ensimmäistä kertaa kuuntelin Thrilleriä niin olin suoraan sanottuna pettynyt. Olin jo kauemman aikaa tiennyt että se on kaikkien aikojen myydyin levy. En mä oikeen osaa selittää mitä odotin siltä, ehkä samaa fiilistä minkä koin pikkuskidinä ensimmäisen kerran kunnellessani Dangerousia. Siinä vaan istuin ja mietin että tässäkö tämä nyt oli, historian ostetuin kiekko? Mikä ihme tästä tekee NIIN mahtavan? Biisit oli kyllä hyviä ja tarttuvia, mutta en kokenut mitään "suurempaa valaistusta". Aloin kuitenkin kuunnella levyä enemmän ja mulle valkeni mikä siinä koukutti. Lopulta tietysti olin ihan hurmiossa, se vain vei vähän aikaa. Sitä levyä vaan oli hehkutettu niin hulluna että odotin pääseväni levyä kuunnellessa vähintään jonkinmoiseen nirvanaan.
HIStory on aika sekavan oloinen viritelmä, siinä on pari killer biisiä (They don't Care About us ja Earth Song) mutta loput on vähän huiskittu miten sattuu. Karmea R. Kelly siirappi-sokeri huttu You Are Not Alone ja vieläkin hirveämpi valitusvirsi kyhäelmä Childhood (oliks tää oikeasti hitti?!?) ei kyllä iske, muuten kuin nyrkki vasten naamaa. Invinvincible kuuluu samaan kastiin. Liian monta kokkia tässä sopassa, toiset on yrittäny keittää puuroa kun muut onkin lähteny tekemään keittoa. Samat tyypit on aiemmin veivannu pari hittiä jollekin Brandylle, eipä paljon vakuuta. Michaelin olis kannattanu pitää ohjat tiukemmin omissa käsissään eikä turvautua niin paljon muihin biisintekijöihin. 2000 Watts on Miken koko uran pohjanoteeraus, tekee mieli heitää stereot ikkunasta kun kuulen sen biisin. Tosin Whatever Happens ja You Rock My World on ihan kelpo biisejä. Michaelin ääni muuten kuulostaa aivan oudolta tällä levyllä. Joidenkin biisien aikana oon ruvennu kelaamaan että onko toi nyt Mike vai joku taustalaulaja. No joo, ääni muuttuu vuosien saatossa mutta että tuolla tavalla...
Off The Wall levyä en voi oikein verrata muihin Michaelin levyihin koska disco ei ole ihan mun juttu enkä siitä paljoa tiedä. Don't Stop 'Til you Get Enough on kyllä aivan uskomaton biisi, piti sitten discosta tai ei. Erittäin hallittu ja harkittu kokonaisuus jota on kyllä mukava joskus kuunnella ihan vaikka vaan Miken lumoavan äänen takia.
Joku sano että on muotia haukkua Miken ysäri levyjä. En mä sitä ainakaan mielelläni tee, tuntuu pahalta sanoa mitään negatiivistä miehestä jonka albumit on tehny niin suuren vaikutuksen muhun. En mä kuitenkaan mitä tahansa halua niellä, pitää osata olla kriittinenkin. En kerta kaikkiaan voi vaan sokeasti ylistää kaikkia Michaelin hengentuotoksia, jokin iskee ja jokin ei. Jotkuit saattaa ajatella että mikä fani tuollainen on joka lähestulkoon haukku kaikki Dangerousin jälkeiset albumit. Kyllä niiltä löytyy paljon yksittäisiä helmiäkin, mutta kokonaisuuksina ne ei vaan enää toimi samalla tavoin kuin aikasemmat tuotokset. - Olen kuullut että tatskaajan jälki ei ole parasta mahdollista, mikä on ymmärrettävää kun on ollut alalla niin vähän aikaa. Hän oli Thaimaassa opiskelemmassa tatuoimista pari viikkoa, mutta eihän siinä ajassa tarpeeksi opi. Itse suosittelisin joko Igor'sia (Ian on todella hyvä tyyppi ja tekee siistiä jälkeä) tai Fireline Tattoota (pitkät jonot, Antti on myöskin mukava, hieman hajamielinen ehkä...)
- Siis Princen uusimmat tekeleetkö roskaa? Oletkos edes kuunnellut esim. 3121 levyä? Tälläkin levyllä Prince todisti taas musiikillisen neroutensa, aivan uskomaton yhdistelmä funk, pop, rock ja soul musaa.
- Taas näitä brittiläisiä "laatudokkareita"... Ensin väitetään että Mike on oikee criminal mastermind joka osaa manipuloida yleisöä miten haluaa, samassa hän onkin jäänyt 8-vuotiaan pikkupojan tasolle... mistä kiven alta nuo "asiantuntijat" oli kaivettu? Mikä ihmeen mediapsykologi? Onko se siis todella ihan oikee titteli, olenko tulossa vanhaksi? Sitten pari kohtaa jotka ainakin jäi vaivaamaan mua. Ne väitti että on epäilyttävää asentaa liikkeentunnistimet jotka ilmoittaa makuuhuoneeseen kun joku liikkuu käytävässä. Siis mitäh? Jos olisin starba niin kyllä mullakin sellanen olisi, ainahan saa lukea stooreja joissa kaiken maailman psykopaatit on tunketunu julkkujen makuuhuoneisiin tekemään god knows what. Sitten todettiin että Michael on täysin irrallaan todellisuudesta, hän on vainoharhainen kuvitellessaan että kaikki jahtaavat häntä. No jaa, ei se musta mitään vainoharhaisuutta ole. Kaiken maailman lastensuojeluviranomaiset, syyttäjät (Tom Sneddon), paparazzit ja fanit hengittävät niskaan 24/7 ja seuraavat joka liikettä. Jos se sitten on vainoharhaisuutta niin en kyllä voi Michaelia siitä syyttää. Se oli kyllä ohjelman paras toteamus että MJ on syntynyt yhteiskuntaan jossa pedofilia on pakkomielle. Michael yritetään väkisin sovittaa johonkin profiiliin. Jos se kerran olisi pedofiili niin kai se nyt herran tähden olisi jo tajunnut muuttaa käyttäytymistään. Tyypit väitti että Mike jatkaa sitä vaan jotta vois näyttää kaikille olevansa voittamaton, pystyvänsä tekemään mitä haluaa. Armoa, eikö tuo nyt ole jo aika paksua tuubaa. Huh, sainpahan edes vähän purkaa tuntojani :D
- Niinpä niin. On ollu muissakin lehdissä isolla otsikossa: "Janet vilautti jälleen!". Sitten on kuva Janetista puserossa jossa on vaan syvään uurrettu pääntie. Jos se on vilauttelua niin siihen syyllistyy kyllä aika moni muukin nainen tällä planeetalla. Pitäisikö Janetin siirtyä pelkkiin poolokauluksiin?
- Minä myös, yksinäinen Aero-fani. No, ollaan kaikki fanit sitten heinäkuussa yksin yhdessä :D
- Minä maksoin omastani 25 e plus postarit...Tuntuupa olo huijatulta. No, eipä tuo mitään. Kyllä Mike on joka sentin arvoinen ;)
- Päätinpä katsoa ton paljon puhutun gaalan ja täytyy sanoa että aivan mahtava se Chris Brownin tribute esitys Michaelille! En edes tienny että siellä vedettiin sellanenkin. Michaelin takin heitto tosiaan saatto synnyttää pienoisen mellakan...Jos ite olisin ollut paikalla ja saanu tarrattua rotsista kiinni, no way in hell että olisin suostunu irrottamaan otteeni. Monikohan joutu lähtemään kemuista ruumissäkissä?
- ...Naomi kyllä hurjan kaunis, mutta neidolla tuntuu vaan olevan vähän anger management ongelmia, kun tulee aina välillä omia assareita piestyä lähes henkihieveriin...Oletko muuten bongannut Tyran Bel Airin Prinssistä ja George Michaelin videolta...mikäs biisi se nyt olikaan? Taisi olla Fastlove.
- olla tuo Ultimate Collection jo aika kiven alla...ehkäpä Amazonilta voisi vielä tilata? Tuo boksi minkä cdonilta löysit sisältää videosinglejä.
- Heh, mun mielestä se video on aika järkyttävä... Se valkoinen, v-kaulanaukkoinen wifebeater paita ei sovi Mikelle alkuunsakaan. Niin, ja se limanen kampaus! Yäääk!!! Se tekee Maikin ihan sleazyn näköseks. Biisi on kyllä uskomattoman hyvä, täytyy vaan aina pinnistellä ettei tulis kauhukuvia mieleen siitä videosta... Mutta makunsa kullakin :)
- Ainakin Scream, siinä Mike ja Janet pelaavat tosi hyvin yhteen. Biisistä voi olla ehkä montaa mieltä mutta videolla on toimiva koreografia ja yksinkertaisen tyylikkäät lavasteet. Niin, ja Michael on stailattu androgyyniksi supersöpöläiseksi jonka haluaisi vain saada suljettua lasipulloon ja tuijotella lumoutuneena päivät pitkät. Toinen suosikki on Dirty Diana, kick ass-biisi höystettynä pikkutuhmalla videolla, wauwau!!!
- enkelit, keijut, perhoset, kirsikat, kukat ja auringot on varmasti yleisimpiä. Mulla on itselläni esimerkiksi yks Betty Page pin-up kuva ja kun juttelin yhden tatuoijan kanssa, kerroin että mulle sanotaan usein "eikö tollasia kuvia pitäis olla vain miehillä". Se sano siihen että sen mielestä ei ole mitään erikseen naisille tai miehille suunnattuja kuvia, jokainen valitkoon mikä omaa silmää miellyttää. Ja samaa mieltä olen :) Käsivarretko maskuliininen paikka? En ole koskaan tullu ajatelleeks tollasta...Mulla suurin osa kuvista on käsivarsissa. Osaatko kertoa mikä sen tekee maskuliiniseksi?
- Usher ei tullut mulla mieleen mutta vois olla aika hyvä. Samoin edellisessä viestissä mainittu Mariah Carey.
- ...on syntynyt 16. toukokuuta 1966, eli on siis 40 vuotias.
- Prince on myös yksi mun lempiartisteista joten voisi olla aika mielenkiintoinen duetto kieltämättä. Muita varteenotettavia vaihoehtoja olis Marilyn Manson tai The Goo Goo Dollsin Johnny Rzeznik.
- mä sellasta tarkottanutkaan :D Voin kyllä hyvin tunnustaa että Michaelilla on esimerkiksi biisejä joita en voi sietää, sen valheet nenäleikkausten lukumääristä käy jo naurettaviksi ja niin edelleen... Ehken aina osaa olla täysin objektiivinen mitä Mikeen tulee mutta en usko sokeasti kaikkea mitä Michael sanoo ja syytä mediaa kaikesta pahasta. Kyllä Mikestäkin vikaa löytyy. En silti koskaan vois kuvitella kääntäväni selkääni sille miehelle.
- Kyllä mä olen joskus pettynyt Michaeliin ja sekä vihainen että suuttunut. Kaikkihan me joskus mokaillaan, Mike myös. Haluaisinpa tavata sellaisen idolin joka on niin yli-ihminen ettei koskaan ole fanejaan pettänyt. Kun mietin surua jota MJ on mulle aiheuttanu ja toisaalta onnea jota Mike on mulle tuonu niin kyllä päästään reilusti plussan puolelle. Miksi jaksaisin olla vihainen ja murehtii negatiivisia asioita kun Mike on antanu mulle niin paljon mistä olla kiitollinen. Mulla se painaa vaa'assa enemmän.
- Tämä iso kuva on todella hyvä!