tuula.kallio2

Vapaa kuvaus

Aloituksia

10

Kommenttia

2447

  1. Eikö kaikissa tietokoneissa tarvita kaikki suojaukset?
    Itse ostin läppärin 65-vuotiaana, ennen en ollut minkäänlaisessa kosketuksessa ollut tietokoneeseen, enkä tämän tekniikkapuolesta vieläkään mitään ymmärrä.
    Mulla on sitten poika "tukihenkilönä", jonka hälytän kun tulee tenkkapoo!
    Kaikki meset ja skypet ovat hebreaa ja saavat minun puolestani jäädä - sähköposti ja lankapuhelin, niillä hoitelen yhteyden pidot ja päivittäin tulee yleisempi sähköposti katsottua.
  2. on vikana kummassakaan, kun ei enää työelämässäkään ole mukana?
    Ihan hyvällä omatunnolla voin lukea tai katsoa tv:tä, joskus teen jopa molempia - tv-ohjelma tosin silloin menee ohi silmien ja korvien!
    Mielestäni omassa tuvassa voi seistä vaikka päällään, mitä se kenellekään kuuluu! D))
  3. Jokaisella on oma kirjamakunsa ja minä tunnustaudun "hömppäkirjallisuuden" lukijaksi.
    Tietysti Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla kuuluu luettaviin, Tuntemattoman olen lukenut moneen kertaankin.

    Suosikkikirjailijoitani ovat Caterine Cookson, Danielle Steell sekä Okalintujen kirjoittaja Colleen McCullough sekä toinen aussikirjailija Tamara McKinley.
    Eräs moneen kertaan luettu on Nevil Shuten Viisi mustaa kanaa.
    Kotimaisista Pirjo Tuomisen kirjat, varsinkin
    Satakunta-saaga on mieleistäni luettavaa.

    Olisihan niitä vaikka kuinka paljon mieluisia kirjoja, nämä riittäköön tällä kertaa.
  4. Olenkin ihmetellyt mihin ovat kaikki (melkein!) nikit kadonneet, mutta nyt se selvisi!
    Puskista huutelevat...
  5. Tämä on varmaan hyvin yleinen ongelma monilla isovanhemmilla. Kävin joskus "Isovanhemmat"-palstalla tällä 24:llä ja siellä oli niin mieltäpahoittavia kirjoituksia, että lakkasin niitä lukemasta, vaikka itsellä on kaikki hyvin.

    Olen tosiaan melkein täysipäiväinen mummu ollut ensimmäiselle lapsenlapselle, eipä juuri sellaista päivää ole, ettei tässä käy ja kahdeksan kuukauden vanhasta hoidin häntä kaksi vuotta ennen kuin meni muualle hoitoon.

    Nyt on ekaluokalla ja joka toinen viikko aamut ennen koulun alkua tässä ja aina koulusta tulee tähän.
    Itseäni en sillä niin orjuuta, että jos on joku meno silloin menen ja saavat itse järjestää hoidon.

    Matkaa on vain parisataa metriä. joten senkin vuoksi käyminen on vilkasta ja hyvä niin!
  6. Onneksi siinä on kaiketi mahdollisuus äänestää ohjelman jatkosta - ennakkoluulot jo ovat vastaan koko ohjelmaa!
  7. Lauantaina FST5:llä klo.18.30 alkava sarja?

    Taivas tarjolla
    Norjalainen draamasarja, osa 1/16. Marit on kokki ja kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja Oslossa. Kun hän kesken arjen kamppailun näkee ilmoituksen, jossa haetaan lapsiperheitä Pohjois-Norjassa sijaitsevalle saarelle, hän päättää tarttua tilaisuuteen.
  8. ja hevonhierikka - sitä kun yrittää repäistä ylös katkeaa varmasti ilman, että pätkääkään juurta tulee mukana.
    Ainoa "luonnonmukainen" keino on talikko tai lapio!
  9. Vesiheinän oikea nimi on pihatähtimö.
    Minä muistan sitä kutsutun myös malttaruohoksi.
  10. Täältä löydät tietoa Roundupista.
    Eihän se niin kamalaa myrkkyä ole kuin mitä jossain viestissä annettiin ymmärtää.

    http://www.roundup.fi/
  11. Norssia pidetään nykyään roskakalana.
    Pyhäjärven nuotturitkin joutuvat viemään sen kaatopaikalle, minnekään ei enää kelpaa, kun minkkitarhatkin ovat täältä loppuneet.
    Kuitenkin aina silloin tällöin lehdistä saa lukea jonkun sitä kaipaavan. Itse en ole koskaan sitä maistanut, kotonakin lapsuudessa norssi heitettiin pois, jos silakoiden joukossa sitä oli.
  12. Tuntuu siltä, että sitä ei saa millään pysymään poissa, se vaan yht'äkkiä ryöpsähtää ja täyttää maan, mielestäni on jopa juolavehnää pahempi.

    Viime kesänä jätin kasvimaani "kesannolle", ajoin jyrsimellä ja syksyllä vielä myrkytettiin - saapas nähdä, mitä sieltä ensi kesänä pukkaa!

    Minä muistan lapsuudessani sitä revityn possuille ja ne tykkäsivät sitä "mussuttaa"
  13. Tässä eräs lista.


    ”Kirjastonhoitaja Eija-Liisa Kuortti on julkaissut blogissaan listan 50 kotimaisesta kaunokirjallisesta teoksesta, jotka kaikkien suomalaisten tulisi lukea elämänsä aikana. Eija-Liisa on laatinut listan yhdessä lukijoidensa kanssa.
    Suosituksiin ja niistä käytävään keskusteluun voi tutustua osoitteessa http://kuortti.wordpress.com/

    50 kotimaista lukusuositusta
    Juhani Aho: Juha
    Claes Andersson: Kuvien takana
    Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä
    Paavo Haavikko: Rauta-aika
    Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia
    Helvi Hämäläinen: Kadotettu puutarha
    Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
    Tove Jansson: Taikatalvi
    Eeva Joenpelto: Lohja-sarja (Vetää kaikista ovista, Kuin kekäle kädessä, Sataa suolaista vettä, Eteisiin ja kynnyksille)
    Aino Kallas: Reigin pappi
    Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
    Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
    Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
    Leena Krohn: Tainaron
    Mirja Kuivaniemi: Hinta
    Willy Kyrklund: Polyfemoksen muodonmuutos
    Tuomas Kyrö: Benjamin Kivi
    Tuomas Kyrö: Liitto
    Kähkönen, Sirpa: sarja - Mustat morsiamet, Rautayöt, Jään ja tulen kevät, Lakanasiivet
    Heidi Köngäs: Vieras mies
    Jukka Larsson (Saisio): Kiusaaja
    Joel Lehtonen: Kerran kesällä
    Väinö Linna: Tuntematon sotilas
    Miikka Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
    Sofi Oksanen: Puhdistus
    Hagar Olsson: Silkkimaalaus
    L. Onerva: Mirdja
    Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
    Outi Pakkanen: Hinnalla millä hyvänsä
    Juhani Peltonen: Elmo
    Maria Peura : On rakkautes ääretön
    Tuula Rotko: Susi ja surupukuinen nainen
    Markku Rönkkö: Juoksupoika
    Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies
    Kauko Röyhkä: Kaksi aurinkoa
    Pirkko Saisio: Elämänmeno
    Pirkko Saisio: trilogia Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja
    Hannu Salama: Finlandia-sarja
    Solveig von Schoultz: Heijastus ikkunassa
    Raija Siekkinen: Novellit
    Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
    Aili Somersalo : Mestaritontun seikkailut
    Eeva Tenhunen: Mustat kalat
    Mila Teräs: Pimeän taivaan kilta
    Märta Tikkanen : Miestä ei voi raiskata
    Märta Tikkanen: Punahilkka
    Antti Tuuri: Pohjanmaa
    Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
    Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
    Lauri Viita : Moreeni

    - - - -

    Minäkin mielestäni luen paljon, mutta näistä taitaa Tuntematon sotilas jäädä ainoaksi kokonaan luetuksi - se onkin sitten tullut luettua useampaan kertaan.
  14. Hyvältä tuntui lukea viestiäsi!
    Kiva, että joskus näinkin.
    Ihan tuli hyvälle mielelle itsekin.
    Toivon, että elämä hymyilee sinulle edelleenkin!
  15. Aamusta asti on pyryttänyt lunta oikein sillai vanhanaikaisesti. Tiedä sitten, onko uusi lumi vanhan surma, kuten "pruukataan" sanoa.
    Kaukana ovat vielä "trekoolihommat!

    Näin siis Satakunnassa.
  16. Asuinpaikkakunnastani tehtiin kotiseutukirja ja tekijät kiersivät vanhoja valokuvia kokoamassa, meilläkin niitä on enemmän ja vähemmän, mutta valitettavasti oli niinkin vanhoja, että tietoja valokuvista ei enää tahtonut löytyä.
    Paikkakunnalla on ollut jo viime vuosisadan alkupuolella innokas valokuvaaja, joten kuvia kyllä löytyi.

    Ihan mielenkiintoinen kirja, vaikka minäkään en ole alkuperäisiä asukkaita, niin on sitä tullut tutkittua.
  17. Ei se mitään vierastamista tietokonetta kohtaan tarvii olla, vaikka kuvansa paperikuvina haluaa!
    Ei kaikki mummut (kuten esim. minä!) osaa skannata vanhoja kuviaan ja lokeroida niitä tikuille ja levyille.
    Olen ihan tyytyväinen, että saan kuvat kamerasta koneelle ja siitä kehitettäväksi.

    Tallessa ne ovat albumeissakin, ellei sitten tulipalo niitä tuhoa ja kuka tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu niille tikuille ym. mihin kukin sitten onkin kuvansa tallettanut!

    Tämä nyt taas tietysti on tavallisen meikämantan vanhanaikainen mielipide!
  18. Olen joku kummajainen valokuvieni kanssa.
    Muuten olen järjestyksen suhteen vähän huithapeli, mutta valokuvat, ne mun on saatava albumeihin sitä mukaan, kun niitä tulee.
    Albumeita minulla on 50-luvun lopulta asti, ei silloin niin kauheasti kuvattu, vaikka kamera meillä on ollutkin, mutta albumeissa ovat ja suurimpaan osaan on kirjoitettu nimet viereen,
    nykyalbumeihin on vielä helpompi kirjoitella selityksiä, kun on rivit sitä varten.

    Nykyään tulee kuvattua hyvinkin paljon, kun se digikameralla on niin helppoa ja paperikuvina ne on saatava, tietysti karsintaa on helppo tehdä, hyvät vain kehitetään.


    En tosiaan käsitä sitä, että kuvat ovat jossain laatikossa, eikä sitten ole esim. matkakuvista hajuakaan missä kaikki ovat otettu.
    Paljon kuulee sanottavan, että sitten kun olen eläkkeellä niin järjestän valokuvani albumeihin - näkisi vaan.
    Kuitenkin olen huomannut nykyään vanhojen valokuvien olevan arvossa arvaamattomassa, ainoa haitta on, että ei ole ketään keneltä kysyisi keitä kuvissa on.
  19. se ole ainakaan meillä ongelma.
    Pojantytär on ollut meillä paljon ja nytkin ekaluokkalaisena tulee koulun jälkeen mummun hoiviin. Pappa on paljon poissa ja silloin kun on kotona, kyllä yhteistyö pelaa ja tyttö on pappan tyttö, mummun komenneltavana kun saa aina olla.
  20. tuolta seuraavasta ikäluokasta.
    Kun joskus, monta vuotta sitten täytin 60-v.
    oli se mielestäni maailmanloppu! Huntsein, että 70:tä alkaa käymään - se oli järkyttävää.
    Ennen eikä jälkeen mulla ei ole ollut mitään ikäkriisejä, mutta kuin silloin näytti ihan mahdottomalta.
    No selvitty on siitäkin ja seuraava rajapyykki on jo edellistä lähempänä - saapas kattoo miltä sitten tuntuu...
    21. 38 / 123
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt