Vapaa kuvaus

kuulun tähän suureen, kovaa vauhtia ikääntyvään ryhmään. Olen sentään jo isomummo. Hiipuu päivänvalo, yli harjanteen. Sammuu taivaan palo veteen siniseen. Valo tarttuu käteen, puutkin purppuroi. Päivän viime säteen kuka saada voi ?? Maa,taivas vaikka järkkyisi, ei järky ystävyys. Se kestää, kun on hellesää, tai kun on synkkä syys. Mahtuu hetkeen tähän, aika ,ikuisuus. Sanoja on vähän, kutsuu salaisuus. Päättyy pääskyn retki, lepää lämmin maa. Nyt on vielä hetki, aikaa rakastaa. Maailman kaikkiin kyliin, joku jää asumaan. Jossakin otetaan syliin, jossakin odotetaan. Yksi vain kylistä muista,kodiksi avautuu. Maailman kaikista puista, yksi on pihapuu. Samat on taivaalla tähdet, sama on allamme maa. Täältä jos kauaksi lähdet, veljesi voit tavoittaa. Kotimme on siellä missä, ovi on raollaan. Saapua saat väsyksissä, sisälle kutsutaan A-M Kaskinen v. 2000 Suosikkibändit/artistit: Jari Sillanpää, Katri Helena, sekä yleensä vanha tanssimusiikki Suosikkileffat: Monia. Yksi mieleen jäänyt: Käsi joka kehtoa heiluttaa, satuttaa aina naisihmistä. Lempikirjat: Kaikki vanhat historialliset 1500- 1800 luvun rakkaus ja sukuromaanit. Vapaa-aikanani: Veneilen, mökillä kasvattelen kukkia ja puutarhakasveja, salaatteja ja perunaa tietenkin. Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirttiä suosin- saahan siellä sentään pullakahvit.......... Katson tv:stä mieluiten: hyviä sarjoja, kaikki ajankohtaiset asiaohjelmat Kotieläimet: Mökillä jokakesäiset siiliperhe ja oravaperhe. Ruokin niitä vuodesta toiseen. Ja ne pupuperheet. En pidä: On monia asioita mm. epärehellisyys, kierous, toisen aliarvioiminen. Parhaat matkakohteet: kesällä kotimaa ja Saimaa. talvella Kanarian saaret- - Ruoka & juoma: kalaruuat, ja tavallinen arkiruoka. Vesi, maito, joskus viini. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Aloituksia

9

Kommenttia

2691

  1. Ekaksi, ennenkuin unohdan, sanon muorille pikaista paranemista. Toivotaan että selkä tulee entistä ehommaksi. Lähestulkoon kuin silloin ennen- nuorena !
    Kyllähän se oman aikansa (pitkän ) vie ennenkuin on täysin kunnossa.
    Kahden hengen voimalla toivotellaan täältäkin tuota paranemista.....

    Sitten sujuvasti siivoukseen. Yhdyn tuohon, että tuskin pirtissä mitään törkykasoja käy. Kaikilla on perus siistiä aina. Ajattelin että sitten huhtikuun lopulla repäisen siivousten kanssa- kaikki kerralla, ensin kotona ja sitten mökillä. viikossakin ehtii paljon, voi vapun aloittaa "puhtaalta pöydältä" ja kesän.
    Emme ole edes kotona pääsiäisen aikoihin, joten ei siihen viitsi panostaa erityisemmin
    Kyllä silakka ja kaikki kalaruuat ovat herkkua. Ja paljon niitä syödäänkin. Monella tapaa laitettuna. Silakoita vaan harvoin saa- paitsi savusilakoita.

    Tuo kekustelun alla oleva "painonsiirto" hoituu kyllä taas itsestään. Kunhan tässä viikon mättää seisovasta pöydästä ruokaa sisäänsä. Herkkua on siinä monenlaista- ihan kuin joululaulussa.
    Ikävä kyllä siirto tapahtuu vaan ihan VÄÄRÄÄN suuntaan yhyy,yhyy.
    Sitten olis kyllä taas asiaa Monican painonhallinta ketjuun.......
    Toivottavasti sentään palattuani taivun keskivartalon kohdalta..siivoukseen.

    Jäällä tuli nautittua auringosta päivälenkillä.
    Onko muuten kukaan huomannut että tuo, oma profiili on ihan sekaisin? Vai onko se vaan minulla, vaikken ole muutellut mitään. Pitänee lähteä kyselemään tukihenkilöltä neuvoa !
    Heippa.
  2. Niimpä-itsekunkin pitää laittaa ne asiat tärkeys järjestykseen. Jos on vaihtoehtona joku kiva meno, se voittaa aina siivouksen. Sitähän voi siirtää ihan tarpeen mukaan. Eihän sitä ole edes kotona laskemassa niitä "lemmikkejään", saa villakoirat hyppiä rauhassa, kunhan eivät silmille tule. ( lopuksi ne tulee juuri silmille).
    Sitten on pakko vähintäänkin imurilla huitaista .
    Eihän tässä silti sottapyttyjä olla. Paikat on siistit mutta ne kotieläimet..... ja kevät aurinko.

    Kyllä pirtin väki tuntuu ruokailevan ihan terveellisesti. Kunnon kotimaiset perus raaka aineet. Niistäpä sitä syntyy kaikenlaista hyvää. Kulloisenkin kokin tekemien sekoitusten ja mausteiden ja mieltymysten mukaan.
    Ja terveellisyys on toista luokkaa, kuin valmiiden tai puolivalmiiden einesten kohdalla.
    Joita meikämaija ei juurikaan käytä. Aina teen kaiken alusta alkaen.
    Nuoremman väen suosion ovat saanneet ja onhan ne helppoja, mutta ei niin terveellisiä ainakaan aina syötynä.

    Se siitä sapuskasta. Mutta kohta "mämmitellään" oikein kunnolla.
    Aurinko paistaa, vielä olisi sulateltavaa valtaisat kinokset.

    Juu, rokuliin on tullut nukuttua joskus.Rokulipäiviä töistä en taas pitänyt koskaan.
    Onhan sitä paljon sanoja puhekieleen tullut tuolta itä-naapurista.
    Kuten serviisit, kaffeli lienee sieltä, vanhat ihmiset kiitostelivat;
    bassibo palakakses (miten oikein kirjoitetaan)) mutta noin mummot sanoivat.
    Nykyisin sitäkin kieltä opiskellaan ahkerasti monessa paikkaa.
    Kaikki kielet on rikkautta, varsinkin kun niitä tarvitsee.

    Ehtoisaa sunnuntai-iltaa kaikille !
  3. Hetkinen.. taisin kipaista tänne ihan kylpytakki päällä. Saunan jälkeen ajattelin vähän jäähdyttää oloa, ja kas vaan, samassa olinkin jo pirtissä.
    Onhan tämä onneksi aikaa uusi - siis siisti -
    taivaan sininen kylpytakki, ei vielä mistään paikattu tai parsittu, ei mitään sellaista. Vaikka tanssiparketilla tällä pyörähtäisi.

    Sää mitä ihanin tänäänkin. Ulkoilua parit tunnit, sillai omaan tahtiin. Muuta aikaan saannosta en pystykkään kertomaan.
    Paitsi tietenkin neulominen(sitä kun ei edes työksi laske).

    Totta tuo ettei kannata korjailla läppäreitä tai tietsikoita, jos niillä on vähänkin ikää. Uudet ovat sen verran huokeita, tulee samalla nopeutta ja muistia lisää, ja kaikki muut uutuudet ja nykyaikaiset kotkotukset.
    Tämäkään ei kovin vanha ole. Kun perheen toinen osakas sai uuden läppärin, on se ihan eri tasoa nopeudessa ja monessa muussa.
    Tabletit ovat nyt tulleet ahkerimmille käyttäjille, jotka eivät voi nettiä kädestään jättää- niin tärkeäksi se on muuttunut.
    Sellaista vauhtia kehittyy tuo tietotekniikka, nopeammin kuin ajatus. (meinaan tämän ikäisen mummun ajatus).
    Vaan haitanneekos tuo ! Ymmärrys tulee jälkijunassa- jos tulee ?
    Tässä vaan mukana poukkoillaan kuka milläkin menestyksellä.

    Nyt on olo jo viilentynyt- viimeistään silloin kun juoksen kotiin. Kunhan en Ainoilla liukastuisi pimeässä. Alan huutamaan apua jos kaadun- kai joku ohikulkija nostaa niskasta pystyyn..
    mukavaa iltaa kaikille.
  4. Hyvää ja aurinkoista naisten päivää ihan kaikille; sukupuoleen katsomatta. Nyt ei sorreta tai syrjäytetä ketään...

    Vähän oikaisuja edelliseen kirjoitukseeni. Emme koskaan joutuneet olemaan kenenkään nurkissa sen alkumajoituksen jälkeen joka oli jossain koulussa....silloin olin pieni...Oli ihan oma asunto ,isäni työn puolesta. Ihmiset olivat ystävälliä kyllä, mutta kivoja kuvitelmia, että rajalla asuvat saivat sodan aikaiseksi.
    Emäntä josta kerroin -lähin naapurimme- kävimme kylää toistemme kanssa, me lapset ja aikuiset.
    Siihen aikaa 40-luvulla meillä oli pari lehmää. maitoa separoitiin ja voita kirnuttiin. Kirnu jolla kirnusin monesti, on yhä mökillämme.
    Separaattorista tuli lopuksi paljon kermaa kun koneen osista valutettiin sinne jäänyt kerma.
    Niistä äitini paistoi kermakakkuja. Kyseinen naapurin emäntä ihmetteli aina kahvilla käydessään:
    Millä ihhmeen korvoolla soot tehny noita kakkuja ? Kun kohosivat paljon yli kakkuvuan reunojen.
    Silloin sai syödä sen seitentä sorttia, sodan jälkeen kun alkoi sokeria ym saada.
    Suuri perhe, kaikki piti yrittää elannon eteen,
    ja kaikki joutui tekemään töitä, lapsetkin. Niinkuin on ilmi käynyt toisillakin. Niin oli kaikilla silloin, mutta rikkautta se osaaminen on.

    Semmoiset selvennykset näin naisten päivänä.
    Ehkä nuorilla olisi hieman toisenlaiset muistot. Sitäpaitsi ne muistot kirkastuu iän lisääntyessä.
    Yksi ikääntymisen merkki sanotaan olevan että alkaa muistella menneitä ja nuoruuttaan.
    Kun itseään ajattelee, todistettavasti näin on !
    Tänään on lähdettävä jäälle auringon ottoon.
    Se on sitten heippa.
  5. keskipäivää.
    Olen monesti miettinyt, kun sota-ajan kuvia ja kauheuksia on nykyään paljonkin näytetty. Kuitenkaan ihminen joka ei ole sitä kokenut ei voi ymmärtää mitä se oikesti oli.

    Muisteluista: oma äitini joutui lähtemään 2 viikoisen vauvan kanssa kylmään ns. härkävaunuun, jolla ihmisiä rahdattiin pois kotoaan. Synnytys oli vaikea, ja äitini sairas.
    Eipä ollut aikaa lähtö tuli "nyt eikä 15 päivä" systeemillä.
    Kuka ehti vähän varustautua, esim eläimiä mukkaan, sinne ne jäätyivät hankeen. Oli tosi kova pakkastalvi silloin.

    Eräs ystäväni sanoi aikoinaan :eivätkö voisi jo lopettaa höpötyksen tuosta evakkoon lähdöstä.
    Kysyin olisitko itse valmis jättämään kaiken ja lähtemään kauniista kodistasi ja lapsuusmaisemista tuntemattomien jalkoihin ja sysittäväksi. Tyhjin käsin, hyvä kun perheen sai mukaan . isä tietenkin oli rintamalla.
    Siitä totesin ettei sitä ymmärrä.... Toinen toteamus pohjan maalla eräs emäntä: mitäs te karjalaaset menitte hyäkkäämähän sinne
    venäjälle ! Ihan kuin joutessaan ja omin luvin tappelemaan....
    No ne jätän omaan arvoonsa, tulipahan vaan mieleen teidän muisteluista.
    Ihmisten selviämis taito on erilainen. kuten yleensä elämässä, toiset selviää helpommin tai yrittävät jatkaa elämää eteenpäin , toiset huonommin, takertuvat menneeseen.
    Kaikille se jälkensä jättää, mutta eteenpäin on pyrittävä.
    Menneitä ei voi muuttaa.
    Vielä, Luulen ettei kukaan sota aikana syntynyt ole "pumpulielämää" viettänyt. Mutta mihin verrataan.
    Onkohan se muuttunut, kun armeijan poikia sanotaan että osa on pumpulissa kasvatettuja ?
    Ne äidit..
  6. 39 / 135