o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Herätit sellaisia makumuistoja, että vesi kielellä muistelen niitä muruja!
    Ja entäs ne konditoria-kahvilat, millaisia bebe- ja mansikkaleivoksia niistä saikaan! Tuntui suorastaan juhlavalta istahtaa hetkeksi nauttimaan kunnon kahvista ja baakelseista.
    Se oli sitä aikaa, kun kakut vielä tehtiin munasta, sokerista ja vehnäjauhoista. Kyllä maku oli toinen kuin nykyisin jonkinlaisesta munapulverista valmistetut kakkupohjat.
  2. Itse olin suurin piirtein teini-ikäinen, kun kävin Blomqvistin tanssikoulua. Åke oli silloin jo taatusti täysi-ikäinen, joten hänen täytyy olla päälle kahdeksankymmentä.
  3. Maailma on täynnä korulauseita, jotka eivät sisällä mitään.
  4. Naurattaa nimittäin, jos omalle kohdalle sattuu.
    Toimistoomme tuli saksankielinen mies, eikä kukaan ymmärtänyt hänen puhettaan. Tiesin, että talossa oli rouva, joka puhui täydellistä saksaa.
    Nousin arvokkaana ylös, sanoin "einmal, bitte" ja lähdin hakemaan tulkkia. Samassa olisin halunnut vajota maan alle, sillä huomasin "hetkisen" asemesta sanoneeni "kerran". Jälkeenpäin olen kyllä nauranut sille tärkeydelle, jolla ensimmäistä kertaa elämässäni puhuin saksaa!

    Pojallani oli pienenä ongelma, jos häntä sanottiin jonkun sukulaisen näköiseksi. Hän ei tietänyt, olisiko pitänyt olla "otettu" vai "nokkaan otettu".
  5. Epäilen, ettei R. niinkään luullut entispäättymää uudissanaksi vaan noteerasi sen uusiokäytön.
    Meidän perheessä on kielioppikirja todettu erittäin hyväksi apuvälineeksi, kun on tarvittu sopivaa ilmaisua esim. äiti-ihmiselle, joka ei ole kovin ulkoilullinen. Jälkikasvu nimitteli minua sisäolennoksi.

    Tuli mieleeni, että mieheni suorittaessaan keskikoulun suomen kurssia jankkasi ääneen:
    - Nominatiivi päätteetön, genetiivi n, esiivi na nä, partitiivi a ä, transalatiivi ksi kse.
    Ja sitten tuli jatko samalla nuotilla: - Muutun tässä kohta itsekin translatiiviksi!
  6. Kiitos että muistutit miten onnellisessa asemassa olemme me, joilla vielä on elämäntoveri rinnallamme.
    Päivittäin jaksan olla kiitollinen siitä ja välillämme olevasta hellyydestä. Pikku krahahduksia tulee, mutta yleensä meillä rähisee vain kahvinkeitin. Juuri tänään kuitenkin poltin päreeni ja huusin kuin hinaaja.
    Kolme päivää sitten mieheni rupesi pohtimaan, onko hänellä kolme sisarensa asunnon avainta.
    Niitä on kaksi, yksi sisarelta saatu ja yksi kodihoitajan palauttama. Kolmas avain on vanhainkodissa olevalla sisarella itsellään. Hyvä etten ole joka päivä rautalangasta vääntänyt tätä tosiasiaa hänelle. Vaan uskooko tuo mokoma!
    Tänään hän taas itsekseen mutisten penkoi hermostuneena jopa siivouskomeronkin, ja silloin minä räjähdin:
    - Että pitää miehellä olla vaikea luonne! Kun ei tärkeämmille suruille ja vaikeuksille voi muuta kuin kestää ja odottaa ratkaisua, ruvetaan murehtimaan turhia! Mikä helvetin evankelisluterilainen syyllisyydentunnon kaipuu pitää olla miehellä, joka ei edes kuulu kirkkoon!
    Penkominen loppui. Sitten oltiin tunnin verran hiljaa, kunnes omatuntoni alkoi kolkuttaa, ja pyysin anteeksi huutamistani. Siihen mies: - Ei se mitään. Saat sinä huutaa. En minä kuuntele.
    Totesin huomanneeni sen, ja sitten naurettiin ja halattiin.
    Kuin pisteenä iin päälle oli kirjoituksessasi Mustapään runo. Luin sen ääneen, ja tuli leppoisan haikea olo, sillä me molemmat suorastaan rakastamme Mustapään runoja ja erityisesti läkkiseppä Lindbladia.

    Kiitos kirjoituksestasi, kiitos runosta ja kiitos siitä, että olet olemassa!
  7. Meikämummu ainakin nukkuu, kun nukuttaa ja valvoo, kun valvottaa.
    Perusluonteeltani olen aina ollut yöihminen, mutta nyt, kun ei ole pakko aamupimeällä nousta töihin, on sisäinen kelloni mennyt täysin sekaisin.

    Olin aikoininani pari vuotta sanomalehdessä oikolukijana, ja ilta-aikataulu sopi minulle erinomaisesti.
    Sopukin siinä säilyi, kun toisen aamulla lähtiessä toinen nukkui, ja toisen palatessa puolilta öin oli toinen vuorostaan sikeässä unessa.

    Olen muutaman kerran aikonut seitsemänkymppisten chattiin, mutta se on ollut joko tyhjä tai siellä on ollut aivan outoa porukkaa.
    Olen sitten turvautunut kirjaan tai pelannuut mahjongia, kunnes sänky on alkanut lähettää terveisiä.
    Nyt se muuten lähettää, joten hyviä öitä ja kauniita unia!
  8. Varsinkin hiihtäjät ja mäkihyppääjät!
  9. Taisi rouva-rukka kaikessa viattomuudessaan tarkoittaa samaa kuin mitä tuo sana meilläkin päin tarkoittaa eli kaaosmaista mekkalaa ja kohellusta.
    Se sinun, Hintriika, mainitsemasi hässäkän kuva on kyllä täälläkin jonkin verran tuttu. Tarkoittanee samaa kuin yleisten vessojen seinille raapustettu Otto Iivari Partasen puumerkki.
    Yllätyin rouvan kirjoituksesta. Olisin odottanut aivan erilaista kannanottoa. Pyydänkin nöyrimmästi anteeksi, että olen epäillyt rouva Remanderia tiukkapipoisuudesta, vaikka toisaalta on pakko tunnustaa, että ovat hänen viestinsä salaa naurattaneetkin. (Ääneen en ole uskaltanut, kun olen pelännyt nauravani väärässä paikassa.)
  10. kaikille onnellisille! Sitähän ei koskaan ole liikaa niin kuin ei romantiikkaakaan.
    Kiitokset sadusta.
    Ja kahvista myös.
  11. Kesäilta kaupungissa. Aurinko ei vielä ole laskenut. Talot ja kadut hohkaavat hellepäivän kuumuutta. Liikenteen melua, vastaantulijoita.
    Olen matkalla linja-autoasemalle ja kotiin ja tunnen lohdutonta yksinäisyyttä.

    Kesäilta korven keskellä. Aurinko on laskeutumassa puitten taakse. On hiiskumaton hiljaisuus. Kuulen vain omien korvieni suhinan.
    Istun pihakeinussa. Tuntuu kuin ei edes ajatuksia olisi, ja olen äärettämän onnellinen yksinäisyydessäni.
  12. Niin se aihekin uudistuu, mutta minä palaan vielä kielioppiin ja yhdyssanoihin.
    Yksinkertainen tapa ratkaista, onko jokin sana yhdyssana, on käyttää apuna -ko tai -kö -päätettä.
    Paperiarkki vai paperiko arkki?
    Tosin kieroon kasvanut huumoritajuni sallii minun kirjoittaa: paperiko arkki vai Nooan?

    Puhekielessä "ottaa koppaan" varsinkin urheiluselostajien tapa käyttää joka-sanaa: Maija Meikäläinen on kotoisin Oulusta, joka voitti naisten sarjan. Maijako vai Oulu?
    Mielestäni kielen huoltoon pitäisi kuulua, että tv:n ja radion toimittajaksi pääseminen edellyttäsi puhekielen vähän paremmin kuin tyydyttävästi suoritettu tentti.
  13. Muistan lapsuudestani, että maalaistaloissa oli laitumille kaukalo, jossa oli suolaa lehmiä varten.
  14. Ihan selvästi kirjoittaja on ollut jonkin vaikutuksen alaisena. Sanahan on Alko ja nimi tietysti silloin Alkosanteri.
    Kannattaneeko niille markkinoille lähteä, jos ei ole takeita, että Alkosanterikin päätyy sinne.
    Ehkä hän jään harjoittamaan kieliopintoja sinne Sveriges Pyttikseen?
    Toivottavasti mies ei kuitenkaan joudu virranpyörteeseen.
  15. Mieleeni muistui tarina muinaissuomalaisesta, joka jokivarressa veisteli venettä ja huomasi, että virran mukana ajalehti lastu.
    Mies ärähti prrrrrkeleen, nappasi kirveen ja lähti painelemaan joen yläjuoksun suuntaan!

    Onneksi täällä pirtissä ei ole reviirin vartijoita, vaan tänne voi ohikulkijakin poiketa kahville tai levähtämään. Sellaiselta poikkeamalta minustakin tuli kanta-asiakas.
    Täällä voi virtuaaliolentoni olla oma itsensä, eikä kukaan ota mielipiteitäni tai kohelteluani henk. koht. loukkauksena.

    Oikeastaan tulin katsomaan, joka tupa on täynnä varisseita lupiineja, mutta joko sateessa poimitut kukat ovat kestävämpiä tai joku muu on jo siivonnut.
    Kahvia en ehdi juoda, kun tänään on tulossa vieraita, ja on pakko ryhtyä pölyjä pyyhkimään.
    Onneksi on sen verran viileää, että työkin maittaa!
    Oikein miellyttävää päivää teille kaikille.

    (j.k. Kyllä se meidänkin linkomme varsinainen hyppykone oli.)
  16. Tätini kuoli miltei heti miniänsä äidin hautajaisten jälkeen.
    Sekä serkkuni että hänen vaimonsa olivat ainoat lapset, ja minusta oli järkyttävää, että yhteen nuoreen perheeseen tuli kaksi tällaista surua samanaikaisesti.
    Toisella kymmenellä oleva poikani lausahti: - Sehän on onnellista. Nyt he voivat surra yhdessä.
  17. Jeesuksen kerrotaan sanoneen, että hän on tie, totuus ja elämä.
    Jos olisikin noudatettu niitä elämänohjeita, jotka Jeesuksen kerrotaan antaneen, olisi maailma oikeudenmukaisempi.
    Raamattu on ihmisten kirjoittama. Sen teksteillä on vuosisatoja manipuloitu ihmisiä, alistettu ja nujerrettu.
    Vaikea on uskoa kirjaan, joka on ollut valtaapitävien paras käsikassara.

    Mielestäni Preussin kunigas Fredrik II on viisaasti sanonut, että jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi.
  18. Meidän ensimmäinen automme oli Fiat 600; tai oikeastaan se oli Zastava, Jugoslaviassa valmistettu Fiat. Se oli hyvä ja kätevä, helppo huoltaa ja halpa korjata. Kerran jäimme kodin lähellä tielle, ja kahdestaan sen työnsi kevyesti pari kilometriä omalle pihalle.
    Mukava sillä oli ajella muutaman kerran mittarin ja Suomen ympäri. Sitten jälkeläiset kasvoivat siinä määrin, että oli pakko hankkia isompi auto.
    De luxemme oli päältä hieno: kullanhohtoisen ruskea, mutta siihen sen erinomaisuus loppuikin. Jouduimme vaihtamaan sen ennen takuuajan umpeutumista.
    Nyt olivat Ladat juuri tulleet markkinoille, ja päädyimme siihen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että se oli tosi hyvä auto - muutenkin kuin väriltään, joka oli tumman turkoosi.
    Siihen aikaan ei vielä ollut nopeusrajoituksia, ja nautin kovaa ajamisesta.
    Kerran Lapissa paahdoin toista sataa, kun ohitseni pyyhälsi täsmälleen samanlainen Lada.
    Kuljettaja vilkaisi minua tyyliin "nainen ratissa".
    Sekös otti koppaan! Painoin lisää kaasua, ja kun oli suora tie, ajoin sivuilleni vilkaisematta kaksoisolennon ohi. Hetken kuluttua oli sen vuoro ohittaa, ja näin selvästi, että pelkääjän paikalla istunut nainen tosiaan pelkäsi. Totinen oli miehenikin, kun seuraavan kerran suoritin komean ohituksen, ja tällä kertaa toinen Lada jäi.
    Peräkkäin ajelimme täyttä vauhtia Rovaniemelle saakka. Sitten tuli risteys, ja kilpakumppani ajoi vierellemme, nosti reippaasti kättä, iski silmää ja kääntyi oikealle. Minä morjenstin takaisin, ja jatkoimme matkaa huomattavasti hiljaisemmalla nopeudella.
  19. Olipa ihana herätä aamulla kaatosateeseen!
    Toivottavasti eiliset pyykkärit ennättivät saada pyykkinsä kuiviksi.
    SkillaN! Kateeksi käy, kun vielä omistat pulsaattorikoneen. Minulla oli aikoinaan ikivanha Upo, kaksi suurta muovisaavia ja linko. Pyykinpesu kävi nopeasti, kun itse huuhteli sillä aikaa kun uusi koneellinen pyöri pulsaattorikoneessa. Illalla tunsi tehneensä jotakin. Ettei vain olisi ollut työn iloa!
    Sitten hajosi linko, ja Upokin olisi kai tarvinnut ainakin huoltoa, joten mieheni - mokomakin ilonpilaaja - meni ja osti huusholliin automaattisen pesukoneen.
    Arvatkaa, kuka joutui ohjekirja kourassa opettelemaan pyykinpesua!
    Sen jälkeen en ole pyykkipäivistä nauttinut. Tunnen itseni automaatin osaksi: Täytä, väännä nappuloita, tyhjennä, vie narulle, hae narulta...
    Pidähän, SkillaN hyvää huolta aarteestasi. Sehän on paljon ekologisempi kuin nämä automaattiset: säästää sähköä ja vettäkin!

    Poimin tuolta tienvarresta riemunkirjavan kimpun lupiineja. Kun en löytänyt tarpeeksi suurta maljakkoa, laitoin ne siihen suureen lasipurkkiin ja asetelma komeilee nyt tulla nurkassa.
    Lupaan käydä lakaisemassa karisevat kukinnot lattialta, mutta nyt otan sitä kahvia.

    Oikein mukavaa päivää teille kaikille!
  20. Kupla otsassa
    kuin aamunkoittoa
    istuin odottamassa
    omalääkärin soittoa

    Kävipäs huono tuuri:
    soittoaika päättyi juuri!

    Minä vessanpytylle istahdin.
    Oi helpotusta tätä!
    Silloin pirisi puhelin:
    eihän lääkäri soittamatta jätä!


    (Syntyi juuri käytännön kokemuksesta)
    21. 147 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt