Kevennyksenä tähän kokemuksia tai oikeastaan pieniä ”töppäyksiä” paljon autoilevana kaaharina.
Vuosia sitten joskus 70-luvulla olin ns kuskina, kun ”pieni humppaorkesteri” haki tavaroitaan keikan jälkeen edellisen illan juhlapaikalta. Auto, aika iso Ford, oli sullottu todella täyteen ja poikia janotti kovasti. Poikettiin asemaravintolaan, minä käänsin auton topakasti pihaan seinää kohti parkkipaikalle.
Mutta kuinka ollakaan… ahtaassa autossa jarrun sijasta painoin kaasua, enkä kunnolla mahtunut vaihteisiin…käsijarrua ei edes näkynyt ja hupsista…päin seinää mentiin, autoon ei tullut kun puskuriin pieni naarmu, vauhdista ei puhuta mitään.
Onneksi sattui vanha miesten tangollinen polkypyörä siihen väliin… sen rengas vääntyi hiukkasen. Sitten ei muuta kun odottamaan, että kuka sillä yrittää lähteä liikkeelle.
Aikaa kului… sisällä ikkunasta seurattiin… no niinpä sitten pikkuisen ”laitamyötäisessä” oleva mies otti pyörän ja lähti sitä taluttamaan… ja aina muutaman metrin välein katsahti, että mikä on kun vinoon menee… se asento on jäänyt niin mieleen… ja kuinka kivat vahingoniloiset naurut siitä saatiin.
Kunhan nauruilta selvittiin niin ajoimme hänen peräänsä ja sovimme asian.
Toinen juttu oli kerran kun aamulla lähdin töihin. Ajopelinä Fiat 600, hain naapurin rouvan eka työpäivänään matkaan. Oli talvi huhtikuuta, ja lunta maassa ja tietenkin joku ratakiskon tapainen merkkinä auraajille pystyssä. Enhän minä sitä peruuttaessani huomannut. Töksähti vaan, ja rouvan hattu lensi kohti tuulilasia. Katsoin ettei ketään ollut jäänyt ainakaan alle, mutta en huomannut että se ratakisko oli leikannut puskurista osan ja se jäi siihen. Joku oli sen nähnyt ja ilmoitti miehelleni, että nyt se tulee töihin ja koko puskuri rikki, siellä oli jo pohdittu kuinka kallis puskuri ainakin 2000 mummon markkaa. Pikku Fiatiin!!! huonosti arvioitu, maksoin siitä 200 mk töineen.
Kaaharin muisteloita kevennyksenä
10
911
Vastaukset
valveutuneet lehmät tiesivät autonmerkin ystävällismieliseksi ja lähtivät häntäpystyssä
juoksemaan rinnalla, ikvä kyllä yleisöä olisi tarvinnt ölla enemmän nauramassa.Oli simmonen ku kravattisonni. Sil oli kyl hianompaki nimi - keinosiämentäjä. Kyl lehmäs sen oppisivat tuntema ja näyttiväkki sen.
Kravattisonni ajo folkkaril ja lehmät telosivas sen jämt romuks.
Jos tee ihmisnaura olisitte lehmi, teloisitteks teekki autoi? tarkotan kupli.folkkarille kostamaan,
minä kyllä ajattelin et ladssa oli samanlaiset pyöriöt lamput kuin lehmilki.- Hintriika1
jjoutava5 kirjoitti:
folkkarille kostamaan,
minä kyllä ajattelin et ladssa oli samanlaiset pyöriöt lamput kuin lehmilki.Minä taas luin jostakin hirvestä, joka rakastui keltaiseen pikkuautoon, olikohan ollut joku Fiat 600 tai sitä kokoluokkaa. Sulhanen könysi auton päällä niin, että sillä ressukalla oli kyljet lommoilla. Siis autolla.
Hintriika1 kirjoitti:
Minä taas luin jostakin hirvestä, joka rakastui keltaiseen pikkuautoon, olikohan ollut joku Fiat 600 tai sitä kokoluokkaa. Sulhanen könysi auton päällä niin, että sillä ressukalla oli kyljet lommoilla. Siis autolla.
Meidän ensimmäinen automme oli Fiat 600; tai oikeastaan se oli Zastava, Jugoslaviassa valmistettu Fiat. Se oli hyvä ja kätevä, helppo huoltaa ja halpa korjata. Kerran jäimme kodin lähellä tielle, ja kahdestaan sen työnsi kevyesti pari kilometriä omalle pihalle.
Mukava sillä oli ajella muutaman kerran mittarin ja Suomen ympäri. Sitten jälkeläiset kasvoivat siinä määrin, että oli pakko hankkia isompi auto.
De luxemme oli päältä hieno: kullanhohtoisen ruskea, mutta siihen sen erinomaisuus loppuikin. Jouduimme vaihtamaan sen ennen takuuajan umpeutumista.
Nyt olivat Ladat juuri tulleet markkinoille, ja päädyimme siihen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että se oli tosi hyvä auto - muutenkin kuin väriltään, joka oli tumman turkoosi.
Siihen aikaan ei vielä ollut nopeusrajoituksia, ja nautin kovaa ajamisesta.
Kerran Lapissa paahdoin toista sataa, kun ohitseni pyyhälsi täsmälleen samanlainen Lada.
Kuljettaja vilkaisi minua tyyliin "nainen ratissa".
Sekös otti koppaan! Painoin lisää kaasua, ja kun oli suora tie, ajoin sivuilleni vilkaisematta kaksoisolennon ohi. Hetken kuluttua oli sen vuoro ohittaa, ja näin selvästi, että pelkääjän paikalla istunut nainen tosiaan pelkäsi. Totinen oli miehenikin, kun seuraavan kerran suoritin komean ohituksen, ja tällä kertaa toinen Lada jäi.
Peräkkäin ajelimme täyttä vauhtia Rovaniemelle saakka. Sitten tuli risteys, ja kilpakumppani ajoi vierellemme, nosti reippaasti kättä, iski silmää ja kääntyi oikealle. Minä morjenstin takaisin, ja jatkoimme matkaa huomattavasti hiljaisemmalla nopeudella.- Hintriika1
Venlastiina kirjoitti:
Meidän ensimmäinen automme oli Fiat 600; tai oikeastaan se oli Zastava, Jugoslaviassa valmistettu Fiat. Se oli hyvä ja kätevä, helppo huoltaa ja halpa korjata. Kerran jäimme kodin lähellä tielle, ja kahdestaan sen työnsi kevyesti pari kilometriä omalle pihalle.
Mukava sillä oli ajella muutaman kerran mittarin ja Suomen ympäri. Sitten jälkeläiset kasvoivat siinä määrin, että oli pakko hankkia isompi auto.
De luxemme oli päältä hieno: kullanhohtoisen ruskea, mutta siihen sen erinomaisuus loppuikin. Jouduimme vaihtamaan sen ennen takuuajan umpeutumista.
Nyt olivat Ladat juuri tulleet markkinoille, ja päädyimme siihen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että se oli tosi hyvä auto - muutenkin kuin väriltään, joka oli tumman turkoosi.
Siihen aikaan ei vielä ollut nopeusrajoituksia, ja nautin kovaa ajamisesta.
Kerran Lapissa paahdoin toista sataa, kun ohitseni pyyhälsi täsmälleen samanlainen Lada.
Kuljettaja vilkaisi minua tyyliin "nainen ratissa".
Sekös otti koppaan! Painoin lisää kaasua, ja kun oli suora tie, ajoin sivuilleni vilkaisematta kaksoisolennon ohi. Hetken kuluttua oli sen vuoro ohittaa, ja näin selvästi, että pelkääjän paikalla istunut nainen tosiaan pelkäsi. Totinen oli miehenikin, kun seuraavan kerran suoritin komean ohituksen, ja tällä kertaa toinen Lada jäi.
Peräkkäin ajelimme täyttä vauhtia Rovaniemelle saakka. Sitten tuli risteys, ja kilpakumppani ajoi vierellemme, nosti reippaasti kättä, iski silmää ja kääntyi oikealle. Minä morjenstin takaisin, ja jatkoimme matkaa huomattavasti hiljaisemmalla nopeudella.Silloin, kun perheemme muutti etelään, ei todellakaan ollut vielä yleistä nopeusrajoitusta. Mekin höyläsimme 4-tietä edestakaisin etelän ja pohjoisen välillä joskus pari-kolmekin kertaa kuukaudessa penskat mukana.
Ja tietenkin autosta piti ottaa irti kaikki, mitä sai. Kokeiltu on mosset, volgat, ladat ja sittemmin monenmoiset länsimerkit.
Varsinkin loppumatkasta alkoi perille pääsyn vimma painaa. Pohjois-Suomen suorilla pätkillä oli mittarissa yleisesti 150-160 km/h, mikäli vain autosta lähti. Useimmiten ratissa olin minä. Ukkokulta nukkui pelkääjän paikalla ja lapset takapenkillä.
Oli se karmeaa aikaa!!! - meidän ekamme
Hintriika1 kirjoitti:
Silloin, kun perheemme muutti etelään, ei todellakaan ollut vielä yleistä nopeusrajoitusta. Mekin höyläsimme 4-tietä edestakaisin etelän ja pohjoisen välillä joskus pari-kolmekin kertaa kuukaudessa penskat mukana.
Ja tietenkin autosta piti ottaa irti kaikki, mitä sai. Kokeiltu on mosset, volgat, ladat ja sittemmin monenmoiset länsimerkit.
Varsinkin loppumatkasta alkoi perille pääsyn vimma painaa. Pohjois-Suomen suorilla pätkillä oli mittarissa yleisesti 150-160 km/h, mikäli vain autosta lähti. Useimmiten ratissa olin minä. Ukkokulta nukkui pelkääjän paikalla ja lapset takapenkillä.
Oli se karmeaa aikaa!!!Tyylikkään vaaleanharmaa yläosa
ja hiukan 'sävy-sävyyn' tummempi harmaa alaosa,
pesimme ja kiillotimme kaikki kromilistat ja -koristeet aina huolellisesti.
Lapset takapenkillä seisten katselemassa takaapäin tulevia autoja!
Turvavyöt käyttämättöminä!
Voi aikoja ja voi tapoja! Suojelusenkelit onneksi mukanamme. - Venlastiina (ei kirj.)
meidän ekamme kirjoitti:
Tyylikkään vaaleanharmaa yläosa
ja hiukan 'sävy-sävyyn' tummempi harmaa alaosa,
pesimme ja kiillotimme kaikki kromilistat ja -koristeet aina huolellisesti.
Lapset takapenkillä seisten katselemassa takaapäin tulevia autoja!
Turvavyöt käyttämättöminä!
Voi aikoja ja voi tapoja! Suojelusenkelit onneksi mukanamme.Meidän Ladassamme sentään oli turvavyöt, ja niitä myös käytettiin alusta alkaen.
Toisaalta siinä kullanhohtoissa de luxesamme eivät turvavyöt talviaikaan välttämättömät olleetkaan. Hyvä ettei selkä jäätynyt penkkiin kiinni!
- muistelematta
1965, Södertäljessä, jouluaattoiltana klo 20.00, kännissä, tömäsin pääkadulla liikennemerkkitolppaan.
Humalatila, tottumattomuus vasuriliikenteeseen ja vieras auto syinä.
Öljyt ja nesteet pysyivät koneessa.
Harhailin pitkin outoa kaupunkia löytämättä parakille. Olin muuttanut sinne samalla viikolla.
Heräsin kylmään klo 2:n tietämissä rautatiesillan alta. Yrjösin ja totesin olevani parin sadan metrin päässä parakista.
Pelkäsin pirukseen seuraamuksia mutta kylälienee ollut siihen aikaan tyhjä.
Joulu meni yhden virolaisen ruisleivän, margariinin ja kraanaveden kanssa.
Muistan hyvin vaikka aina ei viitsisi muistella.
Oli muuten viimeinen kerta kun tönttyröin kännissä auton kanssa.
Maistissa olen ajanut mutta paremmalla kontrollilla.
Nyt vuosiin en edes sitä. - meillä sanottiin
Fiiat kuusatasta ja viiatissahan on kaikki viat. Kerrankin koulupojat nostivat open pikkufiiun lumipenkan päälle.
Kamalaa oli ajaa sen kyydissä pelkääjän paikalla lumisohjossa rekan perässä. kuin olisi tien päällä istunut, mitään ei nähnyt sieltä maan rajasta.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
6 kW saunan lämmityksestä kohta 10 euron lisämaksu / kerta
Kokoomuslainen sähköyhtiöiden hallitsema Energiavirasto ehdottaa 5 kW:n rajaa, jonka ylittämisestä tulee lisämaksu. Tark2417417Duunarit hylkäsivät vasemmistoliiton, siitä tuli feministinaisten puolue
Pääluottamusmies Jari Myllykoski liittyi vasemmistoliittoon, koska se oli duunarien puolue. Sitä samaa puoluetta ei enää1393851Oppiiko vasemmistolaiset valehtelun jo kotonaan?
Sillä vasemmistolaiset/äärivasemmistolaiset valehtelee ja keksii asioita omasta päästään todella paljon. Esim. joku vas1172168- 381428
Olen väsynyt tähän
En osaa lopettaa ja koen huonoa omaatuntoa tästä. Kaikki on muutenkin turhaa ja tekemisesi sattuvat. Tunteita on vain hy261427- 331362
Minneapolisin tapauksesta hyvä video
Runoilijan auto oli poikittain tiellä ja kun poliisit lähestyivät sitä, runotyttö painoi reippaadti kaasua. Auto syöksäh3391186Miksi et voi tutustua minuun irl?
Vastaa yleisellä tasolla/ympäripyöreästi, jos pelkäät tunnistamisia.141992Milloin palaat
Odotan niin kauan kun vaan jaksan toivoa. Tiedät että sua jäi joku ikävöimään. ❤️23928Tiesitkö? Uusi Bachelor on raivannut tietään määrätietoisesti somessa, myös Böckermanin ex-rakas!
Arttu Kilpeläinen tuli julkisuuteen Pernilla Böckermanin rakkaana. Pariskunta päätyi eroon v. 2024. Ex-poliisi Kilpelä7907