o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kiitos samoin!
  2. Frohe Weihnachten und die besten Wünsche zum neuen Jahr!
  3. Joulukoreilua ja vähän kiroiluakin.
    Tänä jouluna olisi Airamin kuusenkynttiläsarja täyttänyt 51 vuotta. Me jo ehdimme kehua, että kyllä ennenvanhaan osattiin ja välitettiin tehdä puoli ikuisuutta kestäviä laitteita, ja sitten jouduimme toteamaan, että meidän kynttilöittemme ikuisuus on peruuttamattomasti ohi: johdot ja kiinnikkeet hapertuneet siinä määrin, että koko sarja on hengenvaarallinen.
    Kyllä harmitti, ja epäilimme, että jos tuurimme yhtä hyvänä pysyy kuin eilen kuusen ostajaisissa, niin tästä kylästä on kaikki kynttiläsarjat myyty loppuun.
    Vaan kuinkas kävikään! Rautakaupasta löytyi 16 kynttilän Airamin sarja, ja ihan pilkkahintaan alle kuusi euroa. Myivät alennuksella loput joulukoristeet.

    Kuusen löysimme eilen naapurikylästä, eikä se maksanut maltaita niin kuin ne kuuset, jotka kotikylän osuuskaupan torilla olivat kaupan.
    Ei tarvinnut mennä sepän metsään, vaikka uhosinkin, että ennemmin menen rehellisesti kuusivarkaisiin kuin maksan puolitoistametrisestä risusta viisi kymppiä.

    Keittelin sillisalaattivihannekset, ja kauhukseni töppäsin perunoitten kanssa. Kuorin perunat ennen keittämistä. Mietin nyt, mitä teen...
    Mietiskellessäni pujottelen naruja kuusenkarkkeihin. Muut koristeet ovatkin jo paikoillaan.

    Joulurauhaa ja -iloa kaikille!
  4. Haalean vaaleaa aamupäivää!
    Vielä on maa valkoinen, ja taivas on sen näköinen, että sieltä voi tulla kaikkea mahdollista muuta paitsi ei ämmiä äkeet selässä.
    Ei pitäisi ruikuttaa, mutta jokin minun ristiselässäni äestää. Kyllä se päivän mittaan siitä tokenee, ja liikkeellelähtö ilman apuneuvojakin onnistuu mitä pitemmälle päivä kuluu.
    Olemmekin kohta lähdössä hoitelemaan muutamia velvollisuuksia, ja sitten saa vaikka joulu tulla. Luutakeppimies kävi juuri kertomassa, että auto on narun nokassa ja ryijymatto miltei kuiva.

    On se ihanaa, ettei tarvitse tehdä sellaista joulusiivousta kuin lapsuudenkodissa.
    Joka ainoa kaappi ja laatikko tyhjennettiin, pyyhittiin ja nuohottiin. Joka nurkka miltei nenäliinalla piti pyyhkiä ja kuurata.
    Nyt kun vielä kuusen löydämme, niin joulu saa tulla.

    Kiitos kahvista. Lähden pukeutumaan ihmisten ilmoille lähtemistä varten.
    Heippa!
  5. Herrijerri! Milläs sinne nurkkakaappiin nyt nyt pääsee ja sieltä pois?! Janoonhan se tulenlieskatten skype kuolee, jos ei ovea saa auki.
    Kävin jo hokemassa että sesam, sesam, mutta eivät taida nuo vieraat viljanjyvät täällä tehota. Olisi kai pitänyt hokea ruista, vehnää, kauraa tai ohraa tai ehkä riisiryyni olisi näin joulun alla avittanut.
    Tällaista se on, kun on aikasytytys!

    Rättikeppimies lähettää Meri-kukalle oikein paljon terveisiä. Hän on ylettömän onnellinen, että joulusiivous on takanapäin. Olohuoneesta puuttuvat matot, mutta ne laitetaan lattiaan vasta perjantaina. Siihen mennessä eilen pesemäni ryijymatto on varmasti kuivunut, ja saamme vaihtelua edes maton muodossa, kun muuten täällä ei juuri mööpelien paikkaa muutella.

    Arvatkaapa, kenen ikämiespoika soitti eilen ehtoolla ja kyseli, olisimmeko mahdollisesti aikeissa lähteä autoilemaan. Emme olleet, ja poikamme ilmoitti, ettei hänen sitten tarvitse varoittaa, että liikenteeseen on lähdössä harmaa Saab, jota ohjaa epävarmahko kuljettaja.
    Onnittelin pelokasta isää tyttären ajokortin johdosta, ja vaari lähetti lapsenlapselle tekstiviestinä onnentoivotukset. Tänään tuli tekstarina kiitosvastaus.

    Luultavasti kirjuroin vielä ennen joulua, mutta tunnelmallisia kynttiläiltoja nyt kuitenkin passaa toivottaa, vai kuinka?
  6. Lumista joulunaluspäivää! Vielä puolisen tuntia sitten taivas oli vanhan kalsarinlahkeen värinen ja maisema niin ankea kuin se huonoimmillaan voi olla.
    Sitten rupesi taivaalta putoilemaan valkoisia lippusia, jotka lähemmin ihmeteltynä osoittautuivat lumeksi.
    Kymmenen minuuttia sitä joulupyrytunnelmaa kesti, mutta nyt ovat maa, tiet ja katot valkoisia. Aurinkokin innostui paistamaan, ja ankaeanharmaat pilvet on varmaankin joulupukki vienyt tuhmille aikuisille.

    Itse en ole ollut yhtään tuhma. Innostuin tekemään elämäni ensimmäisen sacherkakun, ja niitä paistuu nyt uunissa kaksi.
    Ajattelin, että samalla astioitten likaamisella ja muulla askartelulla onnistuu tai epäonnistuu kaksikin kakkua.
    Seuraava urakka on joulutorttujen paistaminen.

    Jassoo! (Och samma på svenska) Yksi ulosheittomies tuli antamaan häätöä.
    Pakenen tästä kyökin puolelle. En minä sitä miestä pelkää, mutta kun hänellä on toisessa kädessä ämpäri ja toisessa rätti pitkän kepin nokassa, niin taitaa olla paras pitemmittä puheitta poistua.
    Voikaapa hyvin!

    j.k. Ulosheittomies arveli, etten osaa lopettaa, ja hän käski kirjoittaa, että harakka lensi just pois, ja niin lennän minäkin.
  7. Valoisaa mieltä koko porukalle, vaikka ulkona onkin vielä pilkkopimeä!
    Viimeisetkin lumet on eilinen vesisade huuhtonut pois.
    Ei se kaatosade millään tavalla haitannut serkkuni syntymäpäivien viettoa.
    Tunnelmaa olisi ollut vaikka muillekin jakaa - ja tarjoilua! Kyllä huomasi, että ammattilaiskokit olivat panneet parastaan "mufan" merkkipäivän juhlistamiseksi.

    Jotenkin jäi haikea olo, vaikka laskimmekin leikkiä, että serkun satavuotispäivänä järjestetään oikein tanssibileet. Serkku kylläkin väitti, ettei hän enää muista kuinka tanssitaan, mutta onhan hänellä vuosikymmen aikaa opetella, ja hän lupasikin heti ensimmäisenä arkipäivänä aloittaa opiskelun, mutta uhkasi, että tangoa hän ei opettele. Ja minä kun olin varannut ensimmäisen tangon!

    No, se on sitten sen ajan murhe! Nyt harmittaa se, ettei mattoja eikä sänkyvaatteita voi viedä ulos. Tulisi edes pieni pakkanen, että voisi oikein kunnolla tuulettaa...

    Eiköhän tämä tästä kuitenkin selviä, kunhan toimeen tartutaan.
    Se tarttuminen on vain ylettömän vaikeaa, mutta yritetään ...

    Kiitos kahvista ja iloista joulun odotusta!
  8. Kumisaapaskeli. Sellainen oli jo toissailtana, kun lähdimme lenkille. Melkein pelotti luistella uusilla kumisaappailla, mutta hyvin niillä sentään pärjättiin, vaikka auttoi kai siinä sekin, että kieli oli keskellä suuta.
    Tänään ei tarvinne pelätä liukastumista, kun jäitä ei enää kulkureiteillä ole.

    Eilen ei lenkkeiltykään kuin kotoa linja-autoasemalle ja myöhemmin samaa tietä takaisin. Eläkeläisporukkamme kävi Tammelassa Lounais-Hämeen pirtissä syömässä jouluaterian. Kyllä oli sen seitsemän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta parasta oli aito hämäläinen imelletty perunalaatikko. Tunnustan sitä
    santsanneeni.

    Jotakin sitä taas oppikin: Kokeilkaapas itse kukin laulaa "puolalaisen partisaanivalssin" sävelellä "Joulupuu on rakennettu".

    Oli tässä olevinaan jotakin asiaakin, mutta sille kävi samoin kuin pikku pukille, joka kakki kalliolle: huh hei, sen tuuli vei!

    Työn iloa ja rattoisaa joulun odotusta.
  9. Ruusu Rööslainille asiallisesta avauksesta.

    Joka kanavalla soditaan edesmenneitten sotiemme voitokkaita taisteluita. Mennen tullen paasataan suu vaahdossa sotiemme veteraaneista, jotka yhtenä miehenä nousivat j.n.e...

    Joskus tuntuu, että eniten vouhottavat sankaruudesta ihmiset, jotka ovat syntyneet turvallisesti sodan jälkeen. Heidän kaltaistensa joukosta löytynee monia, joille rintamalla (!) ollut sukulainen merkitsee statussymbolia. Varsinaiseen eliittiin kuulunevat ne, joiden isoisän veljenvaimon pikkuserkku suorastaan kaatui (!).
    Olen joskus miettinyt, kuinka moni näistä sodan ihannoijista olisi valmis lähtemään, jos valinta olisi vapaaehtoinen.
    Joka tapauksessa hyvin on opetettu ja opetetaan nuorisolle sodan sankarillisuutta, ja kuuliaisesti ovat opetuksen kohteet sisäistäneet Runebergin Sotilaspojan ja Sillanpään marssilaulun hengen.

    Ensi sunnuntaina menen serkkuni syntymäpäiville. Hän on sotainvalidi ja elänyt haavoittumisestaan lähtien yhden keuhkon varassa yhdeksänkymmentävuotiaaksi.
    Prenikoita ei ole tullut, ja sotilasarvokin taitaa edelleen olla sotamies.
  10. Onnea upeaan, uuteen Pirttiimme!
  11. Ai, että vieläkin jaksetaan jauhaa jalasmökistä!
    Kun seuraa valtiomme johtajien erheitä, virheitä ja jopa rikollista kähmintää,
    alkaa yksi väärä asuinpaikkamerkintä vaikuttaa kiitettävältä mainetodistukselta.

    En ole tekemässä vaalityötä kenellekään, mutta en myöskään kuulu siihen kuoroon, joka jonkun presidenttiehdokkaan mollaamiseksi ei keksi muuta kuin veisata ikivanhaa virttä ammuvainaan nuotilla.
  12. SkillaN, voi SkillaN! Onko pakko heti aamusta tappaa meikäläinen nauruun, mitä häh?
    Olin sananmukaisesti tukehtua pullaan, kun sieluni silmin näin muorin kiitävän rollikallaan tuulen viemänä pitkin kotikaupunkinsa katuja. Kyllä siinä ainakin hitaimpia hämäläisiä olisi varotettava "pois alta, muori tulloo" -huudoin.

    Täällä taitaa olla suojakeli. Pitää kohta lähteä jouluostoksille. Onneksi ei tarvitse muuta kuin jonottaa, kun etukäteen tietää, mitä haluaa: viisikymmentä joulukorttimerkkiä á 55 senttiä.
    Eilen en ennättänyt kirjoittaa kortin korttia. Kun taikinat olivat nousemassa, tuli mukavia yllätysvieraita ja samaan syssyyn vielä pojanpoikakin.
    Vieraitten lähdettyä, oli taikina vähintäänkin riittävästi noussut, ja jatkokäsittelyä varten kyselin, mitä siitä leivotaan. Vaari ilmoitti rusinapullatoiveensa ja pojanpoika äänesti korvapuusteja. Onneksi olin tehnyt tuplasatsin, ja molempien miesten toiveet toteutettiin.
    Lapsenlapsi istui rappujakkaralla pöydän päässä ja kertoi katselevansa, miten minä teen korvapuustit. Missään hän ei ole saanut niin hyviä korvapuusteja kuin meillä, mutta hän aikoo opetella ja yrittää kotona, tuleeko niistä yhtä hyviä kuin mummun tekemät.
    Tällaista kohteliaisuutta en ole saanut sen jälkeen, kun kuopus talutti minut katsomaan, miten kevään ensimmäiset lempikukkani olivat auenneet.
    Hän piti minua kädestä, napitti silmiini ja sanoi miettiväisesti: - Kuule, äiti, oikeastaan sinä olet kolmen miehen ainoa kukka.
    Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että mukelo oli muutamaa päivää vaille kolme vee.
    Että ihanaa miespuolista jälkikasvuahan minulla on. Kehuihan esikoinenkin aikoinaan, että minusta saisi pienellä meikkauksella ihan hyvännäköisen: ämpäri päähän vain ja kaulaa myöten jokeen.
    Taitavat pojat tulla hurmaavaan isäänsä/vaariinsa, joka silloin tällöin ohi mennessään läimäytti minua takamuksille ja esitti retorisen kysymyksen: - Mitäs mamma?

    Vaan taitaa jäädä kortit kirjoittamatta ja merkit hankkimatta, jos en heti lopeta miesväkeni kehumista. Tasapuolisuuden nimissä pitäisi kai kiitellä tyttäretkin, mutta sen ehtii sitten joskus...

    Oikein hyvää päivää kaikille ja terveiset myös Puskasuleimalta.
  13. Voi, voi!
    Voihan näyttää nykyisin olevan kiven alla. Meidän kylän kaupoissa näkyy olevan muutama pieni paketti kirnuvoita ja oliko se nyt meijerivoita. Ne ovat niin sikamaisen kalliita, että kyllä niille melkoinen kilohinta tulee.
    Kiinnostaisi tietää, mistä syystä tämä voiton kausi on järjestetty. Hinnankorotukseen tällä tietysti tähdätään, mutta kuka tai ketkä?
    Mr Greengrass sanoi, ettei meillä ikinä ole tehty jouluruokia margariinista, eikä tehdä nytkään, maksoi mitä maksoi. Olen ihan samaa mieltä. Täytynee ottaa kauppaan mukaan taskulaskin ja räknätä niitten pikkupakkausten kilohinta.

    Tässä pitäisi oikeastaan ruveta kirjoittelemaan joulukortteja, etteivät jää viime tippaan. Kummasti vain tämä "edes-kerran-vuodessa" -lista pysyy pitkänä, vaikka matkan varrella siitä on tipahtunut monta sukulaista ja ystävää.
    Tuleepahan taas kertaalleen muisteltua elävät ja kuolleet. ( Muistatko, miten sen ja sen kanssa silloin ja silloin...)

    Olen tässä kohta tippa linssissä, mutta eikös joululaulussakin "kaikki kauniit muistot taas tulee mielehen..."
    ...ja kun on tuota luntakin!

    Heippa!
  14. Ja tässä modernimpi versio vanhasta:

    Älä tee tänään sitä, minkä voit huomenna toisella teettää.
  15. Ländipäpän kanssa olen samaa mieltä Esko Ahon osuudesta.
    Ihmettelen, miten taitavasti hän käännytti vastahakoisen laumansa. Sitähän vietiin EU:hun kuin pässiä narussa.

    Kyllä nyt valitetaan - eikä ehkä aivan aiheettakaan - miten viljelijöitten elämä vedetään tiukille. Tyhmyydestä sakotetaan. Olisi kannattanut seurata sitä Suomen lippua, joka koristi erään viisaan ja aktiivisen maanviljelijän päähinettä.
    Ei ollut sellaista teeveessä näytettyä EU:n vastaista mielenosoitusta, jossa tämä terveellä maalaisjärjellä varustettu viljelijä ei olisi lippuhattuineen ollut.
    Ei hän pyrkinyt turhaksi julkkikseksi, vaan hän todellakin oli aktiivisesti mukana niin pienissä kuin suurissakin tilaisuuksissa.
    Siinä oli viisas, rehti ja rohkea suomalainen. On ollut onni ja kunnia tuntea hänet ja yli puoluerajojen marssia samoissa riveissä synnyinmaamme itsemääräämisoikeuden puolesta.
  16. Sillisalaatti ja kermavaahtokastike, imelletty perunalaatikko ja kinkku kastikkeineen. Oikeastaan lanttulaatikkoakin pitää olla, enkä pane hanttiin, jos mieheni graavaa lohta.
  17. Lämpimät onnentoivotukset Wiiwidearille ja terveiset myös sulholle!
    Niin sitä pitää.

    Yritin arvata, kuka on Hib, mutta se taisi ollakin taikasana, joka lennätti kirjoitelmani taivaan tuuliin. Jääköön nyt tutkimatta. Onhan se mukavaa, että jää jotakin arvaamisen varaankin.

    Sen varmaan arvaattekin, että on meilläkin lunta. Ensi lumi satoi itsepäisyyspäivän aattona, ja sitten sitä onkin tullut enemmän tai vähemmän lisää päivittäin. Pakkastakin on ollut sen verran, että auto on laitettava narun nokkaan ennen kuin sillä kannattaa mihinkään lähteä. Eilen oli tosi kova urakka raapia auton ikkunoista jäät ja katolta lumet.
    On se sellainen talviurheilulaji, että sen urakan jälkeen tietää varmasti, että talvi on tullut.
    Toki myös lumi on tärkeä - tärkein! - talven merkki. Enää ei pimeä tulekaan niin aikaisin kuin silloin, kun maa oli musta. Kun vielä muutama päivä sitten haukottelin niin, että suu oli revetä, ja päätin mennä ajoissa nukkumaan, tulin katsoneeksi kelloa. Eikös tuo mokoma ollut vasta vähän päälle neljän!
    Siis vähän liiankin aikaista oli vällyjen alle ängetä.

    Tämä taitaa olla tavallistakin tyhmempää höpöttelyä. Koittakaa kestää tai harpatkaa yli! Pakkasta ei ole kuin 0,4, mutta aivot ovat ihan hyhmeessä.

    Siispä terveiset kaikille, taputus Kaulimelle, silitys kissoille ja rapsutus Piskin korvan taakse.
  18. Mihinkäs minä tämän amarylliksen laitan, kun se vie aikamoisen tilan?
    Siinä on kaksi vartta ja yhteensä kymmenen suurta kukkaa, jotka kävimme Puskasuleiman kanssa yhdessä ostamassa. Suleima kylläkin esitti, että jospa laulaisimme Airille, mutta jokin tolkku se on minullakin, ja samanlainen laulaja se on Suleimakin.
    Jos me vetäisimme julkisella paikalla duettoa, tulisi paikalle ainakin paloauto ja ambulanssi pillit ulvoen. Voisi tulla poliisinkin, ja se olisi sakon paikka häiriköinnistä. Sen ymmärsi Suleimakin ja oli ihan yksimielinen siitä, että parempi
    on sijoittaa viimeiset rahansa amaryllikseen kuin sakkoihin.

    Niin että ONNEA AIRILLE!
    toivottavat Puskasuleima ja Venlastiina
  19. Ainakin sen uskallan sanoa, että olen sinut itseni kanssa, mutta yksi paha henk.koht. ongelma on:
    En ole saanut selville, olenko luonteeltani pessimistinen optimisti vai optimistinen pessimisti. Sitä ongelmaa tuskin onkaan yhtä helppo aukaista kuin esim. Stockan ovia. Jos ovessa lukee "työnnä", minä vedän, ja jos "vedä", minä työnnän.
    Täytyyhän sitä ihmisen ottaa selvää, ettei häntä kaupassa huijata.
  20. Huomenta.
    Joulukuu alkaa huurteisen nurmen, haaleankultaisen taivaanrannan ja pakkasen merkeissä. Miinusasteita 1,9.

    Kun olen lueskellut Pirtin vieraskirjaa, olen todennut, että samat sisäänpääsyvaikeudet on yhdellä ja toisella. Kyllä me aikamoisia sisupusseja olemme, kun yritämme joko kiroillen tai muuten vain kiukkuisesti ja joskus jopa onnistumme huomattavan helpolla.
    Pakkohan tänne on päästä lukemaan mitä kavereille kuuluu, ja onhan noita kissojankin silitettävä.
    Itselleni ei kuulu mitään. Päivän aikatauluun kuuluu lenkki (ei makkara-) ja yhtenä päivänä viikossa vesijumppa.
    "Henkistä" puoltakaan en ole ylenmääräisessä urheiluinnostuksessani hylännnyt:
    täyttelen kaikki kuvaristikot, jotka käsiini saan, ja suuren osan aikaa olen nenä kirjassa kiinni...
    Joopa joo! Piti arvata, että jotakin unohdin. Käymmehän me kerran viikossa eläkeläiskerhossa. Nyt on enää kaksi kertaa ennen joulua, ja kumpikin tilaisuus on tavallista juhlavampi.
    Yhtä juhlaahan tämä elämä näyttää muutenkin olevan. Joulukuussa täyttää serkkuni yhdeksänkymmentä, ja kutsu on kuulunut. Tottakai menemme lennossa!

    Lennokasta ja valoisaa joulukuuta toivotellen: Vs
    21. 46 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt