Tyhmää rinnastusta sotaan

Hyvä kirjoitus , ei sitä aina huomaakkaan kuinka synkistellään, itte kukin .
Täälä onkin vain yksi sinisirkku joka on Onnellinen --
Kuinka voikin olla synkkää porukkaa .. minä mukaanlukien.

Nyt alkoi Joulun odotus --huomenna on Eläkeläisten pikkujoulu ..ja odotan että Laatikot kypsyin uunissa .

Päivä on mennyt Joululauluja laulaessa ja Tyttären kanssa Suunnitteltiin Yhteisiä Joulujuhlia --mitä kukin laittaa joulupöytään
Mutta nyt menen nukkumaan ja sanon Hyvää yötä --Natti ,natti

Totta turiset. Onko niin, että ihmiskunta sotansa itse esiin kaivelee. Pitkät rauhanajat tylsistyttävät?

Eikä kyseisellä jääkiekon mainostamisella ainakaan pelin väkivaltaista luonnetta pyritä silottamaan. Päinvastoin.

Meille suomalaisille jäi trauma noista hävityistä sodista.
Olemme niinkuin persaukiset, jotka puhuvat aina rahasta.

Ruusu Rööslainille asiallisesta avauksesta.

Joka kanavalla soditaan edesmenneitten sotiemme voitokkaita taisteluita. Mennen tullen paasataan suu vaahdossa sotiemme veteraaneista, jotka yhtenä miehenä nousivat j.n.e...

Joskus tuntuu, että eniten vouhottavat sankaruudesta ihmiset, jotka ovat syntyneet turvallisesti sodan jälkeen. Heidän kaltaistensa joukosta löytynee monia, joille rintamalla (!) ollut sukulainen merkitsee statussymbolia. Varsinaiseen eliittiin kuulunevat ne, joiden isoisän veljenvaimon pikkuserkku suorastaan kaatui (!).
Olen joskus miettinyt, kuinka moni näistä sodan ihannoijista olisi valmis lähtemään, jos valinta olisi vapaaehtoinen.
Joka tapauksessa hyvin on opetettu ja opetetaan nuorisolle sodan sankarillisuutta, ja kuuliaisesti ovat opetuksen kohteet sisäistäneet Runebergin Sotilaspojan ja Sillanpään marssilaulun hengen.

Ensi sunnuntaina menen serkkuni syntymäpäiville. Hän on sotainvalidi ja elänyt haavoittumisestaan lähtien yhden keuhkon varassa yhdeksänkymmentävuotiaaksi.
Prenikoita ei ole tullut, ja sotilasarvokin taitaa edelleen olla sotamies.

Suomalaiset näkevät vaikkapa suomalaisten veteraanien sankarilliset taistelut jopa romanttisina. Muistan entisen opettajani, Mannerheimristin ritarin ja jämerän pohokalaasen.

Kelpaa siellä suomalaisten taistella Jumalan kauniissa luonnossa. Näin siis todettiin kotirintamalla kovana pakkaspäivä, auringon kirkkaasti paistaessa.

Sotaisia ovat pienten poikien äiditkin, ja nimenomaan nämä.
Tapa se! kuuluu jääkiekkokatsomosta ja nimenomaan äitien suusta. Isät eivät tuollaisia huuda, taitavat ymmärtää tappamisen toisin.

Sota sanaan on tainnut tulla jotain rinnakkaismerkityksiä. Tuli nimittäin mieleen tv ohjelmasta Kokkisota.

Siinähän kävi niin Neuvostoliitto tunnusti Suomen itsenäisyyden jo !917 Suomessa oli ennen kansalaisodan alkua vasemmistoenemmistö, mutta eduskunta hajoitettiin ja sen seurauksia oli kansalais- sota.
Eikä Suomessa ollut kommunisteja kuin nimeksi, miksi me olisimme Neuvostoliiton vallan alle joutuneet.
Kansalais-sodassa taisteltiin parempien elinehtojen puolesta.
Tunnetusti meidän oikeisto sai apua Saksasta ja Ruotsista, no jälkilöylyt olivat sellaisia jotka nykyään johtaisi kansainväliseen oikeuteen ihmisyyttä vastaan.
Olisi marsalkkammekin saanut linnatuomion.

"Joopa joo, menneessä on turvallista pyöriskellä ja kukin voi laukoa jos mitä omia totuuksiaan omista vinkkeleistään käsin."

Aivan. Näin kävi tässäkin keskustelussa.