o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Päivää kaikille. Saa nähdä, milloin järjestyshenkilömme Kaulin antaa porttikiellon ylenaikaisen saranoitten kuluttamisen takia.

    Ei varmaan ole kovin monta sellaista kouluainetta kuin äidinkielen kielioppi.
    Kansakoulussa se meni, kun asemosana oli helppo ymmärtää; sitähän käytettiin jonkin toisen sanan asemesta. Sama juttu oli erisnimen kanssa, ja se kirjoitettiin isolla alkukirjaimella erotuksena tavallisista nimisanoista.
    Sitten, kun siirryttiin toiseen kouluun, tulivat pronominit, proprit ja substantiivit, jotka eivät sanoneet mitään ainakaan minulle. Ne olivat sellaisia "hauki-on-kala" -ulkoa opittavia litanioita. Kun opettajana vielä oli itse täydellisyys, opin inhoamaan suomentunteja. Ainekirjoituksenkin hän osasi tehdä niin vaikeasti ymmärrettäväksi, että minä menin lopullisesti sekaisin. En uskaltanut edes yrittää kirjoittamista; kunhan jotakin vihkoon kohelsin.
    Onneksi seuraavana vuonna maikka vaihtui, ja minä opin tajuamaan, ettei ainekirjoitus ollut sen kummallisempaa kuin ne kirjoitelmat, joita olin jo monta vuotta harrastanut ja niitten keksimistä rakastanut.
    Uuden opettajan myötä suhtautumiseni äidinkieleen sen kaikissa muodoissa muuttui.
    Suomentunnit olivat parasta, mitä kouluajoiltani muistan.

    Se hyvä puoli ensimmäisessä opettajassa oli, että myöhemmin lukiessani ehtoja sukulaisten ja myös naapurin lasten kanssa osasin ymmärtää, mitä ehtolaiset eivät olleet ymmärtäneet. Kun sen selitti heille, ei mitään vaikeuksia ollut. Läpi meni joka ainoa ensi yrittämällä.

    Ei minusta silti alakoulunopettajaa tullut, kun olen epämusikaalinen ja siinä määrin lapsellinen, että olisin varmasti ollut oppilaitteni kanssa lumiukkoja ja lumilinnoja rakentamassa. Ehkä vähän lumisotasillakin...

    Sen verran jälkeen jäänyt olen ikäni ollut, että vasta vuonna 1990 opin tajuamaan, mitä hokema "hauki-on-kala, hauki-on-kala" tarkoittaa. Niin myöhään tuli oivallus, että haukihan on kala!

    Ja nyt mkennään ja lujaa! Mennessäni huudan vielä hyvää päivänjatkoa kaikille!
  2. Eikös juuri tuo SkillaNin pilkkusääntö ole sellainen passeli käytäntö?
    Eihän tämä kirjoittelu ole mikään koulun ainekirjoitustunti, jolloin pitäisi joka pilkun olla jetsulleen, ettei maikka koristele punakynällä vihkon sivuja.

    Joskus kuusikymmenluvulla, kun olin oikolukijana, oli muutama sellainen kirjoittaja, joka "uudisti" äidinkieltämme jättämällä kaikki isot kirjaimet ja välimerkit pois. Lopussa saattoi kyllä olla piste.
    Sitten puolestaan kirjoitti edellisen kaveri samalla menetelmällä ja kehui edeltäjänsä tekstin.
    Sitten olikin jo sen ensimmäisen kirjoittajan vuoro, ja siinä tietysti taas kehuttiin kaveri jne.
    Kai niillä kulttuuripalstoilla ihan normaaliakin tekstiä oli, mutta mieleen on jäänyt vain tämä hyvä-veli -porukka. Se oli kai jonkinlaista tajunnan virtaa, vaikkei siitä lukija tosin mitään tajunnut.
    Ei kai ollut tarkoituskaan, tärkeintä oli, että kirjoittaja sai kaljarahaa.

    Onneksi täällä ei ole pilkunviilaajia. Tiedän itse kirjoittavani aivan liian pitkiä lauseita, mutta puolustaudun sillä, että suomenmaikka soi minulle erivapauden, kun hän muulta luokalta kielsi puolipisteen käytön. Valitettavasti minun tajunnanvirtani on kuin Smetanan Moldau, milloin pauhaa, milloin soljuu hiljalleen.

    Ja sitten otetaan käsittelyyn "Pelkkää hyvää". Jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että Sinä asut siellä, missä perunasoppakin keitetään revontulilla. Sattuisikohan niin mukavasti, että hallitsisit paikallisen murteen? Hintriikka kerran totesi, ettei hän osaa puhua "hoon päälle". Muuten kävisin hänen kimppuunsa.
    Luonnistuuko Sinulta? Olisi mukava joskus lukea Lapinkin murteita.

    Mitä siihen kaalikeittoosi tulee, siinä on yksi hyvä puoli: maku sen kun petraa vanhetessaan!

    Eipä tässä sitten muuta kuin oikein aurinkoista lauantaita. Meilläkin paistaa!
  3. Tällä kertaa syy on Ynnämuun. Hänen sijamuoto-opiskelunsa toivat mieleeni vastaavan tilanteen meillä kotona, kun mieheni opiskeli keskikoulun suomea hokien ääneen:"Nominatiivi päätteetön, genetiivi n, essiivi na, nä, partitiivi a, ä..."
    Translatiivin kohdalla hän kyllästyi ja karjaisi: "Muutun kohta itsekin translatiiviKSI!"
    Oppi oli mennyt perille.

    Anon anteeksi vielä kerran sekä Ruunelta että Ynnämuulta, että syyttelen heitä kirjoittelemisestani, mutta pitääkö sitä välttämättä langettaa viaton naisparka kiusaukseen.
    Kirjoittaisitte tylsemmin, niin minä en reagoisi.
  4. ... aurinkoa nimittäin. Meillä sataa lunta, mutta ei se estä säätä muuttumasta aurinkoiseksi. Muuttuihan se eilenkin, ja oli niin tai näin, ainakin hyvää huomenta!
    Onkohan tuon edes järjellinen lause? Jos ei ole, on syy Ruunen. Jäin nimittäin miettimään, miten moninaisia murteet ovat: "mää ja sää, nimittäin ilma". Meidän murteessamme ovat miä ja siä, ja koko persoonapronominilitania on seuraavanlainen: miä, siä, se, mei, tei, ne.
    Jotkut kyllä monikossa sanovat "meet ja neet", ja ihan luontevalta sekin kuulostaa.
    Valitettavasti ei ole olemassa kielioppia tai sanakirjaa, josta voisi luntata, kumpi on oikein. Puskasuleima on kielikylvyn kautta oppinut paikallisen murteen, kun ennen vanhaan se oli kaikkien paljasjalkaisten yleiskieli. Miksei olisi ollut, kun se oli paikkakuntalaisten äidinkieli!
    Sääli, että se on menossa hautaan vanhojen taitajien mukana.

    Jaaha! Tässä taas juutuin lempiaiheeseeni. Miltei henkeen ja vereen olen valmis puolustamaan murteita. Nehän ovat valtava rikkaus, ja miten herkullista kuultavaa onkaan jutustelu niillä paikkakunnilla ja alueilla, joissa vielä yleiskielenä on oma murre.
    Mielenkiintoista luettavaakin ne ovat. Kirjoittakaa aina joskus omalla murteellanne kaikki te, joilla sellainen lahja ja taito on.
    Nimiä ei pitäisi mainita, mutta täällä on muuan hämäläistynyt rouvashenkilö, joka joskus ilahduttaa kirjoittamalla luistavalla äidinkielellään muutakin kuin puumerkkinsä. Tältä rouvalta odotan kovasti pakinakirjaa. Toivottavasti hän muilta kiireiltään ehtii ja innostuu.

    Ja nyt minä toivotan kaikille oikein, oikein aurinkosta päivää ja mieltä. Näyttää vähän siltä, että täälläkin aurinko on pyrkimässä esiin.
  5. Tämä ystävänpäivä on mielestäni eräs niistä kaupallisista hömpötyksistä, jota yritetetään ympätä meidän juhla-aiheiksemme.
    Minulla on kolme koulutoveria, jotka vuosi vuoden jälkeen ovat lähettäneet ystävänpäiväkortin.
    Enää en kehdannut jättää lähettämättä, vaan lankesin postittamaan kolme korttia.
    Muu kanssakäyminen heidän kanssaan tapahtuu joulukorttien muodossa ja muutamalla puhelulla vuoden mittaan. Kaikki olemme eri puolilla Suomea, mutta kummasti kouluaikaisesta ystävyydestä on jäljellä jonkinlainen sitkeä lanka, jonka varassa me ystävyyttämme roikotamme.
    On sellainen tunne, että on ihanaa, kun tietää heidän olevan olemassa.

    Toivotan näin etukäteen oikein hyvää ystävänpäivää Teille kaikille.
  6. Piti ihan tutkia, minkämoinen yhdistelmä meikämuijankin päässä piileskelee.
    Hippo=virtahepo, ja kampus=korkeakoulualue rakennuksineen päivineen.
    Ensin järkytyin perin juurin, mutta sitten muistin laulun, jossa todetaan, että niin pieni ihmissydän on, vaan avara ja pohjaton...
    Pääkoppa lienee sydäntä jonkin verran suurempi, joten ei taida olla kovinkaan iso ihme, että siellä majailee virtahepo kampusalueella.

    Koska edellä olevilla tiedoilla ei vielä ole mahdollista laatia tohtorinväitöskirjaa, palaan käytännön asiaan ja totean, että mikäli hippokampusta pitää ulkoiluttaa pää alaspäin, on käsillään kävelevillä etulyöntiasema.
    Toimisiko ulkoiluttaminen yhtä hyvin, jos ulkoiluttajaa roikotettaisiin jaloista parvekkeen kaiteen yli?
    Löytyisiköhän jostakin koekaniini? Itse en ole valmis, vaikka apartementomme onkin ensimmäisessä asuinkerroksessa.
  7. Pakkasta oli aamulla lähes kaksikymmentä astetta, mutta nyt on jo aurinko lämmittänyt kahdeksan asteen verran. On se aikamoinen säteilija, kun sille päälle sattuu.

    Onhan niitä muitakin setelijöitä, esim. täällä Pirtissä poikkeaa monen monta, joiden polla säteilee ja joiden kirjoituksia on mukava lukea. Ohikulkijoitakin on melkoinen määrä. Joku heistä kiittelee kahvista ja poikkeaa uudelleenkin kun rupeaa täällä viihtymään.
    Harvemmin enää kukaan käy haastamassa kylätappeluun, kun ei onnistu pahemmin Pirtin porukkaa provosoimaan. Nämä poikkeukset taitavat olla aivotoiminnaltaan sitä porukkaa, joka paikottaa autonsa invalidipaikalle kun ei ymmärrä, ettei invapaikkoja ole tarkoitettu aivoinvalideille.

    Täällä on tehty "tunnustuksia", ja minäkin teen, vaikka kaikkihan sen tietävät, että minä kirjoitan kahdella nikillä. Olen tunnustautunut Puskasuleimaksi profiilissanikin, enkä häntä häpeä. Hän on se, joka jotenkuten hallitsee paikkakunnan murteen ja nauttii sen kirjoittamisesta. Venlastiina taas on yleisminäni ja kirjoittaa yleiskieltä.
    Taidan olla eräänlainen Janus, siis kaksikasvoinen, ja kahdessa nikissä on ihan tarpeeksi. Kumpikin niistä osaa sanoa sen, mitä mielestäni sanottavaa on. Ei tässä tilapäisnikkejä tarvita.

    Mr G. lähti laittamaan auton "narun nokkaan". Tarkoitus olisi suunnata parin tunnin päästä etelämpään eli Helsinkiin, vaikka täältä hohtavien hankien keskeltä ei tekisikään mieli minnekään etsimään koloa, johon auton voisi lykätä.
    Pitäkää peukkuja, että paikoitustila löytyy!

    Terve!
  8. Terve taas ja kiitokset asiantuntijoille. Tämmöistä se on, kun kielitaidoton repostelee kaupunkien nimiä kuulopuheitten perusteella. Kyllä nyt tiedän ja muistan, että kaupunki on Joinsuu.
    Sekin on tietysti vain juorupuhetta, että Lieksa oli alun alkujaan Lieska, mutta joku silmäntekevä ei osannut kunnolla kirjoittaa, jolloin ässä ja koo vaihtoivat paikkaa. Asianomainen lienee ollut niin suuri herra, että kansalaiset eivät uskaltaneet korjata virhettä, ja nimeksi jäi Lieksa.

    Nimiasioissa kun ollaan, on tänne Pirttiin ilmestynyt uusi nimi, passelisti omatoiminen meeriamanda.
    Täällähän on itse asiassa itsepalvelu, joten se keittää, joka ensiksi kerkiää. Kiitosta vain ja tervetuloa.
    Ei SkillaNinkaan tarvitse surra sitä, jos joskus unohtuu muilta kiireiltä kahvi keittämättä. Ei täällä kukaan vielä ole janoon kuollut. Joskus kylläkin on ollut liikuntavaikeuksia, kun pois lähtiessä on pitänyt raahata mahaa mukanaan. Minkäs sille ahmatti voi, jos kaikki kävijät kilvan tuovat jotakin hyvää tullessaan!

    Sitten päivän säähän: Lunta on tullut lisää, ja vielä aamullakin sitä hiljalleen sateli. Pihalla on aurauksien jäljiltä ennätyskorkeat kinokset, ja männyissä oli ainakin parinkymmenen sentin lumikerros. Nyt on tuuli pöllyttänyt ainakin puolet oksien lumista pitkin pihoja, ja minun kun niin piti otattaa valokuvia tästä talvimaisemastamme.
    Vahinko, ettei talossa ole yhtään lapsia. Kyllä heidän olisi lysti laskea pyllymäkeä auran jäljiltä korkeaksi kohonneissa kinoksissa!
    Totta puhuen itsenikin tekisi lähteä niihin möyrimään, mutta minähän olen asiallinen vanharouva, joten ei parane mennä mainettaan pilaamaan.

    Posteljooni näkyy fillaroivan kevyen liikenteen väylää. Helpon näköistä se ei ole, mutta sinnikkäästi tyttö vain polkee ja pysyy juuri ja juuri pystyssä. Tuskin Kustikaan polkisi paremmin.
    Kehitysvammaisten asuntolan porukka on lähtenyt reippailemaan. Heitä eivät ylimääräiset lumet haittaa. He ovat muutenkin niin reipasta ja nauravaista väkeä, että sivusta katsojallekin tulee hyvä mieli.

    Mahtoivatkohan he tuoda auringon tullessaan?
    Ainakin nyt taivaalla on paljon sinistä, ja poutapilvet purjehtivat sen näkösinä, ettei aurinko voi kaukana olla. Eikä olekaan! Nyt se paistaa jo koivujen runkoihin ja luo varjoja hangelle.
    Oikein aurinkoista päivää joka puolelle!
  9. Päivää jälleen!
    Taidan aloittaa siitä housunpännistä. Se on tässä tapauksessa pöksyjen vyötärö, mutta kyllä puolihameessakin pänni on.
    Ja siitä Jojensuun jiistä olen kuullut sellaisen version, että muuan opettaja olisi Kajjjaanista muuttanut Joensuuhun ja tuonut yhden jiin tullessaan. Kun hän Jojensuussa jäi eläkkeelle, hän innostui muuttamaan takaisin Kajjaaniin ja palautti samoin tein Jojensuun jiin, ja nyt Kajjjaanissa on taas kaikki jiit, ja Jojensuu on palautettu Joensuuksi.
    Voi kylläkin olla niin, että Paulamarian kertoma pitää paremmin paikkansa, kun hän on sentään asunut paljon lähempänä Joensuuta kuin minä.

    Mitä käen kukuntaan tulee, siihenkin ilmeisesti voi kyllästyä. Eräänä keväänä Pohjois-Karjalassa käki kukkui niin ahkerasti, että lankomies hermostui ja vaati saada opetusta suomen kielessä. Paikallinen käki ei hänen mukaansa ymmärtänyt saksaa, joten neuvoimme häntä sanomaan "kita kii käki".

    Arvatkaapa, kuka taas viime yönä kukkui! Menin joskus iltapäivällä sänkyyn vähän lukemaan. Heräsin puoli yhdeksältä. Keittiömestari kokkaili luuloni mukaan aamupalaa puoli yhdeksän maissa, ja minä selitin unenpöppörössä, etten millään jaksa niin aikaisin aamupalaa syödä. Sapuska olikin iltapalaa. Lupasin syödä heti, kun olen paremmin hereillä ja heittäydyin hetkeksi sänkyyn venyttelemään.
    Seuraavan kerran heräsin puolilta öin, luin hiukan ja nukahdin uudelleen, kunnes kolmen maissa heräsin ja kukuin neljään saakka ratkomassa kuvaristikoita.
    Puoli seitsemältä heräsin sitten levänneenä ja pirteänä.

    Ja sitten vielä siitä yhden asian puolueesta: hemmetin hyvä, ettei sitä tule. Hintriikka olisi tietysti ehdolla Lapin vaalipiiristä, enkä pääsisi äänestämään häntä. Eri asia olisi, jos hän asettuisi presidenttiehdokkaaksi.
    Silloin olisi kaikilla "pirttiläisillä" mahdollisuus tehdä hänelle vaalityötä, äänestää häntä ja saada kutsu itsepäisyyspäiväjuhlaankin(?).

    Näitä mietiskellen toivotan oikein mukavaa talvipäivää.
  10. Täällä Pirtissäkin se loistaa ikkunasta sisään, suorastaan lämmittää ja saa tuon tulppaanikimpun hehkumaan entistäkin kauniimpana.
    Pakkastakaan ei ole kuin neljä ja risat. Kyllä tänään kelpaa jalkojaan ulkoiluttaa. Ties, vaikka kalkkilaivan kapteeni saisi vähän väriäkin naamaansa.

    Minulla on iäisyysprojekti! Oletteko koskaan ratkoneet mustan, samettifroteisen oloasun housunpänniä? Uusi kuminauha pitäisi laittaa pesuissa venyneen tilalle. Ehkä se kesäksi valmistuu. En vain uskalla arvella, minkä vuoden kesäksi. Eilen tuhersin ratkomistouhussa pari tuntia, ja vasta neljäsosa on ratkottu. Totta puhuen olin ihan onnellinen, kun vasen keskisormi teki tenän, ja oli pakko lopettaa purkutyö.
    Kuvittelin aloittaessani niin suurellisia, että vaihdan taskuihin paksun froteen tilalle ohuempaa kangasta. Kyllä vaihtamatta jää. Yhdessä purkutyössä on vähintään tarpeeksi.

    Joka tapauksessa olen yrittänyt, joten minua ei kai laiteta. En vain ymmärrä mihin ei.
    Sen käkeämisen kyllä ymmärrän. Kun nenän alta kutisee, se käkee vieraita.
    Näistä lintuasioista haluaisin kysellä karjalaisilta, onko totta, ettei käki enää kuku Karjalan kunnailla? Joku väitti, että karjalaiset lähtivät Karjalasta käet taskuissa.
    Ettei vain kuuluisi tuokin tarina samaan sarjaan käeksi osoittautuneen kaakanan kanssa.

    Jokohan tässä alkaa olla sallittu sanamäärä täynnä?
    Toivottelen kaikille ihanaa talvipäivää ja ennen poistumista paijaan vielä kisuleita.
    Moikka!
  11. Nimittäin se, että Wiiwidearilla on tuo Piski! Mihinkähän popelikköön Wiiwi olisi eksynyt ilman Piskin suuntavaistoa? Oikein paljon terveisiä Piskille, että pitäköön emännästään hyvää huolta, niin kuin on tähänkin asti pitänyt.

    Katleija5 on tasan tarkkaan oikeassa siinä, että koirukset kävelyttävät isäntiään ja emäntiään. Niin teki meidänkin Saksan demokraattinen paimenkoiramme. Vaan oli se kova paikka, kun koiramme jouduttiin lopettamaan. Taisin sinä keväänä ja kesänä vihdoinkin itkeä myös äitini ja isäni. Kummankin kuoleman jälkeen oli niin paljon pakollista tekemistä, että ei ollut aikaa itkeä.

    Tänne on taas lanseerattu uusi ja tuiki tuntematon teonsana. Toskaamista ei löytynyt Nykysuomen sanakirjastakaan. Olisikohan asianomainen henkilö ystävällinen ja kertoisi, mitä se merkitsee?
    Googlelta en ole kysynyt, mutta tuskin sekään kaikkea tietää.

    Ihan kiva, jos tänne tulisi roppakaupalla tai ainakin himpun verran sellaisia sanoja, joita ei yleisesti tunneta. Eikös se niin ole, että oppia ikä kaikki, eikä kukaan ole liian vanha oppimaan? Ainakin minulla on kova oppimisen halu.

    Keittiömestari komentaa kaurapuurolle. Uskokaa tai älkää, se on yksi lempiruoistani!
    Lähden juoksujalkaa kyökkiin.

    Pärjäilkääpä taas loikein hyvin!
  12. Ihanaa, miten suuren ja monipuolisen tuen olette antaneet Duollemme ja Suolapatsaalle.

    Olen Laten kanssa samaa mieltä siitä, että kannattaa pitää ensikonsertti laskiaisena Kahvipirtissä. Onhan todellakin selvää, että ainakin epäinnostuminen, anteeksi, epäonnistuminen lyö leimansa Kahvipirttiin, ja jotkut epätaidolliset graffitimaalarit käyvät sutimassa törkeyksiä Pirtin seiniin.
    Puskasuleima on tyrkyttänyt itseään konsertin kuuluttajaksi, mutta mielestäni siihen tehtävään tarvitaan asiallisempi yksilö. Mieluiten henkilö, joka hallitsee yleiskieltä tai ainakin Turun murretta siltä varalta, ettei suuri yleisö ymmärrä taidettamme.

    Olen nimittäin eilen viettänyt nautinnollisia hetkiä lapsuudenystäväni lähettämän, keskiviikkona 2.2.2011 ilmestyneen kaupunkilehti Turkulaisen parissa.
    Siinä oli näytteitä kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi järjestetystä turkulaisvitsikilpailusta, ja sato oli sellaista, että Mr G:n kanssa naurettiin välillä ihan ääneen.

    Lämpimät terveiset Turkuun ja tietysti tänne Pirttiinkin.
  13. Minulla ei satu juuri tänään olemaan mitään kiukuttelemisen syytä.
    Torstaihan on huono päivä marisemiseen, koska se on toivoa täynnä.
  14. Suunnittelin vaihtavani Ladani Rolls Royseen heti, kun eläkkeeseen tulee korotus.
    Nyt kävi niin, että kunnallisveron korotuksen jälkeen korotus on plusmiinus nolla, eikä minulla näin ollen ole mahdollisuutta palkata autonkuljettajaa. Pidän tiukasti kiinni etiketistä, jonka mukaan on tyylivirhe, että omistaja itse ajaa Rolls Royseaan.
  15. Arvoisa iskelmärunoltaja!
    Nykyiskelmissähän on sellainen trendi, että niissä on kaksi sanaa ja sen jälkeen lauletaan ainakin neljään kertaan kertosäe.
    Oheisena lähetän kertosäkeen ja toivon sen tulevan paitsi tarpeeseen myös käyttöön:

    Oi nuoruuden rakkaus

    Laulaa,
    mummo kyökissä laulaa,
    kun hän taikinaa kaulaa.
    Paulaa,
    vaari muistelee Paulaa
    kun seinään lyö naulaa.

    Olit melkoinen pakkaus

    Kertosäe siis lauletaan neljään kertaan.
    Ja koska lyhyestä on virsi kaunis, lopetan tällä kertaa tähän.
    Hellurei!
  16. Minulla ei ole mitään ynnämuun tekemään ehdotusta vastaan.
    Turhien julkkisten syntyminenhän yleensä juontaa juurensa television huuhaaohjelmista.
    Koska Duo Laulamattomat & Suolapatsas ei ole mikään turhien julkkisten yhteenliittymä, on se esiteltävä lehdistölle jollakin arvovaltaisella nettipalstalla, ja mikä onkaan arvovaltaisempi kuin Suomi24:n Huuhaa!

    Odotan malttamattomasti Hintriikka*:n kannanottoa.
  17. Silloin, kun piuhat on poikki ja kiksit kaatuneet, pitäisi olla varalla iso liuta kirjekyyhkysiä.
  18. Ensin tarjoutuu nimimerkillä "suolapatsas" ihan vapaaehtoisesti liittymään lauluryhmäämme!
    Kun me sitten Hintriikan kanssa innostumme ajatuksesta, herra rupeaa pyörtämään puheitaan!
    Olin jo ehtinyt suunnitella taiteellisen ryhmämme nimeksi "Duo Laulamattomat & Suolapatsas"
    ja iloitsin ajatuksesta, että kun meidän duomme väsyy leukojen louskutteluun, toimii Suolapatsas laulamattomuussolistinamme.

    Et kai vilkkaalla mielikuvituksellasi keksinyt, että haluaisimme sinut autokuskiksemme?
    Mehän tietysti lennämme joka paikkaan joko business-luokassa tai yksityskoneella.
    Harkitse nyt vielä kertaalleen, ja harjaa samalla frakkisi, smokkisi tai oman pukusi, että olet lähtövalmis, kun tulee kutsu Milanon La Scalaan.
  19. Huomenta kaikille. Taisin mennä metsään, kun yritin oikaista. Ans kattoo nyt, mistä itseni löydän.
    Heräilin ennen seitsemää, mutta pakko oli ensin keittää kotona aamukahvia, ja kun tulin tänne kolmannen kupillisen jälkeen, oli Skillan jo ennättänyt keittää ison pannullisen.
    Nyt en enää pahemmin unenpöppöröinen ole, ja asiaakin on. Sain Hintriikasta inspiraation:
    Mitä, jos me kaksi perustaisimme Duo Laulamattomat? Voitaisiin sitten esiintyä kaikilla nimppareilla ja synttäreillä edes päivänsankareita häiritsemättä, muusta yleisöstä puhumattakaan.

    Koska kisulit ovat vielä mitä makeimmassa unessa, hiippailen hiljalleen katsomaan, löydänkö tien kotiin.
    Oikein hyvää tammikuun viimeistä päivää kaikille yhteensä ja jokaiselle erikseen.
  20. Tosi kaunis päivä, ja pakkastakin sen verran, ettei lumi sula.
    Sen sijaa ihan sulaa suussa tuo Meri-kukan lakkakakku. Kiitos!
    Lohkaisin oikein ison palan (melkein) vahingossa. Kuvittelin olevani Irjan-päivillä, ja koska tunnen kolme Irjaa otin ikään kuin kunkin nimpparisankarin helpotukseksi. Kun on suu täynnä lakkakakkua, en pystyy laulamaan. Näin meidän kesken sanottuna en kyllä muutenkaan.
    Paljon onnea vaan päivänsankareille!

    Pienelle lenkille lähtö on suunnitelmissamme, mutta ilmeisesti siitä tulee iltalenkki, kun telkkarista tulee mäkihyppyä ja taistoluistelun loppunäytös.

    Terveiset koko poppoolle!
    21. 58 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt