o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Pakkasherra tai -rouva on taiteillut parvekkeen ikkunoihin upeita luontoaiheisia kuvia. On sananjalkoja ja kukkia, ja onpa taiteilija ottanut mallia pihakuusistakin. Kaunista, tosi kaunista katseltavaa.
    Pakkasta on 16,9 astetta ja lunta kuin joskus ennenvanhaan; siis ihan kunnon talvi, mutta sehän ei ole uutinen, vaan jokainen näkee ja kokee sen itse tykönään missä päin Suomea tahansa.

    Pari päivää sitten ajelimme asioilla ja kävimme hamstraamassa kynttilöitä. Oli niitä kotona vanhastaankin, mutta nyt varmaan riittää ensi vuodeksikin. Onneksi molemmat olemme kynttilähulluja.
    Kahvipirttiä varten ostimme kahdeksan kappaleen pakkauksen punaisia pöytäkynttilöitä ja tuikkupaketin.
    Jos pakkaset jatkuvat, teemme jäälyhtyjä ja tuomme niitä Pirttiinkin.

    Joulutorttuja tein yhtenä iltana kokeeksi, ja hyvin tekivät kauppansa. Kohtapuolin täytynee tehdä lisää, vaikka en ole kokeillut, mitä pakastaminen tortuille tekee.

    Apua! Olen kuolemaisillani nauruun: Mr G. tepsuttelee edestakaisin ja etsii kalsareitaan. Ne ovat kadonneet, eikä niitä löydy edes pyykkikorista, vaikka herra levitti korin koko sisällön permannolle.
    Hän pitää kotioloissa tanssihousuiksi kutsumiamme verkkareita, ja hetihän niitten verkkareitten päältä ne kadonneet kalsarit löytyivät, kun muuan vaimohenkilö lähti apujoukoksi etsintään. Sattuivat vain olemaan nurin päin, ja niitten sisäpuoli on kutakuinkin saman värinen kuin tanssihousutkin.

    Hakupuuhissaan rakas puolisoni oli raahannut parvekkeelle peitot, tyynyt ja petauspatjat. Ei kuulemma kaivellut patjojen alta kadonnutta omaisuuttaan vaan aloitti joulusiivouksen. Jotta meilläkin ne ovat sitten joulukiireet(?) alkaneet! Jos olemme oikein ahkeria ja kilttejä, saattaa jopa joulupukki poiketa.
    Joulupukkiin nimittäin vielä uskon, hammaskeijuun en. Laitoin katkenneen hampaani tyynyn alle, mutta ei siellä aamulla ollut kahden euron kolikkoa. Huijausta koko keiju!
    Tonttuja sen sijaan on takuuvarmasti. Jos ette usko, tulkaa katsomaan: täällä me kotosalla tonttuilemme.

    Raikasta pakkaspäivää kaikille!
  2. Meillä oli pikkusiskoni kanssa 2½ vuotta ikäeroa, mutta vieraat luulivat yleensä minua pikkusiskoksi.
    Todennäköisesti se johtui siitä, että jo nuorena sisareni oli ladylike ja minä samanlainen tuulihattu kuin nykyisinkin. Totuin siihen, että minua aina luultiin nuoremmaksi kuin olin.

    Kun sitten täytin kolmekymmentä vuotta, kysyi muuan työtoverini - aivan ihana vanha neiti - paljonko täytin.
    Koiruuksissani sanoin täyttäneeni neljäkymmentäviisi. Siihen neiti: - Hyvänen aika! Minä en olisi millään arvannut. Olin koko ajan kuvitellut, että sinä olet vasta neljäkymmentä.
    Että se siitä ja sen kestävyydestä!

    Mitä nykyiseen ikääni tulee, itse sitä on vaikea arvioida. Yhtenä päivänä tuntee itsensä ihan ikälopuksi ja näyttääkin siltä. Toisena päivänä taas tuntemukset ja näkemykset saattavat olla ihan päinvastaiset. Yleensä en kuitenkaan kovin paljon ikääni mieti. Se on mikä on ja lisääntyy päivä päivältä ihan itsestään eikä minun pohtimisiani kaipaa.
    Ja onkos 74 vuotta nyt niin paljon? Kuinkas vanha se Metusalemi oli?
  3. Emme saaneet tänäkään vuonna kutsua linnaan. Taisivat tietää, ettei minulla ole iltapukua, eikä vuoden näyttävimpään juhlaan olisi voinut flanellipyjamassa mennä.
    Mutta luokkatoverin syntymäpäivillä oli oikein mukavaa ja pöytä koreana kuin linnassa konsanaan.
    Kotona sitten töllötimme pukukavalkaadia. Selostuksista päätellen se olikin juhlan päätarkoitus.
    Karita Mattila sai kaikki jaossa olleet pisteeni vastatessaan kyselyyn pukunsa suunnittelijasta: - Nämä juhlat ovat Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Minkä takia mainostaisin täällä jotain suunnittelijaa.
    Kertakaikkiaan nappiin osunut näpäytys. Selostuksia kuunnellessa on tuntunut siltä, että linnan juhlien pääasia on nimenomaan vaatesuunnittelijoiden esittely.

    Oikeastaan presidentin pippaloita upeampi oli Hamina tattoo. Se oli nautinto, joka olisi saanut kestää pitempäänkin. Jospa joskus pääsisi ihan paikan päälle. Tukholmassa olemme kerran päässeet livenä näkemään tattoon ja samoin kerran Tallinnassa. Voi taivahan talikynttilät, että se oli mahtavaa!

    Kello tulee sen verran, että kohta syttyvät taivaan valkeat.
    Voikaapa hyvin! minä vaihdan nyt kämppää.
  4. Suomesta tuli ensi kertaa kansakunta, kun maastamme tuli Suomen suuriruhtinaskunta. Saimme oman rahan ja omat postimerkit, ja suomestakin tuli kieli. Valtiopäivätkin kutsuttiin koolle.
    Siihen asti olimme olleet yleinen rahvas, allmoge, joka ei osannut muuta kuin molottaa omituista rahvaan kieltä.
    Nyt, kun olemme jo pitkään olleet kansakunta kansakuntien joukossa, vaikuttaa siltä kuin Suomesta oltaisiin tekemässä Euroopan suuriruhtinaskuntaa, jonka keisariksi on pyrkimässä yksi jos toinenkin suomalainen.
    Miten muutoin on selitettävissä, että EU:n direktiivit jopa tallovat jalkoihinsa Suomen lait? Direktiivihän ei ole laki vaan toimintaohje.
    Jos jonnekin suuntaan ollaan rähmällään, se on EU. Rehvasteleeko Suomi nyt mallioppilasta?
    Omasta rahasta on luovuttu, perustuslakia korjailtu ja ennen näitä toimenpiteitä kuristettiin maamme EU-kuntoon.

    Eläköön Euroopan keisarikunta ja erityisesti sen Suomen suuriruhtinaskunta!
  5. Olen siinä onnellisessa asemassa, että äitini ja kaksi tätiäni kertoivat minulle asioita sekä äitinsä että isänsä
    sukuhaaroista. Ahmin esivanhempieni tarinoita kuin jännittävää historiallista romaania. Vuosien mittaan paljastui muutama salattu asiakin ja myös se, että olin serkussarjasta ainoa, jolle näitä perhetarinoita oli kerrottu.
    Saattoi johtua siitä, että yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat poikia.

    Isäni suvusta tiedän huomattavasti vähemmän, lähinnä vain joitakin asioita isovanhempieni perheestä.
    Tiedän, että isäni ummikkoruotsinkielinen fafa nai pesunkestävän hämäläistytön, joka ei osannut sanaakaan ruotsia. Siinä vaiheessa, kun isäni jo oli maailmassa, fafa oli oppinut suomea ja famu ruotsia, ja heidän lapsensa olivat enemmän tai vähemmän kaksikielisiä.
    Isäni vanhemmat puhuivat ruotsia, vaikka kumpikin osasi myös suomea. Niinpä heidän lapsistaan tuli ruotsinkielisiä, jotka oppivat suomen leikkitovereiltaan.
    Äidinäidistään isäni kertoi sen verran, että mummu oli eräänä iltana tullut heille ja kysynyt tyttäreltään, saisiko hän tulla heille kuolemaan, kun mummun oli ikävä kuolla yksin mökissään.
    Tietysti hän sai tulla, ja aamulla hän oli kuollut.

    Isän sisar kertoi sukunimemme tarinan, kun minä olin jo aikuinen, ja se tarina oli täsmälleen sama, jonka itse olin kirjoittanut viidennellä luokalla, kun aiheena oli "Sukunimeni synty"!
    Ja mieltäni kun oli painanut, että vahingossa lipsahti "kyllä", kun suomenmaikka totesi, että tuo tarina oli varmaankin totta.

    Olen tuota vahingossa lausumaani valhetta myöten jakanut omille lapsilleni, lapsenlapsille ja sisarentyttärelleni niitä eväitä, jotka olen perinnöksi saanut saanut. Sisareni vaati, että minun on kirjoitettava kaikki kuulemani tarinat sekä hänen tyttärelleen että omille jälkeläisilleni.
    Vakain aikomuksin lupasin sen tehdä, mutta alkua pitemmälle en ole päässyt.
  6. Enkeli lentää liihottaa
    Airille onnea toivottaa.

    Onnittelijoitten joukkoon yhtyy myös yllekirjoittanut
  7. Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen, mutta syksyn keltalehdet ovat jo aikaa sitten peittyneet.
    Tuo alku oli lainaus vanhasta iskelmästä, mutta sopii oikein hyvin tähänkin aamuun.

    Tulin vain ilmoittautumaan, kun tänään on kiireinen päivä ja menoja vaikka muille jakaa.
    Ihmettelyn aihettakin on: kuka meillä on yöaikaan koonnut valtavahkon tiskiröykkiön kyökin lavuaariin? Ei kai nukkumatti astioita likaamaassa kulje.
    Ei tässä auta muu kuin laskea kuumaa vettä tiskialtaaseen ja kääriä hihat...

    Mutta ensin minä juon aamukahvit ja silitän kisulit niin varovasti, etteivät ne herää.
    Ja oikein onnellista perjantaipäivää tutuille ja tuntemattomille.
  8. Tuossa alapuolella mainostetaan sitä lastenlaulua, jossa Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut. Sehän on niin reipas laulu, että siitä saadaan viihtyvyyttä ja iloa palstalle
    kuten aloituksessa toivotaan.
  9. ... aamu näyttää kauniilta. Vai näyttääkö? Täällä ainakin on ihan pilvinen päivä, eikä pakkastakaan ole kuin -4,2 astetta.
    Meinaakohan tehdä kesän talven keskelle?

    Joo, että huomenia vain!
    Kirjoittelin eilen vieraskirjaan pitkän pätkän nimiasiaa, mutta huh hei sen tuuli vei!
    Eilinen iltapäivä meni asioita hoidellessa: paketti Berliiniin, laskut pankin automaatilla ja verkkopankkisopimuksen teko. Siinä sitä olikin askaretta yhdelle päivälle.
    Jossakin välissä ehdin katsella osan pakko-ruotsi -keskustelun uusinnasta.
    Olipa malliesimerkki "sivistyneestä" keskustelusta. Aina oli vähintään kaksi huutelemassa omiaan jonkun puheenvuoron päälle. Kyllä tuollaisissa keskusteluissa pitäisi jokaisella olla nappula, jolla varaisi puheenvuoronsa ja mikki, joka toimisi vain puheenvuoron ajan. Kummallisia nuo juontajat, jotka evät osaa tai halua pistää porukkaa järjestykseen.
    Jotenkin jäi sellainen mielikuva, että ohjelmasta yritettiin tehdän SFP:n vaalitilaisuutta.
    Ymmärsinköhän edes oikein, että pakolaisia haluttaisiin ruotsinkielisille seuduille, jotta he äänestäisivät SFP:tä.
    Taitavat turhaan hermoilla. Vaikka puolue saisi vain pari-kolme kansanedustajaa, saattaisi se silti yhden ministerin vakanssinkin saada.

    Vaan mitäpä näistä!
    Minä otan nyt kahvia ja niitä muorin rinkeleitä.
    Kiitos ja valoisaa päivää!
  10. Jonkin verran minäkin olen lennellyt, ja kokemusta on ainakin seitsemän eri lentoyhtiön lentoemännistä.
    Eipä ole kohdalleni osunut yhtään ynseää lentoemäntää tai stuerttia. Toivottavasti ei osukaan.

    Mitä heidän lellimiseensä tulee, vuorotyötähän se varsinkin pitkillä lennoilla on. Kun koko yön valvoo, tarvitsee ehdottomasti nukkumisaikaa. Vuorokauden ajat menevät sekaisin, ja tämän asian ymmärtävät varmaankin ne ihmiset, jotka esim. sairaaloissa tai tehtaissa tekevät vuorotyötä.

    Kuunnellaanpa vain jotakin poliitikkoa tai muuta julkisuuden henkilöä, jota haastatellaan heti lennon jälkeen. Suurin osa heistä muistaa valittaa, että jet lag ottaa voimille.
    Kuitenkin tällaisissa tapauksissa on kyse vain yhdestä matkasta. Lentoemännät ja stuertit joutuvat tekemään tällaisia matkoja koko työssäoloaikansa.
  11. Mitenkäs minun nyt käy, kun isänkieleni on ruotsi?
    Jos vaihdan isänkielen äidinkieleksi, pitääköhän tasapainon vuoksi vaihtaa isänmaa äidinmaaksi?
  12. Kahvi on nimittäin valmista.
    On tällainen varhaisempi herännäisyys, kun eilen taisin nukahtaa jo ennen iltakahdeksaa.
    Puoli kuudelta heräsin nenä kirjassa, ja nyt olen hissutellut odottamassa, että kello soisi.
    Testaamme kahta vekkaria. Ainakin oma lahjuskelloni soi milloin tahansa paitsi ei silloin, kun sen pitäisi soida.
    Toinen vekkari on melkein yhtä vanha ja on myös temppuillut. Saattaa olla edessä herätyskellon osto. Ehkä ei sentään! Taisivat pelästyä uhkauksestani, kun molemmat alkoivat piristä.

    Sain hammaslääkäriltä ajan varttia yli kahdeksaksi, ja sitten uskaltaa taas nauraa.
    Hammaslääkäri on niin ihanan lähellä, että sinne tassuttelee kymmenessä minuutissa.
    Olen sillä lailla pöhkö etten uskalla aamulla nukkua, jos edessä on jokin varhainen meno.

    Mutta, kuten sanottu, kahvi on valmista. Tulkaapa juomaan kunhan kerkiätte.
    Minä lähden nyt suihkuun herättämään itseni ihan kunnolla.
  13. Että Suomen luonto osaakin olla kaunis!
    Minä olen tässä naureskellut byrokratioille. Tuli kaksi sähkösopimusta allekirjoitettavaksi: toinen miehelle ja toinen minulle. Ennen on riittänyt ukon puukstaavit. Eivät ole alkaneet epäillä mieheni maksukykyä. Minun allekirjoitukseni tarvitaan, koska yhdessä omistamme tämän asunnon! Mitähän ne vaativat sitten, kun jompikumpi meistä kuolee? Pitääkö jälkeläisten sitten allekirjoittaa perikunnan puolesta?
    Sähkön tukkuhinta on kuulemma noussut, mutta jos teemme kaksivuotisen sopimuksen, saamme sähkömme vielä nykyhintaan.

    Netistä yritin laskea Saksaan lähtevän paketin postimaksua. Jesses, se vasta byrokratian kukkanen on. Mittanauha kourassa pitäisi setviä mitä lähetys maksaa.
    Ei sentään kysytty lähettäjän tai vastaanottajan kengännumeroa.
    Täytyy vissiin mennä Valtsun Itellaan kysymään lähempiä ohjeita. Sääli ikimerkkejäni, joita on vielä lähes sata jäljellä!

    Tuli tässä muutakin ohjelmaa. Sain viime lääkärireissusta tänään lausunnon, joka lienee tarkoitettu omalääkärilleni, koska itse en latinaa hallitse. Poistivat aikoinaan lukiosta valinnanmahdollisuuden: joko latina tai psykologia. Vaikka mistäpä sen tietää, olisinko silti valinnut psykan.

    Nyt menee niin psykologiseksi, että on paras ruveta etsimään huopikkaita ja toppatakkia ynnä änkeä hoitamaan hoitamattomat hommat. Niitä on taas muitakin kuin valokopio itselleni siitä lääkärinlausunnosta.

    Leppoisaa päivän jatkoa!
  14. Huomentapäivää.
    Pakkasta on seitsemäntoista pykälää, ja päivä näyttää aurinkoiselta.

    Olen miettinyt, mitä voisi antaa neuvoksi yökyöpelillemme. Joskus auttaa, kun kiehauttaa maitoa ja tekee kunnon voileivän. Siitä seuraa ikään kuin ruokalevon tarve.
    Missään tapauksessa Pirtin kaulimella ei passaa kalauttaa itseään nuppiin; kaulinhan saa kipeää.
    Lampaitten laskeminenkaan ei ole hyvä konsti: juuri, kun on hyppyyttänyt aidanyli 974 valkoista karitsaa, puskeutuu joukkoon musta lammas, joka havahduttaa laskijan täysin hereille.
    Ensin luulin, että poliitikkojen kootut vaalival... anteeksi, -lupaukset olisi tehokas tapa nukuttaa itsensä, mutta sitten muistin, että niitä lukiessaan saattaa suuttua niin, että valvoo viikon ja viisi päivää.

    Tunnen itseni ylen avuttomaksi, kun en pysty jeesaamaan kaveria, mutta lähetän kuitenkin lämpimät ajatukseni Muorille ja vetoan kaikkiin tuttuihin ja tuntemattomiin:
    Jos näette nukkumatin, neuvokaa hänet yöjalkaan Muori67 luo.

    Ei sitten tällä erää muuta kuin hyvää yötä, ei kun päivää!
  15. Pakkasasteita on 16,2, mutta Pirtissä on viihtyisää, tunnelmallista ja lämmintä.

    Meillä on joulukuusta varten sähkökynttilät, mutta muuten nautiskelemme 'elävästä' tulesta.
    Saimme sähkökynttilät joululahjaksi isältäni niin kauan sitten, että tulevana jouluna ne täyttävät 50 vuotta.
    Polttimoita olemme vuosien varrella joutuneet hankkimaan, mutta muuten vanha, kunnon Airam on voimissaan. Siihen aikaanhan tuotteet tehtiin kotimaassa ja kestämään kulutusta.

    Jaaha, petikaverini heräsi. Olen yrittänyt olla hiljaa kuin hiiri, että hän saa nukuttua. Meillä kun on tuo nukkuminen kaikkea muuta kuin säännöllistä. Joskus ei uni tule millään, ja silloin hiippaillaan makuuhuoneesta muualle lukemaan, kirjoittamaan tai pelaamaan. Toisinaan taas ainakin minä nukun kymmenen tuntia peräkkäin.
    Se hyvä puoli tässä eläkkeellä olossa on, ettei enää ole pakko nousta aamuvarhaisella ettei myöhästy töistä.
    Aamutakissa olen nytkin repsottanut pari tuntia. Kai se kuitenkin alkaa olla pukeutumisen aika.

    Ihanaa talvipäivää toivotellen:Vs
  16. Jo satakunta vuotta sitten bulgarialainen Petrov brändäsi Suomen kirjoittamalla "Valkoliljojen maan", jota ainakin vielä 1960-luvulla luettiin Bulgarian kouluissa.
    "Valkoliljojen maa" oli Suomi, jonka kansalaiset kirjan mukaan olivat niin rehellisiä, että matkalaukun saattoi jättää Helsingin pääkadun varrelle ja tulla myöhemmin sen sieltä hakemaan.

    Todennäköisesti... ja olkoon!
    Täällä on jo paljon selkeämmin otettu kantaa brändäämiseen, joten jääkööt valkoliljat kuriositeettina historialliseen arvoonsa.
  17. Hintriikan luistinradasta ja Wiiwidearin kutomisesta tuli mieleen pari muistoa:

    Pojat olivat saaneet luistimet joulupukilta, ja lähdimme heidän kanssaan luistinradalle. Minulla oli päälläni kummitädiltä peritty mahdottoman paksu ja painava kultalammasturkki.
    Istuin kelkassa ja kiskoin jalkaani pikkusiskolta lainattuja hokkareita, kun poikalauma piiritti minut. Hetken epäluuloisesti katseltuaan pojat alkoivat valistaa minua: - Täti kuule, jos sä kaadut niin se tekee kipeetä.
    Otin pari liukua hyvin varovasti ja huomasin pysyväni pystyssä. Taito oli tallella, vaikka edellisestä luistelukerrasta taisi olla kokonainen vuosikymmen. Ihan itsekin ihmettelin, mutta poikalauma se vasta ihmeissään olikin: - Toi tätihän osaa luistella!
    Ja taitoni pojat katsoivat ihan hurraamisen arvoiseksi.

    Toisessa muistelmassa on sankarittarena äitini, joka innostui kutomaan itselleen sormikkaita. Hän ihmetteli, miksi kaikki väittävät, että sormiosuuden laskeminen oli hankalaa. Hänellä ei ollut mitään ongelmaa.
    Mutta se ongelma ilmeni hieman myöhemmin, kun minä tarkastelin tekelettä. Siinä oli yksi sormen paikka liian vähän! Ei muuta kuin purkamaan, ja suunnitelmaan tuli muutoskin: äiti päättikin kutoa itselleen oikein kunnon villakintaat, (Ja kutoi myös!)
  18. Jotenkin tulee mieleen uuden vuoden aamu. Taivas on hailean sininen, ja jossakin paistanee aurinkokin.
    Poikkesin pirttiin lämmittelemään ja juomaan kupposen kuumaa.
    Kissat makaavat uuninpankolla eivätkä suostu tulemaan silitettäviksi, vaikkei pirtissä kylmä olekaan. Tervakset räiskyvät takassa, ja mieleeni tuli, että jos talvi tästä vielä enemmän pakastuu, saattaa tervaksista tulla huutava pula.

    Mr. G katselee Rukan kisoja. Siellä ei ilmeisesti ole paljonkaan kylmempää kuin täällä, koska kisoja ei ole peruutettu. Taidanpa siirtyä kisayleisön joukkoon.

    Kaunista talvipäivää!
  19. Ehkä silloinkin oli lama-aika, kun runoltaja joulukynttilöitään sytytteli.
    Köyhyys ei ole ilo, vaikka se välillä naurattaa...
  20. Jos ei muuten tietäisi joulun olevan tulossa, saisi jo marraskuussa vinkkejä siitä, kun avaa telkkarin.
    Postiluukusta putoilee värikkäitä joulumainoksia: osta sitä ja osta tätä.
    Kauppojen ja tavaratalojen ihmistungoksen sorinan ylittää täysillä volyymeilla hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa, ja heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton.
    Vaikka en olekaan uskovainen, on moinen meno mielestäni suorastaan rienausta. Jotakin rotia sentään kaupallisuuteenkin!

    Olemme varmaankin äärettömän vanhoillisia, kun meidän mielestämme joulu on rauhan, rakkauden, ilon ja valon juhla. Siihen kuuluvat tuoksuva joulukuusi ja kynttilät; toki joulupukkikin niin kauan kuin perheessä on pieniä lapsia, mutta kohtuus lahjomisessaskin.

    Sukulaisille ja ystäville lähetämme melkoisen nivaskan joulukortteja. Tosin vuosi vuodelta lähetettävien ja saapuvien pino ohenee...
    Muutamille viime joulu on ollut se viimeinen. Heitäkin tulee muisteltua, kun iltahämärissa käymme sytyttämässä kynttilät vanhempiemme ja ystävien haudoille.

    Mitäkö annamme lahjaksi? Lapsenlapsille kirjoja, miniöille suklaarasiat ja pojille kymmenen viikon lottokupongit. Toinen toistamme emme lahjo. Meillähän on toisemme.
    21. 62 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt