o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Pilvistä päivää Pirttiin ja emännälle tervetulotoivotukset kielojen tuoksun kera.
Kielokimppu on peräisin pieneltä pojalta, joka seisoi tien reunassa portinpielessä
kysymässä arasti ohikulkijoilta, ostaako täti tai setä kieloja.
Tämä täti oli matkalla aamukahville Kahvipirttiin ja osti tietysti viemisiksi kimpun. Tuossa ne nyt ovat vaasissa keskellä pöytää vieraskirjan vieressä.
Kaunis kielokimppu on kotonammekin, sillä pojanpoikamme oli sen kotipihalta keränyt.
Vaari on jo varmaankin kertonut , millä asialla poika oli.
Niin paljon oli maailma muuttunut sodan jälkeen, että vaarin kanssa oli tulossa ilmiriita, kun kummallakin oli vaikka kuinka paljon kerrottavaa, ja toinen puhui omia muisteluksiaan toisen tietojen päälle.
Olimme varmoja, ettei kilpakerronnasta olisi mitään hyötyä pojalle, joka jatkoi kirjoittamista, kun me olimme lopettaneet.
Kun hän sitten antoi luettavksemme A-nelosen täpötäyteen kirjoitetun arkin, koin kaksinkertaisen yllätyksen: Teksti oli valmis ja kauniilla käsialalla selvästi, johdonmukaisesti kirjoitettu!
Poika tulee kirjoittajana selvästi isäänsä, ja mummu on onnellinen, että aikoinaan katolla piipun juuressa kirjoittamassa istuneella viisivuotiaalla oli ollut jättää perintöä sekä pojilleen että pojanpojallekin.
Toivottavasti pojanpojalle ei tule samaa vikaa kuin mummullaan on:
Minä kun alkuun pääsen en osaa lopettaa!
Kiitos kärsivällisyydestänne, rakas Pirtin asiakaskunta. - Jääkiekon merkeissä eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt kuin siivillä.
Aurinko on paahtanut koko päivän, ja vähäpukeisia polkupyöräilijöitä on paljon liikenteessä.
Voikukat kukkivat tienvarren ruohikossa, sirenipensas naapurin pihalla, ja vähän kauempana on omakotitalon pihalla pihlaja puhjennut valkoiseen loistoon.
Mopopojat ovat tainneet päristellä ja pöristellä järvien rannoilla. Yhtäkään rukattua mopedia ei ole näkynyt eikä kuulunut. Toivottavasti vielä illallakin vallitsisi tämä suvinen rauha,
Otan muuten onnitteluja vastaan: OLEN LOTTOVOITTAJA! Peräti satanen tuli sillä arpalipukkeella, jonka sain äitienpäivälahjaksi.
Kyllä kannatti ruveta äidiksi 59 vuotta sitten! Varsinkin, kun parveke edellä mainitun juhlapäivän seurauksena on kuin Saaronin yrityitarha.
Hyvin ne erisorttiset kukat ja yrtit siellä keskenään viihtyvät, ja perheen viherpeukalokin on onnellinen
Aurinkoa ja onnea kaikille pirtissä kävijöillekin. - Voi herranen aika!
Ovatko kirjoittelijat provokaattoreita, separaattoreita vai ihan oikeasti älyvapaita?
Tuon tason kirjoittelijoitten kannattaisi raapustaa tekstinsä vessapaperille ja käyttää kirjoitelmansa alkuperäistarkoitukseen. - Voi herra ja mies!
Ei suinkaan tässä ala vanheta ennen aikoja, kun niin pääsi käymään, että helluntai vilahti huomaamatta ohi?????
Onneksi on sentään tuo vakituinen heila, joten kai sellainen sitten on koko kesän.
Heleitä terveisiä ja kaunista suvea! - Puskasuleima huuteli pöheiköstä, että olisi passannut vähän siltellä kissoja ja antaa ainakin kymmenen pistettä Skillanille, joka on taaskin jaksanut pistää tuulemaan.
Tosi on! Skillan on pisteet ansainnut, ja kisuleitakin olisin paijannut, jos ne eivät olis nukkuneet uuninpankolla.
Lupaan, että seuraavan kerran jätän yksikön ensimmäisen persoonan kotiin. - Olipa taas sellainen äitienpäiväsää, jollaisina muistan lapsuuden äitienpäivät. Niihin kuului aurinko, sininnen taivas, vihreät koivut ja metsä täynnä valkovuokkoja.
Emme pikkusiskon kanssa laulaneet äidille, mutta muistan kirjoittaneeni onnittelurunon, ja yhden sellaisen löysinkin äidin jäämistöstä, lippaasta, johon hän oli tallettanut isältä saamansa kenttäpostikirjeet ja kortit. Niistä kirjeistä huokui hellyys, rakkaus ja huoli siitä miten vaimo pärjää lasten kanssa.
Kun luin oman runoni, tajusin olevani isäni tytär: kumpikaan ei meitä ei arkitodellisuudessa ilmaissut sitä, mitä äitiä kohtaan tunsi. Sellainen olisi ollut noloa.
Mutta kynällä pystyimme paperille raapustamaan ne tunteet, jotka tunsimme äitiä ja vaimoa kohtaan. Luultavasti äiti oli ymmärtänyt, että kirjoitelmissa olimme julkistaneet sen, mitä emme pystyneet ääneen sanomaan.
Mietiskelin juuri miten pääsisin tästä tunnelmasta nykyhetkeen ja arkisempiin ajatuksiin. Aamukahvin jälkeen Late oli mennyt hetkeksi sohvalle pitkäkseen, jopa kuorsannutkin pari tuntia ja heräsi ihmettelemään miten hän ihan meinasi nukahtaa! Hän ilmoitti olleensa juuri näkemäisillään jotakin unta, joten hän heräsi. Vakaumuksen syvällä rintaäänellä hän ilmoitti ettei kuorsannut!!!
Just joo! Ja nyt on tulossa uusi pannullinen kahvia ja menossa tietokilpailu tai älykkyystesti. Tämä kaikki siksi, että hän odottaa soittoa sairaanhoitajalta.
Entisenä lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraalina hän on hoidellut puhelinjonotukset minun puolestani niin omalääkäriimme kuin kipusiskoihinkin. Minulle se sopii mainiosti.
Ihme juttu! Yleensä täällä ei ole juurikaan joutunut telefoonin ääressä jonottamaan. Kuinkahan sitten käykään, jos Nurmijärven piiri liitetään Hyvinkääseen ja ties vaikka mihin.
Taidan silloin ryhtyä agiteeraamaan nunrmijärveläisiä vastarintaan....
Rupean kutsuttamaan itseäni kapinakersantiksi.
Toistaiseksi minua kutenkin passaa sinutella kuten ennenkin,
Terveisin: Venlastiina - Iltaa. Kaunis ilta onkin ja miksei päiväkin, vaikka aamupäivällä ei olisi uskonut, että puolen päivän jälkeen aurinko olisi taas suorastaan paahteinen.
Lähdimme aamulla terveyskeskukseen, ja iloksemme naapurin koivussa viserteli pikkulintu niin ihanan kirkkaasti että teki ihan mieli jäädä sitä kuuntelemaan.
Reipastutti se lintunen niin palljon, että en murissut ääneen sitä, että on eläinrääkkäystä tappaa ihminen janoon ja nälkään, kun edessä on veren luovutus pariin pieneen putkiloon.
Kun homma oli hoidettu, tuli kiire sauvojen kanssa kolistella kahvioon, että silmät aukeaisivat ja lakkaisin vapisemasta nälästä.
Kovasti siniseltä vereni niissä tuubeissa näytti. Tiedä, vaikka ilmoittaisivat ensi viikolla, että olen korkeasti kreivillistä tai jopa kuninkaallista sukua,
Olisi se huljakkaa, kun olisi kreivitär Venlastiina ja kuningatar Puskasuleima.
Kyllä Kellokoskelle taas aatelisia mahtuisi, kun se kuuluisa prinsessakin lienee jo kuollut.
Mutta jos niin upeasti kävisi, ottaisin läppärin mukaan, joten kahvipirtti ei näillä tietämillä eroon pääse.
HEIPPA TAAS JA HYVÄT JATKOT. - Ah, te ahkerat ihmiset!
Minä vain olla möllötän enkä edes yritä mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Mutta minulla onkin muitten vaivojen lisäksi mato -- onneksi ei sentään kiho- tai lapamatoa vaan laiskamato, johon eivät minkäänlaiset matosatsit auta. Se nimittäin saattaa olla syntymävika.
Olin himolukija, joka unelmoi siitä, että joskus voisi lukea niin paljon ja kauan kuin haluaa. Nyt en muista milloin viimeksi olen lukenut likimain muuta kuin tv-ohjelmia Iltasanomista.
Eräässä kirjoittajapalaverissa kysyttiin meiltä pöytälaatikkokynäilijöiltä, miksi me kirjoitamme. Viitisenkymmentä muuta ihmistä osasi tarkkaan perustella, miksi he kirjoittivat. Kun tuli minun vuoroni, ilmoitin kirjoittavani sen tähden, että olen entinen tuleva Nobel-kirjailija. Arvokkaammat ja asiallisemmat kirjoittelijat palkitsivat minut röhönaurulla ja aplodeilla.
Sainhan minä tosin kerran toisen palkinnon erään kirjailijan seuran kirjoituskilpailusta. Se oli kyseisen kirjailijan teos ja sen verran seteleitä, että teimme mieheni kanssa Tallinnan-matkan.
Edes kirjeitä en ole kirjoitellut vuosiin, vaikka sisareni valitti, ettei hän saa aikaan edes kirjettä viikossa, mutta minulta tuli niitä viikoittain useampiakin...
Kahvipirtin vieraskirja joutuu sijaiskärsijäksi, kun elämä on niin tapahtumatonta hiljaiseloa, ettei aiheita ole. Paitsi se, että kun eilen menin tilaamaan permanenttia, sainkin sen heti.
Kauhukokemus oli se, että kampaamon suuressa peilissä oli se sama noita-akka, joka asustaan vessan peilikaapissa.
Älkää pelästykö: en ole ympäristölle vaarallainen. - Ihana päivä!
Vaikka minne katsoisi, taivas on sinistäkin sinisempi, ja aurinko paistaa kuin heinäkuun helteillä!
Jos puissa olisi lehdet, voisi laulaa että metsässä ei liikahda lehtikään, niin on tyyntä.
Yksi ainoa koirankävelyttäjä on kulkenut keskustasta "maaseudummalle".
Tavallisesti koirat kävelyttävät oikein uutterasti niin isäntiään kuin emäntiäänkin.
Riippumatta siitä, onko arki tai pyhä, trafiikki on ollut vilkasta.
Olisivatkohan kaikki keksineet, että tänään on suotuisa pyykinkuivauspäivä tai muuten vain suursiivouspäivä.
Eipä olisi muutama vuosi sitten arvannut, että elämän sisältö on siinä, että ikkunan ääressä kirjoittelen, kuuntelen musiikkia, pelaan pasianssia, mahjongia tai jotakin muuta peliä, joita tästä masiinasta löytyy.
Samalla istumisella näen mitä tiellä tapahtuu.
Onneksi sentään unelmointiin tai muisteluihin ei tarvitse keppejä eikä rollaattoria.
Rahatkin säästyvät, kun tietää jo etukäteen, että tuskin edes unelma Pohjois-Karjalasta tai Pietarista toteutuu.
Jestas, kun tämä maailma yht´äkkiä vilkastui: pihasta lähti yksi koirankävelyttäjä ja yksi fillaristi. Eikä siinä kaikki: kaksi henkilöautoa ajoi keskustaan päin ja yksi rekka tuli sieltä suunnalta pois.
Ja nyt tämä emäntä lakkaa kiinnostumasta ympäristön tapahtumista.
Lähdetään kohta tilaamaan minulle kampaajaa,
Vessan peilistä kurkstelee niin kammottava noita-akka, että jotakin parfannusta pitää saada.
Hyvää kevättä ja moikka! - Hoh hoijaa!
Olenkohan tulossa vanhaksi. kun luulin kirjoittaneeni Kahvipirtin vieraskirjaan juuri äsken. Olin jo kirota kelekele -rimpsuani, kun muistin vaikka kuinka kauan ihailleeni kultaista auringonlaskua, josta nyt ovat enää rippeet jäljellä.
Koko päivähän on ollut mitä keväisin. lämminkin, joten ulsterini ei joutunut yhtään liian aikaisin säilöön odottamaan myöhempiä vuodenaikoja,
Innostuimme vähän ajelemaan nähdäksemme millaisella kohinalla kevät on syrjäkylille tullut. Ei näkynyt sini- eikä valkovuokoja metsänrinteissä
Iltapäivä kului musiikin merkeissä. Soittelimme youtubista kilvan suosikkejamme.
Onneksi meillä on samanlainen musiikkimaku, Kotikonsertteja on siis mukava harrastaa, jotta näistä läppäreistä olisi muutakin hyötyä kuin jännittäminen meneekö sepustus Kahvipirtin pöytäkirjaan vai taivaan tuuliin. - Kun juuri tänään oli puhetta, ettei meistä taida olla Pohjois-Karjalaan lähtijöiksi, niin eikös täällä viriä keskustelun aihe kunnon saunoista!
Mujejärven sauna on likimain satavuotias hirsirakennelma, jonka veroisia löylyjä en ole muualla saanut.
Jos sinä, Ynnämuu, menet alkuperäisille kotikonnuillesi, voisitko edes yhden kerran vilkuttaa vähän pohjoisemmaksi, Suomi-neidon vyötärin kohdalle ja kuiskata meidän terveisemme?
Mikäli uhraudut, vien Sinut kiitokseksi vanhana saunaan ja tarjoan kunnon huikat Kahvipirtin nurkkakaapista.
Unohduin ihailemaan upeaa auringonlaskua ja hukkasin johtolangan.
Lähden sitä etsimään. Voikaa kaikki oikein hyvin ja katselkaa kauniita unia jos raatsitte näin ihanana iltana mennä ajoissa nukkumaan, - Osaapa olla kaunis päivä!
Johtuuko vilkkaasta mielikuvituksesta vai onko toiveajattelua, mutta naapurin pihassa pensaat näyttävät siltä kuin ne alkaisivat vihertää.
Joku kohtalotoverini mennä hissuttaa apuneuvonsa kanssa. Hänellä ei taida olla miespuolista apua, kun kädensijat ovat niin matalalla, että hänellä on asentovaikeuksia.
Eiköhän tästä meikäläinenkin kohta lähde rollaattoriaan ulkoiluttamaan. Tekee se raitis ilma minullekin hyvää - auringonpaisteesta puhumattakaan.
Kuka tietää, vaikka kevät toisi paitsi muurarin, maalarin ja hampparin myös valoisamman mielen.
Olen tässä ihaillut puita ja pilviä ja unohtanut kokonaan ajankulun.
Saa nähdä, onko kirjoitusaikani jo ylitetty...
Jos terveiset menevät vielä perille, tulee tässä oikein ihanan kevään tervehdykset! - Kosteaa sunnuntaita!
Ei sada vaan ei paistakaan. Kovin harvaan on autoliiennettä
ja vain yksi koirankävelyttäjä. Hänellä tosin on kaksi koiraa.
Liikkumisesta pitävät huolen varikset. Pariskunnittain ne lentävät naapuristoon rakenteilla olevan kerrostalon ympärillä. Kolmikerroksisen rakennuksen seinissä on pyöreitä aukkoja, ja yläkerran aukosta yksi varispariskunta lensi sisään.
Heti perään sinne oli menossa toinenkin pari, mutta alkuasukkaat eivät ottaneet vieraita vastaan.
Aukon ulkopuolelle röörin vallanneen pariskunnan toinen osapuoli tuli valistamaan muita pesänrakennuspuuhissa olevia, että koko kasarmissa on ainakin tusina avoimia pesäaukkoja. Niihin se opasti ainakin viisi pariskuntaa.
Nyt se kököttää puoliksi aukkonsa ulkopuolella, ja esimerkkiä näyttävät seuranneen ainakin kolme uusista tulokkaista.
Parasta onkin omaa rööriään vartioida, sillä varispariskunnat pyörähtelevät kaiken aikaa rakennuksen ympärillä.
Olisivatkohan vapaat aukot liian pieniä, koska suurimmat on jo vallattu.
Rakentamisesta en ymmärrä mitään, mutta ihmettelen kuitenkin miksi ilmastointi-aukkoja ei ole peitetty vaikkapa jonkilaisilla sihdeillä. - Johan nyt on markkinat, kun läppärini otti päivänokosia tai lakkoili ihan myötätunnosta edellä olevan kirjoittajan läppärin lakkoilua kohtaan.
Minulla on hyvä konsti, jolla masiinani alkaa kiukuttelun jälkeen toimia.
Jos kukaan ei kerro kenellekään, ilmiannan ihan luottamuksella salasanan:
Salasana alkaa isolla P-kirjaimella, jota seuraa piiiitkän pitkä rivi ärriä. Sana loppuu siihen keletykseen, jota mestatun miehen pää mäkeä alas vieriessään päästeli.
Yleensä sanailu herkistää tietokoneeni toimimaan, mutta jos ei manailu onnistu, on olemassa varakonsti: omatekoinen aikamies, joka huoltaa kaikki mahdolliset aparaatit tietokoneista, televisiosta isän autoon ja kaikkea niiden väliltä.
Tuo tietokoneiden monikkomuoto ei ollut lyöntivirhe. Sekä aviomme toisella osapuolella että minulla on oma läppäri. Jotkut ovatkin ihmetelleet mitä teemme kahdella tietokoneella.
Olemme ne hankkineet siltä varalta, että joskus tulisi sellaisia erimielisyyksiä, että niitä setviessä naapurit koputtaisivat seinille,
Kun nenät vastakkain istutaan saman kirjoituspöydän ääressä ja naputellaan sähköpostia toisillemme, ei koputuksia ole kuulunut.
Juuri nyt olisi mitä rauhallisin hetki kirjoitella, mutta mies lähti vaihdattamaan autoon kesärenkaat. Taidan käydä kurkistamassa, tuleeko telkkrista jotakin mielenkiintosta,
Heippa kaikille! - Morjens, Lokari-x!
Sinua sille pääsiäislennolle kaipailinkin ja oletin sen männävuotisen noitatytönkin kaipailevan.
Kun teitä kumpaakaan ei näkynyt eikä kuulunutkaan, arvelin tytön lentäneen jenkkilään katsomaan olitko nukahtanut pommiin ja herättäneen sinut.
Hänen tarkoituksensa oli kai päästä Disneylandiin jotta voisi verrata kumpi on parempi pääsiäisen viettopaikka.
Voisitteko ensi vuodeksi sopia jo hyvissä ajoin, että tapaatte toisenne Kyöpelinvuorella?
Sinulla olisi hyvää aikaa rassata kuuluisa pölynlentoimurisi luksuskuntoon.
Pirttiläiset pääsisivät kyselemään kuulumisiasi, ja noitatyttösi voisi kehuskella olevansa sinun tärkein naisesi, vaikka melkoinen naislauma yrittikin piirittää sinut.
Meidän kuoromme (jota ei ole vielä perustettu) voisi laulaa sinulle:
Kotimaasi ompi Suomi,
Suomi armas synnyinmaa,
vaikkei vielä ole tuomi
alkanukaan kukkimaan.
Lämpimät terveiset allekirjottanelta sekä Puskasulemalta, joka on vuosikausia ollut salainen ihailijattaresi. - Lämpimät kiitokset sinulle, Ylikypsä, kun olet huolehtinut kuljetuksen perinteistä Kyöpelinvuoren matkaa varten.
Olen koko illansuun etsinyt niitä Ainoja ja Reinoja, jotka ostin ensimmäistä Pääsiäislentoa varten.
Ei löytynyt, mutta onneksi minulla on 43-numeroiset ihan käyttämättömät kumisaapaat. Ne kun tungen täyteen villasukkia, eivät ainakaan jalat matkalla palele,
Jesses! Tässähän tulee hoppu! Nyt on pakko lentää luudalla treffipaikalle, etten vain jää lyydistä.
Tavataan Kahvipirtin pihalla. - Paasikivi oli hyvä, mutta
Kekkosen vertaista presidenttiä ei maassamme ole ollut. - Voihan nenä!
Taas tuli töpättyä! Kaupallistumisesta oli tarkoitus mainita eikä syyttää joulua kupasta! - "Ei ole Köpenhamina kuin ennen..." Yhtä hyvin voisi laulaa, ettei ole pitkäperjantai kuin ennen. Kun sota oli ohi ja isä kotona, hiihdeltiin pitkäperjantain aamuina isän kanssa hankikantoa pitkin "palmunoksia" hakemaan,
Kyllähän me tiesimme, että pajunkissojahan ne olivat, mutta kyllä ne ihan palmunoksilta näyttivät - varsinkin, kun emme palmuja edes olleet nähneet.
Olikohan yhden radiokuunnelman nimi "Könninkello". Siinä oli hokema: "Aika ja ystävät kaikkoo, uskollinen ikuinen säilyy,"
Aika on kaikonnut niistä hiihtomatkoista, eikä lunta ole kuin tienvarsien aurausjätekasoissa. Myös kaikki, jotka olivat näillä palmunoksien hiihtoretkillä, ovat
ajan myötä kaikonneet mullan alle. Heitä ei enää ole. Vain minä olen, ja ne uskolliset, jotka ikuisesti säilyvät, ovat muistot lapsuuden kultaisista retkistä.
Tänään kaksi vanhahkoa ihmistä lähtee ajelemaan sivuteille, jospa niitten varsilta löytysi pajunkissoja...
Pääsiäinenhän on ilon juhla. Sehän ei onneksi ole joulun tavoin kupallistunut.
ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ TEILLE KAIKILLE, - Jaahas, vai on Hurskaisen kaara teini-ikäinen. Mitäpä väliä iällä on, kuhan auto vain kulkee työntämättä ja menee katsastuksessa läpi. Ei muuta kuin lycka till!
Meidän kärry on kymmenvuotias. Jos Suomessa oppivelvollisuuslaki koskisi myös autoja, olisi nelipyöräisemme neljäsluokkalainen.
Makuukopperon suunnassa viittoo joku. Häb ei kuitenkaan ole liikennepoliisi vaan NukkuMatti.
Siispä joutuin vain nyt NukkuMatin luo Höyhensaarille.
Tavataanko siellä ja kerrotaan kuka näkee kauneimman unen?