Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit:gospel

Suosikkileffat yksi lensi yli käenpesän

Lempikirjat:seitsemännen portaan enkeli

Vapaa-aikanani: liikunta
Katson tv:stä mieluiten: olet mitä syöt

Kotieläimet: Kissa.

En pidä: manipulointi

Linkit:

Työskentelen: siivous

Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

367

Kommenttia

7039

  1. Jos hän sanoo ettei tee syntiä silloin hän pitää itseään täydellisenä.

    Ja synnittömänä.

    Jos hän tajuaisi tekevänsä syntiä hän tajuiaisi myös tarvitsevansa armoa, ja tekeisi parannusta.
  2. Lightning star. Aloittajan ongelmat johtuvat uskosta, liittyvät vain uskonasiohin, ja sinä tarjoat lääkkeeksi lisää uskoa.

    Evankeliumit sisältävät paljon terveen järjen vastaista tekstiä. Ap voi olla niin heikoilla ja altis palvelemaan jumalaansa että hän ei uskalla sitä itselleen myöntää.

    Näin ollen autan häntä vaikka hän ei minua kiitä. Yritän auttaa.

    Sanon: tutki itseäsi evankeliumeita lukiessasi. Jospa se piru sisälläsi onkin sinun järkesi ääni.

    Käsi sydämmelle uskotko että Jeesus käveli vetten päällä? Vai uskotko järkesi ääntä?

    Miksi kukaan ei parane vaikka jeesus tekee evankeliumeissa ihmeen toisensa jälkeen?

    Kun epäilet hyökkääkö saatana vai onko se sinun järkesi joka ei suostu uskomaan mitä tahansa?

    Neuvo sinulle: älä ainakaan puhu enää kielillä. Siitä menee lopullisesti sekaisin.

    Lightnin star, aikeesi on kumminkin hyvä.

    Kirjoitat:"Toivotan hyvää matkaa, toivon että löydät rauhan sisimpääsi, se on mahdollista saada ja löytää."

    Minä tahdon sanoa aivan samoin, mutta avain siihen ei ole lisää jumalaa ja saatanan hyökkäyksiä. ts oma mieli on kahtiajakautunut, on piru ja jumala, jotka kumpainenkin on persoonan osia.

    Ei jumalaa...se on kova paikka, mutta lisää itsetuntemusta.

    Kehoittaisin tutustumaan itseen rohkeasti.

    Tässä on minulla opeteltavaa että miten löydän itseni menettämättä uskoa. Mutt sitä suosittelen aloittajalle että ajattele että jumala on luonut sinut.

    Ei hän halua että olet uudestisyntynyt hän haluaa että olet se terve ihminen joka olit ennen uudestisyntymää.

    Kysy vaikka niiltä viideltä miljoonalta luterilaiselta. Ei heidän oppiinsa kuulu uudestisyntymä vaan siihen kuuluu ajatus armosta ja jumalan rakkaudesta ilman että sinun pitää itsessäsi mitään muuttaa.

    Rakkaus ei ole sitä että jumala käskee että muutu kokonaan toiseksi ihmiseksi.

    Siitähän on laulukin jossa sanotaan: älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin oot nyt.

    Se ei ole kaunis laulu mielestäni mutta sopii sinulle. Koska se kertoo rakkaudesta ja sitä sinä nyt tarvitset.
  3. Kuulostat aivan minulta, minullakin oli tuollaista silloin 15 vuotta sitten kun olin uskossa.

    Itselleni oli tärkeä se raamatunlause jossa sanotaan en enää elä minä vaan kristus elää minussa.

    Tiedän tuon tunteen: aivan kuin minussa eläisi kaksi eri persoonaa. Toinen uskoi jeesuksen rakkauteen ja toinen jumalan vihaan. Jota vastaan hyökkäsin nimittämällä sitä vihaista jumalaa sadistiksi.

    Nykyisin tiedän sen johtuneen siitä että 19-vuotiaana rukoilin kun minua oltiin pahoinpidelty syystä että petin silloista miestäni. Tuon jälkeen koin kuinka jumala tuli luokseni ja halusi etten enää petä.

    En ollut silloin vielä uskossa.

    Sinussakaan ei puhu demoni vaan olen melko varma siitä että sinullakin on jotain käsittelemättömiä asioita siellä taustalla.

    Tuon pahoinpitelyn jälkeen koin sellaista ihmeellistä rauhaa. Ajattelin että se pahoinpitely oli vain sitä että jumala kuritti minua. Koska rikoin suurinta käskyä vastaan ja petin.

    Koska en silloin saanut rakkautta siltä minua pahoinpidelleeltä mieheltä niin huolimatta jumalatunteistani jatkoin pettämistä ja pelkoni jumalaan kasvoi alitajuisesti.

    Jos nyt sanon että kokemus ei ollut jumalasta, kuvittelin vain jumalan kurittavan, ja kyse ei ollutkaan vain meistä kahdesta ihmisestä, niin samoin tein voin mitätöidä kaikki kokemukset jumalasta ja pyhästä hengestä kohdallani.

    Silloin jää jäljelle ateistinen sydän.

    Ja niin on käynytkin.

    Nykyään voin paremmin. En enää ole kahtiajakoinen.

    Koetko että jumala puhuu sinulle? Sanot olevasi uudestisyntynyt.

    Minä"juttelin"uskossaoloaikanani sille rakkauden jumalalle johon kuitenkin uskoin.

    Näin myöhemmin käsitän senkin olleen vain sitä kahtiajakautuneisuutta.

    Sinäkin olet kahtiajakautunut, kuten minäkin olin. Huom.imperfekti.

    Toisaalta ajattelet ajatuksia joihin olet itsessäsi tyytyväinen, ja jokin paha sotkee rienaamalla sinua ja jumalaa.

    Se jokin olet sinä itse.

    Sen aiheuttaa jokin alitajuntaasi jäänyt kokemus.

    Voisin melkein sanoa että kun elin siinä tilassa missä sinä olet nyt niin olin melkeimpä maanis-debressiivinen.

    Tauti on psykoosisairaus. Minä juttelin jeesukselle jota ei ollut olemassakaan. SAin vastauksia jeesukselta. Samanlaista psykoosia sairastaa lähes kaikki uskovat.

    Todellisuus oli se että juttelin itseni kanssa vaikka kuvittelin juttelevani jumalan kanssa.

    Se on psykoositasoista oireilua.

    Se vihapuhe ja pyhien asioiden rienaaminen on debressiivisyyttä, ja ne hyvät asiat, myönteiset kuvitelmasi ja ajatuksesi maanisuutta.

    Oikeastihan olet ihan yksin. Nyt psykoottisesti kuvittelet seuraksesi milloin saatanaa ja kuvittlet sen ihan sisällesi asti. Ja milloin jumalaa. Joka herättää sen saatanan taas.

    Tarvitset tuon kahtiajakautuneisuuden käsittelemiseen apua. Minä tässä koetan auttaa, mutta ateistisuuteni vuoksi en voi sinua auttaa.

    Koen nimittäin hyvin vahvasti ettet ole valmis luopumaan kuvitelmistasi. Ne on sama kuin uskosi.

    Et halua luopua uskostasi, ja minä kunnioitan sitä.

    Toiset uskovat ovat hyvinkin valmiita vahvistamaan harhojasi, siksi en suosittele sielunhoitajan pakeille menemistä.

    Terapiaan, on mun ohje.

    Tilanteeni silloin uskossaoloaikana oli kestämätön. Minä luovuin leikistä. En voinut sille mitään. Läksin työkavereitten matkaan kuppilaan ja sille tielle jäin.

    Kahtiajakoisuuteni hävisi ja tilalle tuli itsetuntemus ja todellisuudentaju.
  4. Vastaisitko kun ylempänä kysyin että mikä se jumalan nimi sinusta on? Jehovako?
  5. Mua vähän nolottaa mutta olen ollut tuon kakkosen ja kolmosen sekoitus.

    Olen ollut koulussa tuota seiskatasoa. Hoitajaksi kun luin sain paljon kolmosia, asteikolla yksi-viisi.

    Psykologiasta sain täydet viisi pistettä.

    Ymmärsin mallioppimisen periaatteet. Lapsi on kuin tabula rasa-tyhjä taulu johon vanhemmat ja muu ympäristö piirtävät merkkejään.

    Jos ajatellaan aiempaa uskonnollisuutta niin siihen vaikutti mummo joka opetti hiukan peloittavan iltarukouksen: "jos sijaltain en nousisi taivaaseen ota tykösi" ym.hän toimi minulle ihmisenä josta otin mallia.

    Yllätin hänet monta kertaa rukoilemasta, hän puhui siis hiljaa itsekseen mm nukkumaan mentäessä.

    En minä lapsena osannut ajatella että siinä olisi jotain väärin.

    Opin näin itsekkin rukoilemaan.

    Joka aamu oli koulussa hengellinen aamunavaus. Osaan ne virret vieläkin ulkoa joita siellä laulettiin.

    Kerran luin kirjan jossa kerrottiin kommunisteista jotka soittivat vangeilleen aina yhä uudestaan ja uudestaan kommunistista propagandaa kovaäänisistä. Kirjan kirjoittanut vapautunut vanki sanoi että se oli tehokasta aivopesua, ne opit alkoivat tuntua omilta.

    Samalla periaatteella meitäkin aivopestiin joka aamu kristinuskoon.

    Ei sitä osannut kyseenalaistaa vielä kun kaikki muutkin-virrenveisuusta päätellen-uskoivat. Joukkosuggestio.

    Naapurissa oli pyhäkoulu, kahden kaverini isä piti niitä. Kävin jumalanpalveluksissa hautajaisissa ja ristiäisissä.

    Kun tulin aikuisikään olin jo valmista kauraa. Kulttuurin vaikutuksesta, mallioppiminen.

    Erehtymättöminä pitämämäni aikuisetkin olivat uskoneet.

    Liityin helluntaiseurakuntaan ja kävin kasteella.

    En vain halunnut omaksua sitä mistä moralisoit muita helvettioppia. Muistan kuinka eräs sisar minua siitä ojensi ja vakuutti että se on totta. Se ei vain sopinut yhteen rakkauden jumalani kanssa.

    Kun sitten tapasin narsistisen uskovaisen miehen joka löi minua ja saarnasi kuinka olen alempi kuin hän koska raamattu niin sanoo, niin minulle riitti.

    Vaihdoin uskon autuuden ihan oikeisiin päihteisiin: masennuslääkkeisiin ja alkoholiin.

    Raamattu oli minua alistavan miehen puolella. Minua vastaan.

    En vaan voinut siihen tilanteeseen jäädä. En voinut itselleni mitään. Minusta tuli ateisti.

    Rapanhapakko sanoo että hän ei ole ateisti eikä teisti. Minäkään en ole nykyisin ateisti sillä kukaan ei voi tietää jumalasta,ei uskovainen eikä ateisti onko Häntä olemassa.

    Kristinuskon ja raamatun massamurhaaja-naisia alistava jumala on minulle kuitenkin kuollut.

    Ymmärrän uskoneeni häneen siksi että minut opetettiin siihen. Koulu, se naapurin pyhäkoulun pitäjä, mummoni, ja kulttuuri ylipäätänsä vaikutti.

    Minua ei opetettu tarkoituksella kuten on laita monien helluntaiperheiden lapsien kohdalla, mutta minusta tuli kulttuurikristitty ympäristön vaikutuksesta.

    Oli aika jolloin pyrin uskomaan kaikki mitä eräs helluntailainen evaneklista opetti. Mm.tempausoppi, kuinka tulee profetoida ja miten puhua kielillä jne.

    Sekaisinhan siinä menee jo vähemmästäkin. Se kielilläpuhuminen...

    Ateismista en tiennyt, en edes koko sanaa ennen kuin noin 8-9 vuotta sitten suomi24:n foorumilla tutustuin aiheeseen.

    Se oli vastalääke kaikkeen siihen hulluuteen mihin törmäsin helluntailaisten luona.

    Sanon edelleenkin etteivät ateistitkaan voi teitää onko jumalaa. Mutta ei sitä tiedä raamattuun(ihmisten kirjoittama kirja)uskovat lahkohurmahenkiset uskovaisetkaan vaikka luulevat tietävänsä.

    He ovat joukkosuggestion, mallioppisen vaikutuksen alla.

    Usko ja opetukset siirtyvät ihmiseltä ihmiselle, ei jumalalta ihmiselle.

    Minulle oli liikaa sen ihmisen opetus joka korosti raamatun opetuksia joissa mies nostetaan naisen yläpuolelle. Naisen kuuluisi olla apu miehelle, palvelija.

    Se on raamatusta. Roskiin koko raamattu.

    En suostunut palvelijaksi miehelle joka otti mallia jumalan ankaruudesta ja löi.

    Suhde kesti vain puolisen vuotta, ja oli hyvin opettavainen. Asenteeni raamattuun muuttui lopullisesti.