ja1978

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

1995

  1. Etuvedon hyvä puoli talviautona on se, että siinä lämpiää myös voimansiirtopaketti, kun konetta esilämmittää. Takavetoisessa vetopyörästö on aina kylmänkankea.

    Etuvedon huono puoli on hajoavat vetonivelenkumit. Samasta syystä bemarityyppinen erillisjousitus takavedossa on huono. Takavedon pitää olla jäykällä akselilla, muuten sen kestävyysedut katoavat.

    Ajo-ominaisuudet riippuvat oikeastaan enemmän alustasta kuin vetotavasta.
  2. Saisivat tyytyä kyllä 10-20 000€ hintaisiin käytettyihin edustusautoihin, noin yleensä näitä autoja itseään koskien...
  3. Kun Suomessa on paljon mutkaisia kantateitä, jotka ovat kuitenkin ajoittain runsaasti liikennöityjä, tulee mieleen, että vanhemman pikkuauton kapeus voi olla aktiivista turvallisuutta, jos vastaantulijan kanssa tulee ahdasta jostain syystä...vähän kaukaa haettua, mutta nykyiset pikkuautot ovat jo sen verran leveämpiä kuin 80-lukuiset, että vanha saattaa mahtua siitä välistä, missä nykyisellä kolahtaa...

    Yleisestä autojen turvallisuudesta: Kun katsoo Euro NCAP-testejä, toteaa, että jos niiden perusteella pitää auto valita, niin eipä kovin moneen 90-lukuiseenkan voisi paljon vilkaista....ei liene 90-lukuisessa muuta muutosta 80-lukuiseen kuin turvatyynyt. Aika "pehmeä" oli moni auto vielä varsinkin 90-luvun alkupuolella. Outojakin vikoja löytyy: Esim. 99-mallin Nissan Almera sai huonot pisteet, koska turvavyö ei toiminut oikein! Ei siis edes ratkaise pelkkä auton rakenne.

    http://www.autoliitto.fi/testit_ja_ajoneuvot/kolaritestit/

    Tässä minua ihmetyttää se, että miksi jäykkien korirakenteiden kehittäminen sitten on kestänyt näin kauan? Lieneekö se vain pelkkää välinpitämättömyyttä? Vuosikymmeniä on tuotteita myyty, mutta nyt ne pitäisi muka yhtäkkiä vaihtaa "turvallisiin"...(niin, näinhän sanottiin jo 10 vuotta sitten, silloiset autot olivat uusina "turvallisia"-Mutta nyt, 10 vuotta vanhana, ne ovat taas kerran "muuttuneet vaarallisiksi"....) Kuvastanee autotehtaiden politiikkaa....aina uutta markkinoidaan jollain verukkeella, aina on uutta sanottu turvalliseksi, jo takavuosina...

    Mutta siis jotain välinpitämättömyyttä siinä ehkä on: En usko, etteikö esim. nykyisiä erikoismetalleja olisi voitu keksiä ja käyttää jo vuosia sitten....

    Tuosta "tytär-Kadett"-jutusta: Minusta ainoa oikea ratkaisu on se, että perheen miespuolisen pitäisi osata tyytyä vähimpään: Naiset ja lapset saisivat ajaa turvallisemmalla, "perheen pään" pitäisi itse ajaa "kakkos" autolla, mutta kuinka usein se näin menee? Eikö vain nämä perheenisät usein omi sen "ykkös" auton itselleen? Lienevät eräänlaisia sovinisteja. Ja heikkoitsetuntoisia: Ei "kehdata" mennä töihin pikkuautolla....siitähän ne "munat surkastuu, pois putoaa".....
  4. Sen tyyppinenkin 90-luvun alussa oli, Polymopo.

    Vika vain oli siinä, että Polymopo oli SUOMALAINEN. Kehittäjä ajautui henkilökohtaiseen konkursiin.....Nyt sitten tuodaan ulkomailta mopoautoja. Näin se menee.
  5. Tuo muuten on varmaan tyypillinen uuden auton ostajan ajatustapa: Auto menee jotenkin "rikki", kuten kahvinkeitin tai hiustenkuivaaja? Kun auto on "rikki", ei auta muu kuin paaliin vaan, korjatahan sitä ei voi....

    Tuosta ohjauksesta: Kyllä ne raidetangonpäät itseensä ottavat. Se on harhaa juuri, että rattia on kevyt pyörittää. Raidetangonpäiden työ tulee sitä raskaammaksi, ja niitä joutuu vaihtelemaan useammin.

    Muutenkaan nykyauton kestävyyttä ei voi kehua vielä ainakaan 15 vuoteen...kyllä niiden pitäisi ainakin se kestää, kun "huonommin tehdyt" vanhemmatkin kestävät kirkkaasti yli 20 vuotta....
  6. Mutta 23 vuotta vanhassa japanilaisessa se on täysin tavallista jo. Lukko/avain kulunut siten, että avain lähtee pois käydessä.
  7. Kirkasvalolampusta kannata oikean masennuksen yhteydessä edes puhua.....voisihan sitä tuijottaa kattolamppuunkin, mutta ei siitä piristy, silmät vain menevät.

    Nainen olisi huomattavasti parempi masennuksen poistaja, mutta naista ei voi ostaa instrusta...
  8. Jos tuo "pakollinen 1984 >" pykälä pitää paikkansa, sitten se pitää uudemmissa toimia.

    Mutta itselläni ei koskaan 70-luvun autossa toiminut, ja läpi meni.
  9. Itse olen todennut, että perinteisiä rei´itettyjä nyöritettäviä ratinpäällisiä ei ole missään. On vain niitä "tuning"-päällisiä, jotka pingotetaan ratin päälle, mutta siihen ratin sisäreunaan jää kamala rako.

    Hanskoista: Pakkasella ratti on tietysti kylmä, ainakin jos ei ole sisätilanlämmitintä. Mutta kai tavalliset nahka-tai kangaskäsineet riittävät, tärkeintä on, että ovat riittävän joustavat. Ja tietysti siitä ratista pitää ote pysyä. Millään "kintailla" ei voi ajaa.
  10. Kuormurit nyt varmaan painavat vähän päälle sen 900 kiloa. Minä totesin, että 900 kiloiset autot eivät tarvitse ohjaustehostinta.
  11. T-Ford oli hyvin lähellä nykyisiä markkinoiden pienimpiä autoja mitoitukseltaan.

    http://www.autowiki.fi/index.php/Ford_Model_T

    Pituus 340 cm, pyörät kulmissa...paino taas oli 80-luvun pikkuautojen tasoa. Moottoritilavuus oikeastaan ainoa, joka ei istu nykyiseen pikkuautokaavaan....

    Voidaan sanoa, että "minin perilliset" ovat kasvaneet T-fordin kokoiseksi ja yli...
  12. T-Fordiinkin se startti tuli, käytännön syistä, siinähän saattoi se veivi, takaisin potkaistessaan murtaa veivaajan käden.....samoin auto saattoi hyökätä veivaajan päälle, jos oli vaihde päällä....

    Henry Ford oli muuten varmaan alkuperäisin "vanha jäärä", vastustaessaan viimeiseen asti mm. nestejarruja. Fordeissa oli mekaaniset jarrut vielä silloin, kun kaikki muut olivat jo siirtyneet nestejarruihin.
  13. Ensiksi sähköstartista: On se yllättävän vanha keksintö jo sekin....
    http://www.cadillacclub.fi/caddy4.htm

    "1912
    Cadillac oli jälleen edelläkävijä ja valmisti ensimmäisen sarjavalmisteisen auton, jossa oli sähköstartti, ajovalot ja sytytysjärjestelmä."

    Pikkuautosta puhuen, minusta kyse on siitä, että pikkuauton suunnittelu on ehkä väärillä jäljillä: Valmistaja ajattelee pikkuauton olevan kaupunkiauto. No, Italiassa ja Japanissa tietysti se ostetaankin siksi, että se on helppo pysäköidä.

    Mutta Suomi on eri asia. Täällä pikkuautosta pitäisi olla tarjolla "maantieversio", jossa ei olisi ohjaustehostinta, ja jossa olisi erilaiset renkaat kuin alunperin. Suomessa suuri osa pikkuautoista on maaseudulla, joten täällä sitä ei valita samoista syistä kuin tiheään asutuissa maissa.

    Itse maalaisena pikkuauton omistajana voisin luetella muutamia syitä:

    -Tulee halvemmaksi kuin iso
    -Yleinen "käteensopivuus" (Subjektiivinen asia, mutta merkittävä)

    Itse ajoin ensin keskikokoisilla autoilla, ja siirryin vasta sitten pienempiin, (ensin sattumalta, koska tuolloin omistamani keskikokoinen auto oli täysi romu koriltaan, niin piti ostaa kohdalle sattunut kohtuukuntoinen pikkuauto...mutta olen ajanut sillä nyt yli 5 vuotta, on istunut käteen niin hyvin.)

    Moni on varmaan tehnyt päinvastoin. Nykyään, totuttuani pieneen, en enää oikein "pääse sinuiksi" ison kanssa, silloin jos sellaista kokeilen. Pieni on jotenkin "hanskassa" kaikin puolin paremmin.

    Suomalainen pikkuauton omistaja ei siis osta pikkuautoa helpon pysäköitävyyden vuoksi, vaan siksi, että hän ei koe tarvitsevansa isoa, vaikka asuu maalla.
    Vastaavasti taas kaupunkilaiselle ei voi pakkomyydä pikkuautoa, jos hän "ei kehtaa" ajaa sillä. Se vaatisi asennemuutosta.

    Pikkuautoon pätee ehkä nykyään sama kuin mopoon 60-luvulla: Se on näppärä kaupungissa, mutta suuri osa niistä on kuitenkin maaseudulla, koska moni kaupunkilainen ei aja moisella "köyhien" kulkuneuvolla...

    Tämä on tietysti vain omaa spekulaatiotani, joka voi mennä metsäänkin.....

    Vielä pikkuauton renkaista: 80-luvullakin oli alunperin väärä rengasprofiili markkinoiden pienimmässä pikkuautossa, Suzuki Altossa: siinä oli 70-sarjalaiset, jotka olivat aivan liian matalat. Ne tihensivät vaihteita liikaa, ja kovensivat jousitusta liikaa. Myöhemmin Altoihin on aina vaihdettu 80-sarjalaiset, jotka Swiftissä olivat alunperin. Niillä pitenevät vaihdevälitykset maantielle sopiviksi, ja jousitus parani, kun renkaissa on edes jotain joustoa, vaikka sitä ei auton jousissa olisikaan.

    Mutta tuo profiilinmuutos korkeammaksi ei ehkä nykyään käy, kun uusissa on niin iso vannekoko.

    TV:n kaukosäätimestä voisin todeta: Sellaiset TV:t ovat kurjia, joita ei saa edes päälle ilman kaukosäädintä. Se säädinhän voi rikkoutua tai hukkua. Nykyisen TV:ni saa päälle etupaneelin napeista, ja tämä minun tuolini on niin lähellä tv:tä, että yletyn painelemaan sen nappeja. Kaukosäädin sensijaan on missä lie: joudun penkomaan paikkoja, ennenkuin edes löydän koko kaukosäätimen. Järjestelykysymys siis....
  14. Ainakin minä vastasin asiallisesti kysymykseen, johon ei ole vain yhtä oikeaa vastausta.

    Kaasutinkoneissa tyhjäkäyntinopeutta voi säätää, ja silloin auto menee jo eri nopeutta tyhjäkäynnillä. Ja ruskukoneethan katkaisevat polttoaineensyötön moottorijarrutuksessa.

    Millainen tieteellinen merkitys kysymykselläsi on?
    Voihan autoa vaikka työntää 0,1 km/h.
  15. Riippuu välityksestä ja tyhjäkäyntinopeudesta.
  16. "Ja onhan se nyt aika näyttävää pyöritellä ohjausta auton paikalla ollessaan kämmenpohjalla...."

    Se siis on näyttävää, että osoittaa, ettei ole sen vertaa voimia, että jaksaisi kääntää ilman ohjaustehostinta?

    Vähän sama juttu kuin se, että teinit luulevat kumia polttaessaan olevansa jotenkin pystyviä....kyllähän sitä kumia polttaa kuka tahansa sellaisella autolla, jolla se onnistuu. Se ei ole kuskin ominaisuus, vaan auton. Sama on ohjaustehostimen ja kaikenlaisen "näyttävyyden" kanssa. Millään auton ominaisuudella ei voi päteä, koska se on auton ominaisuus, ei kuskin.
  17. Kyllä niissä ääritilanteissa tarvitaan kuskikin, eikä vain ajoelektroniikkaa....kyllä keskimääräiseltä (omasta mielestään maailman parhaalta) kuskilta se auto menee pöpelikköön....

    Se OIKEA AJETTAVUUS, ilman mitään elektroniikkaa, mitenkähän sen laita olisi? Takavuosina autoon piti tehdä OIKEAT ajo-ominaisuudet, eikä paikkailla huonoja alustaominaisuuksia kaikenmaailman ajonvakautusjärjestelmillä, jotka "ajavat" autoa kuskin puolesta.

    Ja se, ettei pikkuautoon pidä laittaa matalaprofiilisia renkaita, on mainittukin jo. Niiden vuoksi uusienkin pikkuautojen ajettavuutta moititaan ja matalat renkaat olen todennut uraherkiksi 80-luvunkin pikkuautossa, vaikka siinä on ohjaustunto tallella, kun ei ole tehostimella pilattu.

    Se, ettei 900-kiloistakaan autoa saa nykyään ollenkaan ilman ohjaustehostinta edes perusmallina, kyllä se on outoa. Eikö nykyajan ihmisillä ole lihaksia edes auton ajamiseen?
  18. Miksi nykyisin on ohjaustehostin jo 900-kiloisessa autossa? Ei sitä ennen tarvittu.

    Miksi nykyään isketään autoon aina se ohjaustehostin, ilmeisen turhaankin? Voisivat mieluummin suosittaa ihmisiä punttikuurille, jos eivät jaksa rattia kääntää....
  19. Oma 23-vuotias Suzukini on myös vielä niitä autoja, jotka eivät ohjaustehostinta tarvinneet. Vanhat olivat myös "naisten autoja" ilman ohjaustehostinta.
    Ja ohjaustuntuma säilyy.
  20. Juuri pikkuautojen suurentumisen huomioonottaen on outoa, että juuri nyt, kun ne ovat turvallisempia kuin koskaan, niitä myös myydään ehkä VÄHEMMÄN kuin koskaan...ne ihmiset, jotka ajoivat 70-luvulla pienellä, ajavat nyt isolla. Turvallisuuden kannalta loogista olisi ollut päinvastoin, mutta elintaso ja bensankulutus määrää kaiken. Pienillä ajettiin vain silloin, kun isot veivät paljon bensaa ja palkat olivat liian pieniä ja osamaksuajat liian lyhyitä isojen ostamiseen.

    1970-luvulla valitettiin lehdistössä, kun ihmisillä ei ollut varaa isoihin. No, nyt niitä isoja myydään, vaikka pienissäkin olisi turvallisuutta. Eli ei ole kohden koskaan...
    21. 94 / 100
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt