tublat
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia27 aloitusta · 5230 kommenttia
- Aloituksen otsikko oli vähän hämäävä. Itse en myöskään hahmota määritettä isoa kotikenneliä.
Minusta kotikennel on sellainen, jossa on vähän koiria, ja jotka elää perheen parissa. Pääasiallinen tehtävä on koirakaverina.
Yksi pentue kerrallaan, poikkeustapauksissa se kaksi samaan aikaan. Pentueita ei myöskään tule usein. Rotuja voi olla useampiakin (jokusia), kokonaismäärä siis ratkaisee.
"miksi ostaisit..." En osta, en myy, enkä anna urosta. Koska en hyväksy koirien esineellistämistä, ja pelkkää hyötyämistä, mitä mielestäni kennelrakennuksissa asuvien kanssa tehdään. Eli jo eettinen puoli on minulle tärkeää. Ja on jo kornia, kun esim.kasvattaa seurakoirarotuihin luettavaa, mutta kuitenkin itsellä koirat on kaikkea muuta kuin tuossa termissä...
Kun koirat elää perheissä, niiden kanssa liikutaan ym. normielämää, niin myöskin niiden luonteista saa paremman kuvan. Ja minusta on ainakin tärkeää, että niiden jalostuskoirien luonteista myös kunnolla tiedetään...
Ja tiedän jokusiakin, joilla on ollut suurempi homma/melkoisesti ongelmaa, kun pentu on ollut pelkästään kennelrakennuksessa, vähillä ihmiskontakteilla. Varsinkin jos on päässyt jo yli luovarin. Ja ei, ei tosiaan sosiaalistuminen ole samaa luokkaa. Varsinkin jos pentu pohjimmiltaankaan ole ihan vahvapäisemmästä päästä.
Pennuilla on myös helpompaa kotiutuminen, joka myös helpottaa tulevaa omistajaa, kun pentu on tottunut jo moneen, kuten normaaliin kodinääniin. Meillä mm. imuroidaan ym. jo ihan senkin takia, että pennut saa jänniä kokemuksia, ne ensimmäiset, turvallisesti mammansa kanssa, joka antaa niille hyvän mallin :)
Näyttelytuloksissa on mielestäni kylläkin myös merkitystä. Kyllä se saattaapi kertoa kuitenkin jotain kasvattajasta, ja saattaapi jotain koiristakin kertoa. Eli lähinnä tarkoitan, onko yhtään käynyt vanhempien kanssa vai ei.
Varmaan tuli selväksi, että mitään plussia en näe isoille kenneleille, - Tt... nimimerkki. Lueppa nyt oikein huolella 4-kanin-omistaja :n kirjoitus. Yritäppä oikein ajatuksella se lukea.
Se, että joku on laillista, ei kaikessa tarkoita sitä, että on moraalisesti välttämättä oikein tai eettistä.
"jollain on pakko..."Et sitten ymmärrä? Jos halutaan kriminalisoida, niin ei täällä kukaan halua KAIKKIEN myyntiä kriminalisoida, vaan kun on touhua, joka ei ole eeettistä vaan moraalitonta. Nyt kannattaa itse ottaa siis selvää...
"Se kulkeeko..." Voiko ihan oikeasti olla tuota mieltä, paitsi toki jos itse pentuja trokaa tai ostoperuste on, että vaan halvalla saa...
Luopa siis VIELÄ kertaalleen viestissäni mainitun kirjoitus.
YKSIKÄÄN hyvä kasvattaja ei virossa, eikä missään muualla myy koiriaan trokareitten kautta. Kukaan ei ole sanonut, että kaikki virolaiset ovat huijareita. Ei todellakaan ole. Itsekkin olen tuonut aikoinaan koiran virosta. Mutta ei todellakaan trokarien kautta. Ko. kasvattajan toiminta, koirien pito ym. tärkeä oli tiedossa. Ihan samoin muitten maitten tuontieni kohdalla.
"Koirien välittäjä..."Olet ilmeisesti ollut uutispimennossa? Kun noista on ihan mediassakin ollut, kuin myös eläinlääkärit kertoneet, että paikalliset eläinlääkäripaperit voi olla/on ollut väärennöksiä. Itsekkin olen tavannut lenkillä nuoren koiran omistajan, jolla oli "terveystodistus" , koira piti olla useaan kertaan madotettu, mutta olikin aivan matoinen...
Joo, suvaitsevaisuus on hieno asia. Mutta liika on liikaa siinä. Ja liikaa on varmasti, kun halutaan puolustella epämääräistä koirien pitoa ym.siihen liittyvää millään muotoa... - Samaa mieltä pukemisessa. Järkkyä katsellakkin, kun omistaja kuin Michelin ukko, ja vierellä kulkee lyhytkarvainen koira ilman nuttua tai haalaria, stä tarvitseva.
Se, että jonkun mielestä oma koira ei näytä palelevan, ei merkkaa mitään. Koska kylmää se koira kuitenkin saa.
Kaikkien pitkäkarvaistenkaan turkki ei ole täysin kylmänkestävää, joten nuttua, lähinnä manttelia nekin oikein kylmemmillä tarvii. - Olen jokunen vuosikymmen noitten isojen kanssa tekemisissä ollut, enkä ikinä ole kuullut, että leikkaus vaikuttaisi kasvuun. Itse kasvu tulee geeneistä, kehittymiseen osaltaan myös vaikutta jossain märin ruoka. Lopputulos kuitenkin geeneistä (siis koko, esim.tuleeko iso vai pieni). Miten se voisi edes vaikuttaa?
Isot rodut kasvaa hitaasti, loppuun asti. Vaikka se suurin rysäys tuleekin siinä yhdessä kohtiin. Eli tuohon 8 kk tulee hieman normisti vielä lisää kokoa. Siis pituutta ja korkeutta. Itse massa, rinnan leveys ym. voi tulla ja usein tulee aikuisena kunnolla. Toisilla aikaisemmin, toisilla myöhemmin. Siihen lopulliseen kehityksen nopeuteen on ruuallakin osuutensa jossain määrin.
Jos siis koko pentue on kasvanut ja ollut alusta asti pienempiä, niin sitten on, eikä siihen leikkaus mitään vaikuta. Tuo pentueen tasaisuuskin kertoo siitä, että jostain syystä ovat pienempiä. Tosin viimekädessä se koko ratkeaa vasta aikuisena, osviittaa tosin nyt jo näkee.
Toi mitä "pitäisi" painaa tietyn ikäisenä, niin itse suhtaudun vähän varauksella. Koska ihan yksilöjuttuja nuot monesti on. Riippuu myöskin siitä, minkä näköisenä kukin tuonikäisen haluaa nähdä...Eli mikä on se vertauskohde.
Se jääkö koirasi pieneksi, jää nähtäväksi. Kun ei näe, miltä nyt näyttää (eli missä mallissa on kehitystä), niin vaikea sanoa tarkalleen. Mutta jos siis on korkeudeltaan ja mahdollisesti pituudeltaan selkeästi pienehkö tässä iässä, niin suurella todennäköisesti tulee olemaan pienehkö rodukseen. Mutta siis kehittyy viel,. iän myötä massaa ym. joten toki painoa ne nostaa kumminkin.
Eiköhän tuo painokin tuosta ala nousemaan. Jos nyt ihan jämähtää, niin sitten voi miettiä, että pitäiskö alkaa jotain tsekkailla. - Joo, kierroksilla käyvä on eri, kuin normi. Mutta asiaa ei ole sisäistetty riittävästi, jos se toimii vain normisti. Verrataan vaikka koiraan, joka haluaa lähteä "saalin perään", se käy kierroksilla. Kun ei saa, niin kiellon teho tulee siinä aika hyvin mitatuksi.
Sana johtajuudesta saisi ihan oman keskustelun. Mutta en ihan käsittänyt tuota "miten hyvä vanhempi toimisi". Koira ja ihminen kun ovat eri lajia. Mutta siihen kohtaan voisi laittaa sitten kysymyksen, että mitä se hyvä vanhempi tekisi, jos koira vapaana ollessaan tosissaan haluaa lähteä vaikka jahtaamaan kissaa ym.? - Minkäasteinen dysplasia? Toisaalta sillä ei ole enää merkitystä, jos noinkin on jo nivelrikkoa ja koira selvästi oireilee. Vähän on vitsit vähissä valitettavasti. Dysplasian kanssa vielä monikin pärjää, mutta rikot on paha juttu. Raakaruoka on ja ei, hyvä juttu...Riippuu mitä se on. Punainen liha kun saattaapi pahentaa myös koiralla nivelvaivoja ym.
Nivelvalmisteet on hyvin yksilöllisiä, toisille toimii toinen, toisille taas toinen paremmin. Hyaluronihappo taitaa olla aika viimosempia juttuja, ja ainakin kuulemani mukaan monelle hyväksi. Akupunktio ja laser voi olla kokeilemisen arvoisia.
Tuo enimmäkseen levossa on kaksipiippuinen juttu. Koska lihakset pitäisi olla mahdollisemman hyvässä kunnossa. Ne kun tukee luustoa, ja pitää pakkaa kasassa.
Uiminen tai vesiallas voisi olla hyvää harjoitusta ainakin. Ja jumppari pitämään tarvittaessa huolta lihaksista myös.
Viimiseen lauseeseen on vaikea vastata. Jos koira jo nyt ontuu eli kipuilee, niin ei hyvä juttu. Toki aikansa vie, että kaikki avutkin alkaa vaikuttaa, missä määrin sitten alkaakin.
Tarvittaessa kannatta miettiä, jos ei riittävästi noistakaan apua saa, missä kulkee raja, riittävään hyvään elämänlaatuun, ja varsinkin, kun kivut on mukana kuviossa.
Vaikeita päätöksiä, mutta valitettavasti niitäkin voi joutua eläinten kanssa tekemään, nuorenakin :(
Tsemppiä. - Jos ei_sana ei toimi, niin silloin kieltoa ei ole kunnolla opittu tai/ja vaadittu. Eli tarvittaessa siihen on jossain vaiheessa useinmiten otettava pakote mukaan. Pakote yksilön mukaan, mutta aina sellainen, että se myös toimii. Itse olen senverran vanhanaikainen, etä en ole tuota eristämistä harjoittanut. Koska minulle lähtökohta on, että koiran on käskyjä toteltava. Ja kieltokäsky on minulle yksi tärkeimpiä, sen pitää pelittää.
Mutta jos eristäminen jollain toimii, niin mikäpä siinä. Kaikille se ei vaan toimi, vaan suosilla "ottavat vastaan" sen. Varsinkaan mitä vähemmän laumaviettinen on.
Jos ei-sana on hallussa, niin ei ole moniselitteinen. Toiminta loppuu, mitä siten tekeekin tai on aikomassa. Tosin aika usein liitän itsekkin siihen jonkun perään, mutta riippuu ihan mistä kyse. Kehut tulee aina totellessa, ja varsinkin nuoren kanssa palkka aina kun vaan käsillä. - Onhan tuo aika normaalia...
En minä niinkään sanoisi uhmaamiseksi, kakarahan tuon ikäinen vielä on ja ihan kakaramaisuutta pikemminkin.
Itse opetan pennulle jo hetimiten ei-sanan. Ja niin aukottomasti, ja tarpeen tehostaen, että kun se sanotaan, niin menee jakeluun. Eli mulle homma lähtisi ihan kiellolla, jota myös vaaditaan tarpeen vaatiessa tottelemaan.
Mulla on jokainen koira tähän mennessä ängennyt syliin, jos niille paikka tulisi. Huonekaluille ei, koska niille on pääsy kielletty. Paitsi pienet pääsee syliin, MUTTA vasta kun on oppinut, että niille ei mennä. Mutta kylläjos lattiatsolla olen, niin kyllä syliin tungetaan ja muutenkin halutaan huomiota. En millään muotoa sitä koe uhmana tai huonona, päinvastoin. Ja pääasiassa ne huomioin, kun tulevat ottamaan kontaktia. Mutta ei aina, ei voi edes. Silloin vaan ilmaisen, että nyt ei tai riittää.
Näykkimiseen kielto, jota siis totellaan. Tarvittaessa siihen yksilölle passeli pakote.
Ja ei tuo huono neuvo ole, että tarvittaessa vaikka poskista kiinni ja madonlukua. MUTTA, kun se tehdään, pitää olla todella vakuuttava.
Välttämättä kaikessa ei kannata verrata ihmistä koiraan. Ihminen ei koskaan osaa olla niin taitava, kuin lajitoveri, joten eri juttuja meidän on välillä tehtävä, kuten monessa muussakin.
Kyllä minä myös "kiitän" melkein aina koiraa, kun se tottelee. Sillähän juuri merkataam toivottu käytös ja vahvistetaan sitä ;) Ja kaikki sanat merkitse silloin, kun koira tietää niiden tarkoituksen. Ei minun auktoriteettini vielä ole kärsinyt kiitoksesta. ja uskallan väittää, ettei se ihan pieni ole koskaan ollut...
Mutta nyt vaan, paljon kivaa yhdessä tekemistä, josta hyvää suhdetta ja koira saa purkaa energiaansa. Selvät säännöt ja jämptiyttä ja johdonmukaisuutta. Siitä ei tingitä, mitä määrätään. - Siis mitä tarkoittaa epäillään? Miksi ei tutkita? Jos on useampia tulehduksia ollut, niin pitäähän tuo alkaa jo tutkia, mikä homman nimi...
Eli ekaksi pitäisi heti ottaa verikokeet, mitä ne näyttää. Ja sitä myöten myös selvittää, onko atopiaa.
Sen jälkeen aloittaa heti eliminaatiodietti selvittämään mahdolliset ruoka-aineallergiat.
Koira voi olla ihan samoin eri proteiineille allerginen, kuin viljoillekkin. Ja tietyille kasviksillekkin. Joten ei siitä ole mitään hyötyä, kuin tuurilla, että sulkee pois vain jonkun viljan. Varsinkaan jos on monipuolisesta oireilusta kyse.
En kyllä antaisi punkkikarkotetta koiralle, jonka immuunivastike on selvästi pielessä (elleinyt ihan pakko ole asumisen puolesta). Voihan nuot itsessäänkin jo aiheuttaa, tai edesauttaa, varsinkin pitemmän päälle yliherkkyysoireita. Veden voi keittää, ainakin siksi aikaa, kun selvitellään oireita.
Noi nyt kannattaa ensin selvittää. Jos ei eläinlääkäri tajua, niin sitten itse pyytää verikokeet.
Minkä ikäisenä oireet alkoi? Entä rotu? Onko mahdollisesti allergioita enemmän rodussa? Onko kasvattajalta kysytty, miten vanhemmat ja sisarukset?
Myös hormoonitoiminta voi tehdä tepposiaan, joten sekin kannattaa huomioida ja seurata koirassa.
Joskus on hankalakin selvittää aiheuttajat, mutta kunnon tutkimuksilla ja seurannalla saa useinkin paljoa aikaan. - Ei tuohon pysty kukaan muu sanomaan. Omistaja se koiransa tuntee ja sitä kautta saa jotain oletusarvoa edes.
Voi olla (siis yleisesti ottaen muut) välinpitämätön, voi olla aggressiivinen tai vaikka haluta hoitaa pentuja, mitä vaan. Ihan täysin yksilökysymys.
Monet nartut eivät halua päästää muita koiria liki pentuja ekaviikkoina. Joten siksikin kannattaa katsoa, ettei uros pääse liki. Poikkeuksia nartuissakin on kuitenkin. - Kyllä saa pitää. Se kuuluu normaaliin elämiseen, ja kun ei vahinkoa tehdä, eikä häirintää(ulosteet korjataan tarvittaessa ym.), niin ei voi kieltää.
Ei myöskään taloyhtiö voi kieltää pitoa, mutta vuokranantaja taas voi ehtoja laittaa.
Eri asia taitaapi olla sitten ne talot, joita muutamia on, jotka on alunperin suunniteltu hengityssairaille, joissa alunperin on jo ehtona kielto lemmikeille.
Ja minusta on ihan ok tuollainen.
Kannattaa sanoa ihan asiallisesti (ainakin yrittää...), että ottaapi sitten yhteyttä vaikka viranomaiseen, asiaa varmistaakseen, miten on. - "Sitten nää kennelit..."
Ihme yleistystä... Mistä päättelet, että on kaikkien mielestä ok suoltaa pentuja urakalla?
Yksi A4 ei määritä mitään. Kaiken määrittää ihan kasvattaja itse. Ja kuten useiden pentujen tekeminen urakalla, useiden pentujen tekeminen yhdellä emällä, ym.ym. ei ole rikollista tai kiellettyä, niin kasvattajat voi noissa asioissa tehdä kuten haluavat ( ja tähän kohtaan sanottava, että valitettavasti, joitten kohdalta katsottuna ....)
Eli kasvattaja itse määrittää toimiiko millään lailla eettisesti kasvatustoiminnassa.
Se kennelnimi ei takaa yhtään mitään vielä itsessään.
MUTTA, se hyvä puoli on kun rekisteröidään, että se toiminta on edes jossain määrin julkista. Rekkaamattomat voi pitää touhunsa piilossa enemmän ja tehdä mitä vaan, ILMAN että se tulee samalla lailla esiin. Tämä on se pointti, joka on täälläkin monet yrittäneet vääntää...
Se, että onko toiminta viimekädessä eettistä, ei ole yksinomaan määrästä kiinni. Ihan samoin se voi olla pienemmässä skaalassa. Eikä todellakaan kaikkien mielestä mittapuu ole se, onko kasvattajanimi vai ei viimekädessä. Tai tarkennetaan, vaikka ei hyväksyisikään rekkaamattomien tekemisiä, niin EI todellakaan tarkoita, että hyväksyy kennelnimen omaavilta mitä vain.
Yhä edelleen on muistettava, että ostajat ratkaisee. Oli kyseessä sitten mitä. Joten kannattaa miettiä tarkoin, mistä koiran hankkii... - Miksi et anna jauhemaista? Sekoitat sen kunnolla ruokaan. Tai sitten murskaat pillerin hyvin jauheeksi. Jos koira on niin nirso, ettei noinkaan kelpaa, niin sitten vaan pistän pillerin pieniin osiin ja "tunget" kurkkuun. Tarvittaessa makupala päälle.
Ja ihan hyvä, että varmistat ruuan vielä monivitamiini/kalkkivalmisteella.
Harva koira kuitenkin niin monipuolisesti syö kotiruokaa, ja imeytyvyydestäkään ei aina tiedä, niin hyvä varmistaa vielä säännöllisesti tai kuureittain. Kalkkiahan ei myöskään riittävästi saa millään muotoa kotiruuasta useinkaan. Kasvaville ym, erityistarpeisille kannattaa anta säännöllisesti.
C-vitamiinista sen verran, että se ei ole turha aina. Erityistarpeissa sen tarve lisääntyy, ja on jopa jo tutkimuksissa todettu, että ilman lisää ei välttämättä silloin riittävästi ole.
Vitamiinipurkesisa lukee mitä niissä on. Jos ei niihin usko, niin ihan samoin voi epäillä kaikkea muutakin, esim. mitä kuivamuonissa on... - Lihojen hyvyydestä on vaikea sanoa. Lähtökohta se, että on kullekkin sopiva.
Monella herkkävatsaisella mm.on huonompi rasvansietokyky, joten vähemmän rasvainen on silloin parempi vaihtoehto. Tarvittaessa joko kokonaan tai osittain.
Ostaminen on vähän makuasia. Riippuu tarpeista.
jos on esim. yksi pieni, niin lemmikkieläintarvikeliikkeistä saa kätevästi. Jos taas useampia, lihaa menee paljon, niin edukkaammaksi tulee tilata isoilta toimittajilta, kuten minäkin teen.
Vitamiinit riippuu osaltaan siitäkin, millaista ruokaa saa, erityistarpeista ym.
Itse ruokin kotiruualla ja pienet saaneet ihan koirien vitamiinikalkkivalmistetta. Isot taasen ihmisten monivitamiinin ja koirien omaa kalkkivalmistetta. Noit nyt perus. Sitten omat lisäravinnejutut siihen päälle esim. kuureina.
Mutta suosittelen perehtymistä kunnolla ruokintaan, jos siirtyy kokonaan pois nappulalta. Ainakin jos koira on kasvava ym.erityistarpeet. - Ja ensiksi voisi muutaman päivän täräytellä kunnollapannoilla näitä pantojen omistajia, kun ovat kädettömiä ja ottavat koiran...
- "Ensimmäisen päivän jälkeen..." Joo tai ei. Todennäköisesti voi jäädä pysyvästikkin, jos on liian jyrkästi aloitettu, varsinkin vielä herkkävatsaiselle.
Jos oikeasti on herkkävatsainen, niin ne on ihan oma lukunsa. Kaikki uusi pitäisi antaa varovasti, ja katsoa myös sopiiko tai ei.
En tiedä mitä nyt tarkoitat raakaruualla, kun ihmiset puhuu vähän eriasioista sen yhteydessä.
Ensinnäkin herkkävatsasille monellekkaan ei sovi luumurskeet, saati luu "paloina".
Myöskin raakaruokinta ei itsessään välttämättä sovi myöskään vaan pitää hakea sopivat ainesosat. Eli pitäisi tietää millälailla herkkä, miten ja mille oirehtii.
Jos on tiódella herkkävatsainen, niin välttämättä raaka liha ei myöskään sovi lainkaan. Sekin kannattaa huomioida...
En osaa sanoa tuosta Oscarista, kun ostan muualta, kun ostan isommat määrät kerralla. Mahapullia on kyllä meillä käytetty. Ihan ok tavaraa ollut.
Pellavansiemenrouheesta en osaa sanoa myöskään. Meillä kun on ollut harvemmin ripulia. Jos on, niin käytän omia poppa-aineita riippuen mistä johtuu.
Vähän epäilevästi suhtaudun siihen, että auttaako. - Olennaisinta nyt on, että miksi on operoitu? Tapaturma vai ei tapaturma? Geneettiseksi luettava vai ei?
Todennäköisesti voi saada nykyään virallisen lausunnon(ainakin jossain tapauksissa on mahdollista, mutta tulee vain maininta operoinnista). Se sitten, pystytäänkö tarkemmin tai tuleeko siihen muuta kuin "on operoitu", vaikea sanoa.
"Entä jatkojalostus" Riippuu täysin ensimmäisestä lauseista.
Jos nyt olisi geneettisesti siis jalostuskelpoinen, ja on narttu, niin kannattaa eläinlääkäriltä sitten tarkistaa, kestääkö kyynärä sen tiineyden kunnolla. Saattaapi olla aika rasituskin joskus... - Sen minkä kasvis voi tehdä, niin kertoa rodusta realistisesti ja käyttää rotumääritelmän mukaisia koiria. Loppu on sitten "luojan huomassa"...
Ja kun kasvatuksessa ei voi kloonata, niin koskaan ei tiedä mitä taustoista tulee ja miten vanhempien geenit sopii yhteen ym. Toisinsanoen yhteen pentueeseen voi tulla hyvinkin erilaisia, myös luonteeltaan. Ja myöskin täysin rotumääritelmästä poikkeavaa. Varsinkin jos on ulkosiitos kokonaan, niin voi vielä enemmän olla hyvinkin eriävää.
Ei kasvattaja pysty sanomaan satavarmaksi millaiseksi pentu tulee. Oletusarvot on (vanhempien luonteet, taustat), mutta ei nekään aina täsmää. Hän voi myöskin kertoa millainen pentu on hänellä ollut. Hyvä kasvattaja niitä seuraa ja touhuaa niiden kanssa :) Jotkut pennut voi hyvinkin iän myötä myös muuttua. Myös omistaja ym. muut tekijät vaikuttaa.
Sitä en osaa sanoa, mikä on kysyjän osuus asiassa, kun ei tunne ihmistä.
Karkeasti sanottuna, pentu vaikuttaa aika "pehmeältä". Ja hyvin mahdollista, että saattaapi jäädäkkin, JOS kokoajan on tuollainen ollut. Mutta voi kuitenkin muuttua paljonkin. Jotkut rodut kun aikuistuvat myöhään, ja saattaa muuttua paljonkin.
Usein haasteellisemmat tosin näyttää luonnettaan jo pikkuisena.
Se kannattaa muistaa, että vahtivietti/puolustus tulee viimoisina juttuina yleensäkin.
Hitaasti kehittyvillä roduilla voi tulla hyvinkin myöhempään.
se sitten, jos koira on avoin ja sosiaalinen, ei suinkaan tyrmää, että ei potentiaalia ole vahtimiseen tai puolustamiseen, jos tarve vaatii.
Minulla esim. on tuollaisia ollut ja vaikka myös niitä kannustan "avoimuuteen" osaltaan. Pääsee helpommalla, kuin koiralla on malttia...Pelkkä ulkonäkö kun useinmiten jo itsessään riittää...
Kannattaa myös muistaa, että koira joka on hyvin täpäkkä noissa asioissa, on todellakin haasteellinen ja vastuu omistajalla on suuri. Loppujen lopuksi sellaisia paikkoja /olosuhteita on Suomessa vähän, jossa riskittä voi antaa koiran pitää marssijärjestystä.
Laumanvartijat, tosin hieman eri juttu, on oma lukunsa. Nekin oikeissa olosuhteissa. - Ei kyllä kaikissa arkitottelevaisuuskoulutuksissakaan vaadita kontaktia. Ja miksi vaadittaisiin, kun ei normisti kävelylenkeilläkään koiran tarvi ohjaajaa tillittää.
Toko on sitten hieman eri. Mutta, ei sielläkään varsinaisesti vaadita, mutta suositellaan ja siihen siis kannustetaan ja ohjataan. Esim. ei kokeessa siitä sakoteta, jos koira ei ota katsekontaktia ohjaajaan.
Kontaktinotto on muuten hyvä, koska silloin koira helpommin on kartalla omistajaansa nähden. Jotkut keskittyy myös silloin paremmin.
Pk-puolella taasen suora kontaktinotto korostuu eniten ja on oleellinen.
Näyttelyssä taas ei katsekontakti ole suotava. Koska se helposti muuttaa jo koiran esim. niskalinjaa ym. ja saattaa "hankaloittaa" tuomarin arvostelua. Tosin ei kaikki tuomarit siitä niin välitä. Varsinkaan jos koira ei nyt ihan kokoajan liioitellusti liiku.
Eli ei vaadita kaikissa mutta niissä koulutuksissa toki vaaditaan tai suositellaan, jossa se kuuluu siihen itse toimintaan.
Kyllä monilla yhdistyksillä on pelkkiä näytelmätreenejä, ja yksityisilläkin. Jos ei muuta halua, kuin sitä treenata ja sivussa muiden lähellä olemista, niin silloin valitsee tuon koulutuksen.
Ps. Kyllä esim. toko-ohjaaja voi olla myöskin näyttelyharrastaja(itsekkin olen), mutta sitä opetetaan, mikä koulutus on kyseessä. Ja mahdollisemman hyvään sellaiseen pyrkien :) - Pointti onkin siihen hyvyyteen, että vaikka tuurilla saisikin hyvän, niin jos ei ota suoraan, vaan trokarien kautta, niin suurella todennäköisyydellä kannattaa ja ylläpitää pentutehtailua ja eläinten huonoa pitoa.
Kukaan eettistä toimintaa harrastava kasvattaja ym, EI myy trokarien kautta.
Valitettavaa, että kannattaa eläinrääkkäystä oman edun vuoksi...