tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5229

  1. "Tuttavani syötti pitkään pakaste BARF..."

    Koska barf ei ole itsessään myöskään ratkaisu... Eli AINUT varma on eliminaatiodietti (tutkimuksilla sitten suljetaan muut pois) ruoka-aineoireitten selville saamiseksi. Koira voi olla ihan samoin kuin jollekin viljalle/viljoille, allerginen myös eri proteiinien lähteille. Eikä sitä pelasta silloin, missä muodossa sitä saa. Siksi eliminaatiodietillä tutkitaan kaikki "puolet". Mm. siipikarjan yliherkkyydet ja lammas on lisääntynyt lähivuosien aikana reippaastikkin. Kala on myös ollut useallekkin moniallergiselle yksi aiheuttaja.
    Mutta kaikki on yksilöllistä, joten siksikin kannattaa tehdä dietti.

    Viljat itsessään ei siis myöskään ole huonoja, ainoastaan silloin, jos joku/jotkut ei sovi. Aivan samoin kuin lihoissa, kasviksissa ym.

    Se, että tekee dietin pelkällä lihalla pitkään, on myös vähän riskaabelia, varsinkin raalla...Varsinkin, jos koira ei ole syönyt koskaan lihaa, muuta kuin teollisessa muodossa. Voi saada vatsan todella sekaisin, niin että sitten siihen täytyy paneutua...Myös jos oireilee vatsalla, niin sotkee heti kättelyssä tuloksia.
    Joten itse suosittaisin jotain viljoja, lähinnä tattaria tai hirssiä ( ei "ns.kotimaisia) myös. Ja liha, mitä mieluiten ei ole saanut missään muodossa ja ns.vähiten herkyyttä tuottaviin luettavaa aloitukseen.
    Vitamiinilisät kannatta myös huomioida, eli kun purkista antaa, niin kannattaa tarkistaa tarkoin, sillä jossain voi olla sidosaineina jotain herkistävää myös.

    Toki jos joku haluaa koiransa ruuan punnia, niin siitä vaan :D Muutenhan se on ihan turhaa. Näppituntumalla se löytyy. Koirilla on eri tarve(kulutus ym.) kuitenkin riippumatta painaako vaikka saman verran.
  2. Hieno homma, että olet löytänyt tuon Lohen tutkimuksen :)

    Se on aivan mahtava juttu ja mitä enemmän ihmiset sen löytää sen parempi. Minulta on kaikki koirat sinne vertaan antaneet, niin kauan kun on ollut. Ja muutaman kerran on sieltä pyydetty jostain ilmoitetusta tietoa noihin meneillään oleviin projekteihin littyen. Viimetteeksi muistaisin juuri tuon ylivilkkaus ( jos se olis se, missä oli ne pakkoliikkeet ym.) Eli verrokeiksi myös ok-koiria.

    Kyllä minäkin uskon myös jossain määrin hormoonien vaikutukseen. Samoin kun voi vaikuttaa fyysiseen puoleen, niin mikä ettei henkiseenkin jossain muodoin.

    "...on toisten omistajien mielestä..."
    Minulla on ihan sama kasvatus pienillä ja isoilla. Ja ehkäpä voi sanoa, että aika tiukka sellainen. Joten arvaappa vaan, onko jokunen kerta tullut kuittia siitä, " pitääkö noin pienenkin..."
  3. Toisaalta, sanat on vaan sanoja, merkitys ratkaisee. Ja kun olen vanhankansan koiraimmeinen, niin sana on se, mikä on ollutkin :D Eikä muuten ole mitään tekemistä minkään "opin" mukaan. Kyllä meillä vanhoilla :D pitkänlinjalaisilla on ihan omat opit ja metodit jo.

    Muistaakseni tuo alfanarttu juttu oli minustakin joteensakin erikoinen...

    "Hermorakenne..." Moni asia voi vaikuttaa. Hermorakenteen voisi halutessa testata menemällä oikeaan luonnetestiin. Tosin jos sairautta/vaivaa epäilee, niin se puoli kannattaa ensin tsekata.
    Ongelmakäytöksiin voi tosiaan olla erisyitä. Ja usein voi pakka vaan alkaa leviämään, kun alkuun päsee. Syyt tosiaan pitää selvittää, mutta se vahva "johtajuus" , sekä oikeitten toimintamallien opetus, harjoitus ja vaatimus, on aina vahva tekijä. Koska niiden kautta koira saa varmuutta, heikompipäisempikin.

    Entäs rotu? Olisikohan siellä jotain mitä miettiä, siis siihen liittyen, käytöstä?

    "Nuuskivaa koiraa ei pidä häiritä" Noh, minä kyllä häiritsen. Aikoinaan kun oli hormoonihiiriuros :D talossa, niin ei sitä olisi päässyt etenemään metriäkään tunnissa, jos sen nenän mukaan olisi mennyt. Tyttöjen hajuja kun olisi jaksanut ihmetellä vaikka hamaan tappiin asti heti ensimetreillä...
    Myöskin jos liikkuu alueilla, missä paljon on hajuja, niin ei kyllä lenkkeilyksi voi enää sanoa, jos koira on sitä mallia, että suurinpiirtein joka hajun pitäisi tarkistaa...
    Rajansa kaikella :D
  4. Vilanderin kirjat on myös tullut luettua. Oli niissä jotain ihan omaan mieleenkin. Mutta se perus on minun makuuni "liian jyrkkää". Vaikka itse olenkin keppiä ja porkkanaa linjaa, niin lähtökohta on aina ja ensisijaisesti porkkanaa ensin ja niin pitkälle kuin mahdollista.
    En oikein myöskään pidä enkä ihan allekirjoita tuota, että"koira pyrkii aina kalifiksi kalifin paikalle".
    Toki pitkälle vaikuttaa rotu, kuin myöskin se, miten koira on alusta asti opetettu ylipäätään ja vaadittukkin.

    Itse taidan sijoittua suurinpiirtein noiden kahden välimaastoon toiminnaltani.
    Itse kuitenkin olen jossain määrin kyllä ns. johtajuusjuttujen kannalla. Nimitetään sitten sitä miten nimitetäänkin. Mutta kyllä minä lähden siitä, että minä määritän, koirat tottelee...
    Monessa kuitenkin se johtajuus on mukana.Jos ajattelee taasen eroahdistusta, niin aika moninainen toisaalta on. Voipi olla moniakin syitä. Mutta turhan usein kylläkin kaikki koiran epämääräiset touhut kotona pannaan myös tuon sananpiikkiin.
    Juuri vähän aikaa sitten muistelimme erään toisen pitkänlinjan koiraimmeisen kanssa, että jos mennään jokunen vuosikymmen taase, niin koko sanaa ollut olemassakaan. Tai ainakaan ei sitä pahemmin tiedettykkään. Mutta jonkinsortin askartelua ym. on koirat aina tehneet, siis jotkut. Mutta ei siinä määrin läheskään, mitä nykyisin tuntuu tapahtuvan.
    Mutta tässä yhteydessä itse uskon kyllä myöskin, että on sillä johtajuudellakin osansa. Ja nimenomaan siinä, että mitä luottavaisempi on omistajaan (oikea suhde), niin tekee se koiran olon varmemmaksi, tilanteessa kuin tilanteesa.
    Toki on muitakin syitä, ihan vaan liian vähän toimintaa, erittäin heikko hermorakenne ym. Mutta ilman muuta lähtökohta on aina se, ensin tutkitaan, ei hutkita...
  5. Laitan tähän vaan, miten meillä on aina toimittu...

    Ensinnäkin, kaikilla on AINA ruokarauha keskenään. Kellään ei ole asiaa toisen kupille. Se opetetaan aina heti tulokkaalle. Ja silloin todellakin niitä koiria vahditaan, niinkauan kun on tarpeen. ja jos tarve olisi, niin sitten vaikka hamaan tappiin asti. Selkeä välimatka toisiinsa nähden ja alussa vielä niin, että naamat ei vastakkain suoraan. Ruoka annetaan aina ikäjärjestyksessä ja katsekontaktilla. Noin ajatellen opetan keskenään niille toimimista. Itse siis heti opetan toivotun mallin, mieluummin niin, kun pentu ensin oppii huonomman ja sitten sitä pitää työstää pois.

    Ruuan vahtimisen estoa ihmisiltä opetan niin, että alussa pentu saa usein alussa mutaman suupalaa kädestä, jonka otan keposta, ennenkun annan kepon. Jos on yksi koira tai onnistuu, niin voi tosiaan siellä lattiallakin istua ja antaa alussa muutamat suupalat. Vanhemmat koirat, saa ihan vain esimerkiksi myös.

    Itse myös treenaan jonkun ajan päästä niin, että otan kupin pois ja annan takaisin. Pointti se, että pentu kokee sen ihan normiksi jutuksi, jos joku keppoon koskee tai on liki.
    Mutta se tehdään aina niin, että ilmoitan pennulle, ja näytän sille, että saa herkkua keppoon. Sitten vasta keppo ylös ja näyttävästi herkkua siihen. Välillä myös herrkkua laitan siinä lattialle, keppoon. Aina niin, ettei sinne alussa mennä yllättäen, vaan näytetään, että ollaan tulossa ja herkkuja mukana :)
    Kaikki toiminta tapahtuu rauhallisessa ja varmassa hengessä. Alusta asti myös kuljetaan normisti siinä kepon vieressä, tosin pelisilmää, jos pentua jänskättää, niin liikkuminen aloitetaan kauempaa.

    Noin meillä on tehty, jo useammankin kanssa. Ihmiselle ei kukaan ole koskaan ollut moksiskaan. Toisiltaan tarkkoja koiria on kyllä ollut ja hyvinkin ahneita, mutta noin opettamalla koirille ei ole tarvetta ylireagoida vaan on keskittyneet olennaiseen, että rentoon syömiseen porukalla.
  6. Joo, ei tuo aukipitäminen/opettelu ihan helppoa aina ole. Kun tosiaan olosuhteet, ympäristö ym. asettaa omat juttunsa. Ja aina se turvallisuus on tärkein tekijä.

    Minulla ei, jännä kyllä tähän mennessä yksikään koira ole pikkuelukoita niitannut. Vaikka pihalla niitä silloin tällöin on jotain suuhun eksinyt. Portista ulosmennessähän niillä ei ole mitään asiaa kyörätä tai koskea mihinkään elukkaan.
    Aikoinaan oli yksi siilispesialisti, joka bongaili urakalla niitä ja sitten kanteli suussaan. Silloin kyllä piti miettiä ensin "strategiaa", miten sen homman hoidan, ettei tulisi vahinkoja. Opetin sen sitten niin, että jos näin, kun oli ottamassa, niin kielto, ja kutsu(lähinnä luoksetulo), mutta rauhallisella äänellä. Jos taas oli jo suussa, niin opetin sen tuomaan käskystä minulle, josta sitten kovat kehut ja vaihdoin siilin johonkin huippuherkkuun. Hyvin toimi sillä, eikä siileissä ollut mitään jälkiä.

    Mutta hyvä juttu, että PikkuKoira alkaa olla oma itsensä :) Vaikka aika tyyris o_O välijuoni tuossa teillä olikin...

    Hevoskuiskaaja, kyllä samaa mieltä, lukeminen kannattaa aina. Aina hyvä olla ennakkoluuloton ja tutustua erijuttuihin, oli sitten kuinka jo kokemustakin tai vankat mielipiteetkin. Aina voi jotain oppia jotain lisää ja jotain pintäkin uutta vinkkiäkin.

    Mukava ketju oli minunkin mielestäni ja paljon hyviä mielipiteitä samansuuntaisia ja erilaisia :)

    Ja palataan vaan siihen täytekakkuun joskus, mieluiten kermakakku ja suklaalla myös. Ja paaaaaaljon kermavaahtoa :DDD
  7. Sen verran vielä tuosta videoinnista, että kyllä siitä hyötyä on omien "touhujen" videoinnista. Näkee paremmin esim. omat virheensäkin. Harrastuspuolella videointia käytetäänkin. Kokemuksesta voin sanoa, että joskus voi yllättyäkin, mitä vääränlaisia muuveja sitä voi tietämättäänkin tehdä :D Varsinkin jos kokeisiin menee, niin pienikin poikkeama käskyissä/elekielessä voi joskus vaikuttaa.

    Olenkin lukenut noit mainitsemasi kirjat. Kaimiolla on myös kaksi kirjaa. Muistaakseni toinen kasvatukseen liityvää (lähtien penun tulosta ym.) ja toinen se käyttäytymiskirja. Kummatkin ihan hyviä. Ekassa tosin kaikki muistaaksen neuvotaan aika pitkän kaavan kautta (ei tokikaan mikään huono juttu), toka oli niin tuhtia tavaraa, että saattaa tuntua raskassoutuiselta. Varsinkin jos kunnolla keskittyy, että saa parhaimman hyödyn.

    Turid Rugaasin kirja minulla onkin. Erinomainen näppärä pieni teos. Ainakin se alkuperäinen painos. Ostin sen aikoinaan ja "omistin" sen yhdelle edesmenneelle koiralleni, jolta opin niiiin paljon koirankielestä...
    Se oli koira, joka hallitsi mielettömän hyvin koirien kielen, ja nimenomaan pelasi täysin rauhoittavilla eleillä. Niin uskomattoman hyvin, että kaikki sen tuntevat koirat suurinpiirtein taantu kuuliaiseksi pennuksi, sen kanssa ollessa. Jopa kovanaamaiset uroksetkin, jotka jos niiltä olisi kysytty, olisivat niitanneet kuljeksimasta pois kaikki omat sukupuolensa... Vähän päälle 6 kilonen koirankesyttäjä :D

    "Ongelmakoirilla voi myös olla..." Kyllä, hyvä huomio. Ja minusta hyvä ongelmakoirakouluttaja kartoittaa (pyytää omistajan kartoittamaan aina tuon puolen yhtenä lähtökohtana).

    "Kun koira tulee perheeseen..." Noh, minullahan on se tilanne, että koirat nuorena toimii melkein paremmin auki, kuin kiinni :D Sen verran panostan tuohon aukipitämiseen. Tokin sanottakoon, että siinä on omat mutkansa ja riskinsä, plus vielä järjestyssäännötkin, mitkä on huomioonotettavia.
    Ja lähtökohta pitäisi AINA olla se, että jos se koira ei ole hallinnassa, eikä niin hanskassa, että
    jättää muut ihmiset/koirat/luonnon eläimet rauhaan, niin se pitäisi pitää kytkettynä.
    Eli oma mielipide, pitää voisi auki, mutta VAAN hallissa oleva, koosta riippumatta.

    Ennenvanhaanhan sai taajamassa(kin) pitää koirat auki, jos oli hallissa ja välittömästi kytkettävissä, sekä alle 6 kk. Oi niitä aikoja... Silloin oli koiratkin paremmin hanskassa ylipäätään. Sitten alkoi koirat lisääntyä hurjasti, samoin koirien kanssa kädettömyys ja yleinen vaan oman navan huomiointi ja vastuuttomuus. Josta sitten ymmärrettävästi tulosena uudet säännökset.

    Ulkomailta sen verran, että ei kaikki sielläkään mene kuin strömsöössä. Mm. yksi suuri koiramaa on väläytellyt, että tulisi koiran kiinnipitopakko, kun ongelmia on tullut siihen malliin. Ja onhan maita, jos tiukennusta rotujen kanssa ja koppaamistakin. Ylipäätään maissa, jossa koirat saa olla auki, niin on sielläkin ongelmakoiria, ne sitten pidetään kiinni ja tarvittaessa kopatetaan.

    10616, tuosta syömisestä, että voi paljon vaikuttaa myös se, miten hoto on ruokaan nähden. Minulla on yhtä lukuunottamatta koirat eläneet syödäkseen. Ja ne kyllä olisi kaikenmahdollisen pistäneet poskeensa, jos vaan olisi saaneet...
    Aina alkaen jäätyneestä sammakonraadosta löydettyihin kalanperkuujätteisiin(jotka vielä kihisi matoja...). Nyt minulla on ensimmäinen koira, viimiseksi tullut, joka syö elääkseen ja siinäkin tarkka, eikä ole kiinnostunut edes hevosenp****stakaan.

    Hevoskuiskaaja, en minäkään ihan välttämättä honaa tuota laumauttamisjuttua. Ei oikein avautunut...
    Mutta kivat oli maastot koirille.
    Ja juu, meillekkin voi tulla ihan ilmaiseksi. Saa kahvitkin kaupanpäälle :D. Ja tähän asti vielä kaikennäköistä "opastustakin", kun en niitä palkkatyönä tee. Ja kenntähommistakin sitten "lähinnä" veloittaa yhdistys :D
    .
  8. Noissa videojutuissa on toisaalta myös se kolikon toinen puoli...
    Toki siinä nyt näkee, mitä toinen touhuaa koiransa kanssa, mutta ohjeistamisen kanssa olisi tärkeää myös vähän kartoittaa sitä omistajaa ylipäätään, eli minkälainen on koiraansa nähden, löytyykö kapasiteettiä ja missä määrin mihinkin ym. Suurin työ monesti on saada se narun ylempi pää jos ei niinkään oppimaan, mutta sisäistämään asioita, miten toimia...
    Se, etä annetaan jollekin koulutettavaksi (sitä Suomessa on tosin vähemmässä määrin), niin on hieman riskijuttua. Koska silloin ei pysty kontrolloimaan, mitä se louluttaja koiran kanssa toimii. Ja jos jälkeenpäin mm. jotain tulee, niin vaikea tietää, onko tehty jotain sopimatonta, joka sitten vaan purkautuu yllättävässä tilanteessa. Kun se vika pääasiassa on siellä ylemmässä päässä, niin koira voi aivan mainiosti pelittää siellä kouluttajan luona/kanssa, mutta kun palautuu omistajalleen, jonka kanssa työtä ei ole kunnolla tehty tai ei omistaja pysty samoja metodeita toteuttamaan, niin koira voi ennenpitkään taantua takaisin. Myöskin se auktoriteetti kun vaikuttaa. Eli kouluttajalla sitä voi olla, ja jos ei sitä ole omistajalla, eikä opetettu siihen, niin koira voi pikkuhiljaa taantua.
    Eli mielestäni lähtökohta olisi se, että omistaja ensin ohjeistetaan ja kartotetaan mikä on omistajan valmiudet, "kapasiteetti" ym. Sitten yhdessä koiran kanssa aletaan toteuttamaan. Ja jos on kyseessä ongelmakoira, niin sitä pelisilmää olisi hyvä löytyä vielä enemmän.

    Noissa esittelyvideoissa on taas se juttu, että ei ehkä kaikissa näytetä miten tulokseen on päästy. Siinä taas tullaan siihen, että kun tapoja on monia, niin haluaako omistaja toimia ja millä tavalla. Ja vielä sekin, jossain jutuissa onko myös silmää siihen.

    "olisi kuitenkin ikävä laittaa..." Joo. Jos näin, niin aina kannattaisi hakea vielä muualta arviointia. Joskus kuitenkin on niinkin ikävästi, että kaikkien kannalta voi olla paras pistää se koira pois. Mutta korostan, se ei tarkoita todellakaan, että jos omat taidot ei riitä, niin asia käännetään niin, että on toivotonta ja koira pois.

    Ps.Jos oikein muistan sen dokkarin (missä oli amstaffi?), niin siinähän oli myös toinen kouluttaja, peviläinen. Itselleni ensi reaktio oli se, että olipahan aika ääripäät löydetty :D

    Toisaalta minusta koiran koulutus on pitkälti tekniikkaa ja teknistä. Eli tiedetään mitä tehdään (koiran käyttäytymisestä) tai koiran kanssa toimimisesta edes jotain) ja hyödynnetään sitä. Tekniset välineet on sitten kaikki härpäkkeet, joita käytetään, ihan vaikka panta ylipäätään kaulassa. Se sitten, miten kukakin "tekniikkaa" soveltaa tai sen ymmärtää, mten haluaa ym. onkin sitten oma juttunsa...

    Hukkareissu: "Tuli pyydettäessä siliteltäväksi, kun senkin lopetti pevin aikana" Olisi todentotta ankeeta, jos oma koira ei tulisi edes pyynnöstä paijattavaksi...
  9. Joo, meillä ei pahemmin vieraat saa revittää isojen kanssa. Osaltaan ihan siksikin, että kun ne ovat melkoisen vahvoja, ettei tule vahinkoja. Toisaalta myös sekin, että varsinkin nuoret koirat voi korjata otettaan, niin voi tehdä sen "huolimattomasti", varsinkin vieraan kanssa, kun ovat innoissaan. Pienetkin ravistaa yllättävän voimakkaasti, joten sen sitten mainitsen, ettei tule yllätyksenä.

    Ruokakupin kanssa lähdetään aina siitä, että vanhemmasta alkaen. Sama kaikessa muussakin. Ensimmäisenä minun perässä yläkertaan/alas, autoon ym.
    Pääasiassa se on ihan turvallisuuskysymys. Kun on koirilla usean kymmenen kilojen erot, niin sählätessä tirrit voi jäädä jalkoihin. Se sitten onko siinä jotain laumajärjestyksen vahvistamista, niin tiedä sitten viimekädessä.
    Oppii tuossa myöskin sitten malttia.

    "Kirjan mukaan leikkivaaniminen ja tappelu..." Siis toisen koiran kassako? Nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Tai ymmärsinkö nyt oikein. Minusta tulee lähinnä mieleen taistelutahdon purkamista (ainakin osittain), kommunikoinnin oppimista ja käyttöä oman lajin kanssa. Siis nykykoirasta kun puhutaan. Itse en osaa sitä liittää agressioon millään muotoa. Toki se, että joskus voi leikki kuumeta, ja siitä syntyä kähinää, mutta se on joskus tulosta, ei itse asiaa.
    Toki toisen kanssa vaanimisessa voi olla saaliskäyttätymisenkin jonkinsortin harjoittelua myöskin. Siis ihan pohjalla lajimaisesti.
    Joku tosin on määritellyt aggressioista myös ns. leikkiaggression, murinat hommassa esim. Mutta en sitäkään näe sitä varsinaisena, vaan jollain ilmenevänä ja vähän omana juttunaan.

    Oma juttunsa on sitten esim. lintujen vaaniminen ym. Se taas on saaliskäyttäytymistä lähinnä. Toisilla se vie lopputulokseen, tapporavistus ja nirripois. Toisilla se taas voi päätyä vaan "saaliin" ihmettelyyn tai tutustumiseen.
  10. Minun isojen rotujen piirissä on mielipiteitä jokusiakin niin, että niiden kanssa ei pitäisi "harrastaa"... Jotain perusteita ymmärtääkseni, ettei sitten kaiveta niiden "taustoja" esiin.
    Osaltaan ehkäsiinä nyt jotenkin sotketaan koiran taistelutahto alkuperäiseen käyttöön, mikä suinkaan ei ole sama.

    Toisaalta, retuuttamista ehkä kannattaa miettiä silloin, jos koiralla on tapana kuumeta liikaa, ja omistaja ei sitä osaa huomata tai välttämättä "hanskata". Varsinkin, jos se tila pyrkii jäämään ns. päälle. Jos suhteessa on ongelmia, esim. johtajuus ihan hakusessa, niin kannattaa myös miettiä retuuttamisjuttuja, ellei itsellä ole siihen riittävästi pelisilmää.

    Itse kyllä jo pienetä pennusta riekaan ja vahvistan niiden taistelutahtoa. Kouluttamisessa se sitten kun on oiva apu.
    Välillä koira saa voittaa, välillä se lopetetaan tiettyyn ohjesanaan. Miten milloinkin. Minään johtajuusjuttuna en tuota näe, muuta kuin korkeintaan siinä mielessä, että koiran on myös irrotettava nopeasti, jos se käskyn saa. Noh, tosin, opetuskymysys tuokin on.
  11. "Pevin mukaan kaikki..." Aaa, okei. Vähän ajattelinkin, että tarkoitit peviä. Vähän yksoikoista taitaapi olla... Kyllähän koirat nostaa eri syistä villojaan, enkä itse ainakaan ymmärrä, miksi sitten pitäisi samalla tapaa tai aina negatiivisesti puuttua.

    Tuossa aitajuntaisessa karvannostossa taitaa omat epäilykseni kallistua samoin kuin mainitsemassasi kirjassa. Eli epäilen alitajuntaista nimenomaan. Minulla itsellä oli koira, joka nosti täys selältä karvat pystyyn niin innostuksestakin joskus, kuin kiihtymyksestä. Mitään negatiivistä ei ollut. Negatiivisessa mielessä se ei puolestaan nostanut karvojaan koskaan. Jos se jollekkin halusi jotain sensuuntasta esittää, niin se elehti muulla tavoin, kuten näytti hännällään.
    Kyllä itse olen nähnyt kokoselän nostoja jokusiakin. Itse olen sitä mieltä, että jotain voi kertoa myös, minkä asteisesti ne karvat nousee. Ja toki yhdistettynä muihin eleisiin. Täytyy tsekata tuo mielenkiinnosta uudelleen kirja, todennäköisesti olen sen kyllä lukenutkin ( lukeminen kun on mukavaa, ja liittyen nimenomaan kiinnostuksiini).

    "voisiko pimeässä etsimistä kokeilla..." Sanoisin, että voi. Js siis tulosta ajattelet. Luonnetestissä se tehdään myös suht loppupuolella, joten koiraa on jo paineistettu, mikä on olellinen tekijä.
    Ja onhan noita koiria, mm.pelastuskoirat, jotka on tottuneet liikkumaan pimeässä.
    Itse testaan jo omia pentujani jossain vaiheessa, miten ne toimii pimeän suhteen, ihan omasta mielenkiinnosta.

    Minä en myöskään kannata koiran istuttamista ohituksissa. En lainkaan. Ensinnäkin, se saattaapi heti kättelyssä ilmoittaa koirale, että nyt on outo tilanne, kun taas ohituksissa pitäisi pyrkiä vaan menemään ohi. Toiseksi sen istuttamisen pääasiassa tekevät niin, että koira istutetaan kohti vastaantulevaa vielä kaikenlisäksi. Sitten kun vielä omistaja tuijottaa vastaantulevaa, on aika provosoivaa sille vastaantulevalle koiralle. Ylipäätään kaikki hyvin outo käytös kiinnittää taas vastaantulevan huomion. No silloin taas se saattaa enemmän tai vähemmän, joskus pienin eleinkin, mutta kumminkin reagoida, niin siinä sitten ne kuuluisat tunnetilat on puolin ja toisin heti väärät.

    Käänteisesti kuuovammaisesta. Tiedän yhden koiran, joka kilpailu aikoinaan myös tottelevaisuudessa. Homma hoitui täysin käsimerkeillä.

    Tuo video oli kyllä mainio. Se viittooja oli kyllä mahtava heittäytyjä !
  12. Minä kyllä vähän ihmettelen tuota ulosteensyömisjuttua kirjasta.
    Kun emotkaan ei niitä kakkoja syö, kuin tietyn ajan. Suurinpiirtein kiinteeseen ruokaan asti. Ja syö kakkoja uroksetkin. Ei niillä varsinaisesti ihan emon viettejä ole, tosin joillain kylläkin jonkinsortin "hoivaviettiä" kylläkin. Minulla ei myöskään ole uros koskaan yrittänytkään pentujen kakkoja syödä, pikemmin törmännyt niihin yäks-ilmeellä. Siis ihan alle luovaripentujenkin.
    Sitten kun vielä on monenlaista kököjen syömistä. Joku syö omaansakin, jotkut toisten, jotkut jäätyneitä vaan. Ja ei muitten lajienkaan kaikkia pahemmin syödä (siis nuot "normaalit" kakkansyöjät.) Hevosenkakka kelpaa monellekkin, mutta esim. itse en tiedä, eikä omistani kukaan ole ollut kiinnostunut lehmänkasoista tai villieläinten, paitsi monen koiran herkuista eli jäniksen papanoista.
    Minun mielestäni riippuu vähän siis mitä syö. Nuo jälkimmäiset on suht normia, mutta oman lajitoverien, saati oman ei ihan normia. Syitä tai oletuksia niihinkin löytyy, mutta en minä kyllä millään saa yhteyttä siis emonvaistotoimintaan.

    Samaten tuo saalisjuttukin on mielestäni vähän outo. Koska kyllä koirat vaanii, hiipii, ihan omissanikin niitä on. Tuossa videon koirakin teki niin(aikamainion näköisestikkin). Toki hiipimistä voi tehdä liittyen epäluuloisuuteen, varovaiseen lähestymiseen, mutta ihan saalisvaanimistakin on. Itsekkin tiedän yhden ihan vielä seurakoiran, joka vaani pihallaan pikkulintuja saalismielessä. Ja oli kyllä joskus jonkin kiinnikkin saanut, ja tuloksena sitten nirri pois.

    "Käytännössä tunnetila pitäisi muuttua..." Siis pevissä noin siis tarkoitus? En niin tarkkaa sen ajatusta tiedä, mutta sanoisin, että ylipäätään ei tarvi pelon kautta, ei ainakaan aina. Tunnetilaan voi puuttua ihan positiivisestikkin.

    Luottamuksesta vielä sen verran, omasta mielestäni se myös on toki keskenäinen suora tunneside. Mutta sen luomiseen on hyvät kaikki mikä koiraa positiivisesti kiinnostaa (ja mitä siis voi hyödyntää), kuten ruoka, lelut, yhteinen kiva tekeminen.
    Jos suoraa kontaktia ilman muuta voi sanoa vaikka laumavietiksi, joka siis liittyy vietteihin, niin noit välineen käytöt liittyy myös vietteihin. Joten siinä mielessä samoin mukana kuviossa lopputulokseen mennessä. Laumavietissä vielä se, että tietyillä roduilla se on vahvempi, tietyillä heikompi. Jossa tullaan taas siihen, että toisten kanssa voidaan tulokseen joutua käyttämään muita apuja siis pitkältikin(riippuen mitä ja miten haluaa).
  13. Kyllä nyt taisit hevoskuiskaaja yleistää likaa :D Mutta suotakoon se anteeksi, koska tuskin pahalla tarkoitit. Itse vaan, kun noita pikkukoirarotua myös harrastelen ( Hukkareissu, siis minä se herneitä nekkuun otin ja itseäni tarkoitin :D ), ja niitä jokusiakin katellut harrastuksen merkeissäkin ym. niin välillä ärsyttää vaan se, että ne stereotypisoidaan helposti yhteen pötköön. Vaikka ei isoa kuitenkaan niin tehdä. Ja kuitenkin se rotu määrittelee tirreissä ihan samoin kuin isoissa.

    Oma pikkurotuni on juuri tuollainen sähäkkä. Nopea reagoimaan. Jos sen kunnolla hanskaan haluaa, niin pitää koko ajan olla pikkuisen edellä sen reagointia. Eikä välttämättä ihan helppoa, kun itse tulee hitaammaksi tässä iän myötä :D
    Mutta se on rotuominaisuus, ja se pitää tiedostaa. Ongelma pikkukoirien kanssa on pitkälti se, että ei ajatella, että ei ne pienet kaikki rodut ole mitään tissinväliskoiria, vaikka pieniä ovatkin. Sitten tingitään kasvatuksesta ja siinä sitten taas tulee kysenalaista mainetta. Sen lisäksi jopa joillakin kasvattajilla on ihan omituisia puolustuspuheita,kuten kun sisäsiisteys on vinksallaan. Jotka sitten ruokkii vielä enemmän stereotypioita.

    Tuossa kun mainitsit tuosta "metsästysmenosta", niin itse teen niin, että jos irti ollessa huomaan, että (silloin kun vielä alkeita opiskellaan, niin remmissäkin tietty) lähtee nenä viemään liikaa, tai yrittää katse kiinnittyä mielestäni "väärin" johonkin, niin katkaisen toiminnan heti.Lähtökohtaisesti sillä, että yritän saada huomion pois äänellä, ja kun onnistuu, niin heti palkka (nanna tai leluista pitävälle alkuaikoina lelupalkka). Mutta jos se ei toimi, niin sitten joku sille "sisäänajettu" huomautus. Lähtökohta kuitenkin aina se, että jos siitä koirasta haluaa todella saada mahdollisemman varmaa, niin se on aina tultava selväksi koiralle, että se vaatimus on mentävä perille.

    Katsoin minäkin noita Millanin pätkiä aikoinaan. Onhan se todella pätevä. Sitä tuskin voi kiistää. Vaikka itseä ei kaikki miellytäkkään, niin kyllä tyyppi omat tapansa toimia hallitsee.
    Toisaalta, kun olen jokusen noita viimeisiä ? nähnyt, niin on se vähän pehmentänyt tyyliään. On näkynyt makupaloja ja jotain hierontasessioitakin suositellut ym.

    Tuo koiran itsemääräysoikeus lenkillä on kyllä vähän hassu ajatelma :D Mutta muistanko väärin, että oliko sille joku nimikin? Oliskos se ollut Koiramme-lehdessäkin tuosta juttuartikkeli.
    En kyllä ymmärrä miten toimisi meillä. Eihän sitä pääsisisi koskaan takaisinpäin kotiinkaan, kun koissut vaan pinkoisi innoissan niin pitkälle, kun emännältä happi loppuisi...
  14. Rusettirinta jo lt:stä kirjoittikin. Minusta noit "peviluonnetestit" on vähän turhan hämääviä, koska ihmiset sitten jotkut luulee, että ne on sitä itseäänsä Mitä ne siis ei todellakaan ole... Jo pelkästään se, että virallisen lt:n tekee kaksi tuomaria, jotka on pitkänlinjan koiraihmisiä ja hommaan pätevöity, on ihan eri juttu. Kannattaisi myös suhtautua varoen noihin pevitestin arvioihin, koska on jokusiakin, jotka olleet virallisessa testissä ja saaneet aivan eri arvion...
    Kannattaa myös muistaa, että koiran arviossa monet osa-alueet vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Joten ihan heppoisesti ei voi yhtä osaakaan heittää.

    "yleensä pienet koirat kestävät vähemmän painetta..." tuolla mainittiin. Nyt pikkukoiratäti ottaa oitis hernettä nenään :D
    Sanoisin, että ei niinkään ole paineensietokyky, kuten moni muukaan koosta kiinni. Rodut vaikuttaa, koosta riippumatta. Ja viimekädessä se se kasvatus ;)
    Pikkukoirat riekkuu ja käyttää ääntään juuri sen verran, mitä niille sallitaan.
    Jos nyt ihan puhtaasti puhutaan luontaisesta paineensietokyvystä, niin minulla yhdellä tirriäisellä on ollut omista se suurin. Se olikin koira, jota mikään ei hetkauttanut, ja itsevarmuus oli sitä luokkaa, että vertaisia saa kauan hakea...

    PS. On täällä suomessakin karhukuiskaaja. Muistaakseni oli joku tutkimuskeskuksen tyyppi?
    Periaatteeahan noit on pitkälti "tekniikkaa". Eli pitää tuntea lajin käyttäytyminen hyvin ja käyttää sitä opetuksessa. Ja toki se, että pitää olla aika kovahermoinen tilanteessa kuin tilanteessa. Noitten isojen petojen kanssa se ei välttämättä ihan kaikilta onnistu :D
    Luontainen "herkyys" ja vaisto varmaan on myös eduksi noissa asioissa.

    pss. Telkkarista tuli kerran hieno dokkari Tuire Kaimiosta. Siinä näytettiin mm. miten hän pääsi villihevosten laumaan sisään (muistaisi, että oli siis villejä)-
    Oli se mahtava seurata, miten hän eteni tulokseen, että pääsi niitä jopa koskemaan.
  15. "Mutta miksi se pitäisi olla..." Ei sillä pannalla normisti merkitystä ole, jos koira on hallinassa. Jos koira kuitenkin pyrkii käsistä ( vaikka mainitsemasi tilanteet), niin se auttaa hallinnassa. Siis varsinkin jos isosta on kyse. Pikkutirrit nyt pitää hyvin vaikka sieällä kaulaimella. Tuossa ketjussa on tavallaan myös se, että jos koira ei ole vielä oikein hanskassa, niin se myös oppii, että kun ketju kaulaan pannaan, niin siitä seuraa tietyt jutut, jolloin se mielentila jo saattaa mennä tiettyyn moodiin. Eli hallinta helpottuu sitäkin kautta.
    Eli siinä mielessä toimii koiralle merkkinä, kuten meillä se, että kun tietyt vermeet puetaan päälle, vaikka nyt kurkkari tottelevaisuustreeneihin/kokeet, valjaat jäljelle ym.

    En usko, että puhetta on liikaa. Kyllä minä höpisen paljonkin :D Pointti on vaan se, että käskyt tulee niin, että poikkeavat normihöpinöistä. Pitemmän päälle kyllä oppii ihan normipuheestakin jotain myös. Meillä oli aikoinaan ihan ruokahassu koira. Sille keksittiin oma sana, kun puhuttiin sen ruuasta. Muuten se meni sekaisin jo siitä, että jos toinen puoli kysäisi, että mitäs teen tänään ruuaksi...

    Kakassa ym.kierimiset on vähemmän mukavia...Siis omistajille. Teoriaa on ollut, että koira peittää sillä omaa hajuaan, tai ehkä haluaa "muuttaa" sen mielestä outoa/kiinnostavaa hajua. Tuskin tuohon ihan varmuutta on. Jos omia ajattelen, niin minulla koirat tekee samaa, kun on pestyt matot laitettu lattioille. Kaikki ei meillä ole tosin kierineet, osa on kyllä syönyt, ja sitten sekä että. Tästä viimisestä tulleesta en tiedä, ei ole onneksi tullut eteen.
    Minä en usko, että on siis mikään puutos. Se, miten meillä on noihin haluihin puututtu, on taas se meidän perus eli kielto, ja tottelemisesta palkka ja kehut. Eli vaan ohjeistettu, että tuota ei sallita.

    Tuosta pelosta vielä. Niin pelko on vaikea mielentila. Siksi en käyttäisi sitä ihan hevillä. Ehkä ihan jonain viimisenä vaihtoehtoina johonkin juttuihin korkeintaan.
    Koirat voi ketjuttaa asioita, voi yhdistellä joskus "piuhoja" erilailla, jolloin pelkoreaktio voi laueta, ihan väärässä tilanteessa tai ylireagoiden. Itse en myös halua, että omat koirani pelkää yhtään mitään. Riittää kun ne ihan normikäskyllä joko lpettaa toiminnat tai tekee toivotun ym. Esimerkiksi kun "jouduttiin menemään pullasorsaparven läpi, koira auki. En olisi halunnut, että olisi lähtenyt lipettiin, saati että olisi ehkä ollut vähemmän varmempi, jos pelko olisi pohjalla ollut.
    Mutta toki jokainen parhaaksi katsomallaan tavallaan toimii .
  16. Ketjupanta on ok, MUTTA sitä pitää osata käyttää oikein. Kun palautteen antaa, niin sen oikea-aikasuus on tärkeää. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä. Hallinnassa se on kuitenkin parhaimmasta päästä, joskin hyvä kuonopanta on minusta tehokkain.

    Itse en kurkkaria käytä, muutakuin treenatessa tottelevaisuutta ja kokeissa. Eli se on pelkästän merkki, sitä ei siis millään lailla käytytetä opetukseen, saati pakotteena.

    Joku kirjoitti tuolla johtajuudesta. Kyllä minä myös sen kannalla olen. Se suhde omistajaan on kuitenkin tärkeä tekijä, kun aletaan vaatia.

    Itse en opettaisi koiraa pelkoon mihinkään, mahdollisuus on, että varsinkin epävarma koira voi saada siitä ponnetta väärään suuntaan. Myöskin se voi siirtää käytösmallia siitä johonkin muuhun tilanteisiin.

    Minulla on noita vahva saalisviettisiä ollut jokunenkin. Nytkin on yksi vielä vähän hifistelyä vielä vailla, vaikka pääsääntöisesti pelittää hyvin.
    Itse olen opettanut kaikki ihan samoin, koosta tai luonteesta riippumatta. Eli keppiä ja porkkanaa, mutta toisinpäin ja painotus aina sillä porkkanalla. Lähtökohdat on aina se, että kaikki käytösmallit opetetaan, mitään ei jätetä koiran omalle sovellukselle...
    Minä olen taas hyvinkin ruokapalkan puolesta puhuja. Meillä se on lähtökohta. Se on nimenomaan sitä viettien hyväksikäytöä. Leluja myös, riippuu ihan siitä, mikä yksilölle parhaiten toimii, kuin myös tilanteista. Tärkeetä on myös opettaa sanat tilanteisiin. Itse en siis niinkään harrasta "huomioimattomuutta", vaan lähtökohta on selkeän mallin opettaminen. Eli sanat tilanteisiin, jotka opetetaan kunnolla, ja aluksi kaikki kotona häiriöttömässä paikassa. Ei sana on myöskin se vanha ja hyvä sana.
    Myöhemmin, kun koiraan saadaan tekemisen ym. kautta se hyvä suhde, niin mukaan saadaan sitten se johtajuussuhde, auktoriteetti, miksi sitten kutsuakkin. Joka on yksi ja tärkeä lisätekijä varmuuden saamiseksi. Ja vielä enemmän roduilla, joilla sitä laumaviettiä ei niinkään ole (kuten mm.omat rotuni).

    Tuo oma mielentila, josta jo täälläkin mainittu, ontosiaan tärkeää. Ja varsinkin alussa, kuin myös niillä koirilla, jotka on ohjaajaherkiä. Toki koira on taitava lukemaan ihmistä, eikä se tarkoita, että tempperamenttisen ihmisen pitäisi lobotomiassa sentään käydä :D Mutta nimenomaan, ettei viestitä negatiivisiä tunnetiloja koiralle.

    "Turhautuu?" Hyvin mahdollista. Mutta voi kertoa, että viimeistely on vielä vaan kesken ja toivotun armuus siis. Voi myös olla sijaistoiminta eli kun ei mitään tapahdu, niin kattila ei kestä ja pyrkii yli.

    "Mutta tiedä häntä, onko eroa sillä..." Hyvä kommentti. Koosta riippumatta, onhan se aina mukavampi, että koira on hallinnassa. Ei meillä tirriäisillä ole myöskään mitään etuoikeuksia käytöksen suhteen. Koiria ne on missä isotkin.
    Tosin sohvalle ne pääsee syliin :D, mutta sekin vaan luvan kautta.
  17. Siis tarkoitat ilmeisesti pk-oikeudet? Ei ole niihin.

    Rodut on kuulemma jotain nimimerkin tyyppisiä :D
  18. Neeta kirjoitti jo aika hyvin...

    Faktatietoja kannattaa katsoa koiranetistä. Eli ne,mitä sinne kirjataan. Lemmikkipalstojen tulospörssistä näkyy myös helposti lt ym.tulokset. Niistä saa jotain osviittaa,jos tietoa käyttöön liittyen tarvii. Noita pehkoja kun itse olen jonkunverran seuraillut lähipiirissä kun yksi pitkänlinjan pehkoihminen on,niin ei minusta näyttelypehkot välttämättä sirompia ole. Kyllä löytyy hyvin erilaisia. Ja juuri liittyen,millaisista linjoista tulee.

    Noita tuloksia,kun tsekkailee,niin jos puhuttaisiin pehkoista käyttökoirina,ainakin nykyään,niin kyllä aika pitkästi on tuon puolen painotus tainnut unohtua. Varsinkin kun puhutaan pk-rodusta,ja suhtauttaa tuloksia määrään.

    "Jalostuskoiran luonnetestissä pitäisi kaikkien..." Ainakin ja vähintäänkin,jos on pk-statukset rodulla...
  19. Varsinkin jos pieniä määriä,niin todennäköisesti voi. Mutta kannattaisi kuitenkin tarkistaa,jos siinä on jotain sellaisia ns.lääkinnällisiä aineita,jotka saattaa vaikka sekoittaa normaalia suolistotasapainoa tai ei ole hyväksi muuten terveelle antaa.

    Tai sitten myydä vaikka jossain facessa ym. vaikka hieman edullisemmin,niin joku voisi
    ostaa tarvitsevalle. Hyöty olisi molemminpuoleinen :)
  20. Siis kokemusta erikokoisista ?On kokemusta.Jokusiakin kymmeniä kiloja eroa,muutamilta vuosikymmeniltä...

    Ensinnä,en suosita ottamaan pientä,ainakaan vielä,jokuseen vuoteen tuohon kohtiin.Ensinnäkin,toinen koira on niin nuori,eikä siitäkään vielä tiedä,mikä siitä isona tulee...Eli kannattaa katsoa,tuleeko ne edes toimeen,kun toinen tulee kunnolla aikuiseksi.Noilla kahdella pitää olla selkeä järjestys perheessä ja ne kunnolla hallinnassa,että tietää paikkansa,ennenkuin siihen ottaa kolmannen pyörän.
    Kun se kolmas voi joskus sekoittaakkin pakkaa niin,ettei jopa ensimmäisten keskinäinen kemia enää pelitäkkään,jos on pelittänyt ennen.
    Kokoeroissa pitää olla vielä paremmin,jos näin voi sanoa,hommat hanskassa.Koska jos vähäänkän tulee erimielisyyksiä koirien kesken,niin pieni ON aina altavastaava ja vahingot voi olla myös helposti pahemmat,pienissäkin tilanteissa...
    Pieni koira voi myös herättää saalisviettiä,varsinkin jos sitä on reippaasti toisessa.Ja silloin pitää taas olla hyvin tuo puoli hanskattuna.Koska ihan voi tulla ilman aggressiotakin alku yhteenotolle.

    Toisin sanoen,en suosita,ainakaan vielä.Ja jos ei ole kunnolla jo kokemusta koirista,niiden eleistä ym.
    Ei mainttu,mitä muuta rotua/rotuja on sekoituksessa.Mutta amstaffi itsessään ei ole ihan välttämättä sosiaalisemmasta päästä muihin lajitovereihinsa nähden.Joten sekin kannattaa miettiä.
    21. 30 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt