Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Viesti oli aloitukseen,mutta nämä nyt välillä pomppii mihin sattuu,höh...

    Kuten sanoin,kehonkieli kokonaisuudessaan kertoo pääasian.

    Normi,hyvän ruokahalun omaava koira,jolla ei ole mitään tarvetta stressata ruokatilanteessa,ei tunne tarvetta väistellä.Ei edes kunnioituksesta.
    Toki,jos ei nyt niin kovasti ruoka maistu,että siihen uppoutuu täböillä,niin voihan sitä vilkuilla rennostikkin omistajansa touhuja ym.välillä(kuten ghg...jo tarkensikin).Mutta ei sillä kunnioituksen kanssa ole mitään tekemistä.
    Aloituksessa ei saanut ihan tuota kuvaa.

    Meillä koirat voi syödä,vaikka keskellä toria,häiriintymättä :DKotona syö keittiön hälinässä täysin keskittyen.Kun on kunnon ruokahalu ja hyvää safkaa :D ja tietää,että kaikki ok syödessä,niin ei ole tarvetta edes silmiään muualle räpsäyttää.
    Koska vaan voi kupin ottaa vaikka pois tai ylipäätään mitä vaan suusta.Eikä edes tarvi ottaa mitään suusta.Jos jotain olisi pois saatavaa,niin käskystä ulos räkäisevät.
    Vaikka siis kuria on,niin on luottamusta siis myös siihen malliin,että ruokansa voivat rauhassa syödä.
  2. "Olikohan tuo..."Osaltaan,mutta myös yleisesti.Eli kerroin syitä,mitkä pääasiassa aiheuttaa tiettyä käyttäytymistä.
    Mitään tekemistä ei siis ainakaan omalla viestilläni ollut sinun kanssasi.
    Myöskään itse en kannata ylipäätääm hihnassa seurustelua,joten en ymmärrä viestiäsi,jos oli minulle osoitettu siis kokonaisuudessaan.

    "Enkä edelleen usko..."Jos luet viestit huolellisemmin,niin huomaat,että luettelin useampia pääasiallisia syitä.Mm.genotyyppiin liittyvän ;)Mutta,fenotyypin muokkaamiseen ihmisellä on kuitenkin se suurin panos...

    "Nimimerkistäsi päätellen..."On niitä pieniäkin molossikoiria ;)Ja yhä edelleen,kannattaa lukea viestit tarkemmin.Tuolla jo mainitsin omasta kokemuksesta...
    Mutta lisättäköön,että kokemusta kääpiöistä (eriroduistakin)useampi vuosikymmen.Niin henkilökohtaisesti,laajasta ystäväpiiristä,kuin harrastuspuolesta.Että uskaltaisin sanoa,että jotain kokemusta löytyy :D

    "Nimimerkistäsi päätellen..."Sekä että löytyy siis kokemusta.

    "Sitten isompi tekee loikan..." On kaksi eri asiaa terveet reaktiot,ja vaikka varovaisuus.Mutta ei sillä ole mitään tekemistä epävarmuuden kanssa,joka on luonteenpiirre tai voi olla myös opittua käyttäytymistä,osaltaan.Myöskään huono käytös on eri asia,kuin terveet reaktiot tai tarpeen vaativa jonkin sortin varovaisuus.
    Normipäinen isokin(aikuinen) on varovainen pienten kanssa.

    "koiraihmiset..." Kyllä.Ja tässähän on juuri keskusteltu syistä,miksi pienempi haukkuu.
    Ja yhä edelleen,oma pointtini on se,että koko ei ole se oleellisin,vaan muut tekijät.
    Koirat on koiria koosta riippumatta.Mutta rotupiirteet aiheuttaa genotyyppiin omat nyanssinsa.Ei siis koko.
  3. Itselläni ei ole ollut yhtään arkaa pientä koiraa,noissa tilanteissa.Ja tiedän monta muutakin...Oma rotuni nyt tyypillisestikkään ei pahemmin mitään pelkää,eikä muita "kumartele" :D
    Rotukysymykseksi sen lähinnä pistän.Kun selkeästi noita varovia on toisissa roduissa enemmän,kuin toisissa.
    Mutta isoissa roduissakin on selkeästi varovaisempia lähestymään,varsinkin kun vastapuoli on hieman "vaikeammin tulkittava" rotu.

    "Lenkillä näkee..." Useinmiten heijastavat omistajaansa.Tai ovat vaan syystä tai toisesta oppineet,ja tapaa ei ole kitketty pois.
    Pikkukoirien kanssa on myös sitä,ettei ole pahemmin isoja kavereita.Ja kun ei ole päässyt niitten kanssa sitä kautta sinuiksi,niin tokihan se voi silloin herkempiä pelottaa.Ja jos ei ole vielä omistaja opettanut kunnon ohituksia ja liikkumaan hihnassa hyvin,niin toki sitä mekkalaakin saattaa tulla ja epävarmuutta.

    Koiraporukoissa,jossa on hyvin erikokoisia, voi olla pikkukoira ns.ylimpänä.Nupin sisältä se siis lähtee.Ei koosta,eikä fyysisyydestä.