Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Eiköhän ne leikkipainimiset ole ihan eri juttu...

    "Jos tuo koira..." Ei välttämättä.On koiria,jotka ei käytä tapellessaan kovinkaan helposti hampaita,onneksi.Tosin riippuu myös vastapuolen tavasta.Tapella voi muutenkin.

    Ei millään pahalla,mutta jos koirien eleet on vielä niin hakusessa,että ei tiedä mikä on leikkipaini ja mukava sellainen tai mikä ei ole ja niiden erot,niin toivon,että et omista kovin vaativia rotuja.
    Voi muuten tulla myöhemmin ongelmia...
  2. Häkkikoira?
    Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja häkillekkin...Esim.aitaamalla piha tai osa siitä.Yleensäkin varmin ja turvallisin tapa pitää koiraa pihalla yksinään ;)
    Tuokin on vielä nuori koira,että hyvinkin mahdollisista,että maailma vielä kutsuu enemmänkin...

    Autojen perään lähteminen on hallinta kysymys.Joka siis pitää opettaa,kunnolla.Paras olisi heti pennusta,eli nyt kun on saanut sitä jo kunnolla treenata,niin vaatiikin jo enemmän.

    Itse lähden tuossa ihan kuin muussakin.Eli opetetaan mitä halutaan,motivoidaan/palkitaan ja vaaditaan.Tuossa asiassa ihan sama,mitä viettiä käyttää jahdatessaan tai miksi,hommaa vaan ei tehdä ja sillä selvä.

    Mihinkään harrastamiseen ym. se ei vaikuta,että asioihin opetetaan toivottu malli.Kyse on kohdennuksesta.Toki jos on epävarma,klaaraako hommat,niin sitten vaan lähtee mustavalkoisemmin.Mikään pakko ei siis ole.Meilläkin koirat saa pihalla ajaa kissat veke,mutta kun portista ulos mennään,niin lupa ei ole lähteä edes kärpäsen perään,aukikaan.

    Meillä nuot lähtee ihan siitä,että treenataan.Ja mitä vähemmän pääsee lepsuilemaan,sen parempi.Jos on epävarma omista kyvyistä tai ylipäätään koirasta,niin koira pidetään liinassa.Mitä enemmän lepsuksia tulee,sen enemmän menee takapakkia.Huomioida sitten kannattaa liinassa,että jos pantaa käyttää,niin koiran niska voi joutua koville,jos se rytinällä pääsee menemään.

    Itse opetan koiralle vain huomion pois.Jollain sanalla.Ja siitä palkka,ja tosi hyvä.Tarvittaessa myös kieltosana.Ja kieltosanahan pitää olla opetettu ja koiran tietää mikä se,että se toimii.Jos ei toimi,niin vika on ettei tied sitä kunnolla tai/ja oma auktoriteetti on vähän pielessä.
    Eli homma lähtee ennakoinnista.Jos aloitetaan ja harjoitellaan vaan,kun joira on jo täysissä kierroksissa,niin se vaatii jo ohjaajalta paljon.Kaikilta se ei edes onnistu.
    Eikä itseasiassa ole paras mahdollinen toimintatapa.
    Eli harjoitusta vaan paljon.Jos koira lepsuu,niin sitten selkeä palaute sille,että nyt meni p**silleen.Mutta pääpaino aina oikean opettamisella.

    Ja sitten ne perusjutut.Riittävästi fyysistä ja henkistä toimintaa.Että jää muut jutut vähemmälle,kuten autot.
  3. Haastava ja itsenäinen on toisistaan riippumattomia.Itsenäisen ei tarvi olla niinkään haastava.
    Haastavaakin on monenlaista.Vaikka turkillisesti...

    Molossityyppisiä rotuja on paljon.Aina pienistä isoon.Ja isoissakin hyvin erilaisia.
    Mutta jos nyt yleistetään ja puhutaan tyypillisistä molossikoirista,niin muutama asia tekee niistä haastavan.Ja jos ne vielä sattuu samaan pakettiin,esim.tietyt rodut,niin siitä se haastavuus tulee.

    Ja lähinnä ne :
    1.Suhtautuminen lajitovereihin.Tiukimmillaan ei synkkaa edes vastapuolen kanssa.Useinmiten kyse on vastakkaisesta sukupuolesta kuitenkin.
    Eli tuo asettaa vaatimusta omistajalle paljonkin.Pitää tiedostaa hyvin,muistaa se,ja koira olla tosi hyvin hanskassa.Eli osata kunnolla kasvattaa.
    2.Vahtimis/puolustusvietti. Vahvimmillaan/tietyt rodut,se voi olla hyvinkin vahvana.
    Eli taas,pitää tiedostaa,opettaa sen pysymään mieluiten pinnan alla ja koira hyvin hanskassa.
    3.Se itsenäisyys tyypillisessä paketissa.Ja usein myös kovapäisyys ja peräänantamaton luonne.
    Tälaiset koirat ei ole ensinnä kaikkein helpoimpia edes kotikasvatuksen puolesta.Varsinkin jos tulee sattuu saamaan vähän tiukkiksen.Koska ne ei ole miellyttämishaluisia,tehty toimimaan yhdessä omistajan kanssa,niin sitä rautalankaa saa vääntää enemmän ja sitkeämmin...
    Pitää olla paljon pelisilmää.Ne ei ole koiria,joiden omistajille edes vahingossa kannattaa neuvoa,"että selätä se.Kyllä se siitä sitten".
    Koska nyt on kyse roduista,joita pitää olla selkeästi henkisesti vahvempi,eikä niitä pidä mennä provosoimaan.Muuten voi tulla korkealta ja lujaa,ja jos soppaan joutuu,niin luottamus on vaikea saada takaisin.Jos edes sattuu voittamaan...
    Jos puhutaan sitten koulutuksesta.Niin pitää erittäin haasteellista.Jos tuloksia halutaan totteleaisuudessa tai yleensäkin ehdotonta sellaista.
    Vaatii taas hyvää pelisilmää,hyvän taidon motivoida ja keksiä sopiva motivointitapa.
    Perinteisillä(eli helpolla) pakotteilla kun on ihan turha mennä,tyypillisillä koirilla.Hanskat saa lyödä tiskiin,jos sen tien alkaa aika usein.
    4.Suuri koko vielä yhdistettynä koko pakettiin.Jo itsessään siis oma lukunsa.

    Kyllä noitkin ekaksi koiraksi käy.Se riippuu täysin ihmisestä.Koirasilmästä ym.
    Toisaalta taas ei aina sovi sellaisellekkaan,jolla olisi pilvin pimein ollut muita koiria...
    Periaatteessa tietty ei olisi hullumpi idea aloittaa jollain helpommalla rodulla,että pääsee "touhuun" kiinni,saa tietoa kongreettisesti koirista ylipäätään,ja harjoitella roduilla,jotka sietää paremmin omia mokia ja mahdollisia lepsuksia.

    Tuossa nyt jotain.

    Amerikan akitoista saa hyvää tietoa lukemalla rodun JTO:n,joka löytyy yhdistyksen sivuilta.
  4. Täytyypä joku kerta katsellakin netin kautta,vaikka ajankuluksi.Kätevä,kun saa itse valita ajankohdan,koska töllöttää :D
    Tuskin koulutuspuolella ihan tumpelo onkaan,kun kuitenkin kokemusta sieltä löytyi kunnolla.

    "...mutta yritän..." Hyvä että tuodaan asioita esiin.Puolin ja toisin.Siitähän se keskustelu juuri syntyykin :) .On sitten samaa mieltä tai eri.
    Turhat fanaattisuudet,kun jätetään vielä pois(tämä siis ihan yleisesti),niin on paljon mukavampaa vaihdella mielipiteitä.
  5. Välimatka on opetuskysymys.Laumaviettisille/miellyttämishaluisillehan tuo on helppo nakki.Ne kun useinmiten pitää jo itsestään yhteyttä ja pysyy lähellä.Pientä viilausta vain joskus tarvitaan(saalisvietin toteuttaminen sitten oma lukunsa).

    Minulla on rodut olleet pääasiassa itsenäisiä,eikä pahemmin mielyttämishaluisia.
    Eli niille se kontaktin ja matkan pitäminen on opetettava.
    Perusta on pennusta asti hyvä kontakti/suhde.
    Lenkillä sitten harjoitellaan niin,että useasti pyydän ne luokse.Ja aina saa kovat kehut ja jotain oikein herkkua.Eli ajetaan sitä mamin helmoissa pysymissä kivaksi.Koirille opetetaan myös joku sana,joka tarkoittaa,että pysähtyy odottelemaan tai hiljentää vauhdin niin,että saavutan.Alusta asti myös asetetaan raja,minkä asti saa irrota.Eli jos liikaa menee,niin aina tuo pysäys.Myös ehdoton se,ettei minkään perään lähdetä.Se osaltaan tukee oikeaa matkaa,koska lipsumisia ei missään sallita.
    Eli lyhyesti,opetetaan,motivoidaan ja vaaditaan,ja mistään ei tingitä koskaan.Oma auktoriteetti vahvaksi,että jo sen puolesta ei lipsumisia tule ja positiiviseksi,että myös kannattaa totella ihan itsestään.
    Noin minulla jokainen koira on oppinut pysymään sallitun matkan päässä.Ja muutaman vuoden jälkeen oppivat jo hyvinkin pitämään itsestään matkaa,pysähtymään ja odottamaankin itsestään.
    Niin,ja itse aina kehun koiraa,kun se nuorena oppii vilkaisemaankin minua oma-aloitteellisesti ja lenkillä aina vielä palkka mukana,jota usein annan niin katseesta kuin odottelustakin.
    Vanhanakin vielä noita usein vahvistan.

    Ps.minä en heitä herkkua koskaan,vaan opetan aina kädelle.Eli vahvistan suoraa kontaktia.
    Ja alusta asti on siis tärkeää,että koira ei saa lähteä yhtään kertaa litomaan.Se estetään,ja jos lähtee omine luoineen,niin siitä seuraa noottia.