HIHNA HERMOILIJA

Onko koirasi uros vai narttu? Minkähän ikäinen? Rodustakin voisit vihjata jotakin.

Tarinoin nyt tuosta rähjäämisestä, en vaan tiedä, osuuko ollenkaan oikeaan, kun ei ole tarvittavia tietoja.

Tavallisin remmirähisijä on uroskoira naisen taluttamana. Kun asetelma on sellainen, että laumassa narttu pitää kotona komentoa, mutta suojelutehtävät kuuluu uroksille. Joten uros vain hoitaa hommansa, ei sen kummempaa. Joko epävarmana tai itsevarmana, mutta kyllä meteliä syntyy.

Helpottaahan se tietää, että rähisijäkoira ei ole aggressiivinen hullu eikä omistaja epävarma paapoja. Kysymys ei myöskään ole siitä, että se pelkäisi tai vihaisi vastaantulijoita.

Ja sitten ei muuta kuin omistaja kouluttamaan itselleen parempia koirankäsittelytaitoja. Jos haluat koirasi saada kuuntelemaan sinun mielipidettäsi niissä tilanteissa, pitää sinun kiellollasi olla auktoriteettia. Nameilla on melkoisen vaikeaa keskeyttää alkanutta ei-toivottua tekemistä. Ei ainakaan minulta onnistuisi.

Kun koira tulee vastaan ja murina/räyhäys alkaa, käännyn ympäri ja kävelen takas päin niin kauan ku koira on rauhottunut, sitte käännyn taas takas ja eiku uusiks jos taas alkaa niin kauan että pääsee rauhassa ohi... koiran pitäs tajuta että eteenpäin ja ohi pääsee vaan olemalla hiljaa. Sitte ajanmyötä tilanteen pitäisi normalisointua.

Eikö kannattaisi konsultoida ongelmakoirakouluttajaa? Tuskin mikään kikkakolmonen teitä auttaa, kun ongelma on jatkunut noinkin pitkään, ja kokeiltu tietysti jos sun mitä. Pevi-koulutus on varmin tapa saada tulosta nopeasti ja pysyvästi. Koiran luonne testetaan ensin, ja keinot valitaan sen mukaan.
Ison koiran kanssa voi olla kivaakin...

Moni vaan silkkaa itsepäisyyttään torjuu pevi-menetelmän, kun on kerran päättänyt, että vain positiivisesti vahvistetaan. Ja sitten koulutetaankin koko loppuikä rähisevää koiraa ja ihmetellään, miksi ei homma toimi. Kun on valittu väärät keinot.

Tutkaile Koiraneuvolan sivustoja ja esim. keskustelua.

Tieto on peräisin Koiraneuvolan sivulta, jossa kertovat, että onnistumisprosentti on heillä 95%. Paljon luvattu. Virallisia tuloksia tuskin missään. Avainasemassa on koiranomistaja itse, toteuttaako koulutusohjelman vai ei. Tämä rähinätaipumus on yksi tavallisimmista koiraongelmista.

Koulutuksessa en ole ollut, koska oma koirani on aika helppo. Omatoimisesti kokeilin kolinapurkkia alkaneeseen remmirähinään ja se toimi tosi hyvin. Koska koira on muuten tottelevainen, se tarvitsi tilanteessa vain hiukan lisätehoja kiellolle, että korvat löytyi. Yhden kerran purkitin, pari viikkoa ravistelin purkkia taskussa ja koira käyttäytyy nyt hienosti.

"...ilman näitä ongelmajuttuja meiän välinen suhde koiran kanssa on juuri sellainen intensiivinen, enkä halua sen muuttuvan..."

Tarkastele asiaa kokonaisuutena. Yksi asia tuo mukanaan toisen. Joko pidät koko paketin tai sitten muutat asioita.

Luota itseesi. Rakastat koiraasi, niin se asia ei muutu mihinkään, vaikka kurikäytännöt muuttuisivatkin. Itse olen tiukka rajojen laittaja, mutta vastapainoksi hellin koiraani paljon. Meillä on 35-kiloinen sylikoira. Ei se todellakaan minua pelkää, vaikka totella pitää. Se on iloinen, aktiivinen, aloitteellinen ja joskus riehakaskin. Erona vaan se, että kun sanon: RIITTÄÄ, kohellus loppuu ja koira rauhoittuu.

Itse ajattelen kurista, että se on turvallisuustekijä koiralle(lapselle myös). Eniten sitä tarvitsee juurikin epävarma yksilö. On se tietysti taitolaji sillä lailla, että kurinpidon on oltava aina rauhallista ja jämäkkää. Hermostuminen, suuttuminen ja huutaminen ovat niitä tapoja, jotka aiheuttavat pelkoa ja pahaa mieltä. Ja koira aistii sinun tunnetilasi, vaikka pitäisit suusi kiinni.
Joka kerta kun turhaudut koirasi käytökseen, kyllä koira sen tajuaa, vaikka hillitsisitkin itsesi.

Siksi olen sitä mieltä, että paras lahja koiralle on kouluttaa se käyttäytymään niin, että omistaja voi aina olla iloinen ja ylpeä koirastaan. Kaikissa tilanteissa.

Ymmärrän kyllä mitä mienaat.. lähinnä kumminki tarkotin että mietin tota kolinapurkki koulutusta ja koko traditiota... että vaikka sen tekisi kuinka oikein, niin onko aina tulos positiivinen...joka mielessä, ei pelkästää sillä mitä halutaa koiran tekevän/millanen halutaan koiran olevan tietyissä tilanteissa. (Ei tarvi nyt takertua tuohon koulutuksen oikein tekemiseen, se on kyllä selkeetä että väärin tehdyllä koulutuksella voi saada paljo hallaa aikaseks.) Tavallaan meinasin, että onko mahdollista että koiralle jää pelkotilat olemaan, se ei vaan enää uskalla tuoda esille niitä niinkuin ennen.. Jossain vaiheessa ne sitte purkautuu jollai toisella tavalla. Puhun siis pelkästää epävarmoista yksilöistä. Siks vähä epävarmana kyselen ku ei nimenomaa tästä PEVI metodista ole kokemusta ja sitä harkitsen vakavasti tällä hetkellä... Toivottavasti tästä saa selkoo mitä tarkotan. :)

"Siksi olen sitä mieltä, että paras lahja koiralle on kouluttaa se käyttäytymään niin, että omistaja voi aina olla iloinen ja ylpeä koirastaan. Kaikissa tilanteissa"
Tää kyllä pitää niin paikkansa! Kun just tähän tähdätään... ja siihen, että mulla on seesteinen ja hyvä olo kaikissa tilanteissa, tuo reagoi niin herkästi nimittäin tunnetiloihin! Eikä tää oo mitenkään itsekkäästi sanottuna, vaan sitte kun mulla mun jatkuva tähyily ja "tunteiden peittely" on takanapäin niin myös koiruus on rentoutunut!

Pevi-koulutusta kolinapurkkeineen ei kannata alkaa kokeilemaan itsenäisesti varsinkaan, jos koira on arka. Käsittääkseni pevi-kouluttajatkaan eivät suosittele kolinapurkkia aroille koirille. Ennen koulutusta koirille tehdään pienimuotoinen luonnetestaus.

Oman, kovan koirani, remmirähinän sain kolinapurkilla aisoihin.

Onko tietoa minkähänlaisesta luonnetestistä on kyse?

Joo tyhmäähän se olis lähtee kokeileen tätäkään koulutusmuotoo ilman tietoutta.

Mitä lueskelin noita kaikenmoisia keskusteluja ynnämuita koulutussivustoja ja sitä kneuvolaa jne jne jne.. niin kyllä keskusteluissa kävi ainakin ilmi että useat ovat myös epävarmaa räksytystä tällä tavalla kouluttaneet! Liekkö kouluttajissa sitten näinkin iso eroavaisuus...

hei minulla on 4.v seropi jossa on siperianhuskya,karjalankarhukoira,saksanpaimenkoiraa ja se on narttu me muutettiin uuteen asuntoon ja kun me lähdemme ulos ja jos tulee toinen koira meijän koira alkaa hiipiä sitä koiraa kohti ja kun se toinen koira on menossa ohi niin meijän neiti alkaa haukkumaan niin en tiedä että tekisikö se mittään jos päästäisi lähelle?kun on aikaisemmin tullut toisten koirien kanssa toimeen.ja neiti vetää hihnassa kysymys kuulluu miten saan sen lopettamaan vetämisen? ja haukkumisen?

meillä on kanssa tuo remmiräyhä ongelma. kyseessä saku narttu 1v. ennen ei tuollaista ongelmaa ollut meillä mutta nyt vuoden täyttäessään haukkuu lähes kaikelle mikä vastaan tulee. koirat ovat pahimpia haukkumisen kohteita. varsinkin pimeällä.tiedä onko sitten kyseessä neidin murkkuikä mutta ohjeita olisi kiva saada millä te ihmiset olette saaneet tuollaisen käyttäytymisen pois kitkettyä? meillä on myös saku 3v uros ja se kyllä kävelee nätisti ja on hiljaa lenkeillä ja aina ihmettelee miksi narttumme näin tekee.(aloittaa vinkumaan) narttumme myös hyppii tai koittaa hyppiä takajaloilleen ja päästä vastaantulijan luokse. kokeilimme kaverin koiran kanssa että miten siihen suhtautuu kun tulee lenkillä vastaan mutta silloin neitimme ei kyllä päästänyt pihaustakaan. kyseessä siis sellainen koira jota neitimme ei ole kun pentuna nähnyt.
voiko olla että minä itse stressaan jotenkin tuossa ohitustilanteessa ja se saa koirani reagoimaan tuolla tavalla? onko yliäänipillistä ollut kenellekkään apua?eläinlääkärimme suositteli sitä kokeilemaan ja niin että kävisin vain nartun kanssa yksin lenkeillä.

asiallisia vastauksia kiitos.

tämä on toinen sakunarttuni, ja edellinen ei ikinä tuollaista harrastanut.