Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. No meillä on ihan simppeliä,että litomaan ei lähdetä,koskaan.
    Ja se sitten opetetaan kunnolla.
    Eli kontakti on yksi,mikä opetetaan ja vahvaksi.Sitten tarpeen mukaan se otetaan.Opetetaan hyvä luoksetulo,jota tarvittaessa käytetään.Samoin pysähtyminen.Ja myös se yksi perussana eli kieltosana.Nämä kaikki opetetaan kunnolla,motivoidaan,mutta myös vaaditaan.Ja yhtään ainoaa kertaa ei käskyistä tingitä.Vaan ne on toteltava.
    Jos koira lähtee litomaan,se on yksi käsky.Jos se tottelee,niin suuret kehumiset ja palkka(se mikä eniten kellekkin iskee).
    Jos se ei tottele,niin sitten menen vaivihkaa perässä ja koiralle tulee selkeä "palaute".Se sitten mikä se on,valitaan koiran mukaan,mutta siitä lähdetään,että se takuulla kaaliin menee.

    Pääpaino on harjoituksilla,ja sillä,että varsinkin alkuvaiheissa pyritään toimimaan niin,ettei koira saa mahdollisuutta lähteä.Tilanteet siis eliminoidaan ja painotetaan vaan onnistuneita suorituksia.
    Meillä voi koiria sanoa aika varmoiksi.Ei lähde edes muitten elukoitten perään.
    Itse en usko varmuuden saamiseen,jos lepsuksista ei tule myös selkeää palautetta.Koska pointti pitäisi olla se,että koira tajuaa,mikä on väärin ja mikä oikein.
    Harvemmin pelkällä positiivisella vahvistamisella ja "ongelman" huomioon jättämisellä tässä saa varmaa suorittamista,jos ehdottomuutta hakee.

    Ps.Meillä ei hihnassa,eikä irtikään,ole mitään asiaa muiden luo.Muutama leikkikaveri riittää,joiden kanssa auki leikitään ja vasta luvan saatua.
  2. "...niin onko välttämättä..." Noh,kaksipiippuinen juttu tuokin,miten sen sitten ottaa.Toisaalta,jos se vaan vastaajan osalta on parasta,niin hyvällä tarkoituksella silloin on kuitenkin vastattu.

    "Omalle kohdalleni..." Aika asiatonta.Ei ole noitten palveluitten tarjoajien asia noihin asioihin puuttua,jos joku kysyy itse palveluihin liittyvää.Tuossa tilanteessa koira kuin koira.
    Oman mielipittensä toki voi sanoa,mutta eri asia yhteydessä esim.jos vetää jotain kurssia tyyliin "miten hankkia pentu" ym.
    Ei minulla ole mitään sekiksiä vastaan,mutta niiden tekemistä vastaan.Puhtaat vahingot on eri juttu,mitä nimenomaan ennenvanhaan oli.Nythän on ihan muuta,pääasiassa.
    Mutta en rotukoirakasvatuksessakaan puolusta,kuin hyvää eettistä kasvatusta.Muuhunlaiseen suhtaudun ihan samoin,kuin kaikenmaailman "mixausten tekemiseen".
    Koulutuksessa on ihan sama,onko rotukoira vai sekarotuinen.Hyvä se on,että niiden kanssakin harrastettaisiin.
    Itse olin aikoinaan täälläpäin paikallista sekiskerhoakin opastamassa noihin koulutuksen saloihin.

    ps.Minullakin on yksi koira tuotu itärajan takaa :D. Tosin kasvattajasta otettu kunnolla selvää ja valittu samoin perustein,kun muutenkin etikkaani sopii.
  3. Mm.nimim.Sanoisin ja c.f jo asiasta samoin kirjoittelikin,kun omat ajatukseni.

    Kaikissa löytyy.Ja mielipiteitä löytyy.Vastaanottajan on sitten suodatettava,funtsittava,otettava selvää ym.mitkä on hänelle hyviä vinkkejä tai kokemuksia.
    Kirjoittajia on erilaisia,erilaisine näkemyksineen.
    En itse ole varsinaisesti nähnyt kirjoituksia,joissa ketään itse ainakaan sanoisivat olevansa aina oikeassa... Saati olevinaan ammattiauttajia.Jos nyt omaa koirahistoriaansa on jossain topiikissa maininnut,niin tuskinpa se synti on,eikä sen tarkoitus ole esittää mitään ammattilaista.
    Tosin,skeptinen kuin olen ja horoskooppini mukainen suorasanainen :D,niin voisi noista ammattilaisistakin sen verran sanoa,että monenmoista sieltäkin löytyy...
    Että samalla lailla heidän palveluitaan ottavan kannattaa ottaa asioita selvää ja miettiä mistä,kuin suodattaa nettikeskustelunkin mielipiteitä ;)

    "Kuka muuten korjasi koirat..." Hyvin sanottu.
    Yhtään väheksymättä teoreettisiä ym.jonkun tahon tarjoamia opintoja(kouluttautuminen harvemmin pahasta on),niin pääasiassa nekin perustuu palvelun tarjoajiin omiin kokemuksiin ja näkemyksiin.Ja tutkimuksiahan moni myös tulkitsee/uskoo omanlaisesti.
    Se,että joku tekee ammatikseen,ei vielä takaa pätevyyttä.Jos ei huononnakkaan.
    Monella pitkänlinjan koiraharrastajajallahan on ihan samat valmiudet,oman kokemusten perusteella harrastuksiensa puolesta ja voihan niitä opintojakin olla,vaikkei ammatikseen teekkään ;)
    Ja onhan ns.aloittelijoillakin jo hyvää koirasilmää ja hyviä mielipiteitäkin.

    Mutta toki se on selvää,että parhaimman avun saa livenä jonkun pätevän avustuksella.Oli sitten pätevä ammattilainen tai pätevä koira-ihminen muuten.
    Ja itseasiassa aika usein se topiikeissa mainitaankin ja suositellaan ;)
    Voisihan sen joka kerta mainitakkin,mutta kun se nyt on aika itsestäänselvyys muutenkin.
  4. Ei millään pahalla,mutta tuossa on nyt verta kaivettu nenästä oikein urakalla....

    "Pentuna koiran päälle..." Siitä se sitten alkoi.Jo tuossa tilanteessa olisi se eka kerta pitäänyt olla viimeinen,jolloin isompi kurmutti.
    Tuosta se oppi heti kättelyssä väärää tapaa,jota siirtää sitten eteenpäin.Myöskin jokainen kurmutus joltain koiralta joko A.heikentää itsetuntoa tai B.riippuen rodusta,kaivaa sitä taipumusta rokotella muita esiin.Niin ja sitten,se koiran ja omistajan suhde heti vinksahtanut vähemmän hyvälle suuntaan...

    Siitä sitten jokainen kärhämä muitten kanssa,entisestään vahvisti koiran käytöstä.
    "Kukaan ei silloin..." Ja lisää vahvistusta koiran käytökseen...Kun koiralle ei kerrota heti,mikä on oikein ja väärin,niin ei se itsestäänkään sitä tiedä.
    Ja kaikki nuot turhanpäiväiset(tässä keississä pelkästään vahingoittavat)koirapuistoilut ja muitten päälle hyppimiset negatiivisessa mielessä,eikun vaan lisää vahvistusta koiralle sen oppimaan käytökseen ja vahvistetta sille,että koiran on hoidettava ulkopolitiikka ei omistajan.Eli lisää stressiä...


    "Kiehnää jaloissa" ym.Ei tarvi olla mitään tekemistä dominoinnin kanssa.Kun nyt luki taustaa ja vielä rotu siihen päälle,niin hyvin mahdollista,että on puhdasta epävarmuutta,jota koira nyt feikkaa muille.Käy ylitoiminnalla,josta sitten sijaistoimalle.Pissaaminen ihmisen kintuillekkin voi olla epävarmuutta kuin myös rauhoittelua.

    Mitään kikkakolmosia ei ole.Vaan kaikki on kokonaisuutta osa.
    Lähtökohta pitäisi olla se,että kaikki sellaiset tilanteet eliminoitaisiin,jolloin koira pääsee edes vähäsenkään määrää toisen kanssa huonosti käyttäytymään suoranaisesti.
    Turhat arpomiset vieraitten koirien kanssa pois,kontakteina VAAN ne varmat kontaktit,joiden kanssa ei yhtään mitään ongelmaa.Ja siinä pysytään.Ei niitä koirakontakteja ylipäätään tarvi miljoonia koiralla olla.
    Jos jossain vaiheessa tulee tuttujen kanssa ongelmaa tai väärää käytöstä,niin siihen puututaan heti ja se ilmotetaan koiralle.Jos näyttää,että ei myöhemmin tule sietämään omaa sukupuoltaan,niin sitten ne kontaktit lopetetaan.

    Ja sitten vaan se suhteen kuntoon saattaminen.Eli kivaa toimintaa koiran kanssa,selvät pelisäännöt kaikkeen ja niiden OPETUKSET.Koiran ei tarvi ottaa mistään vastuuta.
    Ohitukset opetetaan ihan kuin pienen pennun kanssa eli alusta uudelleen ja KUNNOLLA.
    Tapoja sitten on eriä,mikä sitten sopivalta tuntuukin itselle.
    Itse opettaisin ihan ensin kunnon kontaktin,hyvää harjoittelua siinä ja sitten "siedätysmäistä" totuttelua.Vaatia myöskin,jos tarve on,mutta pääpaino sillä,että koira itsestään alkaisi tarjoamaan oikeaa käytöstä.

    Makupaloista sen verran,että ei ne huonoja ole.Mutta taaaaas kerran,niitä pitää osata käyttää ja koira sisäänrakentaa niille.
    Ei ne mitään auta,kun koira on täpinöissään rähjäämässä.Ei se niitä edes välttämättä huomaa.
    Eli ne pitää opettaa häiriöttömässä tilassa,motivoida,makupalat sopivia ja vähintään alkuharjoituksissa koira nälkäinen.

    Kuonopannasta sen verran,että akuutissa ihan hyvä juttu.Koska sillä saa itseen varmuutta hallittavuudessa,jonka myös koira vaistoaa.Hihna voi olla rennommin,jolloin ei anna koiralle signaalia skarpata.

    Jos koira olisi oma koirani,niin myös ilman muuta luonnetestaisin sen.Jalostukseen en käyttäisi ennen sitä.Eli katottaisiin hermorakenne.Colliellehan räyhääminen on epätyypillistä(jos palikat kohdallaan),mutta valitettavasti niidenkin luonteissa on sen verran nykypäivänä parantamisen varaa,että kannattaa miettiä,onko kaikista jalostukseen.
    Luonnetestistä voisi saada siis osviittaa,kuinka paljon käytöksen takana on nimenomaan opittua toimintaa "olosuhteiden" vuoksi(voi olla paljonkin) ja kuinka paljon voi mukana olla jotain luonteen heikkoutta.
    Toki sisarukset ja lähisukukin kannattaa huomioida.