Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.yle.fi, http://www.suomi24.fi, http:/www.iltalehti.fi/youtube.com Kotimaa: Ulkomaat Koulutus: Ammatillinen Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Naimaton Lapset: Ei lapsia

Aloituksia

25

Kommenttia

2120

  1. Suomen Helluntailiikkeen pääuomalle on ahdistuksen aika jo alkanut. Helluntailiikkeen pääuoman ahdistukseen ei ole kuitenkaan kohdistunut uhkaa liikkeen ulkopuolelta, vaan uhka on liikkeen sisäpuolella. Tämä Helluntaiiikkeen sisältä tullut uhka ei johdata ihmisiä Jumalan luo ainakaan helluntaiseurakuntiin.
  2. Se kielilläpuhuminen, jota helluntailaiset "voiteluissaan" harrastavat, on täysin muualta, kuin Jumalasta. Helluntailaisilla on itselläänkin monenlaisia käsityksiä kielilläpuhumisesta. Yleinen käsitys on se, että se pitäisi kuulua kaikille helluntailiikkeen uskon mukaisille uskoontulleille. Vasta uskoontulleita painostetaan kielilläpuhumiseen ainakin Suomen Helluntaiherätykseen kuuluvissa helluntaiseurakunnissa.

    Useasti on ollut esillä tuo helluntailaisten perinteinen "kiitä, kiitä" -menetelmä, jossa väkevät veljet hoettavat rukouksessa uskoontulleella tuota sanaa jopa tuntitolkulla ja johan siinä loppujen lopuksi menee kieli solmuun, kuten kävi eräälle sukulaiselleni ja muutamille tutuilleni. Kun kielilläpuhuminen asetettiin kynnyskysmykseksi helluntaiseurakunnassa, näiden henkilöiden kohdalla uskonelämä hiipui ja he palasivat takaisin entiseen elämään.

    Helluntailaisen kielilläpuhumisen tarkoituksena on usein näyttää muille, miten "minä olen nyt tärkeässä ja väkevässä voitelussa" ja olen hyvä helluntaiuskova. Helluntaiseurakunnassa on monennäköistä opetusta kielilläpuhumisesta. Eräs opetus kuuluu niin, että kun joku puhuu kielillä, tulisi se tulkita muille. Tätä harvoin tapahtuu. Itse en ole törmännyt tällaiseen koskaan, vaikka lapsena ja nuorena jouduin puolipakolla kuuntelemaan ja katsomaan noita mielipuolisia sessioita. En myöskään myöhemmin helluntaiseurakunnissa ole törmännyt muuhun, kuin äärettömään meteliin kielilläpuhumistilanteessa.

    Ajattelin silloin, kun Helluntaikirkko tuli, että kielilläpuhumiseen tulisi pelisäännöt. Vielä mitä! Kävin pari vuotta sitten usein erään helluntaikirkkoseurakunnan rukousilloissa. Ne olivat täysin samanlaisia, kuin lapsuudessani yhdistysseurakunnassa. Kun kaikki oikein pääsivät "hengen virtaan" alkoi yhteinen sekametelisoppa. Kun eräs kovaääninen romaninainen korotti välillä ääntään huutamiseen saakka, muutkin seurasivat mukana. Oma rukoukseni kyllä kärsi siinä metelissä, koska en voinut keskittyä rukoukseeni ollenkaan. Seurasin sitten rukoilevien ilmeitä, kuten lapsenakin ja samanlainen ponnistus ja irvistys näytti olevan kielilläpuhujilla kasvoillaan, kuin aikaisemminkin. Onneksi tuossa tilaisuudessa ei ollut lapsia mukana.

    Myös helluntaikirkkoseurakunnan sunnuntain Jumalanpalveluksessa esiintyi jonkin verran samaa hurmahenkisyyttä. Onneksi kuitenkin sunnuntain jumalanpalvelukset helluntaiseurakunnissa näyttävät rauhoittuneet sitten takavuosien. Tosin sielläkin on joitakin kovaäänisiä, mutta kuorossa huutaminen on vähentynyt.
  3. Tällä palstalla pohdimme enemmän helluntailaisuutta, kuin yksittäisiä kirjoittajia. Helluntaikirkon raamatullisuus on kaukana tuossa Porin tapauksessa. Yhdistyspohjaisissa helluntaiseurkunnissa on myös hyvin paljon epäraamatullista, kuten helluntailaisuudessa yleensäkin.

    Omantuntoni mukaan katson kuitenkin, että minun tulee puolustaa näitä yhdistyspohjaisia helluntaiseurakuntia, koska he ovat vuosikymmenien aikaan luoneet omat seurakuntansa ja hankineet toimitilansa. Nyt heidän oppiaan yritetään joiltakin osin muuttaa radikaalisti ja viedä heidän rukoushuoneensa. Jos sama tapahtuisi nyt niin päin, että ryöstäjinä ja tunkeilijoina olisi yhdistyspohjaiset seurakunnat, tukisin Helluntaikirkkoa.

    Helluntailais-karismaattisuudessa esiintyy paljon harhaoppeja, joita Helluntaikirkkokin on mukana levittämässä. Jos puolustan yhdistyspohjaisia helluntaiseurakuntia, se ei ole harhaoppia, vaikka itse johtava pastori Veikko Kokkonen näin antaisi ymmärtää.

    Harhaopit ovat sielunvihollisesta lähtöisin ja hyvin usein niitä esiintyy juuri fundamentalistisissä piireissä, joihin helluntailiikekin voidaan lukea.
  4. Helluntaiherätys Suomessa on ollut perinteisesti yhdistysmuotoista, eikä ole haluttu lähteä muuttamaan seurakuntia yhdyskuntamuotoiseksi. Monelle helluntaiuskovalle tämä on periaatteellinen kanta jo sen vuoksi, että yhdyskuntamuotoiseen helluntaiseurakuntaan (Helluntaikirkko) pääsee jäseneksi Helluntailiikkeen periaatteista poiketen myös uskoontulematon ja upotuskastamaton henkilö.

    Käsittääkseni Vapaakirkko on ollut rekisteröity kirkkokunta jo 1920-luvulta lähtien. Vapaakirkossa oli myös pitkään, muistaakseni 1970-luvulle saakka käytäntönä lapsikaste seurakunnan jäsenten lapsille. Vapaakirkolla ja Helluntailiikkeellä ei ole oikeastaan muuta eroa ollutkaan, kuin tuo järjestäytymismuoto.

    Se tapa, millä Helluntaikirkkoa on lähdetty junttaamaan seurakuntiin, ei ole ollut ollenkaan Raamatun mukaista toimintaa. Ensinnäkin koko yhdyskuntamuoto oli helluntaipäättäjien puolesta huonosti valmisteltu ja suunniteltu Helluntailiikettä varten. Monet aikanaan jarjestäytymismuodosta äänestäneet äänetäisivät tänä päivänä toisella tavalla, kuin silloin. Nyt kun tidetään Helluntaikirkon varsin kyseenalaiset ja rakkaudettomat menettelytavat.

    En sinänsä vastusta Helluntaikirkkoa, jos se toimisi erillisenä, hankkisi varansa ja tilansa jostain muualta, kuin olemassa olevista helluntaiseurakunnista. Näinhän ovat tehneet mm helluntailiikkeen pääuomaan kuulumattomat helluntaiseurakunnat, kuten Sana ja Ylistys tai vaikkapa Turun Weijon Jumalan seurakunta.

    Helluntaikirkko yhdyskuntamuotoisena myös pakottaa vakaumukselliset helluntailaiset liittymään helluntaikirkon jäseniksi, mikäli nämä haluavat vaikuttaa seurakunnan asioihin. Muussa tapauksessa on tyydyttävä vain seuraamaan tilannetta tai lähdettävä pois seurakunnasta. Helluntaikirkossa ei ole tilaa toiselle ajattelumallille.

    Tuo Porin tapaus oli aivan törkeyden huippu helluntaikirkkolaisilta. Kokouksen päätökseksi runnottiin helluntaikirkkolainen päätös, joka sitten todettiin laittomaksi oikeudessa. Kokouksessa lisäksi johtava pastori syyllistyi parjaamiseen, nimittelemällä vakaumukselliset helluntailaiset (Helluntaikirkkoon liittymisen vastustajat) lahkolaisiksi.

    Näitä muutamia asioita vasten on hyvin ymmärrettävää, miksi tilanne on tämä. Ja tilanne tulee jatkumaan edelleen kireänä Porissa ja varmaan muuallakin niin kauan, kuin Helluntaikirkko käyttää samoja menetelmiä kuin Porissa. Odotettavissa lienee uusia oikeudenkäyntejäkin.