waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Täytyy ilmaista toisenlaisella tavalla tuo "alaikäisten äänioikeus". Se liittyy siihen, että nykyään jokaisen vaalipiirin kansanedustajien lukumäärä jyvitetään suhteessa väkilukuun, siis koko vaalipiirin väestömäärään. Tällöin runsaslapsiset vaalipiirit saavat suhteellisesti enemmän eduskuntapaikkoja kuin vähempilapsiset vaalipiirit. Jos kunkin vaalipiirin kansanedustajien määrän perusteeksi otettaisiin ainoastaan äänioikeutetun väestön määrä, niin vaalipiirien kansanedustajien määrät muuttuisivat. Se muutos olisi entisaikaan ollut vielä suurempi kuin mitä se olisi nykyään.

    Tavallaan Wahlroosin ajattelusta voisi poimia rivien välistä myös äänioikeusikärajan korottamisen idean. Entisaikaan täysi-ikäisyysraja oli 21 vuotta ja niin oli vielä viisikymmentä vuotta sitten 60-luvun alkupuolellakin. Tuo 21-vuotisuuden ikärajan vaatimus olisi johdettavissa tuottavan työn tekemisen perusteella jonkinmloisena keskimääräisenä ikänä työelämään osallistumiseen alkamisena. Tässä on paikallaan todeta, että meikäläinen kannattaa nykyistä 18 -vuotisuuden äänioikeusikärajaa. Samoin kannatan myös alaikäisten mukaanottamista siihen laskentakaavaan, jolla kunkin vaalipiirin edustajien luku määritellään. Nykysysteemi on aivan hyvä.
  2. Eräässä Mika Waltarin kirjoittamassa romaanissa poika sanoi isälleen: - Isäni, minä lähden Britanniaan taistelemaan totuuden puolesta! Siihen isä kysäisi: - Poikani, mikä on totuus?

    Eräs entinen suomalainen poliitikko kerran loihi lausumaan, että demokratia on muutoin hyvä systeemi, mutta siinä on semmoinen vika, että siinä saavat äänestää nekin, jotka ovat väärässä.

    Nalle Wahlroosin filosofointi kelpaisi varsin hyvin vallankäyttöä käsittelevän näytelmäkappaleen käsikirjoituksen ainekseksi. Hänen visioneerauksistaan saisi oivallista ainesta juonen kehittelyyn estradia varten. Ja oikeastaan estradin keskushahmonanahan BW onkin juur nyt.

    Jos tuota BW:n ajatuksen juoksutusta kelaisi vielä eteen päin, nin äänioikeus voitaisiin siis poistaa alaikäisiltä ja sitten toisekseen eläkeläisiltä. Nähtävästi myös kaikki hommistaan potkut saaneet ja työttömät karsittaisiin äänestysluetteloista. Edelleen kansalaisluottamuksen menetys olisi sekin karsintaperuste eli mm. ehdollinen vankeyustuomio riittäisi perusteeksi äänioikeuden menetykselle.

    Jäljelle äänioikeutetuiksi siis jäisivät lähinnä ay-liikkeen jäsenistö ja vuorineuvokset sekä erilainen määrä yrittäjiä. Heidän äänestysrapsautuksensa jakautumana voisi kuitenkin syntyä eduskuntaan toisenlainen kokoonpano kuin mitä olisi BW:n toivoma vaalitulos.
  3. Olenhan minäkin tullut tuumanneeksi, että Jyväskylästä voitaisiin tehdä Suomen kakkospääkaupunki. Yhtenä konkreettisena asiana olen ehdottanut, että meille Suomeenkin olisi saatava Perustuslakituomioistuin samaan tapaan kuin yleensä on länsimaisissa demokratioissa ja sen tuomioistuimen paikaksi olisi Jyväskylä sopiva valintaratkaisu. Esim. Saksassa vastaavan tuomioistuimen sijaintipaikka on Karlsruhe eikä Bonn tai Berliini.

    Meillä Suomessakin olisi aiheellista ottaa malliksi Sveitsin tapa eli sijoitettaisiin valtion keskustoimielimiä eri paikkoihin. Siellä on mm. valaliiton eli liittovaltion parlamentti toisessa paikassa kuin liittovaltion hallitus.

    Perustuslakituomioistuimen maantieteellistä sijoittamista muuanne kuin Helsingin seudulle perustelen "Hyvä Veli ja Sisko"-verkoston murtamisella. Juuri viime aikoinakin olemme saaneet havainto-opetusta siitä, mitenkä ristiin rastiin talouselämän ja valtionkin päättäjät siinä mukana istuvat vaikutusvaltaisilla paikoilla ja lienevät samalla keskinäisen solidaarisuuden velvollisuuden "Medusan verkossa".

    Jyväskylään voisi aivan hyvin keskittää myös niitä valtion keskushallinnon toimintoja, joita on viime vuosina ripoteltu mitä minnekin ympäri Suomea. Aivan alun perinkin olisi ollut viisaampaa hajakeskittää siirrettäviä valtion toimtoja esim. Jyväskyllään sen sijaan, että niitä tosiaan hajasiroteltiin yksin virastoin sinne sun tuonne.
  4. Tähän yhteyteen sopii meikäläisen hahmotella oma käsitykseni viime vuoden 2011 huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen käydyistä hallituksen muodostamisen kuvioista. Siinähän tapahtui heti vaalituloksen laskentailtana vuorokauden vaihtumisen aikoihin niin, että Jyrki Katainen ja Stefan Wallin sulkeutuivat kabinettiin moniksi tunneiksi ja enkä olisi hämmästynyt enkä yllättynyt, jos joskus tulevaisuudessa selviäisi, että niitten tuntien aikana laadittiin hallituksen muodostamisen käsikirjoitusta.

    Perussuomalaisten suuri vaalivoitto mitä ilmeisimmin järkytti Kataista ja Wallinia, vaikka mielipidemittausten valossa tapahtunut ei syntynyt yllätyksenä. Kokoomus ja RKP löysivät toisensa ja tiedostivat vaalituloksen selvittyä oitis yhteiseksi edukseen Perussuomalaisten syrjäyttämisen hallitusvastuusta. Se oli Kokoomuksen ja RKP:n yhteisenä päämääränä ja sitä syrjäytysoperaatiota Katainen ja Wallin mitä todenäköisimmin suunnittelivat suljettujen ovien takana kabinetissa.

    En hämmästyisi, jos historina tutkimuksessa selviäisi aikanaan joskus myöhemmin, että Perussuomalaisten syrjäyttämiseksi tarvittiin kolmivaiheinen toimintasuunnitelma, jota joku kaunokirjailija saattaisi luonnehtia kolmen näytöksen teatterikappaleeksi.

    Ensimmäisen vaiheen muodosti Kataisen johtama neuvottelukierros kuuden puolueen hallituksen muodostamiseksi Kokoomuksen, RKP:n, SDP:n, Vihreitten, Vasemmiston ja Kristillisdemokraattien kesken. Tätä hallituksen muodostamisen ensimmäistä yritystä ei todellisuudessa ollut tarkoituskaan viedä loppuun saakka eli hallitusta "ei saatu muodostetuksi" vielä siinä vaiheessa, koska niin ei ollut tarkoituskaan. Tämä vaihe eli teatterikappaleen ensimmäinen näytös oli kuitenkin välttämätön esittää, jotta Katainen sai perustellun syyn siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli "neuvotteluun" Perussuomalaisten kanssa.

    Toisessa vaiheessa eli teatterikappaleen toisessa nätöksessä Katanen latasi Perussuomalaisille niin ankarat ehdot, että niitten ehtojen nieleminen eli hyväksyminen oli arvioitu Kokoomuksen ja RKP:n piirissä jo etukäteen mahdottomaksi ja niin tapahtuikin. Perussuomalaiset joutuivat hylkäämään Kataisen "tarjouksen". Sinä siunaamana hetkenä Katainen saattoi todeta Perussuomalaiset puolueena yhteistyökyvyttömäksi, josta syystä yhteistä ohjelmapohjaa ollut löydettävissä Perussuomalaisten kanssa hallituksen muodostamiseksi.

    Niin Katainen saattoi siirtyä kolmanteen vaiheeseen eli teatterikappaleen päätösnäytökseen, jossa palattiin takaisin ensimmäisen näytöksen asetelmaan. Tässä kolmannessa vaiheessa sitten olikin jo aivan todellisena tarkoituksena saada hallitus kasaan ja niin myös tapahtui. Perussuomalaiset ja myös Keskusta jäivät oppositioon juuri niin kuin oli ollut alun perinkin tarkoituksena ja juuri niin kuin nähtävästi myös oli kaavailtu Kataisen ja Wallinin neuvonpidossa yksissä tuumin vaalivalvojaisyönä.

    Kaiken tämän operoimisen ja juonittelun jälkeen on ymmärtääkseni kohtuutonta syyllistää Perussuomalaisia puolueena oppositioon jäämisestä. Olisihan siinä ollut mahdollisuutena myös SDP:n puheenjohtaja Urpilaisen johtaman hallituksen muodostaminen ja siinä asetelmassa ilmeisesti Perussuomalaiset olisivat olleet mukana neuvotteluissa, joitten tarkoituksena olisi ollut vakava ja todellinen pyrkimys hallituksen muodostamiseen. Katainen kuitenkin huolehti siitä, että Urpilainen ei saanut mahdollisuuutta eikä saumaa ryhtyä vetämään hallitusneuvotteluja.
  5. Kun tässä on harrasteltu SDP:n harhalinjeerausten luetteloimista, niin mahtuuhan siihen listaan vielä lisukkkeitakin, joista yksi olennaisimmista täydennyksistä on minun mielestäni kielipolitiikka ja nimen omaan pakkoruotsi. Nykyisin vaikuttaa siltä, että SDP olisi ikään kuin "luonnostaan" pakkoruotsin säilyttämisen ja jopa laajentamisen kannalla. Aikaisemman historian tarkastelu on siinä asiassa kuitenkin paikallaan. Vaikka mm. Karl-August Fagerholm toimi SDP:n johdossa, niin hänen aktiivikaudellaan pakkoruotsia ei meillä Suomessa ollut eikä pakkoruotsia hänen toimestaan meille säädetty.

    Pakkoruotsi tuli meille Mauno Koiviston ensimmäisen hallituksen esityksestä, jonka esityksen keskeisinä touhuajina toimivat Keskustapuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen ja RKP:n Jan-Magnus Jansson. Todettakoon, että silloinen kouluhallituksen pääjohtaja, sosialidemokraatti Reino Oittinen ei sisällyttänyt pakkoruotsia peruskoulun opetusohjelmaan, jonka runkotekstin hän (Oittinen) laati, vaan sen (pakkoruotsin) toivat siihen Virolainen ja Jansson eli he siis muuttivat Oittisen tekstin.

    Sittemmin yli neljän vuosikymmenen saatossa pakkoruotsista on muodostunut yksi SDP:n politiikan kiinnekohta ja jopa suoranainen "kulmakivi", jonka kieltäjä taitanee joutua puolueen sisällä "kirkonkiroukseen". Puolueen nykyjohto vaikuttaa ankkuroineen itsensä pakkoruotsin säilyttämiseen niin peruuttamattomasti, että siitä (pakkoruotsista) uhkaa muodostua myllynkivi koko puolueen kaulaan. Yhdessä noitten kaikkien tässä keskusteluketjussa todettujen seikkojen kanssa pakkoruotsi vielä lisää puolueen taakkaa, virheitten painolastia. Seurauksena saattaa olla syvä sukellus ensi eduskuntavaaleissa. Kenties tuo Lipposen seitsenprosenttinen kannatus ei jääkään sattuman oikuksi. Ja niin kuin tässä on todettu: "Valintojen tekeminen on SDP:n itsensä päätösvallassa".
  6. Kun aloitin tämän keskusteluketjun, niin taka-ajatuksena siinä on toive vai pitäisikö sanoa epätodennäköinen mahdollisuus, jonka mukaan SDP toivottavasti kääntäisi politiittisen painotuksensa globaalin maailman parantamisesta Koti-Suomen ja oman kansakunnan asioista huolehtimiseen. Kritiikkiä tuon kansainvälisen painotuksen suhteen lienee tässä yhteydessä jo todettu melkoisesti. Ja onhan kotimaan asioittenkin hoidosta jo ollut jotain sanomista.

    Toivoisin SDP:n harkitsevan poltiikassaan himoverotuslinjan hillitsemistä. Ei valtakunnasta kaikkea mahdollista irtiverotettavaa rahaa tarvitse haalia julkiselle vallalle. Vähempikin eli riittävä määrä riittäisi ja sen pitää riittää. Samalla kerätyn verorahan tuhlaus pitää saada karsituksi. Erityisen kriittisellä silmällä on tarkasteltava ulkomalle meiltä lapioitavaa verotuksella saatua rahaa.

    Taloudessa odottaisin SDP:n vakavasti ryhtyvän tarkastelemaan sekä kansalaisten, kotitalouksien että yritysten elämän ja talouden myönteisen vaurastumisen mahdollisuuksien parantamista. Vaikka SDP:n hallituskumppanin Arhinmäen suusta onkin kuultu lausunto, jonka mukaan "Tavallien kansa ei pörssiosakkeita omista.", niin silti kuitenkin on niin, että tavallinen kansa sekin omistaa pörssiosakkeita. Meillä on monta yhtiötä, joitten osakkeita kutsutaan kansanosakkeiksi. Tähän yhteyteen liittyy osinkotulojen ja myyntivoiton verotusasia, jonka kohtuullisuuden tärkeyttä SDP ei näytä tiedostavan.

    Jokohan olisi aika SDP:n luopua kaikkein vähäisten kuukausittaisten tulojen, siirtotulojen ja eläkkeitten verotuksesta, jota aikoinaan valtovarainministeri Erkki Liikanen laajensi ja kiristi. Hän julisti ennen 90-luvun lamaa, että laajentamalla veropohjaa, verotus saadaan alenemaan. Hän lausahti myös juuri ennen kyseisen laman syöverikurimukseen suistumista, että kyseessä on vain pieni notkahdus.
  7. Otoksen poimimisen perusjoukosta siis kysymys. Jos ja kun netin käyttäjien keskuudesta poimitaan esim. juuri tuollainen tuhat haastateltavaa ja se tehdäään nimen omaan satunnaisotantana eli samalla tavalla kuin väestörekisteriäkin pohjana voidaan tehdä, niin mielipidetiedusteluhan rajoitetaan juuri noihin tuhanteen otokseen poimittuun haastateltavaan eikä siihen muilla nettiläisillä ole osallistumisen mahdollisuutta. Otoksen ulkopuolelle jäävät joka tapauksessa ne, joilla ei ole nettivimpaimia. Sama pätee kännykän omistajien perusjoukon kohdalla eli kaikilla ei ole kännykkää eikä edes puhelinta - nykyäänkään. Kyllä niitä mieipidetiedusteluja muuten tehdään muustakin perusjoukosta kuin väestörekisteristä. Siinä asiakohdassa joudun olemaan sinun kanssasi eri kannalla Arvoisa Pundit.
  8. Mielipidemittaamisen teknologiassa on tiettyjä kohtia, joita on mahdollista "hyödyntää" ja inhimillisistä syistä on aiheellista epäillä, että semmoista hyödyntämistä myös voisi tapahtua. Otannassa saattaa olla nykyään pohjana netti eli netin käyttäjäkunta, jolloin nettiä käyttämätön ja todennäköisesti kaikkein vähävaraisin väki jää aliedustetuksi otannassa. Sama koskee myös esim. puhelinhaastatteluja. Kaikilla ei ole puhelinta. mikä seikka saattaa nykyaikana herättää kummastusta, mutta niin se vain on. Joskus aikaisemmin oli tapana suorittaa otanta väestörekisteristä. Ne olivat niitä pysähteneisyyden aikoja ne.

    Kyselytilanteessa tiedetään, että ihmiset vastaavat mieluummin myönteisesti eli "Kyllä" kuin kielteisesti eli "Ei". Ja kun edelleen tiedetään, että kysymyslistan alkupäähän on ihmisillä taipumus "kasata" vastauksiaan loppupäähän verrattuna, niin kysymyksen asettelun taktisella järjestämiselläkin on vaikutuksensa. Jos tutkimus tehtäisiin asiallisesti ja korrektisti, niin osassa haastateltavien kysymyksiä asteikot olisi käännettynä toisin päin eli muodostettaisiin kontrolliryhmä otantaan ja siitä voitaisiin laskea virhevarianssi, mutta epäilenpä sen tutkimuskohdan noudattamisen yleisyyttä.

    Olikohan se nyt viime vuoden puolella, kun julkisuudessakin oli esillä, että kansainvälisenä käytäntönä on mielipidemittausten "raakatulosten" julkistaminen, mutta meillä Suomessa sitä käytäntöä ei noudateta. Poliittisten puolueitten kannatuslukemien julkistetussa versiossa lukemat ovat korjauskertoimilla muunnettuja lukemia. Jos kahden puolueen kannatuslukema todellisen haastattelutuloksen mukaan voisi olla esim. 20 prosenttia, niin sitä ei meillä Suomessa sellaisenaan julkisteta. Jos noista puolueista toisen kannatus oli aikaisemmin 24 prosenttia, niin korjauskertoimella kyselytuloksen 20 prosentin lukema muunnetaan 22 prosentiksi ja se siis julkistetaan mielipidemittauksen tuloksena. Jos taas toisen puolueen lukema oli aikaisemmin 16 prosenttia, niin korjauskertoimella se lukema otetaan huomioon laskennallisesti ja uuden kyselytuloksen lukemaksi ilmoitetaan julkisuuteen 18 prosenttia eikä 20 prosenttia. Tämä esimerkki on karkea, mutta käytännössä homma käy juuri noin. Meillä Suomessa ei julkisteta noita 16 ja 24 prosentin lukemia, jotka olisi saatu haastattelun todellisina tuloksina.
  9. Niinpä niin, media mainitsee kyllä mielipidemittausten tulosten julkistamisen yhteydessä virhemarginaalin, mutta useimmiten jätetään näyttämättä, mitä se tarkoittaisi käytännössä. Enpä ole nähnyt minkään median julkaisevan sitä kannatuksen "vaihteluväliä", missä kunkin puolueen kannatuslukema voi vaihdella mittauksen perusteella. Siis esim. SDP:n lukemaan lisättäisiin virhemarginaalin verran prosenttia ylös päin sekä toiseen suuntaan lukemaa vähennettäisiin virhemarginaalin verran alas päin, jolloin saadaan näkyviin kannatushaarukka. Jos nämä puolueitten kannatushaarukat julkistettaisiin mielipidemittausten julkistamisen yhteydessä, niin jymyotsikoitten värkkääjät joutuisivat usein vaikeuksiin, kun dramaattisia muutoksia olisikin vaikeata havaita.

    Tuo mielipidemittausten tarkoitushakuisuus on sitten oma asiansa. Meillä Suomessahan ei ole mm. elinkeinoelämän suhteen puolueetonta mielipidetutkimuslaitosta. Ku tiedämme, että eräskin tutkimuslaitos on olennaisessa määrin kokoomuslaisen kansanedustajan omistama, niin senkin puolueettomus joutuu kyseenalaiseksi. Epäilemättä tutkimusmenetelmiin voidaan ympätä konsteja, joilla tuloksia on mahdollista puliveivata suuntaan tai toiseen. Huolen kantaminen siinä suhteessa on erittäin aiheellista.

    Kieltämättä EU-asioissa rahteerautuminen Brysseliin ja muihin EU-kokouspaikkoihin nielee suomalaisilta poliitikoilta niin paljon aikaa ja energiaa, että kotimaan asioista huolehtiminen meinaa jäädä toisarvoiseksi. Siinä se on myös SDP:n heikko kohta laajemminkin tarkasteltuna. Ei pelkästään EU, vaan myös maailmanlaajuinen missiotoiminta vaikuttaa olevan SDP:n ja koko vasemmistonkin olennaisena tehtävänä. Lieneekö ajatuksena se, että maailman korjaamisen seurausvaikutuksena hoituisivat myös Koti-Suomen asiat ikään kuin itsestään? Niinhän ei tietenkään käy. Pitäisiköhän meidän perustaa ihan oma erillinen hallituksensa kotimaan asioitten hoitamista varten? Siihen hallitukseen voisivat kuulua kaikki puolueet. Katainen ministereineen voisi sitten kyörääntyä vaikka kokonaan Brysseliin.
  10. Pakkoruotsin säilyttämisen kannattajien taholla on katsottu viisaaksi ryhtyä hokemaan termiä "Impivaaralaisuus". Sitä asetelmaa täytyy eritellä lähemmin. Itse mainitsin tuossa edellä tässä kirjoitteluketjussa, mitenkä juuri sieltä vaikkapa impivaaralaisuuden perinteen taustalta ja perustalta on vähän kerrassaan rakennettu tämä nykyinen suomalaisen yhteiskunta, jota pidetään monilla tahoilla menestystarinana. Omia juuria lienee yleensä tapana arvostaa ja kunnioittaa.

    Meidän ruotsinkielisessä kulttuurissamme on Hölmölää kuvaava termi "Bemböle". Kun syynäilen pakkoruotsia ilmiönä eri kanteilta, niin päädyn käsitykseen, että pakkoruotsia voidaan luonnehtia nykyisen maailman ajan perspektiivissä Bemböle-kulttuurin elementiksi. En tiedä varmasti, onko kyseessä menneisyys vai nykyisyys, mutta joka tapauksessa pakkoruotsiin kiinniniittautuva kulttuuri heijastelee vääjäämättä Bemböle-syndroomaa.

    Nykyisessä modernissa maailmassa pärjääminen edellyttää globaalia asennoitumista, ajattelua ja osaamista. Siihen ei pakkoruotsi tarjoa aineksia. Tähän lopuksi muotoilen määrittelyn: "Mitä vähemmän menneisyyteen jämähtänyttä pakkoruotsia sitä paremmat mahdollisuudet meille avautuvat menestymiseen globaalissa vuorovaikutuksessa".
  11. Taustana meikäläisellä kaksi reissua kohteena Slantsev Brjag eli Burgalian Sunny Beach. Ensimmäinen visiitti v.2001 ja toinen v.2008. Molemmat reissut kesä-heinäkuun vaihteen molemmin puolin. Varsin viihtyisiä matkoja kumpikin kerta oman kokemuksemme mukaan todettuna. Olemme siis nykyisin eläkkeellä oleva pariskunta. V. 2001 olimme liki kuusikymppisiä. Vietimme, siis vaimoni ja minä, perinteiseen tapaamme paljon aikaa hotellin parvekkeella. Käyskentelimme hiljakseen milloin missäkin. Aamupala meillä on ollut hotellissa ja muutoin olemme ruokailleet paikallisissa ravintoloissa. Kokonaisvaikutelma on ollut positiivinen molemmilla matkoilla.

    Jos nyt vertailemaan pitäisi ryhtyä, niin tuo ensimmäinen matkamme jäi mieleemme myönteisempänä kokemuksena kuin jälkimmäinen. Seitsemässä vuodessa paikkaa oli rakennettu aika lailla voimaperäisesti emmekä me arvioineet kaikkea uuden rakentamista täysin myönteisellä mielellä. Esimerkiksi entisen (siis v.2001 olemassaolleen) vehreän puistomaisen ravintolamiljöön tilalle useasmpaankinb paikkaan oli rakennettu neliskanttisia hotellikolosseja, joitten keskelle oli kaavamaisesti tehty uima-allas aurinkotuoleineen. Ja jokaisen sisäänkäynnin kohdalla oli vahtivartija. Tämän vastaavan kaavan mukaan paikan "modernisoiminen" vaikutti olevan sillloin v.2008 yleinen trendi.

    Hälinä oli lisääntynyt seitsemässä vuodessa. monenlaista liikennehärveliä oli ilmaantunut kulkuväylille enevästi. Sinänsä ulkopuolinen autoliikenne oli edelleen luvanvaraista niin kuin aikaisemminkin. Rantakadun meren puolellekin hiekkarannan reuna-alueelle oli katsottu mahdolliseksi rakentaa joku hotelli. Oppaat kertoivat, että moni hotellihanke on jäänyt kesken, kun rakentajien rahat ovat loppuneet ja tekijät häipyneet tietymättömiin. Sitä samaa ilmiötä on havaittavissa muuallakin, esim. Portugalin Praia da Rochassa. Eli suuren maailman metkut osataan jo Bulgariassakin.

    "Matkaoppaat"-televisio-ohjelmahan tässä on varsinaisena keskusteluketjun aiheena. Sarjan yleisilme jää jotenkin ehkä hiukan vaisuksi. Minua häiritsee pikainen "pomppiminen" edes takaisin eli ohjelma on tehty varsin lyhyitten pikku pätkien koosteena. Täytyy todeta, että sama havainto oli tehtävissä myös aikaisemman Turkki-teemaisen ohjelmasarjan kohdalla. Pinnallisuutta olisi voitu välttää ja siitä paremmasta ohjelman tekemisen otteesta tarjoaa myönteisen esimerkin "Yle Asia"-toimituksen meneillään oleva Turkki-sarja, jossa sekä Turkkiin että Suomeen juurensa omaava nuori naishenkilö reissaa pitkin Turkkia. Hän myös osaa sujuvasti puhua sekä suomea että turkkia. Tämän ohjelman ote on rauhallisempi ja perusteellisempi eli ohjelma on parempi kuin "Matkaoppaat".
  12. Tässä on paikallaan kertoa oma näkemykseni siitä, miten kielten opetusta ja opiskelua voitaisiin järjestää meillä Suomessa. Koska runsaan viiden miljoonan kansakuntana me suomalaiset tarvitsemme vieraitten kielten taitamista, niin sen oaamisen on oltava monipuolista. Koulussa, siis peruskoulussa äidinkielen suomen opetus on luonnollisesti etusijalla.

    Peruskoulussa ei pidä painottaa liikaa kieliä opetusohjelmassa, koska kieliä ehtii kyllä opettelemaan ja opiskelemaan myöhemmälläkin iällä, jolloin itse kukin voi tietää paremmin jonkin tietyn kielen opiskelun tarpeensa ja silloin myös motivaatio on kohdallaan. Jonkin vieraan kielen nykyisen laajuisen peruskoulun oppimäärän pystyy tiiviin opiskelun avulla omaksumaan varsin lyhyessä ajassa, kun opiskeluun keskityy täysipainoisesti. Ylimitoitetun paljosta peruskoulun kielten opetuksesta syntyy liiallinen taakkaa ja stressiä koululaisille eli vähempikin riittää. Englanti nyt sopii selkeästi yhdeksi vieraaksi kieleksi, jonka opetus on perusteltua jo peruskoulussakin. Joku harva vapaaehtoinen kieli tietysti voi olla oppiaineena kuten esim. venäjä, saksa, ranska tai ruotsikin.

    Peruskoulun opetusohjelmaan sopii kuitenkin erinomaisen hyvin tutustuminen ja tuntuman saaminen globaalin maailman erilaisiin kulttuureihin ja kieliin. Maapallon kielien moninaisuutta pitää hahmottaa ja koululaisten on hyvä oppia arvostamaan eri kieliä. Mitään "alempiarvoisia" kieliä ei ole olemassa. Siinä kohdassa me suomalaiset voimme yltää asenteellisesti paremmalle tasolle kuin mitä ovat entisten siirtomaavaltojen mahdollisesti kolonialistissävytteiset suhtautumistavat.

    Peruskoulussa on mahdollista tarkastella eri maitten mediaa, sanomalehtiä, kuunnella kunkin kielistä puhetta ja lauluja. Sillä tavalla saadaan myönteistä kosketusta eri kieliin eikä siitä opiskelusta tarvitse jakaa numeroita eikä sillä tavalla sälyttää koululaisille suoritusaineita.

    Aikuisempana ihminen tietää paremmin itselleen tarpeellisen ja hyödyllisen kielitaidon tarpeen kuin peruskoulussa. Näitä aikuisikäisenä kielen opiskelun tarpeita varten on luotava oma järjestelmänsä, kurssitussysteeminsä. Maahan on luotava "kielikurssikeskuksia" tai "kieli-instituutteja", joitten järjestämään kielenopetukseen on oltava avoin pääsy kaikilla riippumatta esim. yo-tutkinnosta. Jonkun tietyn kielen opiskelun tarve on usein mm. ammattimiehillä, jotka ovat lähdössä ulkomaille pitkäakaisille työpesteille. Silloin on oltava tarjolla luonteva ja joustava mahdollisuus kyseisen kielen teho-opiskeluun eikä opiskelu saa tyssätä esim. lukion suorittamisvaatimukseen.

    Näissä kurssikeskuksissa olisi tarjolla juuri noita tässäkin keskusteluketjussa jo mainittujen kielten opiskeluvalikoimaa. Ideana on siis se, että ihmisen ei tarvitse opetella kovin laajaa kielivalikoimaa tietämättä etukäteen, mitä kieltä hän tulee käytännön elävässä elämässä tarvitsemaan. Siis mm. venäjä, saksa, puola, ranska, italia, espanja, portugali (Brasilia), turkki, arabi, hindi, kiina, japani, korea ovat kaikki semmoisia kieliä, joitten hyvän osaamisen taitajia me suomalaiset tulemme tarvitsemaan globaalissa vuorovaikutuksessamme. Ja sitten tosiaan englanti on hyvä apukieli, mutta silti varsinaiset menestyskontaktit aikaansaadaan kuitenkin kussakin kulttuurissa sen oman kielen taitamisen ja kulttuurin tuntemisen avulla.
  13. Hahmotan Suomen paikan sellaisenaan kuin se on. Suomi sijaitsee keskellä omaa ympäristöään. Väittämät, joitten mukaan Suomi olisi saari tai Suomi olisi reunalla ja syrjässä, ne semmoiset väittämät eivät rakennu Suomen nykyisen geopoliittisen sijainnin perustalle. Erityisesti nykyaikana, globaalina maailman aikana ja CCCP-valtakunnan jäätyä menneisyyteen jo yli kaksi vuosikymmentä sitten, varsinkin nyt nykyisin me voimme rakentaa Koti-Suomea omalle pohjallemme.

    Globaalissa todellisuudessa on yhä selkeämmin monipuolista vuorovaikutusta ympäri maapallon. Siinä visiossa me emme ole syrjässä. Ajatellaanpa Helsinki-Vantaan lentoasemaa ilmailuliikenteen kansainvälisenä solmukohtana. Sen sijainti on maantieteellinen etu mm, Länsi-Euroopan ja Itä-Aasian lentoliikenteen linkkipaikkana. Ne tahallisen pahantahtoiset piirit, jotka yrittävät halveerata Suomen sijaintia syrjäiseksi globaalissa maailmassa, ne tahot ovat väärässä.

    Suomen geopoliittinen sijainti tarjoaa täysipainoiset mahdollisuudet monimuotoiseen kansainväliseen vuorovaikutukseen täältä Koti-Suomesta käsin, oma maamme tekemisen tukikohtana. Mitenkä tämä vaikuttaa perustuslakiin? Totta kai paikkamme maailmassa vaikuttaa siihen, miten hoidamme omia asioitamme. Meidän ei tarvitse jäädä Länsi-Euroopan hännänhuipuksi eikä meidän tarvitse alentua Skandinavian itäiseksi puskurivyöhykkeeksi. Uudella perustuslailla pystymme itse ottamaan, palautamaan asioitten hoitamisen omiin käsiimme.

    Me voimme seisoa omalla pohjallamme. Sitä varten tarvitaan uusi perustuslaki, jonka tekstiin pitää kirjoittaa Suomen oma itsenäinen paikka globaalissa maailmassa. Vasta siinä asetelmassa me pääsemme vapaasti harjoittamaan myönteistä ja monipuolista vuorovaikutusta kaikkiin ilmansuuntiin sekä kaikkien naapureittemme että kaukaisempien maitten ja kulttuurien kanssa.
  14. Läntinen naapurimaamme Ruotsi on sekin kaksikielinen maa, mutta siellä ei suomenkielisillä ole riittäviä oikeuksia puhumattakaan etuoikeuksista. Tai niin, että kaikkien riikinruotsalaisten ruotsinkielisten koululaisten ja opiskelijoitten olisi opiskeltava suomea. Tuossa edellä mainitsemassani Ylen Stream -ohjelmassa yksi nuorista "keskustelijoista" mainitsi, että onhan niitä muitakin kaksikielisiä maita Suomen lisäksi. Toimittaja ei kysynyt lähemmin siitä asiasta eikä puheenvuoroa annettu perussuomalaisedustajalle. Eipä taida olla yleisesti tiedossa meillä Suomessa, että Belgiassa ei ranskankielisillä ole koulussa velvollisuutta opiskella flaamia eikä flaaminkielisillä velvollisuutta opiskella ranskaa. Sveitsissä on neljä virallista kieltä eikä siellä ole mitään pakollista kielenopiskelua meidän pakkoruotsimme tapaan. Heittoja on kevytmielisesti helppo heitellä, vaikka ne olisivat harhakäsityksiäkin.
  15. Kun viime keväännä huhtikuun vaalitulosiltaa seuranneena yönä Wallin ja Katainen kabinetin suljettujen ovien takana ilmeisesti laativat tämän nyt vallassa olevan hallituksen käsikirjoitusta, niin olisipa ollut kiinnostavaa olla siinä tilaisuudessa kärpäsenä katossa "sopimustekstiä" tallentamassa. Jos olisin tutkiva journalisti ja uskaltaisin, niin kysyisin, että mahtaako kenties Katainen olla jollain tavalla Wallinin panttivanki?
  16. Poliittisen ohjauksen esilletulo ministeri Wallinin toimesta on nyt tiedossa ja Katainen antaa tukensa tapahtuneelle. Siihen tapahtuneeseen siis kuuluu myös se, että ensin (mm. välikysymyskeskustelussa) Wallin ja Katainen korostamalla korostivat, mitenkä puolustusvoimien lakkautettavien toimintojen valikointi on tapahtunut parhaitten asiantuntijoitten eli puolustusvoimien johdon toimesta. Nähtävästi on kuitenkin valmistelu on edennyt niin, että Wallin on "ohjannut" päätöksentekoa poliittisin perustein hänen itsensäkin nyt paljastamalla tavalla. Miten vakavasti sitten asetelmaan pitää suhtautua? Valtiovarainministeri Iiro Viinanen totesi pari vuosikymmentä sitten markan devalvoimisen yhteydessä, että ministerinä hän oli puhunut totuuden vastaisesti virkansa puolesta. Eipä tässä paljoa ainakaan tavallista kansaa toinna syyttää, kun meidän omien suomalaisten poliitikojemme maine alkaa olla vielä syvemmällä suossa kuin Kreikan talous.
  17. Silleensähän siinä kävi, että Outokummun johto ilmeisesti silloisen valtiojohdon aktiivisella myötävaikutuksella myi pois liki kaiken kaivostoimintansa, joka nyt näinä aikoina olisi erityisen arvokasta toimintaa. Erikoistuminen teräkseen on yhden sektorin yksipuolista toimintaa, jollaisessa on aina riskinsä. Parempi olisi ollut, jos meillä Suomessa olisi edelleen valtiollinen kaivostyhtiö Outokumpu. Kuten tuossa aloituksessani yli vuosi sitten kirjoitin, niin ehkäpä Outokummun kaivostoiminnan laajentamista sietäisi harkita "uutena aluevaltauksena" ja yhtiön toiminnan monipuolistamisena. Kuitenkin joka tapauksessa toivotan Outokummulle menestystä isona yhtiönä.
  18. Samaa mieltä olen Kauhavan osalta ja myös kaikki muutkin "säästökohteina" lakkautettaviksi nimetyt puolustusvoimien yksiköt olisi asetettava uuteen tarkasteluun. Kun nyt tiedetään, että kansainväliseen toimintaan on tarkoituksena "satsata" suunnilleen saman verran kuin mitä lakkauttamisista koituisi säästöjä, niin entä jos säästetäänkin niitten kansainvälisten menosuunnitelmien kohdalla? Jos jostain pitäisi säästää kotimaassa, niin ehkä sitä Dragsvikia voisi harkita puolustusvoimien taloudellisen tervehdyttämisen kohteena.
  19. Mieleen tulee erityisemmin etsimättä mahdollisuus, jonka mukaan v:n 2015 eduskuntavaalien tuloksena puolueitten voimasuhteet muuttuisivat ja maahan muodostettaisiin hallitus, joka pitäisi arvossa mm. juuri tämän nyt esillä olevan mielipideselvityksen tulosta eli puolustusvoimien nyt käsiteltävänä olevat karsimiset käännettäisiin takaisin perusmaanpuolutukseen panostamiseksi ja upseerikunnan taholta saatua näkemystä arvostettaisiin. Se rakennemuutos siis tehtäisiin tulevan lainvoimaisen hallituksen ja eduskunnan alaisuudessa.
  20. Entisaikaan johtavaksi viranhaltijaksi (virkamies kelpasi sekin nimikkeenä siihen aikaan) saattoi päästä sitoutumaton ja riippumaton asiantuntija. Nykyään jäsenkirjattomien valinta taitaa olla kovin epätodennäköistä. Toisaalta yhteiskunnallinen osallistuminen ei saisi olla estekään, vaikka täysin puoluepoliittinen valintapalstoitus tuntuukin meillä menneen kovin pitkälle. Ensin virat palstoitetaan hallintosektoreitten mukaan eri puolueille ja sitten puolueet hakevat jäsenistönsä keskuudesta viranhltijan. Toisinkin saattaisi ajatella, mutta semmoinen katsantokanta luokiteltaneen nykyään jälkijättöiseksi ja vanhanaikaiseksi suhtautumiseksi.
    21. 34 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt