waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Siinä vaikeus juuri onkin, että emme ole olleet silloin muinoin paikan päällä tekemässä dokumentoimisarkistoa ravinnosta sen paremmin kuin elämästä yleensäkään. Paljonhan silti tiedetään arkeologisten löytöjen kautta. Nykyisin tiedon syventämisen apuna ovat vielä kehittyneet analysointimenetelmät.

    Varsin kiinnostava on tuo Gro Magnon - ihmisen aivokapasiteetti. Luola-asujamistostahan on todettu myös se, että he olivat aika lailla kookasta väkeä. Sen seikan on katsottu johtuneen ihmisen elimistön mukaisesta ja monipuolisesta ravinnosta. Sitten sen jälkeen kehityksen kehittymisen ja edistyksen edistymisen myötä ihmisen keskimitta pieneni ja siinä yhteydessä on tosiaan viljan käytön yleistyminen mainittu ainakin yhtenä olennaisena syynä ilmiöön. Niin siis kerrotaan kirjoissa, joita on kirjoiteltu. Minäkään en ole itse asiaa tutkinut.

    Miten tärkeä ihmisen koko, pituus on "kehittyneisyyden mittana"? Siinä liikutaan jo rotu-uskomusten alueella. Keskimitaltaan vähemmän kookkaista ihmisistä koostuvat kansakunnat näkyvät hekin pärjäävän oikein mainiosti. Hiljattain uutisoitiin, että Toyota on nykyisin globaalien automarkkinoitten markkinajohtaja eikä sitä titteliä pidäkään enää General Motors. Itse asiassa pienuudestahan on suurta hyötyä, kun ryhdytään asiaa puntaroimaan oikein perusteellisesti. Ajatellaanpa vaikka ihmiskunnan tarpeitten tyydyttämisen materiaalikustannuksia.

    Epäileväisenä luonteena kiinnitän kuitenkin huomiota mainintaasi "Heinäkasvien siemeniä, joihin myös vilja kuuluu, käytettiin hyvin satunnaisesti ja harvoin.". Kyse on ajasta 10.000 vuotta sitten ja siitä taakse päin. Arvelen, että heinäkasvien jyviä ja tähkiä käytettiin vaihtelevaisesti eli jotkut käyttivät hiukan runsaammin, toiset vähemmän ja monet eivät laisinkaan. Joskus olen itsekseni enemmälti metelöimättä protestoinut sitä käsitystä vastaan, jonka käsityksen mukaan meillä Suomessa vakituinen asutushistoria kytketään viljanviljelyn alkamisajankohtaan. Ymmärtääkseni kalastus- ja metsästystaloudenkin varassa elänyt väki saattoi pärjätä mainiosti, elää terveenä ja vauraanakin.

    Nykyisenä ongelmana viljan kohdalla on viljan kuoriminen eli mm. kuoritun vehnän ja kuoritun riisin käyttö on yleistynyt ja siitä aiheutuu ongelmia. Ja voihan tuo olla niinkin, että viljatuotteita käytetään myös liikaa eli vilja painottuu kovin paljon ravintomme kokonaisuudessa, ainakin lukuisien yksityishenkilöitten ravinnon kokonaisuudessa. Ihminen on sekaravinnon syöjä, ei aasi eikä nauta.
  2. Berija oli hankala kilpailija koko muulle neuvostojohdolle Stalinin kuoleman jälkeen. Niinpä hänet raivattiin pois elävien kirjoista pikavauhtia. Sinänsä Berijan ajatukset olivat kiinnostavia. Hänellä oli varsin selkeä ulkopoliittinen linja. Stalinin valtakauden päätyttyä Berija oli valmis mm. Saksan yhdistämiseen ja rauhantekoon Saksan kanssa. Hän oli reaalipoliitikko. Murhamies tiesi, mitä ovat realiteetit.

    Toisena vaihtoehtona Kremlissä oli Malenkov. Hänestä on puhuttu aivan liian vähän. Georgi Malenkov toimi pääministerinä Stalinin kuoleman jälkeen ja yritti harjoittaa hiukan toisenlaista politiikkaa kuin Bulganin ja Hrustshev. Malenkov kannatti kevyen teollisuuden painottamista politiikassa raskaan teollisuuden sijaan. Hän kannatti rauhanomaisempaa linjaa kilpavarustelun sijaan. Hänet syrjäytettiin ensin v. 1955 toimittamalla voimalaitoksen johtajaksi Kazakstaniin ja lopullisesti v. 1957 yhdessä Molotovin ja Kaganovitsin kanssa.
  3. Jo viime viikolla olisi ollut paikallaan lueskella näitä ravitsemustekstejä. Houkutus on liian suuri jättää väittämättä vastaan Sinun viljaa koskevaa näkemystäsi Sirkka Perttunen. Ensin haluan todeta olevani samaa mieltä sen suhteen, että ihminen on sekaravinnonsyöjä.

    Mistä Sinä Sirkka P. tiedät, "Viljaakin on käytetty vasta n. 10.000 vuotta!"? Olitko silloin kärpäsenä tarkkailemassa paikan päällä ja muistiinpanoja tekemässä? Kieltämättä niin väitetään ravitsemuskirjallisuudessa, että viljanviljely ei kuulunut luola-aikakauden ihmisyhteisön ravinnon hankkimisen menetelmiin. Siis väitetään, että vilja ei kuuluisi ihmisen alkuperäiseen ravintoon, sen kokonaisvalikoimaan.

    Mitä on viljan käyttö ravintona? Pitääkö viljan käytön olla viljelyä ja jos, niin millaista viljelyä? Kävisikö pienimuotoinen viljan kasvatus yhden perheen kotitarpeiksi? Tai kylän tarpeisiin?

    Rohkenen väittää, että keräilytalouden ollessa merkittävä osa ravinnon hankintaa, niin siinä kaikenlaisen keräilemisen yhteydessä ihmiset löysivät myös jyvät ja tähkäpäät luonnon tarjonnan kokonaisuuden joukosta kelvolliseksi ravinnoksi. Sitten joitain jyviä tai tähkiä tipahteli vahingossa maahan ja kun yhteisön tenavat sotkivat leikeissään ja kirmauksissaan nuo jyvät mullan sekaan, niin siitä alkoikin kasvaa korsia ja niitten päähän tähkiä. Sitten sen jälkeen ihmiset alkoivat kasvattaa tähkiä ja jyviä tuottavaa viljaa tarkoituksella. Rohkenen edelleen arvella, että tämä saattoi tapahtua jo aikaisemminkin kuin 10.000 vuotta sitten. Kenties jopa neandertalilaisväki oli jo keksinyt menetelmän. Ja "Homo sapiens" apinoi sen heiltä.
  4. Sanotaan, että historia opettaa välttämään virheitä. Sanotaan, että Siperia opettaa. Paasikivi sanoi, että Moskova ei ole mikään raastuvanoikeus.

    Usein sanotaan, että turha jossitella. Jossittelun täydellinen kieltäminen eli totaalinen jossittelemattomuus ei ole kuitenkaan järkevää, vaikka ahdasmielisesti ajateltuna niinkiin on mahdollista ja inhimillistä asennoitua. Tiedämme hyvin, mitenkä mm. upseerikoulutukseen kuuluu erilaisten mahdollisuuksien tutkiskelu sotapelien avulla ja sehän on varsinaista jossittelua jos mikä. Siinä jossittelussa kuitenkin haetaan sekä realiteetteja että yritetään varautua yllätyksiin.

    Jos jotain vaihtoehtoisia mahdollisuuksia yritän hakea meidän historiastamme, niin niitäkin löytyy. Tuosta 200 vuotta sitten tapahtuneesta Venäjän yhteyteen siirtymisestä en ole pahoillani enkä sille hae vaihtoehtoja. Tapahtuneen tulkinta on kyllä yhä edelleen täsmennettävissä, Kenties on liian tiukka tulkinta jämähtää "Suomen autonomisuuteen" ikään kuin kiinniniitattuna asiana Porvoon maapäivien yhteydessä v.1809.

    Saattoi hyvinkin olla niin päin, että Venäjän taholla katsottiin tsaarin ja Suomen suuriruhtinaan lupaus Aleksanteri I tahdon ilmauksena, joka lausuminen oli hänen vallassaan ja siten sen lausuman myöhempi muuttaminen ja jopa mahdollinen peruminenkin olisi ollut tsaarin ja Suomen suuriruhtinaan vallassa, hänen tahdostaan riippuvainen asia. Tätä tulkintaa ei meillä Suomessa ole erityisemmin pidetty näkyvillä, vaikka se taitaa olla varsin realistinen.

    Toisena tapausten varsinaiseen kulkuun liiittyvänä seikkana haluaisin nostaa esille v:n 1918 tapahtumat. Taustalla oleva saksalaisten sotajoukkojen Suomeen tuleminen oli ymmärtääkseni erottamaton osa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen tapahtumia, jossa yhteydessä Saksa tavoitteli Pietarin valtaamista. Suomen sisäiset asiat olivat Saksalle pelkkä sivuseikka. Kokonaistilanne on jäänyt Suomen historian tarkastelussa liian vähälle huomiolle, kun on ruodittu pelkästään Suomen historiaa. Ei Suomi ollut mikään erillinen saareke maailmassa eikä omassa ympäristössään.

    Sisällissotaan ajautuminen oli tilanne, jonka suhteen tekisi mieli ottaa oppia ja jossitella. Kenties toisinkin olisi voinut käydä ja maa olisi voinut välttyä sisäiseltä katastrofilta. Toinen samaan asiaan liittyvä jossittelun aihe on sisällisodan jälkihoito, jonka suhteen olisi varmasti ollut tarjolla humaanimpiakin mahdollisuuksia kuin mitä tapahtui. Mm. tämmöistä tulee mieleen, kun historian opetuksia yritetään aprikoida.
  5. Lienee paikallaan todeta, että YLE on ollut se taho, joka rupesi spekuleeraamaan. Pääjossittelijakseen YLE pestasi tunnetun ruotsalaisuuden ystävän Jukka Relanderin. Jos me toiset sitten haluaisimme spekuloida oikein kunnolla ja loppuun asti, niin sekö ei sitten olisikaan enää hyväksyttyä? Niinkö? Jossittelun jatkamista voimme harrastaa aivan tällä keskustelupalstallakin.

    Totta on, että toteutumattomia vaihtoehtoja on kuta kuinkin mahdoton kuvitella toteutumisen mahdollisuuden kannalta. Tavattoman monisäikeisiä ovat maailman tapahtumien polveilut. Tietenkään raja ei olisi siirtynyt Kymijoelta mihinkään, jos Suomi olisi jäänyt osaksi Ruotsia v.1809. Toisaalta Ruotsikaan ei olisi säilynyt "rauhan tyyssijana", vaan maa olisi joutunut moniin sotiin viimeisen kahden vuosisadan aikana.

    YLE:n valitsema jossittelun kuvakulma ikään kuin antaa ymmärtää, että meidän olisi ollut parempi olla ja elää Ruotsin yhteydessä v:n 1809 jälkeen kuin Venäjän yhteydessä. Sitä käsitystä ymmärtääkseni yritti propagoida myös tuo Jukka Relanderin juontama ohjelma Langinkoskelta. Rohkenen olla eri mieltä siitä onnellisuudesta.

    Jos ajattelemme talvisotaa, niin mitenkähän Molotovin ja von Ribbentropin sopimus olisi erityisesti sen lisäpöytäkirja olisi muotoiltu, mikäli itsenäistä Suomea ei olisi ollut olemassa ja mikäli Ruotsin ja Neuvostoliiton raja olisi sijainnut Kymijoella? Kymijoelta on todellakin lyhyempi matka Suomen länsirannikolle kuin Kannaksen Rajajoelta. Toisaalta kuten totesin Ruotsi ja Natsi-Saksa olisivat olleet ilmeisiä liittolaisia jo v.1939 ja se olisi vaikuttanut myös Moskovan neuvotteluihin.

    Toisaalta Ruotsi olisi ollut mukana jo Ensimmäisessä Maailmansodassa osapuolena Saksan rinnalla, siis keskusvaltojen yhtenä elementtinä. Mitä siitä olisi seurannut? Tuskinpa ainakan mitään myönteistä Ruotsin kannalta. Suomi olisi ehkä siinä vaiheessa irtaantunut Ruotsin yhteydestä eli meidän itsenäistymisemme ajankohta olisi saattanut olla suunnilleen sama kuin se oli nyt todellisuudessakin.

    Entä suomalaisten "viihtyminen" ruotsalaistamista ajavassa Ruotsissa. Historiassa saatettaisiin tuntea aivan omana lukunaan ja kansainvälisesti tunnettuna ilmiönään "suomalaiskansalliset sabotaattorit", jotka muodostivat jatkuvan kauhun aiheen Ruotsin vallanpitäjille. Niin siis mahdollisesti siinä tapauksessa, että Suomi olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen. Historiasta olisi voinut muodostua hyvinkin toisenlainen kuin mitä se on ollut meidän tietämässämme muodossa.
  6. Vedä syvään henkeä ja ota rauhallisesti. Miksi Suomalaisuuden Liitto on sinulle ongelma? Minulle kyseinen yhdistys ei ole mielenrauhan häiritsijä. Lienee paikallaan todeta, että en kuulu Suomalaisuuden Liittoon. Eniten minua hämmästyttää sinun hinkusi Suomalaisuuden Liiton valtaamiseen. Tietääkseni Suomalaisuuden Liiton henkilöjäsenet päättävät suoran demokratian menetelmin kulloinkin yhdistyksen sääntömääräisissä kokouksissa yhdistyksen henkilövalinnoista ja myös toimintaohjelmasta. Se on juuri niin kuin pitääkin. olla.

    Jos sinä et ole johonkin yhdistykseen ja sen toimintaan, esim. Suomalaisuuden Liittoon ja sen toimintaan nähden, jos et ole siihen tyytyväinen, niin perusta oma yhdistys, josta voit muokata oman mielesi mukaisen järjestön. Jonkin yhdistyksen valtaamisoperointi saattaa tuntua ihan houkuttelevalta ja haasteelliselta, jopa kivalta puuhalta, mutta se voi olla epäkiitollistakin. Voi käydä niin, että valtaamishankkeesi ei onnistukaan. Sen sijaan uuden yhdisytyksen pystyy perustamaan kolme henkilöä eli siihen tarvitaan vähemmän aikaa ja energiaa kuin esim. Suomalaisuuden Liiton valtausyritykseen.

    Mitä tulee itse Suomalaisuuden Liittoon, niin olen yrittänyt seurata yhdistyksen toimintaa mm. Suomen Mieli -lehteä lueskelemalla. Jos nyt rohkenen jotain sanoa ruotsin kielen asemasta Suomessa, niin onhan Suomalaisuuden Liitto aivan oikealla asialla minunkin mielestäni. Siis tavoitteena kaksikielisyys niissä kunnissa, joissa on tietty väestöosuus kielivähemmistön edustajia henkikirjoitettuina asukkaina. Tasavallan muissa kunnissa sitten taas ei olisi kaksikielisyyden pakkoa. Sehän on aivan tervejärkinen tavoite. Ruotsinkielisiä lehtiä saisi julkaista vapaasti, jos niiden julkaiseminen kannattaisi markkinatalouden pelisääntöjen muakisesti. Åbo Akademi jatkaisi toimintaansa, samoin Hanken ja monet muut ruotsinkieliselle väestölle tarpeelliset laitokset. Ruotsin kuningaskunnan puolellahan mistään moisesta suomenkielisen väestön huomioonottamisesta ei ole toivoakaan.

    Yliopistoista ja korkeakouluista poistettaisiin ruotsinkielen pakkokurssit. Vapaaehtoisina ruotsia totta kai voisi opiskella niin paljon kuin sielu sietäisi. Noihin kaksikielisiin kuntiin virkoihin ja toimiin hakijat voisivat suorittaa erillisen kielikurssin ja saada kielitaidostaan erillisen todistuksen eikä sitä varten tarvitsisi kaikkia opiskelijoita simputtaa. Minun käsitykseni mukaan Suomalaisuuden Liiton tavoitteet ovat täysin tervejärkisiä. Toivottavasti en ole tässä tulkinnut yhdistyksen päämääriä virheellisesti. Jos sitten katsotaan suomenkieltä, niin kyllähän Suomalaisuuden Liitto on varsin paljon tehnyt sen asian eteen ja se tekeminen näkyy mm. Suomen Mieli -lehden sivuilla.
  7. Useammin kuin yhden kerran Keskustan ajama maatilojen perintösäädösten "uudistaminen" on tyssääntynyt perustuslakiin. Keskusta on ajanut kotoaan poismuuttaneitten sisarusten tasaveroisen perintöoikeuden romuttamista ja eriarvoisuuden soveltamista asiassa. Hanke tulee toistuvasti eduskuntaan Keskustan toimesta ja usein johonkin sivulauseeseen verhottuna. Tarkat juristit toki operaation havaitsevat ja toteavat sen perustuslain vastaiseksi. Kaupunkilaisäänestäjät toki kelpaavat Keskustalle lisäkannatuksen tuojiksi, mutta kaupunkilaisten asioitten hoitaminen on sitten eri asia.
  8. Niin, alun perin minulla oli tarkoituksena fundeerailla suvaitsevaisuuden ja Keskustan suhdetta. Näkemysten vaihto on siitä aika lailla laajentunut. Taidanpa itsekin olla siinä aitimusasiassa osallisena. Tuossa tuli myös useita Keskustaa myönteisesti yleispuolueena hahmottelevia tekstejä.

    Kysyn: Milloin Keskusta on tiukan määrätietoisesti kannattanut maaltamuuttaneen väestön perintöoikeuden kunnioittamista niin kuin perustuslakiin on kirjoitettu? Keskustanhan on väitetty olevan sekä kaupunkilaisten että maalaisten yhteinen yleispuolue.

    Jos Keskusta haluaa huolehtia kaiken kansan asioista kautta valtakunnan, niin kysyn: Miksi autojen polttoaineitten verotusta on pidetty ankarana myös Keskustan toimesta ja miksi ylipäätään on haluttu tehdä auton käyttö kalliiksi Keskustan tahdonkin mukaisesti? Pitkien etäisyyksien Suomessa semmoinen politiikka on kohtuutonta ja sitä kohtuuttomampaa, mitä köyhempi ihminen joutuu liikkeellä olemaan. Käytettyjen autojen ulkomailta tuonnin verotuskohtelun kohtuuttomuuteen ja EU-sääntöjen vastaisuuteen Keskustakin on osallistunut muutosta vaatimatta. Muutos tulee vasta Brysselin tuomioistuimien kautta, kun väärin kohdellut suomalaiset ovat valittaneet asiasta.

    Oliko EU-kansanäänestyksen edellä Keskusta Esko Ahon hallituksen aikana vaatimassa kampanjoinnin oikeudenmukaista tasapainoisuutta mm. Yleisradion ohjelmien kokonaisuudessa, kun kyseessä oli kansanäänestystä koskevien ohjelmien kokonaisuus ja balanssikysymys? Asia koskee Keskustan toiminnan tasapuolisuutta siinä nimenomaisessa asetelmassa.

    Onko tasapuolisuutta ja vastavuoroisuutta se, että kun venäläiset ostelevat maata ja kiinteistöjä Suomesta ja kun perätään suomalaisille vastavuoroista maanosto-oikeutta esim. luovutetun Karjalan alueelta, niin keskustalaisten ministerien vastauksena kuullaan: Saavathan suomalaisetkin ostaa maata Espanjasta? Maanostoasiassa keskustalaisten ministerien mielestä ilmeisesti kaikki on kohdallaan eikä mihinkään muutoksiin ole aihetta eikä tarvetta.

    Enemmänkin asioita on mielessä, mutta riittäköön tämä tässä ja nyt.
  9. Yksinkertaisesti totean, että en ole minkään puolueen jäsen enkä äänitorvi enkä myöskään salainen agentti. Pitäisi vissiinkin perustaa oma puolue, jotta saisi mieleisensä. Kolme ihmistä riittää uuden yhdistyksen perustamiseen. Sillä joukkovoimalla ei taideta vielä kuitenkaan kovin pitkälle vaaleissa pärjätä.

    Tuossa aloituksessa aprikoin Keskustan mahdollisuuksia. Omasta puolestani näkisin ne mahdollisuudet nykyistä parempina, jos puolueen henkinen ilmapiiri avartuisi. Sitä sellaista on ymmärtääkseni turha kuvitella. Tosiaan tuolloin v.2003 Keskusta sai vaalituloksen myötä otolliset lähtökohdat, jotka sittemmin ovat hukkaantuneet. Se siitä.

    Työväenliikettä arvostan aivan erityisesti yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämisestä. Nykyinen sosiaalinen turvaverkkomme niin työttömyysturvaa kuin ansiosidonnaista eläketurvaakin myöten on työväenliikkeen ansiota. Sitä saavutusta ei pidä romuttaa. Kuitenkin kaikitenkin erityisesti Paavo Lipposen kahden hallituksen tohelluksen takia vieroksun syvästi demareita puolueena ja kovin pettynyt olen myös Suvi-Anne Siimeksen aikaisiin Vasemmistoliiton "aikaansaannoksiin".

    Ilmaus surullista pätee yhtä lailla vasemmistoon kuin Keskustaankin. Sosiaalista turvaverkkoa romuttavaa ja Nato-intoista Kokoomusta nyt en äänestäisi unissanikaan. Vaikka näkisinkin mielelläni Suomen puoluekentän rakenteen uudistuvan ja jos sen tekee Perussuomalaiset, niin sanonpahan, että hyvä, hyvä, hyvä. Tuuletus olisi paikallaan. Silti se ei tarkoita, että itse kannattaisin ahdasmielisiä perussuomalaisia.
  10. Tietämättä varsinaisesti oman kokemuksen perusteella peräkammaripoikien sielunelämää voin perustellusti todeta omien henkilösuhteitteni ja näkemiseni nojalla, että peräkammaripoikia tai oikeastaan peräkammarimiehiä on sekä maaseudulla että kaupungeissa.

    Yleensähän tuskin tullaan pitäneeksi esillä kaupunkilaisia peräkammarimiehiä. Aivan samalla tavalla kuin maaseudulla nämä kaupunkilaispojat ovat asuneet koko ikänsä vanhempiensa luona ja viime vaiheessa yleensä äitinsä kanssa. Kun leskimamma sitten siirtyy ajasta iäisyyteen, niin poikakin on eläkeläisen ikäinen tai ainakin sitä lähellä. Mitäpä siihen enemmälti kommentoimaan.
  11. Tiedäpä tuosta vetojen lyömisestä. Asiasta sinänsä on kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia. Jo aikaisemminkin olen ollut semmoisella kannalla, että tämän vuoden aikana kansainvälinen talous rupeaa elpymään ja kääntyy selvään nousuun. Lukeuden siis Björn Wahlroosin ja Risto E. J. Penttilän kanssa samaan koulukuntaan.

    Ongelmana on kansainvälisen talouden epätasaisuus ja eritahtisuus. Siinä mielessä Templeton-rahoitusyhtiön salkunhoitaja Mark Mobius arvioi oireellisen osuvasti, että kehittyvien talouksen taantuma ei ole niin syvä kuin suurien läntisten teollisuusmaitten kriisi. Niinpä hän ennakoi noususuhdenteen käynnistyvän selkeänä juuri kehittyvien maitten talouksissa. Hänen sanomisiaan on vähätelty, mutta minä en halua olla siinä vähättelijöitten porukassa.

    Jo v.2004 marraskuussa odotin, että jos demokraattien ehdokas John Kerry olisi voittanut USA:n presidentin vaalin, niin Jenkkilän talouden remontti olisi alkanut jo silloin. Toisin kävi. George W. Bushin hallinnon johdolla Yhdysvallat jatkoi täyttä vauhtia tuhon tiellä. Jälki on ollut sen mukaista. Neljä vuotta sitten olisi selvitty paljon helpommalla vähemmin vaurioin.

    USA:n presidentin vaihtuminen oli ratkaiseva käänne siitäkin huolimattta, että myös Mobius on mitä ilmeisimmin oikeassa. Nyt elpyminen käynnistyy monilla eri tahoilla. Siinä mielessä Risto E. J. Penttilän hahmottelema kuva monitoimijaisesta maailmantaloudesta on hyödyllistä havaita. Nyt on paineita myös siihen, että USA:n dollarin asema maailmanmarkkinoilla muutettaisiin valuttakoriksi kuten Kiinan taholta on ehdotettu. Saattaa hyvinkin käydä niin, että tämän meidän "ilonamme" olevan globaalin kriisin seurauksena syntyy uusia rakenteista.

    Jos nyt jotain näppituntumalla tehtyä arvausta tuohon keskustelun aloittajan heittämään kysymykseen tarjoaisin, niin eri talouksien epätahtisuudesta huolimatta rohkenen ajoittaa selkeän käänteen olevan havaittavissa ennen kesää. Kun katselen kalenteria, niin silmään osuu Helatorstai 21. toukokuuta sopivan tuntuiselle kohdalle. Siihen mennessä USA:ssa on jo saatu maata jalkojen alle. Siihen mennessä Euro-alueella ynnä Iso-Britanniassa ja Skandinaviassa pyörien pyörimistahti on paranemassa. Kehittyvien maitten taloudet ovat niin ikään menossa hyvää kyytiä eteen päin Mobiuksen mieliksi ja vähättelijöitten mieliharmiksi. Sitten tietysti Japani, Kiina ja Etelä-Korea, Malesia, Intia, Australia ovat jälleen täynnä työtä ja tomintaa. Ja kun Ruotsin kruunu taas vahvistuu, niin jälleen on StoraEnson tuotanto väärässä paikassa.

    Koska maailma on vaihtelevainen, niin kaikkialla asiat eivät suju samaan tahtiin. Meille suomalaisille saattaa koitua hienoiseksi ongelmaksi Venäjä, joka ei ilmeisesti pääse samaan elpymisen vauhtiin kuin läntinen Eurooppa ja USA. Ja kukapa tuota surisi, jos Islanti keskittyisi lähinnä turskan- ja sillinpyyntiin.
  12. Henkilökohtaisten näkemysteni osalta jatkan yleisluontoista hahmottelua. Tuo "moderni yhteiskuntamalli" on periaatteessa varsin lavea. Niinpä teen siihen, sen soveltamiseen, minua itseäni miellyttäviä valintoja.

    Ensinnäkin arvostan kansanvaltaisuutta, demokratiaa. Kysymys on siis vallankäytöstä. Kuka määrää yhteiskunnassa? Missä raameissa määrätään, päätetään, mitenkä yhteisiä asioita hoidetaan? Meillä Suomessa on noussut erityisesti EU-jäsenyyden mukana ikään kuin itsestäänselväksi ylimmäksi tavoitteeksi parlamentarismin lisääminen. Sen tavoitteen nimissä on haluttu supistaa tasavallan presidentin valtaa. Sen tavoitteen nimissä on katsottu, että ei tarvittaisi kansanäänestyksiä, vaan eduskunnan parlamentaarinen tahto riittäisi päätöksenteossa. Perustuslain tulkitsemisessakin on katsottu, että eduskunnan oma perustuslakivaliokunta on oikea päättäjä ylimpänä ratkaisijana perustuslain tulkinta koskevissa kysymyksissä. Nimen omaan parlamentarismin nimissä ei haluta meille Suomeen myöskään perustuslakituomioistuinta, jota eduskunnankin olisi toteltava.

    Minusta olisi tärkeätä laajentaa demokratiaa, kansanvaltaa meillä Suomessa. Olisi tärkeää järjestää kansanäänestyksiä jopa vastoin hallituksen ja eduskunnan enemmistön tahtoa. Olisi aivan välttämätöntä täydentää meidän laillisuusvalvontaamme eduskunnasta, hallituksesta ja tasavallan presidentistä riippumattoman Perustuslakituomioistuimen avulla. Perustuslakituomioistuin käsittelisi johtavien valtioelinten keskinäisiä valtasuhteita koskevat kysymykset, Suomen ja EU:n väliset laillisuuskysymykset, kansainvälisiin valtiosopimuksiin liittyvät käsittelyjärjestysasiat ynnä valtion ja esim. kunnallistason väliset laillisuusristiriidat.

    Kansanvaltaisuudessa on ymmärtääkseni olennaista paikallistason arvostus ja kunnioitus. Siltä osin me suomalaiset voisimme hyvinkin ottaa oppia Sveitsin järjestelmästä. Siellä Alppimaassa ei ole helppoa kävellä paikallisuuden ylitse. Väestön omalta kotikentältä versova kansanvalta on parhainta kansanvaltaa, demokratiaa.

    Kun näitä tämmöisiä asioita pyörittelee mielessään, niin kovin vähiin käyvät vaihtoehdot vaaliuurnan äärellä tehtävää valintaa ajatellen. Enkä ole erityisen varma ja vakuuttunut, olisiko perusteltua valita Perussuomalaiset tai Itsenäisyyspuolue. Muuten, miksi nämä kaksi eivät laittaudu yhteen ja kokoa voimiaan? Seuraavissa eduskuntavaaleissa tulee ankara, jopa raju ja raaka kilpailu puolueitten kesken. Voimien kokoaminen voisi olla tulosta tuottava menettely.
  13. Ensiksi korjaus: professori Tuomo Martikainen on oikea nimen muoto.

    Tämä keskustelu on virinnyt yllättävän aktiivisena. Lienee siis paikallaan, että valotan omaa ajatteluani, kun mainitsin olevani sivullinen Perussuomalaisten toiminnan suhteen. Olen täysin sitoutumaton enkä siis minkään puolueen tai eturyhmittymän kirjoissa. Jos jokin taho, esim. Perussuomalaiset katsovat mahdolliseksi hyödyntää käsityksiäni, niin annan siihen vapaat kädet.

    Perään avara-asenteisuutta, suvaitsevuutta jo aivan teoreettisessa mielessä perusteltuna. Kun 1960-luvulla yliopistopiireissä tutkijat nostivat esille "modernin yhteiskunnan" mallin, niin sen ainekset perustuivat kansainväliseen sosiologiseen tutkimukseen erityisesti USA:ssa. Omalta osaltaan myös meidän yhteiskuntatieteilijämme kantoivat kortensa kekoon.

    Lyhyesti tiivistettynä moderni yhteiskunta on semmoinen, jossa vallitsee pitkälle kehittynyt työnjako yhtä aikaa vähäisen yhdenmukaisuuden paineen kanssa. Niin siis määriteltiin jo 60-luvulla.

    Nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa työnjaon pitkälle kehittyneisyydestä ei liene erimielisyyttä. Sen sijaan yhdenmukaisuudenpaine saisi olla vähäisempikin. Juuri tätä minä perään, kun haluaisin nähdä suomalaisessa yhteiskunnassa nykyistäkin runsaammin suvaitsevuutta, avara-asenteisuutta.
    Ihmisten erilaisuus on myönteinen ilmiö. Kun monenlaisuus hyväksytään avara-asenteisesti, silloin monisorttisuudesta muodostuu yhteistoiminnan avulla monipuolisuutta eli voimavara. Avara-asenteisessa yleisessä ilmapiirissä vallitsee vapaus, on tilaa kääntyillä sopivan myönteisesti ja on raikkautta hengittää.
  14. Jos kuulostelemme ja makustelemme puolueen nimeä, niin "Konservatiivinen Kansanpuolue" ei varmaankaan olisi mikään huono valinta. Toisaalta "Perussuomalaiset" -nimi on vähintään yhtä kelvollinen ja jopa nasevampi. Toisaalta voisimme kysyä, levittäytyisikö Konservatiivinen Kansanpuolue semmoisiin väestöpiireihin noin pelkän nimen merkityskentän avulla, jonne Perussuomalaiset eivät puolueen nimen kautta "luonnostaan" levittäytyisi? En noissa nimissä juurikaan merkityksellistä eroa näkisi. Miksi selkeä ja hyvä nimi Perussuomalaiset pitäisi vaihtaa johonkin toiseen?

    Erittäin kiinnostavan listan kannattajakunnasta olet hahmotellut. Vastavanlaista erittelevää otetta esitetään harvoin näissä keskusteluissa. Katsotaanpa noita esilleotamiasi ryhmiä:
    - "Perusduunarit, soinilaiset" tarkoittaa siis sitä, että Timo Soinin sanoma on mennyt perille;
    - "Kontulankaljaveikot, halmelaiset" -ilmaisu luonnehtii äänestäjiä, jotka ovat varsinaista rahvasta ja samalla stadilaispopulaa, joka näki vaihtoehdon Halmeessa;
    - "Halla-aholaiset kulttuurimonipuolisuusvastustajat" arvioin lukeutuvan väestöön, jonka mielestä maahanmuuttoasioissa olisi tarkistamisen mahdollisuuksia;
    - "Maaseudun konservatiivit vennamolaiset" -ryhmää täydentäisin heidän jälkeläisillään eli he ovat Keskustapuolueeseen pettynyttä ja Keskustalle selkänsä kääntänyttä äänestäjäkuntaa;
    - "Jotain tarttis varmaan tehä tupajumilaiset" -ilmauksesi muotoilu on varsin avara ja miellyttää minua suuresti, sillä tiivistyyhän tuossa muotoilussa laajojen kansalaispiirien tyytymättömyys harjoitettuun politiikkaan nähden.

    Sitten pari arviota johdantokohdistasi:
    - "Rötösherrat, rikkaat" lienevät juuri sitä yhteiskunnallista kermakerrosta, joka Amerikan idoleineen johti koko kansainvälisen talouden nykyiseen kriisiin ja tätä rahaväkeä osoitteli sormellaan myös Ben Zyskowicz;
    - "Pienen suomalaisen pärjääminen omillaan" on tilanne, johon nykyinen hallitus (kuten myös Lipposen hallitukset) on politiikkaa vienyt karsimalla yhteiskunnan turvaverkkoa.

    Kaiken kaikkiaan varsin oivallisestihan sinä olet luotaillut Perussuomalaisten kannattajakenttää.

    Minä otaksun Perussuomalaisten kannatuksen laajentumisessa olevan mukana myös seikan, jonka professori Tuoma Martikainen on nostanut esille eli sen, että nyt ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin kansalaisten on mahdollista äänestää ilmeisen menestyvää vaihtoehtoa, joka meidän puoluekentästämme on puuttunut. Yhtä hyvinhän tarjolla olisi esim. Itsenäisyyspuolue, mutta se ei ihmisten mielissä konkretisoidu mahdolliseksi menestyjäksi, vaan sille annettu ääni voisi mennä hukkaan.

    Suomalaisista suuri osa haluaa muutosta harjoitettuun sisäpolitiikkaan ja samalla haluaa torjua ulkopolitiikan liukumisen Nato-jäsenyyden linjalle. On hyvä muistaa, että v:n 1994 kansanäänestyksessä 43.1 prosenttia äänesti EI. Tämä EU-kriittinen näkemys on edelleen olemassa, vaikka sille ei esim. Yleisradion ohjelmistossa ole mitään sijaa eikä ohjelma-aikaa annettukaan. Kansalaiset ovat kovin tyytymättömiä laajassa mitassa.

    Edelleen olen sitä mieltä, että lisäsatsaus avara-asenteisuutta parantaisi vielä Perussuomalaisten pärjäämisen määrää.
  15. Tulevaisuuden arviointi on tietysti epävarmaa ja epäkiitollista. Jos kuitenkin yritämme hahmotella nyt parasta aikaa vallistevaa tilannetta, niin se kertoo jotain myös tulevaisuuden mahdollisuuksista ja ehkä nykyisyydestä voisi löytyä jotain vihjeitä huomista ajatellen.

    Perusilmiö on todellisen maailman epätasaisuus niin globaalisti tarkasteltuna kuin suppeamminkin syynäiltynä. Kun tämä epätasaisuus vielä jakaantuu epätasaisesti, niin juuri se saattaa kertoa jotain tulevaisuuden epätasaisista mahdollisuuksista. Toisilla ja toisaalla mahdollisuudet ovat paremmat kuin monissa muissa paikoissa toisilla toimijoilla.

    Kyllä Mark Mobius kertoo nähdäkseni erittäin arvokkaan näkökulman tilanteeseen eli juuri sen seikan, että kehittyvien maitten markkinoilla tilanne on monin paikoin aivan otollinen kasvukehityksen eskaloimiseksi. Hän siis yrittää kertoa, että tämän globaalin kriisin tuloksena saamme ehkä nähdä kehittyvien maitten taloustoimijoitten jalansijan vahvistumista kansainvälisesti katsottuna.

    Ja ylipäänsä nyt on niitten aktivistien aika panna toimeksi, joilla aktivisteilla asiat ovat reilassa ja joilla on siis erinomainen kilpailuasema rotkon pohjalla mutelikossa rämpivään kurasakkiin nähden. Juuri vastaavanlaisessa kuviossa Nokia ylti maailmanmenestykseen 90-luvulla. Suurena yllätyksenä monille asiantuntijoille.
  16. Maakauppa-asian saaminen tiukkaan kontrolliin on välttämätöntä. Suomen hallituksen taholta on kuitenkin yksiselitteisesti todettu, että nykyistä tilannetta ei ole aihetta ryhtyä muuttamaan.

    Hiukan tässä herää mieleen kysymys Salolaisen näyttämölle tulon tarkoituksesta, motiivista. Kokoomus ei ole maakaupparajoituksia esittänyt eikä hallitus kuten jo totesin.

    Pyrkiikö Kokoomus pelkästään kiillottamaan kilpeään, että "asia on päättäjien mielessä", vaikka ei olisikaan ja kansaa vain tyynnyteltäisiin eikä tarkoituksena ole tehdä yhtään mitään?

    Kokoomus on aikaisemminkin hyödyntänyt hallituksen linjalta poikkeavien politiikan jäähdyttelijöitten lausuntoja lumekikkailuun.
  17. Nähtävästi minäkin lähden vaimoni kanssa katselemaan ensi kesänä siinä Juhannuksen aikoihin vanhoja kotikulmiani Joensuun tienoolla. Jos sää on sopivan lämmin, niin varmaan tulee poikettua jokisataman rantaterassille. Toinen terassi on kaupungintalon Terassi-ravintola. Joen keskellä vanhojen siltojen välissä sijaitsee Ilosaarella Karjala-talo ja siellä on ollut hyvä ruokapaikka ainakin joskus aikaisemmin. Liekö enää nykyään? Täytyy käydä tutkimassa, vieläkö vaatimattoman näköisessä talossa Torikadulla ravintola Jokela on paikallaan, vaikka siellä ei enää Anneli Sauli eikä Heikki Turunen taida vastaan kävelläkään.

    Jos taidemuseo on avoinna entisessä poikalyseon talossa, niin siellä on poikettava. Samoin pitää käydä katsomassa kirkonmäen kupeella entistä omaa kouluani, yhteiskoulua, joka on Wivi Lönnin piirtämä. On puhuttu nettisivuilla koulutalon remontista. Siellä on toiminut viime aikoina tietääkseni kansalaisopisto.

    Kaupunginkirjasto Suvantokadulla ja yliopiston kirjasto kampuksella ovat ohjelmassa ja niitten seinien sisäpuolella menee aika sukkelasti. Sama tulos syntyy keskustakortteleitten kauppapaikoissa eli jos ei tiedä, miten saisi aikansa kulumaan, niin siellä se onnistuu. Tämä tämmöinen ohjelma syntyy vanhojen muistojen merkeissä. Paljonhan siellä on rakennettu uuttakin. Mukava yksityiskohta on Torikadulla Vaakunan sisäänkäyntiä vastapäätä kahvilaravintola Matilda, jonka säilyttämiseksi kaupungissa nousi melkoinen kansanliike. Uuden kauppakeskuksen seinämälle marketin rakentajat joutuivat jättämään Matildan kokoisen kolon. Täytyy käydä sielläkin kahvilla ellei sitten syömässä.
  18. Minua ei häiritse monipuolinen keskustelu. Ja vaikka olemmekin aprikoineet samansorttista teemaa teksteissämme, niin tiettyä lähestymistavan omavaraisuuttakin näkyy löytyvän. Ihminen on kekseliäs otus ja arvioin, että siihen voi luottaa. Kun ihmisille luodaan myönteiset ja pitkäjänteiset mahdollisuudet hyödyntää niin fyysisten kuin henkistenkin rahkeittensa kapasiteettia, niin tuloksena on pärjääminen.

    Mahdollisuuksia olisi saatava avatuksi kaikessa laajuudessaan. Niin taajamissa ja kaupungeissa asuville ja eläville kuin haja-asutusalueitten väelle. Sama pätee ikähaarukkaan eli juuri aikuistuvista alkaen keski-ikäisiin ja eläkeläisiinkin. Kun aikaa ja energiaa on, niin voihan eläkkeelläkin tehdä töitä. Tilanne, jossa on tarjolla vaihtoehtoja valikoitavaksi, se on hyvä tilanne.

    Olennaista olisi se, että mahdollisimman suuri osuus kansasta kykenisi järjestämään elämisen ja olemisensa niin, että ulkopuoliset mahtivaikuttajat eivät pääsisi iskemään kynsiään kiinni tavalliseen kansaan ja sitä kynimään. Jos ei ole velkaa, niin pankki ei voi laittaa lainaa perintään. Käteisellä ostaminen on turvallisempaa kuin osamaksukauppa ja halvempaakin. Toisen takaajaksi ei pitäisi ruveta olkoon vaikka oman perheen jäsen.

    Jos me osaisimme ajatella valveutuneesti ja kriittisesti, niin kaiken maailman propagandistit ja huiputtajat joutuisivat epätoivon partaalle. Mikäpä olisikaan sen somempaa.

    Jos rahvaan eläminen "suu säkkiä myöten" johtaisi ostokäyttäytymisen kohtuullistumiseen, niin kokonaisvaikutus olisi pelkästään myönteinen. Tavaramarkkinoilla on tyrkyllä tolkuttomasti semmoisia "hyödykkeitä", joita emme välttämättä tarvitse. Tuota tavaratulvaa riittää halvasta krääsästä kerskakulutustuotteisiin. Jos osa siitä ei löydä ostajaansa, niin eipä se meitä tavallisia tallaajia mihinkään heilauta. Kysehän on liki poikkeuksetta ulkomaisesta tuontitavarasta.

    Tämä meni vähän eri raiteelle omavaraisuudesta, mutta ihmisten omilla eväillään pärjäämisestähän tässä on joka tapauksessa kysymys.
  19. Tämä nyt esillenostamani asia ei oikein mahdu Suomen nykyisten rajojen sisäpuolelle, mutta niinhän kytkennät usein ovat. Aikaisempien aikojen "luontaiset yhteyssuunnat, vuorovaikutussuunnat" ovat olleet paljolti jotain muuta kuin valtioitten nykyiset rajat, jotka paljolti säätelevät esim. meidän suomalaisten kontakteja ja jopa ajatteluakin, asennoitumistakin sekä joskus peräti histotian tarkastelun näkövinkkeleitä.

    Otanpa yhden lähihistorian esimerkin. Mielestäni 65-70 vuotta on lyhyt aika ja siis lähihistoriaa. Kun v.1939 Joensuusta lähdettiin junalla Helsinkiin, Suomen tasavallan pääkaupunkiin, niin tuo Helsingin juna kulki Sortavalan ja Viipurin kautta. Pohjois-Karjalan luontaiset vuorovaikutusyhteydet suuntautuivat Laatokan Karjalaan Sortavalaan ja Viipuriin. Sotien takia syntynyt uusi itäraja muutti tilanteen.

    Koko Suomen vuorovaikutussuunta painottui ennen Venäjän bolshevikkivallankumousta Venäjän suuntaan. Niin oli ollut jo vuodesta 1809 lähtien. Sitä ennenkään valtakuntien rajat eivät olleet samanlaisia tiukasti vartoituja kanssakäymisen esteitä niin kuin alkoivat olla myöhemmin 1900-luvulla. Meidän kohdallamme itärajasta tuli vuosien 1917-18 tapahtumien mukana jyrkkä rajalinja. Periaatteessa itärajamme korkeus voisi alentua ja kontrollin tiukkuus saattaisi helpottua nyt kun Neuvostoliittoa ei enää ole. Runsaan seitsemän vuosikymmenen vaikutus on kuitenkin niin syvällinen, että sekä täällä meillä Suomen puolella että toisaalta Venäjän taholla rajakynnys on korkealla.

    Kuitenkin kaikitenkin haluaisin nähdä sen aamunkoiton, jolloin Suomen itäraja olisi selkeästi muuttumassa "tavanomaiseksi rajaksi". Ja rajan yli tapahtuva vilkas sekä monipuolinen kanssakäyminen kertoisi Suomen yhden luontaisen yhteyssuunnan olevan myös itään päin.
  20. Kovin vähällä sinä kuittaat karjalaiset. Suomen puolella nykyään asuu karjalaisiksi itsensä tuntevaa väkeä Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueilla sekä rajan taakse jääneeltä Karjalan alueelta muuanne Suomeen siirtynyttä väestöä sekä heidän jälkeläisiään. Karjalaisia on nykyisin pitkin Suomea - myös nykyisen Suomen puoleisen Karjalan väkeä opiskelun ja työn perässä tai perheen perustamisen merkeissä liikkunutta väkeä.

    Jos joku epäilee, että onkohan sitä karjalaisuutta enää juurikaan muuta kuin henkitoreissaan olemassa, niin semmoiset epäilijät pitäisi velvoittaa käymään Karjalaisten Kesäjuhlilla. Perinne elää ja on vahvaa.

    Kun mainitsit, että 400 vuotta sitten nykyisen Pohjois-Karjalan alueelta muutti väestöä pois ja siinä yhteydessä tulit sanoneeksi Vienan uutena elämisen paikkana, niin sitä asiaa sietää täydentää. Täyssinän rauhan raja v. 1595 sijaitsi kuta kuinkin tarkkaan nykyisen Pohjois-Karjalan ja Savon välisen rajan kohdalla. Stolbovan rauhassa v.1617 nykyinen Pohjois-Karjala sekä Laatokan Karjala kuten myös Inkerinmaa liitettiin Ruotsiin.

    Ruotsi käynnisti 1600-luvulla voimaperäisen etnisen puhdistuksen valtaamillaan alueilla. Sen huipentumana voidaan pitää Ruptuurisotaa v.1656-58. Silloin Käkisalmen läänin (Nykyinen Pohjois-Karjala ja Laatokan Karjala) sekä Inkerinmaan ortodoksiseen väestöön kohdistui ankaria vainotoimia. Tarkoituksena oli saada heidät muuttamaan pois ikivanhoilta asuinsijoiltaan. Siinä Ruotsi paljolti onnistuikin. Meidän luterilaissuomalaisten osalta on todettava, että Ruotsi teetti käytännön häätötyön keskeisessä määrin luterilaisilla suomalaisilla. Ihmisen ominaisluonteen raadollisuudesta kertoo jotain se, että suomalaisluterilaiset olivat huomattavan tehokkaita ortodoksisten karjalaisten vainoajia siinä tilanteessa.

    Kaikesta ahdingosta huolimatta vanhoille asuinsijoilleen jäi melkoisesti vanhaa väestöä. Yhä edelleen nykyäänkin Pohjois-Karjalassa on vanhaa juurta olevaa ortodoksista väkeä mm. Liperin Taipaleessa, Polvijärven Sotkumassa , Tohmajärvellä ja Ilomantsissa sekä muuallakin. On edelleen hyvä muistaa, että osa ortodoksisesta asujamistosta muutti uskontoaan luterilaisuuteen ja pysyi vanhoilla kotisijoillaan.

    Nykyisen Pohjois-Karjalan asukkaat tuntevat olevansa karjalaisia, jota asiantilaa jotkut vaikuttavat jopa hämmästelevän. Siinä tapahtui niin, että uudet asukkaat omaksuivat identiteetikseen uusien asuintienoittensa vanhan karjalaisuuden, vaikka he tulokkaina olivatkin alkuaan kotoisin muualta ja vaikka he olivatkin uskoltaan luterilaisia. Tässä yhteydessä on paikallaan muistaa, että nykyistä rajaa Laatokan Karjalan taholla ei ollut olemassa, vaan kyse oli yhtenäisestä alueesta, Käkisalmen läänistä. Ja alueella oli yhä vaikuttamassa jo todetulla tavalla ahdisteluista huolimatta alkuperäistä karjalaisväestöä.

    Ruotsin valtaamilta alueilta poismuuttanutta karjalaista ortodoksiväestöä siirtyi silloin sekä rajan itäpuolelle (sama kuin Tarton rauhan rajalinja Karjalassa) että kauemmaksi Tverin Karjalaan, jonka karjalainen asutus syntyi niinä aikoina.
    21. 50 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt