lolamaija1
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia8 aloitusta · 32 kommenttia
- Hotellista ei ole kokemusta, mutta matkanjärjestäjästä sen sijaan erittäin huonoja kokemuksia. EN SUOSITTELE KENELLEKÄÄN !!! Välttelevät vastuuta, palvelu oli erittäin huono myös matkakohteessa. Opas valehteli päin naamaa. Olin pyytänyt merinäkölahuoneen, jollainen oli kuvastossa. Arvatkaa sainko ? PYYNTÖ EI KOSKAN EDES VÄLITTYNYT HOTELLIIN ja hotellin vastaava kertoi, että heillä on sopimus tämän matkanjärjestäjän kanssa ainoastaan niistä surkeista huoneista.
Lopulta itse taistellen sain uuden huoneen kun lomastani oli mennyt kaksi päivää hukkaan, mutta lisämaksua 15 euroa / vrk vastaan. Siis 75 euroa lisöäää jo ennestään kalliiseen hintaan ja kaksi päivää lomasta täysi pilalla.
Opas kyllä lupasi kaikenlaista, vaikka hyvin tiesi etteivät nämä kuvissa näkyvät huoneet ole heidän asiakkailleen. Säälittävää, väärää markkinointia !!! - En missään nimessä suosittele Air Finland Holidays matkoja kenellekään. Olin heidän matkallaan Inglesissä ja surkeaa toimintaa koko heidän juttunsa lennosta alken. Esitteessä on upeita kuvia huoneista, mutta ei kannata haaveilla niihin pääsystä. Heidän sopimushuoneensa ovat ne kadulle päin olevat huoneet, joista ei esitteessä puhuta mitään. Jos laitat varaukseen toivomuksen merinäköalasta se ei edes välity hotelliin. Opas valehteli päin naamaa sujuvasti. Karttakaa kyseistä yhtiötä !!!
- Vai on siellä asiantuntijoita, missähän päin siellä ????? 25 vuoteen en ole tavannut ainoatakaan. Enkä juttuakaan kuullut.
- Ja katinpaskat sanon minä !!!! Ei todellakaan ole AINA häikkää jos pentue ei ole rekisteröity ! Kennelliiton toiminta on niin surkeeta, etteivät kaikki halua maksaa sinne korkeita rekkausmaksuja. Voi myydä muutenkin hyvät pennut kotikoiriksi.
Kaikki eivät ole näyttelyiden perään ja näin ostaja saa hyvän koiran halvemmalla. Ei kaiken takana aina ole vilpillinen toiminta. - Mikähänh mahtaa olla usein kuultu kirppishinta ? Ihailin Aaarresaaressa 50-luvun Arabian kannuja, jotka olivat aivan kuin uusia. Paikalle tuli kaksi asiantuntevaa rouvaa, jotka tokaisi, että "HERRAJESTAS, JOHAN ON KIRPPUTORIHINNAT" !
Hinta oli hyvinkin kohtuullinen tavaroiden laatuun nähden, joten ilmaiseksikos ne myyjän pitäisi antaa. Eiköhän se kirppishintakin ole tavarasta ja kunnosta kiinni.
Ehkä suuntaus on, että kirppareilla pitäisi myydä vaan vanhaa krääsää Fidan tyyliin.
Itse kyllä etsin sieltä keräilytavaraa, joka kuitenkin on edullisempaa kuin antiikkiliikkeissä. - Minulla päättyi kuukautta vajaa 43 vuotta kestänyt avioliitto vuosi sitten. Tapasin mieheni 17-vuotiaana ja olin juuri täyttänyt 19 mennessämme avioon. Liittoon mahtui paljon työta, mutta olimme onnellisia nuoria. Lapset tulivat perheeseen 7 vuoden liiton jälkeen tarkoituksella. Rakennettiin omakotitalo, molemmilla oli hyvä työ. Kunnes sairastuin masennukseen. Työ jäi ja sain eläkkeen 52 vuotiaana, tosin hyvän sellaisen. Meni monta vuotta ahdistuksen vallassa. Kun mieskin pääsi eläkkeelle möimme omakotitalomme ja vaihdoimme paikkakuntaa niinkuin olimme aina suunnitelleet. Ihana uusi asunto odotti ja kaikki oli mallillaan. Alon toipua ja se toi omituisen elämännälän. Laitoin ilmoituksia deittisivuille, mutta en pettänyt miestäni. Halusin vain itselleni todistaa, että olen vielä ihminen sairauteni jälkeenkin. Ulkonäköni oli myös hyvä ja hoidin itseäni. Mies ei aina sairauttani ymmärtänyt ja olin siihen tosi pettynyt. Lopulta muutin erilleen vuokralle ajattelemaan asioita ja "vetämään henkeä". Olimme koko ajan yhdessä vieläkin ja vietin aikaa myös entisessä kodissani. Lopulta sovimme, että muutan takaisin kotiin. Sanoin vuokrakämpän irti , mutta sitten oli ihana asunto 500 m päästä yhteisestä kodistamme kaupan. Ehkä jänistin kotiinpaluuta ja ostin sen samantien. Laitettiin myös eron ensivaihe liikkeelle. Puolen vuoden kuluttua halusin laittaa lopullisen erohakemuksen. Kun mies löysin uuden naisystävän olin tosi mustasukkainen. Halusin hänet takaisin, mutta olin myöhässä. Tosin en tiedä olisimmeko tulleet toimeen, koska loppu kotonaolo aikani oli vaikeeta. Mutta tuntuu vieläkin hirveeltä ajatella, että olimme yhdessä 45 vuotta ja kaikki on takanapäin. En sairastunut ilkeyttäni eikä uuteen elämänhaluun herääminen ollut ikävä tapahtuma. Vähitellen olen toipumassa erosta, vaikka jouduin muutttamaan kauemmaksi ostamastani asunnosta. En kestänyt nähdä miestäni sen uuden naisen kanssa, sattui liikaa. Yllättävästi hän pystyi minut nollaamaan mielestään näinkin pitkän ajan jälkeen.
Välillä kaipaan niin että sattuu. Olihan meillä niin paljon hyvää ja ero oli työtapaturma. Jotenkin se tilanne vain ajautui siihen.
Täytyy yirttää katsoa eteenpäin ! - Hui ja hai !!! Mikä tilanne oli hallinnassa ???
Sakkarien kuva on tilantesta, jossa tilanne on jo vainaisesti ohi.
Naapurin ottama kun auttaja oli saanut venene lähes maihin.
Siis ei ollut auttajia .. ei todella.Tai siis oli tämä yksi..
Ihana mies, joka uhrasi terveytensä ja ehkä henensäkin
SANKARI 10 PISTETTÄ !!!! - Vääristyneitä, ai ihan kaikki ! Mitkä tarkalleen ? Ne mitä itse tiedän on ne salolaiset ukkelit, jotka asuu siellä. Kodittomat raukat. No se ei ole kirpparin vika. Siivous sen sijaan ... tai siis siivoamattomuus. Pöly on hirveä, "arvotavarat" kaapeissa pölyn keskellä. Siinä vois tietty olla jotain rajaa, mitä sinne kaappiin sais laittaa. Nyt on tavallista kirppistavaraa tosi paljon, kunnon arvotavarat jää niiden peittoon. Henkilökunta on suurimmaksi osaksi kivoja.
- Eipä niihin juuri nokkaansa viitsi enää työntää. Törkeä provikka vielä siitä paskapalvelusta, mitä siellä esimerkiksi Manhattanilla näkyy olevan. Vitriini on ihan perseestä, hintalaput niin ettei hinta näy.
Ja tavaran katsominen sieltä onkin jo luku sinänsä.
Tuokaa tavarat Saloon suurkirppikselle , kauppa käy ja homma toimii. - vaan eilen ei enää poliisi vastannut puhelimeen ja ovi oli kiinni. NYT NE OVAT SIELLÄ NOUDETTAVISSA !!!. Laitoin vaan ilmoituksen heti, jos olisi vaikka ollut kotiavaimet myös isossa kasassa.
Olisi saanut jo eilen takaisin. Jotta niinikkään ! - mutta ajattelin josko se purisi inhimillisesti ajatteleviin ihmisiin. Niihinkin, jotka ajattelevat, että eihen toi MEIDÄN perhettä koske. Ja yhtäkkiä se onkin ehkä tosi. Vaikka toivon ettei olisi monen kohdalla.
Pidetään porukalla meidän vanhuksista ja sairaista huolta ja annetaan sairaalassa hoitoa saavien olla todella niinkuin kirjoitit kauniissa ympäristössä mahdollisimman lähellä kotiaan ja omaisiaan.
Eikö heillä jo ole sairaudessa tarpeeksi kestämistä ???
Ja vanhuksia kuolee nykyään todella paljon oman käden kautta surkean laitoshoidon pelossa.
On niinkuin vankilaan laitettaisiin ja pelko on hirvittävä.
Oma äitini vietti viimeiset vuotensa Helsingissä Malmin sairaalan pitkäaikaisosastolla. Kertaakaan häntä ei niiden vuosien aikana ulkoilutettu henkilökunnan toimesta.
Kun EU vaatii lehmien ulkoiluttamista voisiko se kenties vaatia samaa vanhuksille ?
Vai mikä on vanhuksen arvo ??? - On se kumma, jos Suomessa ei vielä ole tarpeeksi rajoja. Kait jokainen saa pitää pöytää niin kauan kuin haluaa, paskaaks se kellekkään kuuluu. Kirpputorinpitäjälle vakiasikashan on unelma. Pöytä on käytössä silloinkin kun ei ole paras aika.
Mutta minusta yksi määrätty ruisleipä on kaupastani aina loppu.
Niinpä haluaisinkin, että samat henkilöt EIVÄT saa ostaa sitä joka päivä, jotta minäkin saan töiden jälkeen.
Kauppiaan pitäisi sitä tarkkailla.
Samoin ensiksi busiin tulleiden pitäisi antaa paikka matkan varrelta tulleille, ettei samat aina istu. Bussikuskin tulisi sitä valvoa ja kuuluuttaa päätepysäkiltä busiin astuneet ylös istumapaikoilta.
Monta muutakin asiaa on pielessä, jotka haluaisin joltakin itselleni. No kirpparipöytää en ole keltään viemässä. Saan omani silloin kuin haluan.