pcb666

pcb666 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 17v sitten
101 aloitusta · 418 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
"Jokainen minuutti pois jonkin taikauskoon perutuvan jumalan, tontun tai maahisen palvomisesta on minuutti lisää aikaa perheelle."


Not necessarily.
Ei ainakaan minun tapauksessani. Ei ainakaan joka minuutin osalta.
>>>Tehdäänkö Tuomas-kuoma pieni testi? Minä otan sinun lompakkosi ja piilotan sen ja sinä yrität jumalaasi rukoilemalla saada selville, missä lompakkosi on? >>>

>>>Tehdään sitten niin, että teen tuon em. kokeen esim. adventtikirkossa ja kähvellän jonkun seurakuntalaisen lompakon. Takaan, että vaikka seurakuntalainen tai koko seurakunta polvet verissä rukoilisivat lompakon löytymisen puolesta, niin sitä lompakkoa ei vain löydy ja vaikka koko Suomen poliisivoimat valjastettaisiin koirineen etsimään lompakkoa, niin sitä lompakkoa ei löydy. >>>

Ensivaikutelma on, että yllä nähdyn kirjoittajalla on lompakko-fiksaatio. Ties vaikka hänelle lompakko olisi eräänlainen fetissi, kuten joillekin miehille vaikkapa naisten rintsikat?


Minun lompakossani on sen verran vähän rahaa eikä yhtään pankki- tai luottokorttia, joten sen varastamisen takia tuskin Jumalaa vaivaisin.

Ja se jälkimmäinen, a-kirkossa tehty lompakkovarkaus, jota ei pystytä selvittämään, on ihan helppo nakki:

Kun lompakon polttaa, sitä eivät löydä parhaimmatkaan jälkikoirat.

Mitä sillä pystyt todistamaan? Kai vain sen, että osaat käyttää tulitikkuja tai kaasusytkäriä.
>>>Tämä minusta on aina hassua, että uskovat itsekään eivät usko, että heidän jumalansa kykenisi ilmoittamaan itsensä meille epäuskoisille niin uskottavasti, että mekin uskoisimme jumalan olevan olemassa. >>>

Kommentti:

Mahtaako kyse kuitenkaan olla kyvyttömyydestä?
Miksi ei vaikkapa haluttomuudesta, epäuskoisen haluttomuudesta tulla vakuuttuneeksi ja Jumalan haluttomuudesta vakuuttaa ihminen vasten tämän tahtoa?

Kalevi Lehtinen, nimen lienet kuullut, kertoo epälukuisia kertoja kyselleensä kohtaamiltaan ihmisiltä, haluaisivatko nämä tulla vakuuttuneiksi Jumalan olemassaolosta. Melkoinen osa oli vastannut ei haluavansa.

Joten kun Sinä olet esittänyt koko joukon melko henkilökohtaisiakin kysymyksiä, ei liene epäkohteliasta kysyä arviotasi siitä,

kuinka mielissäsi olisit, jos Jumala ilmaisisi itsensä Sinulle niin, että epäileminen olisi hyvin, hyvin vaikeata?

Jos huomaat, että ei se olisikaan mieluista vaan hyvinkin vastenmielistä, eikö Jumalalle voitaisi myöntää täydet 10 pistettä teknisestä suorituksesta ja taiteellisesta vaikutelmasta siitä, että hän on visusti varonut häiritsemästä mielenrauhaasi ja on antanut Sinun olla omissa oloissasi?

Ja olisihan tämä maailma aika tylsä paikka, jos kaikki olisivat ateisteja tai kaikki uskiksia.

Tarjoaahan tämä uskomusten välinen kädenvääntö ainakin TV-toimittajille runsaasti kuvamateriaalia, kuten tänäänkin on nähty.
Oma kokemukseni on se, että pilan päiten tehtyyn rukoukseen on turha odottaa vastausta,

tai jos se vastaus tulee, se ei kokeilijaa miellytä, pikemmin päin vastoin.

Yksi rukouksen kuulluksi tulemisen edellytyksistä mielestäni on todellinen tarve ja joko usko siihen, että Jumala kuulee vaikka ei aina vastaakaan,

tai ainakin avoin mieli, avoin sille mahdollisuudelle, että ainakin teoriassa tämä voisi toimiakin.

"Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua."
[KR92: Ps. 50:15]


Olen rukoillut hyvin monta vuotta tietyn, tärkeäksi kokemani asian takia,
ja viime yönä rukoukseeni vastattiin.

Siltä ainakin tällä hetkellä näyttää.

Sen takia olen tavoistani poiketen ottanut tähän aiheeseen näin voimakkaasti kantaa.
Rukous on kokeilemistani tavoista nopeimmin tepsivä keino löytää kadonnut tavara.

Hypnoosi saattaisi olla yhtä tehokas (en ole kokeillut enkä tiedä, onko asiasta vertailevia tutkimuksi), mutta ei yhtä nopea. Mistä sen hypnotisoijan saa käsiinsä niin pian, kuin hätätilanteessa tarvitsisi?

Ei etsintärukouksen tehokkuudessa silti tarvitse aina olla kyse yliluonnollisesta ihmeestä. Voihan olla niinkin, että rukoillessa tietyt aivoalueet aktivoituvat toimimaan erityisen tehokkaasti.

Mutta eihän lahjahevosen hampaita ole tapana tarkistaa.

Jos se toimii, miksei sitä käyttäisi?

Minun ei kumminkaan ole tarvinnut katua.

Jos puolen minuutin rukouksella säästyy kuukausien etsimisestä, miksei siihen ateistikin voisi turvautua, oli vaikuttava mekanismi mikä tahansa?

Mitä muuta siinä häviäisi, kuin korkeintaan hitusen arvokkuudestaan?
Ihmeistä minulla on omat vankat mielipiteeni, joista kenties joskus kirjoitankin, God willing.


Yksi niistä mielipiteistä on se, että ihme on helpompi uskoa, jos se on tapahtunut
1) itselle (muille tapahtuneet ”ihmeet” eivät voi olla ihmeitä)
2) suuressa hädässä
3) ilmeisen toivottomassa tilanteessa

Sen vuoksi, jos ilmoittaisin, että viikon sisällä kristinuskon Jumala muuttaa maata kiertävän kuun pinnastaan keskipisteeseen asti Emmental-juustoksi (vieläpä niin, ettei kuun paino ja kiertorata muuttuisi),

mitkään kemialliset tai fysikaaliset testit, jotka todistaisivat tuon juustoksi muuttumisen todella tapahtuneen,

eivät vakuuttaisi suurta osaa tälle keskustelupalstalle kirjoittavista ateisteista.

Nekin muutamat, jotka uskoisivat kuun muuttuneen juustoksi, eivät uskoisi (tai eivät ainakaan myöntäisi) ihmeen tapahtuneen.

Ihmeitä kun ei tapahdu. Jos tapahtuisi, ne eivät olisikaan ihmeitä vaan luonnonilmiöitä.

Hyvinkin pian tieteen foorumeilla esitettäisiin toinen toistaan tieteellisempiä selityksiä siitä, millä mekanismilla muutos on tapahtunut.

Yksi suosituimmista olisi se, että äärimmäisen epätodennäköinenkin tapahtuma väistämättä tapahtuu joskus, kunhan tarpeeksi kauan odotetaan.
Tieteestä luulen tietäväni yhtä ja toista. Etenkin kemiasta ja fysiikasta.

Suunnattomasti minua kiinnostaa, millaisia "tieteellisiä" testejä iloinen_nauraja suunnittelisi noille kahdelle vesinäytteelle tekevänsä.

Eli: jos vedet kuitenkin eroaisivat _vaikutukseltaan_, miten "nauraja" nuo erot havaitsisi vesien koostumusta tutkimalla?

Jotenkin tulee mieleen potilas, joka vaatii lääkäriä tekemään "kaikki mahdolliset kokeet".

Jos "pyhä vesi" todella olisi pyhää vettä, se kai olisi muuttunut pyhäksi yliluonnollisella tavalla.

Miten luonnontieteen menetelmin voidaan tutkia yliluonnollista, jollaista jo tieteen määritelmän mukaan ei voi olla olemassa?

Miten tutkitaan sellaista, jota ei voi olla olemassa?
kalatuksellisista, p.o. kalastuksellisista.
Säälisit nyt nilsiäläisiä sen verran, että valitsisit jonkin muun vuoren mereen heitettäväksi.

Nilsiäläiset olisivat hyvin, hyvin vihaisia, Sinulle ja Jumalalle, jos heidän matkailukohteeseensa kajotaan.

Ja se paikka, mihin vuori heitetään, pitäisi huolella valita. Merenkulullisista, kalatuksellisista ja luonnonsuojelullisista syistä.

Vai jäisikö paikan valinta Jumalan "piikkiin".

Nimim. "Viikon Tahkovuoren juurella työskennellyt"
Täydennän eilisiltaista viestiäni siltä osin, että sitä "luovan kirjanpidon" harjoittajaa ei kuulemani kertoja epäillyt kirkon rahojen omimisesta, vaan motiivina tuolla henkilöllä oli saada piirikunnan taloustilanne näyttämään huonommalta kuin mitä se oli.

Tämä siksi, että piirikunnan johtohenkilöt eivät johtaisi piirikuntaa kuin rikkaan talon pojat, vaan sen sijaan noudattaisivat tarkan markan ideologiaa talousasioissa.
Tietooni on tullut, että Suomen Adventtikirkossa on ainakin kerran ollut kymmenystenmaksulakko. Tai oikeammin kävi niin, että se osa jäsenistöstä, jolla oli taustatietoa asiasta, jota (Läntisen?) piirikunnan johto yritti salata, pani kymmenyksiin varaamansa rahat syrjään määräämättömäksi ajaksi.

Jollain tavalla piirikunnan johtokunta sai tiedon, että kyse oli protestista ja että "jemmaan" pannut rahat kyllä kilahtaisivat piirikunnan tilille, jos maallikkojen kokema epäkohta korjattaisiin.

Kuten korjattiinkin.

Sitä en muista, kuinka monta kuukautta tuo "työtaistelu" kesti, ja luultavasti sen pituus vaihteli siitäkin riippuen, kuinka hyvin informoitu kukin lakkoon osallistunut oli.

Kun se ilmeisesti kesti vähemmän kuin vuoden, kyseisen kalabaliikin tapahtumavuotta ei voine päätellä vuositilastoista.

Toki minulla ne tilastot on käytössäni, mutta asia ei mielestäni ole sen arvoinen, että ryhtyisin arkistojani penkomaan.

Veikkaisin, että juttu tapahtui joko 60-luvulla tai ihan 70-luvun alkuvuosina.

Samoihin aikoihin piirikunnan kirjanpito oli niin "luovaa", että eräs johtokunnan jäsen valitteli, ettei edes kyseisen piirikunnan johtokunnan jäsenistä useimmat pystyneet eteensä saamistaan tilipapereista päättelemään, menikö piirikunnalla hyvin vai huonosti, rahalla mitattuna.

Näin minulle on kertonut kohtalaisen pitkään johtokunnissa istunut maallikko, johon olin oppinut luottamaan.
Oletan, että en ole ainoa entinen adventisti, adventistikodissa kasvatettu, jolle vanhempansa suusanallisesti tai käytöksellään opettivat, että adventtikirkon maineen suojelemiseksi on luvallista valehdella, kun "ei-meikäläisetkin kertovat meistä paljon sellaista, mikä ei pidä paikkaansa".

Oli ikäänkuin ajatus, että "meikäläisten" valheet kumoavat "ei-meikäläisten" valheet,

ja jos sattuisi käymään niin onnellisesti, että kumpikin puoli valehtelisi tasan yhtä paljon, nämä valheet ikäänkuin kumoaisivat toisensa.

Eli algebraan sovellettuna: kun lasketaan yhteen plus 1 ja miinus 1, summan arvo on nolla.
Saako vai eikö saa?

Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy.

Voisi myös kysyä, pitääkö valehdella, jos siitä asiaa pikaisesti arvioiden näyttäisi olevan hyötyä asianomaisen henkilön kirkkokunnalle.

Useakin tuollainen tilanne on tullut omin korvin kuulluksi, jossa seurakuntalaisilta on joko salattu tärkeä asia, joka jäsenten pitäisi tietää, esimerkiksi vaikka vaalivuonna piirikunnan tai unionin vuosikokouksessa,

tai sitten on puhuttu puuta heinää, väitetty mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi. Eli kyse ei ole ollut tulkintavirheestä, vaan tietoisesta ja päättäväisestä valehtelusta.

Lopulta mittani tuli täyteen. Arvioin, ettei minun tarvitse ajaa toiseen kaupunkiin valheita kuunnellakseni, vaan niitä voi vaivattomammin kuunnella kotikaupungissaan, jos niitä nyt välttämättä on pakko kuunnella.


Jotta asia ei olisi liian yksioikoinen, tulee mieleen tapaus, jossa Daavid maanpaossa Filisteassa ollessaan valehteli henkensä pitimiksi. Enkä raamatusta ole löytänyt kohtaa, jossa Jumala olisi Daavidia tuosta luikurin laskettelusta moittinut.

Toteaahan kansanviisauskin, ettei hätä lue lakia.

Ja jos jonkin kirkkokunnan johdolla on jatkuva hätä, mahtaisiko se oikeuttaa valehtelun niin kauan kuin hätätila vallitsee?

Mitä arvelette?
Jarin viesti olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Ei kaikkia elämänsä asioita ole pakko tuoda viattomien sivullisten luettaviksi.

Mikähän näille palstoille on alaikäraja? Moniko esimurrosikäinen SPA-kodin lapsi mahtaalukea näitä sivuja vanhempiensa tunnareilla?


Muutenkin olen sitä mieltä, että Jari saisi kirjoittaa tänne
- harvemmin
- huomattavasti lyhyemmin
- välttäen samojen asioiden toistamista, toista, toistamista..

Ja ottaen huomioon, että lukijoiden joukossa on älykkäitäkin ihmisiä (jos en minä, niin ainakin moni muu) ja paremmin koulutettujakin kuin Jari.
Kirjoittaja on hyvin pahasti sekoittanut mielessään käsitteet "protestantti" ja "kristitty".

Nimittäin on katolisillakin mailla ollut ihan riittävästi Afrikassa siirtomaita. Kuten vaikkapa Ranskalla, Belgialla (tai ainakin Belgian kuninkaalla), Portugalilla ja onhan Espanjallakin pieni kaistale).

Eikä Islam piittaa, tappaako sen uskonnokseen saanut protestanttikristityn, ortodoksikristityn vai roomalaiskatolisen kristityn.
Vai olisiko niin, että JT:n kassavarat - pääosa niistä - olisi siirretty tuntemattomaan paikkaan, ja äkisti rikastuneille johtoportaan jäsenille olisi myönnetty turvapaikka sellaisesta maasta, jolla ei ole luovutussopimusta minkään muun valtion kanssa?

Toki tälläinen turvapaikkamaa edellyttää saavansa tietyn, kohtuullisen korvauksen antamastaan suojasta.

Mitä ylle olen kirjoittanut on puhdasta spekulaatiota. Luotettavaa tietoa minulla asiasta ei ole. Jollei siksi katsota sitä infoa, mitä JT:n ylimmässä päämajassa työskennelleet ovat vuosien saatossa kirjoitelleet.
pyhpyh puuskahti:
"Ja sinäkin puhut täyttä potaskaa. Tuomiopäivänä joudutte tilille valheistanne."

Eiköhän yhtä tuomittavaa ole väittää valheeksi sitä, mikä pitää paikkansa.

Minulla sentään on adventtikirkkoon liittyvää arkistomateriaalia 20-luvulta alkaen.

Joukossa mm. kirjeitä, jotka niiden lähettäjä on määrännyt hävitettäväksi heti sen jälkeen, kun ne on luettu. Vaan ei ole saaja raatsinut tuhota käsiinsä saamaansa materiaalia, kun se tieto on ollut niin herkullista.

Eikä tuon materiaalin kerääminen ole ollut ilmaista huvia. Kyllä siitä on joutunut maksamaankin.

Se tässä askarruttaa, mitä noille papereille tapahtuu kuolemani jälkeen.

Järjestääkö perikunta vaikkapa huutokaupan?
Pitkällä perspektiivillä, eli 1930-luvulta alkaen asiaa tarkastellen olen sitä mieltä, että Suomen Adventtikirkolla on keskimäärin ollut joko kohtaisen hyvää taitoa ja/tai ihmeen hyvää tuuria siinä, että moni skandaali on onnistuttu estämään pääsemästä julkisuuteen.

Osan keinoista tiedän, suurinta osaa en.

Tiedotusvälineet ovat kohdelleet a-kirkkoa ihmeen lempeästi.

Joku voi nähdä siinä Jumalan varjeluksen, mutta olen kyllä kuullut sellaisiakin kommentteja kuin että "paholainenko niitä suojelee?"

Se se vasta olisi erikoista, jos kumpikin vastapuoli antaisi suojaansa!

Äkkiseltään ei tule mieleeni raamatun tekstiä, joka kieltäisi tuollaisen ihmeen mahdollisuuden. Mutta jos joku löytää, onnittelut etukäteen!
>>>Rehellinen ja periaatteellinen adventtikirkon pastori savustetaan aina klaanista ulos >>>

Kommentti: EI AINA


>>>tai sitten hänet lähetetään pitkälle komennukselle lähetyskentille>>

Kommentti: Lähetyskentälle on lähetetty myös sellaista työvoimaa, jota ennen pitkää saattaisi poliisi olla kiinnostunut puhuttelemaan,

tai siksi, että lähetyskenttämaa on kulttuuriltaan sellainen, että siellä katsotaan "läpi sormien" sellaista seksuaalisten poikkeavuuksien harrastamista, että niihin virkavalta puuttuisi Suomessa melko nopeasti.

Joten kyseessä on WIN-WIN-LOSE -tilalle, jossa uudelleensijoituksesta hyötyy sekä työntekijä että työnantaja. Jos häviäjiä ovat vaikkapa lähetysmaassa asuvat lapset, ikävä juttu. Mutta onneksi he eivät ole suomalaisia lapsia.

Näin kai työnantaja ajattelee?

Mutta saatiinpa julkinen skandaali vältetyksi.
Jos itseään vapaa-ajattelijaksi kutsuva henkilö ei tunne muita iloja kuin ryyppäämisen, pilven polttelun ja holtittoman seksin,

kyseessä on pakkotoiminta (hienommalta nimeltään kompulsio). Vapaus, jopa ajattelun vapaus, on siitä kaukana.

Ja mitä seksiin tulee, suvuttomastiko saavat jälkeläisiä ne, jotka eivät kutsu itseään vapaa-ajattelijoiksi?

Ettei vai iloinen-naurajaa olisi ryypännyt aivojaan tärviölle?

Ilo pintaan, vaikka aivot lahoaisivat!

Se kai se tunnuslause tuossa poloiskategoriassa on? Siltä ainakin vaikuttaa.
3 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt