r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Pirskatti, piti olla: "Kukkatarhurina olen ..." Täytyyhän tekosyy olla, pistän kylmentyneiden sormieni syyksi!
  2. Iltapäivää!

    Hyvä, ytimekäs puhe Maurilta! Siinähän asia tuli. Jaksoin sentään tänne Pirttiin tulla ilmoittautumaan. Puuhastelin pitkän aikaa parvekkeella, mutta viluhan se pisti värähtelemään ja sormenikin tuntuu hidasliikkeisiltä. Eipä ne vetreinäkään kovin vikkelästi ravaa.

    Luin kyllä kaikki kukkien "älykkyydestä" kerrotun, myös vinkit. Mikäpäs siinä, onhan kukilla ja puillakin ihan sen suuntaisia taipumuksia. Kukkatarhurina on huono, hyvin vähän olen sitä harrastanut. Onhan vanha vitsikin kukkien lannoittamisestakin puhumalla säästäväisyyssyistä.

    SkillaN kertoo havainneensa "ikävän piirteen" itsessään, ärsyyntymisen. No jos onkin, hyvinhän on hallinnassa, ei niin pahaksi levinnyt, että huomaisi täällä. Hyvähän se on välillä asiasta "tuulettaakin." Murkkuiässähän voimakkaat sanat sinkoilevat.
    Voi olla, että kun tarkemmin mietin, on purkautumiskynnykseni hiukan laskenut. Käännän sen asian kuitenkin paremmaksi puoleksi. Elon merkkihän se on kun refleksit pelaa. Entäpä sitten, kun vaipuu niin, ettei välitä mistään, ajatus ei kulje ja on vaan. No, mutta se huono mahdollisuus on kaukana! Ei kannata turhaan edes miettiä.

    Jäi vähän hommani päättäminen parvekkeella kesken. Lähes +5 mittarissa, eiköhän ne sormeni tässä jo vertyneet. Hyvää illan jatketta teille!
  3. Olen kierrellyt katselemassa vanhoja asuinpaikkojani muutaman vuoden väliajoin kameran kanssa. Siinä se käyttämättömien mökkien rapaistuminen näkyy. Ensin rapistuvat ulkorakennukset, lysähtävät kasaan ja perässä asuinrakennus. Näitä näkyy erikoisesti syrjäkulmilla, joihin ei ole minkäänlaista autolla ajettavaa tietä.

    Kun pienissä mökeissä oli jälkikasvua vähintäin puoli tusinaa, pieni peltotilkku, ajolähtö oli tietysti selvä. Monissa kunnissahan on asukasluku puolittunut. Kaksitoista mökkiä oli minunkin kotitienoissa hajalleen korpeen sijoittuneena. Yhtään varsinaista asukasta ei enää ole, muutamissa voi jälkikasvu piipahtaa, mutta vaatimukset ovat jo korkeammat. Korjaushaluja ei löydy, mutta perikunta ne omistanee.

    Joutavoisen tapaan minullakin on pietä kokemusta hirsirakentamisesta. Olin nappulaiässä apurina mökin teossa. Melkeinpä sitä voi talkooksi nimittää, pienet varat oli teettäjälläkin. Toinen pätkä oli, kun olin purkamassa vanhaa mökkiä siirrettäväksi parempaan paikkaan. Ennen kuin seiniä aletaan purkaa, pitää joka ainoa hirsi merkata ja numeroida, että ne uudelleen pystytettäessä sopivat paikalleen. Käsin tehdyissä hirret sovitetaan jokainen hirsi erikseen, että se istuu paikalleen. Työn nimenä oli "varaus", voisi olla sovituskin, jossa harpintapaisella piirretään merkkaus, jonka mukaan hirsi veistellään. Pientähän se kokemukseni oli, pärekaton teossa kyllä kehityin. Monen mökin katot ehdin naputella, uutta ja uusintaa.
    Eipä ihme, jos "päreitä on jäänyt kainoloonikin".))

    Eiköhän tässä jo liene, täytyyhän kirjoittamisen ja kerronnan mennä sentään nopeammin kuin tekemisen.
  4. Jatkan vielä, kun minun oli tehtävä äkkikeskeytys.
    Funtsijan kantaan moni nikkisistä piilovaikuttajista olen suunnilleen samaa mieltä. Enkä siksi, että sattuu olemaan seriffi. Mitenkä niihin kantaa ottaa, kun koko sanakirja ja muut lisämerkit on samalla kirjoittajalla käytössä "nimenä." Ja juuri siinä käytössä, että pääsee puhaltelemaan "vapaasti" , muotoa muuttaen. Sitten huudetaan, että asia on tärkein! Tai ei huomioida. Tai muka loukataan. Ketä?

    Arvailuihinhan se johtaa. Saattaapa olla, että hyvinkin moni arvailee oikein ja monet myös väärin. Vähän olen "arvailuihin" osallistunut. Se vaatisi ehdotonta varmuutta. Kyllä kirjoituksista pitkälle päätteleekin. Siitä huolimatta, että "kamelontti" luulee itsehyväisyydessään olevansa hyvin taitava. Kun sellaista ilmenee, pidän etäisyyttä. Hyvä välimuoto olisi, että samaan ketjuun käyttäisi samaa nimimerkkiä.
    Kirjoitan rekatulla. Eikä enää vaikuta muutkaan vihjailut. Tämä tästä.

    Muutoinkin palstakirjoittelu on juuttunut yksiin asioihin. Nikkiväittely, uskomukset, keskustelua keskustelusta jne. Tosin juuri nyt syyllistyn minäkin samaan. Korjaan taponani, jos ei kiinnosta, en näppäile. Niinhän olen pääosin tehnytkin.
  5. Minut voi jättää suosiolla "ystävyysluettelosta" pois. Niitä takeita en täällä jaa. Voi olla, että ymmärrän sanan eri tavalla.

    Silti toivon, että aloittaja voi jatkaa täällä ilman erityisongelmia. Onhan Ruuneperi tehnyt erinomaisiakin aloituksia, mutta myös niitä, joille en hurraa. Yleensä kohteliaisuudesta vaikenen, jos ei miellytä tai on muutoin sattunut tahtomattaan "llpsahtamaan." En käytä sellaista "hyökkäysaseena", puhumattakaan jankutuksesta.

    Sanat ystävä, kaveri, liittoutuminen, riippuvainen, peesaaja ...rumemmat jätän pois - ovat mielestäni täällä sanahelinää, jolla ei ole suurempaa merkitystä. Samoin "positiivisuuden" jauhamimen, ilman suurempaa sisältöä. Ystävällisyys ja toisten huomioon ottaminen on tietysti paikallaan.

    En tässä ole tyrmäämässä mitään keskustelua, johon kuuluu myös eri mieltä olevien salliminen ja vaikkapa pieni "vääntökin."

    Tähän ketjuun on tullut joukko erittäin hyviä kirjoittajia, joista monet hahmotan aikaisempien viestien avulla. Tunne en ketään. Tökerösti lopetan, koska nyt aikani on käytetty.
  6. Huomenta! Aurinko kirkkaana heloittaa lähes pilvettömältä taivaalta. Tämäkin taisi vaikuttaa, että ilmestymiseni tänne tuli näinkin varhain.

    Katleijalle, ei huolta. Terveyteni on onneksi pysynyt ennallaan. Enkä ainakaan tunne olevani henkisestikään romahtamisen partaalla. Kirjoittelin vain melkeinpä kuin itselleni omia pähkäilyjäni.

    Tottahan ainakin osittain kirjoittelin. Tuli mieleeni, että mitähän tekisin, ennen kuin tulen vanhaksi.) Enpä luulottele mitään suuria, mutta voi olla, että jonkinlaiseen tien haaraan harrastusvalinnoissani olen suuntautumassa. Ja aivan itsekkäästikin, sellaiseen jota voisin tehdä.
    Teinpä mitä tahansa, käyn sentään ainakin joskus Pirtissäkin ilmoittautumassa. Hyviä muistojahan on täältä. Kun jotkut kirjoittajat muistelevat 70+ aikoja runsaan kymmenen vuoden takaa, mulla vuosia on siitä puolet. Silti tunnen, että olen ollut mukana mahdottoman kauan. Ehkä olen jossain pohjavireessä "levoton luonne" näennäisistä, vakaista touhuistani huolimatta.

    Voihan se johtua siitäkin, että olen "maailman katselun" aloittanut tavallista myöhempään. Jano on vieläkin tallella ja sen vuoksi vaihtelun hakukin herkempää. Vielä pitäisi jotakin...

    Joo...kyllä nämä maailman myllerryksetkin ja samoin kotomaamme asiat askarruttavat. Kyllä Late mielestäni kertoi oikean tilanteen, jossa vasemmalta oli paras lähteä. Vaikeatahan se onkin kahden aatteellisen ja ideologisen ääripään saada sovittua laajasti kaikkia miellyttäviä ratkaisuja. Jo hallitukseen lähtökin oli kivuliasta, ei suinkaan yksimielistä. No joo...kyllähän hallituksessa "takitkin kääntyilivät", jos asiaa vertaa tavoitteisiin ja lupauksiin. Ei tietysti perätöntä ole sekään, että yleinen tilannekin on muuttunut huonommaksi ja yhteistyössäkin sovittelua tarvitaan. Jossakin kuitenkin raja kulkee, mitta täyttyy ja nyökkäily loppuu.

    Oikein hyvää kevätpäivän jatkoa teille!
  7. Juuri päivän hehkuttanut aurinko katosi metsärajan taakse, vain oranssinen raita alimmissa pilvenriekaleissa kertoo, että päivä alkaa olla mennyttä.

    Normaali päiväni, ei mitään erikoista, ei edes henkilökohtaisesti vaikuttavia huonoja uutisia. Maailman parantamisesta sen verran, että olen kyllä sen verran kaheli, että kiinnostuksella tapahtumia seuraan. Niin läheltä kuin kaukaakin. Enhän kuitenkaan "jyvälle, pääse" kaikesta, sitä en edes itselleni luulottele. Tiedän, että vaikka kaiken seurailun hylkäisin, missään ei tippaakaan vaikutusta näkyisi. Paitsi tietysti näiden seinieni sisällä. Se merkityksetön tapani vain on säilynyt. Mihinkäs koira karvoistaan....jne.

    Voipihan olla, että kun nämä tärkeimmät tapatumat, jotka nyt ovat käsillä, liukuvat ohitse, siirryn kokonaan "täysipäiväiseksi eläkeläiseksi" ja hylkään kaikenlaisen suurista asioista märehtimiseni.
    En kuitenkaan täysin sohvalle kököttäjäksi kokonaan antaudu, ellei sitten ole pakko. Sellainen, joka on vielä mahtavampi kuin laiskuus.

    Aina sitä ajankulua löytyy, tarpeellinen määrä menoja ja pientä tekemisen nyhräämistä. Senkin jälkeen, vaikka pienemmissä ympyröissä ajatuksineni pyörisin. Ei se vielä olisi käpertymistä kaikesta vain käsivarren mittaiseksi ulottuvaan elämään.

    Näin ajatukseni tässä ex tempore pyöri. Voihan olla, että jotain nyt esittämääni vedän takaisinkin. Aikahan sen näyttää.

    Eikun eteenpäin ja tyyli vapaa. Hyvää jatkoa itse kullekin!
  8. Kevätpäivän näköistä täälläkin! Sehän innoitti jaloittelemaankin. Oli tarvehankinta suoritettavanani, edestakainen matka 6-7 km. Mietin nappaanko kulkuvälineeni vai kävelen. Kun ilma vaikutti mainiolta, kävelin. Hyvinhän se niinkin hoitui.

    Pirtin kissojen ristiäiset ovat tapahtuneet ennen ilmestymistäni tänne puustaimiani vääntämään. Eipä tainnut olla vielä eka läppäriänikään.

    Kyllä minäkin harjoitusvastustajana olen ollut kymmenissä olleen pojanpojan kanssa kun maalintekoa harjoiteltiin. Kovaa homma se oli, kun parikin tuntia yhteen menoon paahtoi. Längistähän se pallo maaliinkin sujahteli. Myöhemmin muutaman kerran kuljettelin tuuraajana peleihinkin.

    Kyllä minusta oli yllättävän kovasanaista se into, millä vanhemmat joukkuettaan ja poikiaan kannustivat. Sai siinä pelituomarikin huutia ihan liian kanssa. Näin se tuntui, kun minulla ei ollut tietoa pelien hengestä. Ensimmäisessä ottelussa en suutani avannut. Pojan kanssa juteltiin ja kerroin, että en pitänyt niiden katsojien möykästä ja siksi en huudellutkaan. Poika sanoa, että parempi niin, ei tarvitsekaan
    huudella. Näin se käsiteltiin, tosin niinhän se menee joukossa usein, myöhemmin jo muutamia kommentteja ja kannustuksia tulin esittäneeksi. Kaipa seura teki kaltaisekseen. Melko hillitysti kuitenkin.

    Hallituspuolueethan vähenivät. Mikäpä siinä, niinhän se menee, jos siltä tuntuu, ettei muuta jää kuin seurailijan asema. Kyllähän kehysriihestä on jo kritiikkiäkin tullut, ainakin ay-liikkeen taholta. Enpä tästä sen enempää.
    Täytyy ryhtyä jatkamaan töitä, jotka pysyvät jatkuvasti keskeneräisinä!
  9. Eipä pitäisi! Enkä liity millään "suurpaistajan." kuoroon "muut." Enkä kommentoi aloitukseen, pitäköön oppinsa ja johtopäätöksensä. Onhan se röteetä näyttää rohkeutensa!
  10. Jotain sen suuntaista ajattelinkin, vaikka tiedotetta en huomannut. Siksipä läppäsin koneen kiinni ja toivoin että "aika parantaa haavat."
    Ei tämä ollut eka kerta, mutta harvoin kuitenkin.
  11. En ole valmis solvaamaan vanhempiani pienestäkään, en sen kun tulin itsenäiseen aikuisikääni. Siinä murrosiän vaiheessa kyllä purnaustakin tuli.
    Kun jouduin itse ratkomaan ongelmani ilman apuja, tuli monesti mieleeni vanhempani, ja heidän työnsä ja toimensa perheen ruokkimiseksi, jonkinlaisten rytkyjen saannin penskojen ja itsensä päälle pula-ajan oloissa, sekä mökin lämpimänä pitämisen talven pakkasissa.

    Työtä täytyi tehdä kaikkien kynnelle kykenevien perheen selviämisen hyväksi. Kaikkea ei voinut saada, mikä oli kavereilla tai jos jotain muuta sattui mieli tekemään. Kyllä vanhempani tekivät parhaansa ymmärryksensä mukaan, vaikka sitä varttuneena penskana ei kaikkea tajunnut.

    Kyllä Katjeijan hyvä huomio siitä, että ei kova työ kuitenkaan pahaa tehnyt. Ei, vaikka sitä nykynormien mukaan voisi lapsityövoiman hyväksi käytöstäkin syyttää. Kyllä se on luonut myös pohjan, jotta ei ihan pienistä vastoinkäymisistä hätkähdä, eikä menetä toimintakykyään, jos kaikki ei mallaankaan unelmien mukaan. Eipä silloin ollut psykiatreja heti hätään, jos vaikeuksissa mieli masentui.

    En nyt ole katkerakaan, että samat koettelemukset pitäisi siirtää tulleille uusille sukupolville. Kaikki vain täytyy asettaa aikaansa ja silloin vallinneisiin olosuhteisiin.
  12. Huomenta taas! Eilen sohrasin koneellani pari, kolme tuntia, tein "töitä" ja lueskelin. Tarkoitukseni oli tyrkätä viesti Pirttiin, mutta konepa teki tenän. Vanhat kikkani ei päteneet, verkkoyhteys oli poikki. Niinpä kyllästyin ja läppäsin vehkeen kiinni. Ehkä se nyt...

    Tässä asuinpaikkani lähellä on kyllä useampikin palvelutalo. En kyllä ole ajatellutkaan hakea niihin paikkaa, ellei nyt kova paikka tule. Pysyn kämpässäni mahdollisimman pitkään. Onhan tässä talossa vanhoja, sairaitakin, mutta läheisestä palvelutalosta näyttää tarvittava apu hoituvan. Kun jonkun kanssa olen jutellut, tyytyväisiähän he sanovat olevansa.

    Mediahan näitä juttuja esille tuo, kuten SkillaN mainitsee. Kyllä myös usein ihan asiastakin media kirjoittaa ja tietoa jakaa, mutta enpä kaikkea tarjottua sellaisenaan niele.
    Varsinkin iltalehdet räväyttelee sellaisia otsikoita, joita voin sanoa harhaan johtamiseksi. Tai ainakin asian merkittävyyden turhaksi korostamiseksi. Sensaasaatio kai myy. Jutuilla on myös tarkoitushakuiset linjansa. Onhan sitä tutkittukin. Kohun saa nostettua melko pienillä voimilla, kun sitä riittävän ponnekkaasti toistetaan. Vähitellen hälynpölystä muodostuu totuuden "puolustajien" joukko.
    Esimerkkinä vaikkapa ruokakeskustelut, se mikä mukamas on hyvää ja mikä suorastaan vahingollista. Niinhän mielipiteet aaltoilevat ja vaihtuvat. Totuus, jos sitä onkaan, on karannut mylläköissä.

    Nytpä koetan toimiiko tämä aparaatti. Hyvää jatkoa uusille ja vanhoille kirjoittajille, varmuuden vuoksi kaikille!
  13. Koska en omaa tähän kysymykseen sellaista tärkeää ja perustelua tietoa, voin silti tarttua parlamentaarisiin toimintatapoihin.

    Kyllä oppositio on myös tärkeä vaikuttaja, voisi nimittää vaikka "vallan vahtikoiraksi" ja siten nostamassa asioita esille, niitäkin joista en välttämättä pidä. Kyllä oppositio jatkossakin pysyy ja sillä on myös hyvät puolensakin.
    Vaikka täällä ei "alustavaa keskustelua" käytykään, tuskin se olisi tapahtumia muuttanut. Onhan täällä "asiantuntijoita", aika suuri äänisiä tietäjiäkin, joilla on varmat mielipiteet ja yksityiskohtaisia esimerkkejä, jotka välittömästi yleistetään.
    En pysty tiedoillani määrittelemään tarkkaan, oliko tämä yksimielinen (ainakin lähes) ratkaisu hyvä ja miten se sitten käytäntöön muotoutuu.
    Kuitenkin pitkällisen, väliin turhanpäiväiseltä tuntuneen väännön jälkeen on hyvä, että oppositio on myös mukana. Joskushan aina on asia päätettävä.

    Olen saanut sen käsityksen, että myös hallitusrintamakin on joutunut periksi antamaan sovun saamiseksi. Vääntöä riittää vielä kunta - uudistuksestakin.
    Mitään "aatteelista loikkaa" en ole tekemässä, mutta pidän hyvä sitä, että joskus järjen käyttö on hyvä sallia. Tai ainakin yrittää kykyjensä mukaan.
  14. Ihan hyvää huomenta. Ei sada, eikä paista, lämmintä puolenkymmentä astiallista.
    Eipä tullut eilen Pirtin ovea raotettua. Olevinansa oli jotakin kiirettä, mutta eihän se ole totta. Parempi minun on puhua aikaan saamattomuudestani ja siitä ettei tuntunut olevan riittävästi kerrottavaa.

    Hiekan poisto kaduilta ja jalkakäytäviltä on täällä aika hyvin onnistunut. Jälkityönkin teki räntä- ja vesisade ja välissä tuulenpuhurit.

    Hautausmaiden ilkivaltaa kyllä näyttää ajoittain ilmestyvän. Eipä sitä millään järkisyyllä voi puolustella. Joku nurinkurinen aatos täytyy päässä napsahtaa.

    Vein polkupyöräni jo vuosia sitten mökilleni. Siellä ajelen jonkin verran metsäautoteitä. Pääsen sinnekin, mistä tie on ajoneuvoilta puomilla suljettu ja voin pitemmälle jatkaa pieniä polkuja. Siellähän ei minkäänlainen asutus ole rajoittamassa. Tänne vakipaikkaani en ole hankkinut toista pyörää. Kaikki tärkeät palvelupisteet löytyy runsaan kilometrin säteeltä. Tehokkaampaa liikuntaahan se on kun jalkaisin tallustelee.

    Muutoin aikani menee harrastuspuuhissani ja maailman menoa seuratessani. Sitä menoahan riittää. Jotain aina tekee mieleni vaikka itselleen selvittää, miten maailmassa makaa ja mitä on totta ja mikä tarua. Tietysti näissä asioissa ainakin minä tunnen olevani hyvin pieni.
    Ehkä se sanonta, että tieto lisää tuskaa, pitää paikkansa. Hyvin useinhan ehdottoman varmat tiedot ja mielipiteet lentävät perustelematta sieltä, mistä voisi vähimmin odottaa. No...ei aivan niinkään, onhan tietolähteitä jotka on jo ennakkoon selväksi kirjattu.

    Eipä tästäkään jahkailustani taida selvää saada. Tuskin edes minäkään. Hyvää jatketta vielä alussaan olevalle päivällenne!
  15. Onnittelen "sepelkyyhkyä" erikoisista näkijän kyvyistä: ..."lehtikuvista voi lukea ilmeistä nuo ilman vaikeuksia. Tälle taidolle varmaan on runsastakin käyttöä ihan arkielämässäkin.

    Mitä Putinin vertailuun Hitlerin ja Stalinin toimiin tulee, pidän sitä liioitteluna. Siitä huolimatta, vaikka sen käyttöön otti kansaned, "Zyzze" lempinimeltään. Kyllä Suomen polittinen ja sotilaallinen johto on sentään korrektimmin käyttäytynyt. Ja syytä onkin, Venäjä pysyy naapurin ja varmasti edessä on monia neuvonpitoja.

    Minusta ylikorostunut haukkuminen, ei ainakaan korjaa suhteita, joille on käyttöä jatkossakin. Tulkitsen törkeän kielen käytön"suomettumispuheiden" jälkirapulaksi. Onhan nyt muka vapaus sanoa suorat sanat! Se vain ei tuota tulosta. No...täällä tämäkin menettelee, jos joku tuntee tarvetta pullistella.

    Krimin tilanteeseen, eihän tämä nyt mitään uutta ollut. Tiedot yle: Elävä arkisto./ Krim halusi osaksi Venäjää jo v. 1994, jolloin Krimin palamentti vahvisti niemimaan itsenäisyysjulistuksen. Ukrainan keskushallitus muutti perutuslakiaan seuraavana päivänä säädöksellä, jonka mukaan Krim pysyisi osana Ukrainaa./ Tämän jälkeen jo oltiin ihan sodan partaalla.

    Eri asia on mitä seuraa tämän jälkeen pitkälle jatkossa. Ukrainan tämän hetkiselle hallitukselle on nähtävästi luvattu pikainen EU: n jäsenyys. Näihän he kauppaavat sovittua ja etuja odottavat.
    Ukraina on läpeensä korruptoinut, rutiköyhä, oligarkkien hallitsema
    valtio, jossa kansalaisten asema on erittäin kehno. Tilanne lienee paljon kehnompi kuin Kreikassa. Siinä kyllä avustamista riittää, n. 45 miljoonan asukasmäärässä. Ja tarvitseehan korruptoitunut johtokin omat palkkionsa. Ja kun EU: sitoutuu avustamiseen, kyllä se
    suomalaisiakin koskettelee.

    Eipä mitään, onhan kaikesta jotenkin selvitty.
  16. Enpä ihmettele, jos Meri- Kukan kirjoittamia aineita on esimerkkinä esitelty. Onhan siitä jälki jäänyt tänne saakka. Eläväisenä teksti soljuu.

    Pärjäsin mielestäni minäkin, kun alkuun pääsin myöhästyneestä koulun aloittamisestani. Silloin ei kai vaivannut vielä totinen elämänkoulu, joka koulusi turhankin vakavamieliseksi töröttäjäksi. Paras suoritukseni oli kouluhommassani yksi puhe. Ope antoi tehtäväksi laatia esitelmä melko vapaasta aiheesta. Lisäsi kuitenkin, että sen voi myös suorittaa ennakolta valmistelemattomalla puheella.
    Heti nousi käteni pystyyn ja ilmoitin, että otan puhumalla.

    Sepä tapahtui äkimmin kuin aavistelin. Siitä vaan luokan eteen, kun nyt on sopivasti aikaa. Aihe tuli: mitä hyötyä koet saavasi koulusta? Minuutti aika aloittaa. Aika helpoksi koin aiheen, hyvin puheeni lähti ja tulihan siihen sekaan Havukka-ahomaisia oivalluksiakin koulun jalostavasta vaikutuksesta. Ope totesi, että eipä tästä kymppiä vähempää voi antaa. Kukaan muu ei puhetta yrittänyt. No, tulihan tässä nyt hyvistä muistoistani kehaistua.

    Päiväni on tässä mennyt nynneröidessäni, puuhassakin nokka tohisten, mutta "satoa" tuli vähänlaisesti. Vaan välipä tällä, kunhan jotakin olen yritteleväni. Niin..keskusteluista ja sen muodoista. Joukostahan se roikkuu, miten parhaiten soveltuu.

    Vastaamiset jää minulta vähiin. Luen kyllä, eikä se ole mielenosoitus, jos se siihen jää. Latelle kuitenkin, kyllä ne suvikummit autossani on. Olen ottanut sen huomioon, että livakoilla keleillä saa kulkuneuvoni tököttää paikallaan. Kyllä tarpeelliset matkat apostolin kyydilläkin hoituu. Yöllisestä lumipyrystä huolimatta lämpö teki tehtävänsä. Aamulla kyllä kura roiskui, nyt kaikki lumi on jo häipynyt. Enpä silti ajoneuvoa tarvinnut.
    Tähänpä pysäytän tarinointini. Kaikkea hyvää teille näillä kevätkeleillä!
  17. Sori, asian kääntävä virheeni. Pitää olla ...olisi varmaan Natolle mieluista..,
  18. Vaikea on saada edes tietoja tilanteesta, "lankavyyhdestä". Suuri osa, mitä tuuteista tulee, on enemmän tai vähemmän totta. Suodatinta siihen tarvitsee. Kuten aina tällaisissa tilanteissa, huhumyllyt jauhavat, joilla luodaan hysteriaakin
    Olen kyllä yrittänyt kaivaa tietoja useammastakin lähteestä. Niitä en nyt käy kertoilemaan perinpohjin, koska koko totuuden varmaa tietoa en omista.

    Se kuitenkin, että Ukrainan väliaikainen hallitus on kovin yksipuolisesti kokoon kyhätty ja mukana aineksia, joita ei voi "puhtaiksi pulmusiksi" nimittää. Kuitenkin tämä "hallitus" yrittää käyttää jämerästi valtaa. Julistaminen ukrainan ainoaksi viralliseksi kieleksi - lienee nyt lievenemässä. Jo alueiden hallinnon puhdistaminen venäjänkielisistä sotilasvoimin oli ainakin menossa. Ei kovin järkevältä tunnu monikielisessä maassa. Kaipa ne kuvittelevat EU:n ja Naton antavan tukea mille tahansa ja ainakin osittain näyttää toimivan. Kun se on myös suurvaltapolitiikkaa, oli varmaan Natolle mieluista pystyttää tukikohta Krimille.

    Minusta turha on kokonaan mitätöidä Krimin vaalien tulos. Kyllä se sentään suuntaa näytti. Tähän saakka Krimin tilanne on kehittynyt melko rauhallisesti - tilanne huomioiden. Miten olisi käynyt, ellei venäläiset oli olleet "takuumiehinä?" Tietojen mukaan siellä on selvä enemmistö venäjänkielisiä ja myös mielisiä.

    Yksi tilanne karkasi jo aiemmin käsistä. Olihan jo valmiiksi neuvoteltu sopimus uusien vaalien järjestämisestä. Se ei käynyt mielenosoituksen johdon ottaneelle ääriryhmälle. Täytyi saada kaikki ja äkkiä ja hyökätä poliisivoimien kimppuun, eikä "puhtain asein." Samoja höyrypäitä on nyt myös väliaikaisessa hallituksessa. Niin, se tilaisuus rauhallisesta ratkaisusta meni ohi. Miten tästä edetään, siihen olen mitätön "arkkitehti." Toivottavasti järki ja tieto päättäjillä voittaa. "Kaiken saamiseksi" ei pitäisi kovinta mahdollista hintaa maksaa. Siitä kärsivät täysin ulkopuoliset syyttömät.

    Toivottavasti ei ajauduta pakotteiden kierteeseen. Se olisi tuhoisa erikoisesti suomalaisille ja vieläpä huonossa taloustilanteessa.
  19. Kyllä Minna Canth oli todella merkittävä tasa-arvon puolustaja, naisten ja köyhien asioiden esille nostaja. Arvoa tälle nostaa se, kun sijoittaa tapahtumat aikaansa. Todella rohkea edelläkävijä sen ajan yhteiskunnallisessa elämässä ja sen ajan käsitysten ympäröimänä. Paljon ehti, vaikka kuoli jo 53 vuotiaana.

    Viestittelyksi tätä kirjoittamista voi hyvin määritellä, kuten katleiijanen pähkäili. Vähän siihen tapaan kuin kirjallisuudessa nimetyt "jutut ja lastut".(Haanpää ja Aho) Joskus täälläkin juttu, kertomus tai tarina tuntuu sellaiselta, että eipä se muuta kaipaa kun on luetuksi tullut. Se on siinä. Onhan täällä Pirtissä väliin keskusteluakin ollut jonkun asian ympärillä. Minulle kyllä käy hyvin näin "juttuinakin." Vai voisiko puhua "perushämäläisestä" keskustelusta, vastauksen harkintaan vuorokausi, että ehtii rauhassa paneutua asiaan?:))) No joo...ehkä aktiivinen keskustelu vaatisi tarkemman päivystyksen koneen kimpussa, kuin minulla on aikaa ja halua. Niinpä hyvä näinkin, jutut juttuina ja kommentoi jos tuntuu tarpeelliselta ja vaikka paljon myöhässäkin.

    Nythän juuri alkoi rätkyttämään lunta oikein tosissaan. Voipi saada lipsakat kelit aikaan, lämpö hiukan alle nolla. Katsellaan...
  20. Hyvää aurinkoista huomenta!

    Aivan aiheesta SkillaNia on kehuttu ja arvostettu! Kyllä se pitää "kestää", vaikka nololtakin tuntuisi.

    On sekin kumma juttu, arvostelu, kiittäminen ja haukkuminen. Olen joskus saanut jopa kehujakin. Hyvähän se, mutta kyllä se herättää mielenkiintoisia tunteita. Varsinkin jos se on selvästi yli ampuvaa. Mitähän nyt olen tehnyt väärin? Kuitenkin hyviin tapoihin kuuluu myös asiasta kiittää. Silti, vaikka sitä myös kirjoittelussa paheksutaan. Aika pian ryntää käsitteet nuoleminen, kuppikunta, luokittelu...sapiskaa yritetään antaa niin kehujalle kuin kehuttavallekin. Eipä näistä kannata välittää.

    Kyllähän moite tai aiheettomaksi koettu haukkuminen ja turha rääppiminenkin saattaa mieltä pahoittaa. Onhan se kuitenkin joku viesti, useimmiten pensaikosta heitetty. Sieltä ne "rohkeat löytyy." Samaa sarjaa on myös miinustelu. Se ei paljon kirjoitustaitoja tarvitse, eikä ajatteluakaan. Sori, että otin koko aiheen esille. Nämä eivät edes sitä huomioita ansaitse.

    Unenlahjani olen kyllä hyvin säilyttänyt. Aikoinaan tsemppasin sen eteen. Kun tuli ylimääräistä kuormaa, ajateltavaa, alkoi oireita ilmetä lampaiden laskun käyttöön. Tuli selväksi, että turhan miettiminen ei johda mihinkään. Yön yli hyvin nukkuminen on paras lääke.

    Eilen mainitsin, että aamutoimeni kestävät usein pitkälle, kunnes edes tokenen toimintaan. Näin se on, aamusta käyn verryttelemässä, keitän puuroni ja juon kahvini rauhassa. Lehtien lukuun menee joskus pari tuntiakin ja päälle muu päivityksen seuraaminen. Voi olla, että tämän jälkeen vielä kipaisen marketissa mutkan kautta ja pitäähän sanan vaihtoa käydä tutuksi tulleiden kanssakin. Niinpä se saattaa hutkahtaa helposti puolille päivin. Eihän tämä ohjelmani ole tehokasta ajankäyttöä, mutta eipä olekaan tarkoitus ihan kaikessa täysillä painella.
    Huh sentään! Nyt jo tulikin näppäimiä paukuteltua. Näkemiin!
    21. 110 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt