r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Näkyihän se missä kuva on otettu. Mutta olethan kertonut, että siihen puoleen vuosisataan mahtui melkoinen pätkä "tutustumista" pääkaupunkiseutuun. No, eipä tuo niin tärkeätä ole, onhan tässä kirjoitellessa tutustuttu.
    Pilvinen päivä, + 6, hyvä näinkin, lumet ovat huvenneet, vain kerätyt kasat jäljellä.
  2. Juuri sitä vartenhan kansanedustajien valtakirjat ovat katkolla. Sillä on merkitystä, kenen "yhteiset asiat" ovat ensisijaisia ja ketkä kerätään pääasiallisiksi maksumiehiksi. Tai löytyykö jokin muu järkevä ratkaisu, jolla uhkaavat vahingot vältetään niin, että se ne eivät johda entistä suurempaan eriarvoisuuteen, jo kohtuuttoman suurien tuloerojen edelleen kasvuun.
  3. Asiaahan aloituksessa oli

    Oikeistopuolueethan saavat yleensä parhaiten joukkonsa etujaan valvomaan. Sehän on todettu jokaisen vaalin jälkeen tehdyissä analyyseissa. Sekin, mitä mikäkin palvelee, vaatisi kyllä vähintäinkin jonkinlaista perehtymistä asioihin.

    Pelkkä politiikan vastaisuus ja "rohkea haukkuminen" ei johda ainakaan parempaan. Muutakaan keinoa ei ole keksitty yleiseksi tavaksi paremmin vaikuttaa demokratian toteutumiseen kuin äänestäminen. Unohtamatta silti muutakin kansalaistoimintaa.

    Kun poliittisia ratkaisuja tulee, ne harvoin miellyttävät kaikkia. Jos jokut saa, toiset menettää, niin se vain on.

    En ole ymmärtänyt politiikkaa kirosanana, se on vain yhteisten asioiden hoitoa. Siitä huolilmatta, vaikka ikäviä esimerkkejäkin on ollut riittävästi.
  4. Johan nyt!

    Hintriikka repäisi kunnolla, yhteisessä kuvassa tosijulkkiksen kanssa! Gagarinin tunnistin, hänetkin vain kuvien perusteella. Livenä en ole nähnyt yhtään astronauttia.

    Hintriikaa en tunnistanut tihrailustani huolimatta. Voisihan se olla mahdollista, pyörin kyllä Hesassa monenlaisissa joukoissa ja pienissä kulttuuritapahtumissakin. Tienkin lähinnä yleisön seassa. Eihän tuo 50 vuotta ole aika eikä mikään, ihan nykyaikaa, vaikkakin vähän toisenlaista.

    Pölyhän se täälläkin alkaa lennellä ja jotain siitepölyäkin kai on ilmassa. Vähän alkaa vaikutuksia jo tulla, nokkahan se ekana alkaa vuotamaan. Tosin ei ongelmani pahimmasta päästä ole - en ole tarvinnut lääkitystä ja ehkä se tämänkin kevään ja kesän menee niistelyn
    kanssa.

    Päiväni taas menee entiseen muottiin tänäänkin - ei kuitenkaan "siipi maassa." Eilen kävin Karvahattukerhossa, eipä sielläkään mitään järisyttäävää tapahtunut, vain kevyttä huulenheittoa. Saapahan myös kielikin liikuntaa. No...pieniä terveysongelmia oli joilllakin, mutta sehän on "normaalia", kun ikähaitari on kuudestakympistä päälle kasikymppiä.
  5. "Vapaalle" heittäytyminen

    Se on totta, minäkin olen ajatellut, että onkohan turhaa päätään vaivata kaikilla ongelmilla. Jonkun verran olen luopunutkin.

    Ikäkin on tuonut mukanaan lisää varovaista suhtautumista. Aikuisiän alkuvaiheessa ollut into ja mielipiteitensä varmuuskin on karissut. Siinäkin mielessä on opetusta tullut. Yhä useammin asettaa itselleen kysymyksiä, mikä on totta, mikä merkitys sillä on, mikä on mahdollista ja mitä siitä seuraa. Todella tiedon "tsunami" runsaudellaan sekoittaa. Myös asiantuntijat, joillla saattaa olla kokemusta ja hyvää koulupohjaa, päätyvät usein erilaisiin ratkaisuihin, jopa ihan päinvastaisiinkin.

    Ehkäpä pään "hoitamisen" kannalta on hyvä, että mukana jollain tavalla räpeltää. "Käyttämätön rauta ruostuu", sanotaan. Ja haitanneeko tuo mitään, jos ajatusrakennelmat sattuuu hiukan pieleenkin vinksahtamaan. Nykyisessä asemassani en voi suuria, yleisesti vahinkoa tekeviä virheitä aikaan saada. Sittenkin parempi yrittää pohdiskella kuin pökötellä pelkästään yksinkertaistettujen iskulauseiden perässä.

    Tänään sain jo puolihyödyllistä aikaisiksi. Kotterossani on nyt kesäkelin renkaat. "Ansioluettolooni" täytyy kerätä pienetkin pisteet, muutoinhan se ammottaa tyhjänä.

    Vallan hyvää jatkoa! (ei kirjaimellisesti luettuna)
  6. No joo....

    Kreikassa vasemmistohallitus tuli 6. 10. 2009, sitä ennen oli oikeistohallitus. Tuskinpa Kreikan tilannetta voi asiallisesti, ainakaan yksin viimeisen hallituksen kontolle panna.Tuskin ollenkaan, jos totisia ollaan.

    Portugalissa on ollut keskustavasemmistolainen hallitus muistaakseni -v. -95 alkaen. Partido Cocilista, lyhennys PS. Onko nimi enne?!!))) No eihän näilläkään vuosiluvuilla suurta merkitysytä ole - tilanne on vain se mikä on.
  7. Kaunista ja rumaa

    Ilma on ollut todella aurinkoinen ja mainio, se ainakin on hyvää ja onhan sekin ilo irti otettava. Niinpä on tullut tehtyäkin.

    Minun ymmärrykselläni "Wiki-paljastukset ovat ihan hyvästä. Tässä maailmassa on kuitenkin valtavasti vieläkin salattua tietoa. Monet ikävät tapahtumat on propakankoneistolla " myyty" tarpeellisiksi, vaikkapa auttamisen varjolla. Näitä on mm. Irakin, Laosin, Vietnamin ja Afganistanin sodat, viimeksimainitussa mukana myös Neuvostoliitto, Ajallaan niistä on tippunut vähän tietoa, jälkeenpäin karua todellisuutta alkaa paljastua. Eikä se meno ole nytkään puhtaaksi muuttunut.
    Tietotekniikkaa käytetään propakantasodassa suurella rahalla myös pahanpesuun. "Wikin" vahingot ovat siihen nähden pieniä. Ei diktaattorit ole tyhjilllään seisoneet Afrikan valtioiden siirtomaavallasta vapaututtuaan. Usein valtavat luonnonvarat, öjy ja timantit ovat menneet muiden kuin kansan hyödyksi. Diktaattorit ovat tehneet edulliset sopimukset "markkinoille" ja saaneet vastapalvelua suojelua ja aseita oman armeijansa luomiseen kansan purnausten lopettamiseksi ja valtansa säilyttämiseksi. Se on ollut loputtoman kieroa peliä. Takki on helposti kääntynyt toisin päin, jos näyttää siltä, että ryöstämisen jatkuminen .on vaarantumassa.

    Mikä lieneekään jatkossa kehitys, valmista tulee harvoin nopeasti näistäkään kansannousuista. Ja mikä on se demokratian muoto joka toimii. "Vientitavara" pakolla tai aseellisella väliintulollakaan ei ole toiminut juuri tähänkään mennessä.

    Satu kirjoitti syyllistämisestä. Kyllä niin minäkin ymmärrän, että sillä voidaan ihmisiä hallita ja sitä on käytetty ja käytetään. Minä kyllä merkkaisin uskonnot - erikseen nimeämättä - sellaisiksi syyllistämiskeinoksi. Nöyryyteen alistamikseksi tai hurraa- hengen luomiseksi, jolla ei aina ole mitään rajoja. Ja siinä hengessä ei demokratia meillä ymmärrettynä muotona toimi. No, eihän uskonnot ole ainoa alistamismuoto.

    Tämä meilläkin toimiva demokratia, vaikka voi kehittyneenä pitää, ei mielestäni ole kaiken kattava. Jotain "pilleriä" se kaipaisi. Jos olisin niin viisas, että tietäisin, niin kyllä kertoisin. Ehkäpä vaaleja voisi täydentää kiistanalaisten asioiden käsittelyssä kansanvaaleillla. Luulisi sen käyvän muuhunkin kuin viinan kieltoon ja EU- ääånestykseen. Ehkä kansanäänestys "tutustuttaisi" edustajat ja äänestäjät toisiinsa muulloinkin kun neljän vuoden välein karkkien jakelupaikoissa. Voisi se lisätä ryhtiä edustajiin.

    No johan viruttelin pitkäksi. Ei ollut "aikaa .lyhyesti kirjoittaa." Vielä se, mitä täälläkin 70+ kirjoitellaan, ei ole kovinkaa paljon yleistä merkitystä. Asiat, horinat, uhot ja kinat nostattavat tai laskevat vain hetkellilsesti kirjoittajan mieltä. Niin minunkin - huomenna on uusi päivä.
  8. Päivään taas!

    Jos eilen olikin mallikelpoinen kevätpäivä, sitä samaa on tulossa tänäänkin. Tuleehan sitä irroiteltua tavallista enemmän ulkoistettuna kun ihan uudelta tuntuu.

    Itsensä "kurittajat" ovat näemmä ihan hyvin selvinneet nurkkaputkasta. Nyhän on sitten ajan kanssa tarkastetut ja hyviksi todetut, virheettömät tuotteet nautittavaksi.

    Tv- ohjelmista koetan selvitä siten, että joka aamu ruksaan ne, mihin näyttää olevan aiheellista aikaa tuhlata. Ongelmaksi jää, muistanko muistilistaa tarkistella ja sattuuhan sitä, että ruksattu karkaa. Joskus kyllä vähän yllättävien puuhien syystäkin.

    Eilen sattui ruksaamaton tärppi. "Ihmiskunnan sukupuu" tuli töllötettyä ja ihan mielenkiinnolla. Eihän tuo aivan uutta ollut, mutta minusta hyvin selkeästi kerrottu. Vaikka ei suhtautuisi niin, että" kaikki kerrottu on totta", antoi se kyllä ajatuksille virikkeitä. Tämänkin tiededokumentinkin jälkeen heimoärhentelyt, muuttoliikkeet, valloitussodat, eriväriset ihmiset ja niistä yksipuolinen vaahtoaminen vähintäinkin typerältä. Ja koko ihmiskunnan kasvukehitys, väliin mielipuolisen älytöntä, voisi sanoa. Mutta kun kaikki pitää sijoittaa "aikaan", siinä ei pelkkä jälkiviisaus auta. Se vain osoittaa, kuinka hidasta ja vaikeata onkaan ihmisten oppiminen. Vielä tänäkin päivänä, jota ehkä tulevaisuudessa ällistellään.

    Menipä mietteeni vaikeaksi, enten- tenten...menköön, kaikkeahan sitä...Toiste toista!


    .
  9. Näin se tutkimus kertoi. Persujen kannattajilla selvästi heikoimmat tiedot. Totta, ei kehumista ollut muidenkaan puolueiden kannattajien tiedoissa. Mielipiteenäni olen kyllä sitä mieltä, että Persujen kannattajiin kuuluu paljon juuri sellaisia, jotka menevät mielikuvien perässä. On tietysti niitäkin, joilla jopa perusteltu kannanotto.

    Provokaatiosta voi minua vapaasti syyttää. Sehän on mielipide, ei muuta.
  10. Päivä kirkastuu!

    Näin kai se on yleensäkin hämärä- ja sadepäivien jälkeen. Näkyy jo aurinkoakin.

    Vai aikovatko rouvat nurkkakaappiin ahtautua. Mitä turhaa, värikästä hyvää kieltähän te käyttelitte huumorin kanssa. Vastaa hyvin hokemaan:"niin metsä vastaa..."
    Sitä vastoin hokema: "jos sinua lyödään, käännä vain toinenkin kasvojen puolikas", on minusta täysin pielessä kun kehottaa kaikkeen alistumiseen.

    Älkää nyt sinne nurkkakaappiin sulloutuko. Pelkään pahoin, että Laten tuoma varasto hupenee ja kaapista kömpii todella siipeensä saaneita aivan outoja ihmisiä. Onhan näitä livenäkin nähty. Parempia olette ilman "katumusretkeä", johon ei ole edes syytä.

    ihmettelen kyllä, että aikaisin on punkki ilmestynyt jahtaamaan Piskiä, mutta molemmat kai ovat samaa pientä sulaa pälveä kesää odotellessa tiirailleet. Tuskinpa tuosta pitkäkestoista vammaa tulee - valikoidenhan punkeillakin on "ne pahat myrkyt."

    Joutavoinen on kyllä tarkkaan harkinnut salaetsivän homman. Pitäisikö olla se intrapunakamera, joka toimisi hämärähommia kuvatessa? En ole asiantuntija.

    Ja nyt jo paistaa aurinko, täytyy lähteä ihan ulos katselemaan!
  11. Niinpä!

    Eihän tuo asia maailmaa ja Kahvipirtiäkään kaada. Aloitukseen kyllä liittyi perusteeton herjaus ja siihen sotkettiin myös seriffi. Ehkä samasta "sylttytehtaasta." Selkärankaa on turha odottaakaan, että ko. kirjoittelija selvittäisi virheensä, "puts vei."

    Kukkahameelle "asian vierestä." Kyllä ne taulut ovat tekemiäni, kiitos myönteisistä sanoistasi. Ymmärrän kyllä ko. harrastuksessa paikkani. Se on "ite-taidetta" tai korkeintaan "kansantaidetta." Koulutusta tai ohjausta en ole saanut, alan kirjallisuutta olen kyllä lukenut. ja vähäistä pohjaa harjoittelin työuran aikanakin. Kun olin jäämässä eläkkeelle, valmistauduin tähän harrastukseen kiinnostuksesta ja myös tarpeellisena "ajantappoon." Ajoittain se kyllä on vienyt parinkin työpäivän mittaisen ajan vuorokaudessa.

    Aika näissä "taiteiluissa" kuluu mukavasti ja leppoisasti ja eihän minulla olekaan tuotantotavoitetta. Se tästä.
  12. He, hee!

    Selitä nyt, nimimerkki "sui-vaantunut", mitä ketjua tarkoitit? Vai pitikö täky puskista, lennosta heittää, että saat jatkettua jaarittelua. Jos niin on, onpa mielikuvitus heikoilla.
    Ainakin minun koneellani on "entisen kirjoittajan" mejoken(fiiulin) avaama keju, jossa on kerrottu "kärsimysnäytelmä" sorron uhriksi joutumisesta.
  13. Alkupäivää!

    Samaa vähän tuhruista ilmaa pitelee, mutta hyvä näinkin. Lekenlehdistä tuli mieleeni tosijuttu.

    Ajelimme työkaverin kanssa kotiapäin ja kaveri alkoi jahkailla, että vaimokin täyttää vuosia. Pitäisiköhän hänen viedä " jotain rehua" mielihyvän nostattamiseksi. Minäpä pyöräytin niillä puheilla kukkakioskin eteen. Niinpä menimme katselemaan ja kyselemään, minä enemmänkin kihona.
    - Kalliita, liian kalliita, jahkaili kaverini, eikä vaikuttanut innostuneelta.
    - Niin ne ovat tähän aikaan, myönteli myyjä. - Mutta hyvään tarkoitukseenhan ne menevät.
    - Niin...vain eipä taida kauppoja tulla, tuhlaustahan se..., jahkaili kaverini ja alkoi hiipiä poispäin.
    - Nythän saattekin jo ilmaiseksi ojanvarsilta leskenlehtiä, keräilkää niitä jos ei ole varaa muuhun, ehdotti myyjä ihan hymyäkin tuhahdellen.

    Niine hyvinneen lähdimme ajelemaan, mutta kukkamyyjän kehotus alkoi huvittamaan. Pienen neuvottelun jälkeen käännyimme takaisin kukkakauppaan.
    - Otan sittenkin kaksi ruusua...toisen voisi vähän kääräistä, toinen tulee ihan lähelle, joten turha siihen on paperia tuhlata, teki kavarerini tilauksen.
    Kun hän oli maksanut kukkansa, hän ojensi pakkaamattoman kukan myyjälle.
    - Tämä onkin teille! Kiitos hyvästä vihjeestä varattomille kukanostajille.
    Kyllähän kukkamyyjä häkeltyi ja yritti estellä, mutta sinne se kukka jäi.

    Sitä en osaa sanoa, oliko mukana asiassa heimoperäistä viekkautta, keljuilua, kiitosta tai peräti typeryyttä. Näin se vain tapahtui. Yleensä näihin kotimaisiin heimoihin, kunkin ominaisuuksiiin kyllä suhtaudun väljästi. Onhan sentään tapahtunut jo aikamoinen sekoitus, enkä suostu määrittelemään ketään hyväksi tai huonoksi "heimon" perusteella. Ei sittenkään, vaikka puheessa erot kuuluisivat. No...huumorissa siitä voi hiukan tinkiä.

    Voisinhan asiaakin kirjoitella, mutta olkoon nyt. Hyvää jatkoa teille kaikille!
  14. Päivää!

    Ilmoja kuvaa parhaiten se, kun pistäydyin asioilla. Kävellen n. 5 km, vaikka olisihan minulla se peltikotterokin. Heti alkuun pieni tihkusade tiheni, mutta eihän jästipää peräänny. Oikeastaan sade tuntui mukavalta, vaikka tulomatkalla jo hartioissa tuntui kostealta. Ei kuitenkaan paleltanut. Tulipahan puseron pesu ja paidan kuivaus samalla asialla. Se on työn organisointia.

    Painava "ääneni" on jo odottamassa laskentaa. Kävin heti ensimmäisellä tunnilla kun äänestys alkoi. Helppoa kun ei tarvitse pohdiskella mitä numeroita lippuun piirtää.

    Parvekkeella - se on verstaani - yritin korjailla vanhoja töitäni. Talven katselun jälkeen löysin olevinaan virheitä. Melkeinpä se puuha jäi kyhäilyksi, viluhan siellä tuli. Täytyypi odotella aikaa parempaa ja kyhäillä muuta - vaikka ikuisia "suunnittelutöitä." Niitähän minullakin riittää, vaikka toteutuminen jää promilleissa laskettavaksi.

    Näillä omilla ympyröilläni tuleekin ilmoittautumiseni tehtyä. Entiseen malliin päiväni vaihtelevalla toheltamisella tuhlaantuvat. Eipä ole suuria ongelmiakaan.
  15. mejokelle

    Muistelit "vanhoja ystäviäsi" ihan mimmareiden kanssa. Sitten kirjoitit:" Nyt on ilmestynyt paljon uusia, ja tuntuu ettei minun paikkani ole täällä." Meinaatko, että jonkun on lähdettävä ja tietysti "uusien", kyvyttömien on aika poistua.

    Kuulun" nuoriin", mutta ei siinä ole kehumisen ja korostuksen tarvetta. Se on jo täällä ehditty kertoa, ei ole tarvinnut itse tutkistella. Olen tymä, moukka, kirjoitustaidoton jne. Sen ovat kertoneet "totuuden tiukat puhujat" - ehkä sinä tai sinun mielisesi. Tietysti "puskasta."

    Olen niin tyhmä ja moukka, että olen jonkun verran kirjoitellut Kahvipirttiin. Minusta sinne kirjoittelee kivaa joukkoa ja jos holhoamista onkin, en sitä ole huomannut. Tai sitten en ymmärrä käyttää erikoisia vapauksia, kuten esim. sinä, mejoke. Niin surasukaiseen nälvintään, jota vielä nimität rohkeudeksi, minusta ei ole. Onhan täällä "niitä rohkeitakin."

    Senkin virheen olen tehnyt, että olen muutaman runoa tavoittelevan sepustuksen kirjoittanut runonurkkaan. Historiasta ko. asiassa en tiedä, eikä kiinnosta. Sehän toimii kuitenkin hyvin ja se riittää.

    Minäkään en ymmärrä - tyhmä kun olen - miten Kahvipirtti voi niin raivokkaasti aiheuttaa häiriötä. Ketjuja näkyy aloitussivulla n. 50. Niistä yksi on Kahvipirtti. Eikä sekään hyppää pakolla luettavaksi.

    Lisään vielä "ikään", olen täyttänyt 75 v. Se riittää tälle palstalle. Sikäli kun joku haluaa minua opettaa, on syytä ottaa huomioon, että tässä iässä oppii uutta vain varsin valikoidusti.
  16. Huomenta taas!

    Eipä tuosta Katleijan "tolkaisusta" pahempaa väärinymmärrystä syntyne, tarkoitushan oli hyvä. Ja totta, Pirtillä on kahvipirtin meno. Tullaan ikäänkukin levätähtämään maailman melskeistä, kirjoiltellaan mikä sattuu huvittamaan: asiaa, höpinää, pientä "leukailua", ei turhaa ja tahallista loukkaavaa...eikös se näin mene kahvi- tai olutbaareissa.

    Niin, ilmat ovat entisellään, hämyistä, tihkusadetta ja lumet saavat kyytiä.

    SkillaniN muisteluista, kyllä niitä harrastan minäkin ja olen kirjoitellutkin. Tuli mieleeni yhteiskuntatutkijan (Kortteinen?) kertomus. Hän esitti kolmijakoisen elämänkaaren, joka sopii 70, ikäluokkiin.

    Ensin on lähtökohta. Sotien jälkeen raju rakennustyö ja puute. Näitä kertomuksiahan tulee - myös minulta. Lähtökohdat eivät kuitenkaan olleet kaikille samanlaiset eripuolilla maata ja ei myöskään kotioloissa. Ammatillinen järjestäytyminenkin oli rakennettava uudelleen, koska monet järjestöt olivat ennen sotia kiellettyjä. Sitten seurasi raju muutos, työpaikat katosivat ja tuli muuttoliikkeet,

    Toinen muistelun aihe on selviytymistarina. Sopeutuminen, oman paikan löytäminen. Kaikille siinä ei käynyt hyvin. Eikä siitä voi syyttää pelkästään "epäonnistuneita."

    Kolmas tarina on menneisyyden yhteenveto. On heitä, jotka ovat tyytyväisiä saavutuksiinsa, jopa kokevat tiettyä ylpeyttä onnistumisistaan. Mikäs siinä, hyvähän se on jos pärjännyt. Se elämässä tehty työ ja menestyminen voidaan kyllä arvioida monella tavalla. Mitataanko se rahan ja rojujen määrällä? Sehän se on helpoin ja yleisin menestymisen tunnusmerkki. Sitä kyllä en ole oppinut yksistään arvostamaan - eikä se johdu kateudesta. Sittenkin ihminen on tärkein. Tässä muutosten myllerryksessä kaikki eivät onnistuneet kovin hyvin pärjäämään, mutta ei syytä aina voi pistää "omalle kontolle."

    Näinpä lähdin kirjoituksessani harhailemaan. Olisinkohan ollut Kahvipirtin nurkkapöydässä yksinään ja höpissyt vain ajatuksiani.
  17. Harmaata piristystä

    Onhan sekin hyvä, että harmaa piristää. Kukas nyt puhdasta valkoista jaksaa aina katsella, eihän se ole edes värikään. Vettä sataa rojottaa ja sehän se tehtävänsä tekee.

    Gallerian olen lähes kokonaan hylännyt. Liian paljon tulee arvuuttelua ja en koe edes opettelua kovinkaan tärkeäksi. On muutenkin "töitä", kuten kiireisellä eläkeläisellä yleensä. Luulisin kyllä kiireitteni johtuvan tehojeni laskemisesta. Pienet propleemat ja tehtävät vaativat rutkasti aikaa ja tunnit menevät turhissa jahkailuissa. Ei ole niinkuin ennen, ei. No saavathan peukalot verryttelyä, kun niitä pyörittelee.

    Täytyypi lähteä myös jalkoja verryttelemään. Mitäspäs tuo pieni tihkusade haitannee, onpahan sekin pientä piristystä. Eikun menoksi ja tuloksi!
  18. Ollako vai ei olla?

    Mistähän sitä vielä repisi ja mihin ryhtyisi? Työelämä on jäänyt taakse ja siellä mukana jonkunlaisena aktiivina ja toimijana ehdin olla. Kun jäin eläkkeelle, jätin samalla koko sen saran päätösten ja toiminnan sorvaamisessa. Muistin, kuinka yltiöpäisenä nuorena huomauttelin "vanhoille jäärille", että te jaarittelette vain vanhoja, joilla ei enää ole näissä asioissa merkitystä. Ehkä ammuin yli, mutta ei kuitenkaan aivan turhaan. Sen ratkaisun tein, että mene muistelmiani kertomaan sopimattomassa kohdassa. Nuorennusleikkaus on tehtävä ja se parempi hoitaa ajoissa. Korvaamattomuuden tunnetta on parasta hillitä, ennenkuin se pakollisena tapahtuu.

    Se ei tietenkään estä vapaamuotoiseen jutusteluun osallistumista sopivassa tilaisuudessa.
    Ikä ja kaipa kokemuskin kyllä ainakin minua on rauhoittaneet. En näe kaikkia uhkia, entä suuria toiveita suuresti sykähdyttävinä. Pienten "kumousten tekijäksi" ei intoni riitä.

    Jos aloittaja tarkoitti ensi viikon tiistaita äänestyksen lähestymiseksi, niin onhan se miettimisajan loppusuoralla. Merkittävät vaalithan on edessä, onhan niitä ollut ennenkin. Ajankohtainen vain aina suurenee. Kävipä vaaleissa miten tahansa, mitään järin mullistavaa tuskin tapahtuu. Vaalien jälkeen alkaa neuvottelut ja päädytään joihinkin komromisseihin. Painopisteet voivat vaalien tuloksena hiukan muuttua. Toivottavasti tasa-arvoisempaan, oikeudenmukaisempaan suuntaan. Se on myös moraalinen kysymys. Kun vaalityöllä usein vedotaan henkilökohtaisiin asioihin, " kurjuuteen tai rikkauksien säilyttämiseen tai kasvuun", nämä tuskin kohdallani muuttuvat. Ehkä inflaatio jatkaa eläkkeen nakertamista - siinä se.

    Enempää en ryhdy politiikasta jauhamaan. Täällä on jo ollut riittävästi - sanoisinko vouhotusta, jankutusta, vähemmän asiaa. Muistuttaa väliin "arabien kielenkäytöltä", korostetulta uholta ja kuvitellun voiman näytöltä.

    Äänestämässä kyllä käyn, Persuihin en luota, vaikka joitakin tapeellisa asioita Soini on nostanut esille.

    Nyt tartun hetkeen ja lähden pompottelemaan pientä ravia. Sitähän yritän yllä pitää ja vakaa käsitykseni on, että ei se aivan turhaakaan ole.
  19. Olen kyllä kokeillut suolahuonettakin. Parasta siinä onkin se rauhallinen hetki ja musiikkia linnunlaulujen kera. Olen ehkä torkahtanutkin, mutta en koko aikaa, koska olen kuullut joidenkin kuorsauksen. Se hipelöinti, jota hieronnaksi sanotaan, on se päätavoite. Eikä yrttikylpykään hassumpi ole. Jonkin kerran olen kokeillut elekroniikkapotkua kinttuihin - se kyllä menee mielestäni enemmän uskon puolelle.

    Suolaa käytän suolakalassa. Eihän se muuten aitoa ole, ellei hiukan suupieliä kirvele. Sellainen eväs kuuluu tapoihini aina iltapalaksi. Eikä valistus tässä auta, vaikka olen kuullut, että suolan niin runsas käyttö on tyhmää. Se on vain pieni lisä tyhmyyksieni joukossa.

    Hassua muuten, että niin ruoka-asioissa, kuin monessa muussakin on paljon neuvonantajia, joilla on erittäin vahva tieto oikeasta. Poikkeavat ovat yleensä vähintäin typeriä. On se vaan vaikeata elää viisaana ja oikeassa olevana lähes joka asiassa. Sitä en jaksaisi edes yrittää. No...voihan sitä hiukan joskus paukuttaa päätään vaikka seinään. Ravisteluhan sekin on.

    Ei kai se suuri homma olisi järkätä Pirttiin suolakammaria. Kuuluisasta nurkkakaapistahan saisi heti suuhunsa sterilisoivat huuhteluaineet, jos suolan makua on hoidosta jäänyt. Kaipa Late jaksaa kaapin täyttää sieltä ylijäämävarastosta, jos jano lisääntyisi. Ja muistaa kuitenkin katsoa, ettei viimeinen "hyvää käytettäväksi" päivä ole katkolla.

    Tällä viisiin harhailin tällä kertaa ajattelemattomuuttani - kuudella t:llä. Hyvää jatkoa!
  20. Meneehän se "koko maailmakin", kuten joutavoinen viittaili. Jotkut aina kuitenkin joutuvat jäämään "pysäkille", jos ei pilettirahaa löydy. vaikka olisikin tärkeäntuntuinen matka. Maailman menossa voi myös kasvaa "ruokahalu" - pakollinen tai kuviteltu - josta junasta joutuu jättäytymään pois.
    Siksipä saattaisi olla hyvä, että jäisi väliin pysäkille tollistelemaan ja antaisi kiireellisempien mennä toheltaa.

    Kävin yhteenaikaan Tallinnassa aika useinkin. Täältähän on näppärä lähteä. Nyt olen kyllästynyt, koska mielestäni siellä ei ole kummoista katseltavaa. Eikä erikoista ostettavaakaan. Kaljan ja viinan kärräys ei kiinosta. Vaikka matka ei paljon maksa, silti "oheiskuluilla" kyllä täyttää se eron, minkä täällä joutuu makselemaan. Päivämatkahan se rasittava onkin, ellei ota hyttiä, jossa voi nokoset vetäistä. Mutta matkailuhan avartaa, niinhän sanotaan. Ehkä toteutan sellaisen Viron kylpylään, niissä olen käynyt monessa paikassa.

    Aikani on mennyt turhankin nopsaan pienissä puuhissani ja sitä "hippokampusta" kasvatellessa.
    21. 166 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt