Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hämmästyinpä kun Pirttiin tulin, että .olikin ilmestynyt uusi kahvinkeittäjä, "meeriamanda." Sehän olikin käynyt kuin kokeneelta ja "ensisilmäyskin" vaikutti oikein hyvältä. Eipä muuta kuin jatkoa vaan.

    Vähän silmäilin minäkin keskustelua eduskunnassa. Kaipa se on niin, että vaalien alla ystäviä ja auttajia riittää. Jotkut - kuten minä - voisi sitä nimittää ääntenkalasteluksi. Nythän tätä "kalastuslain" tulkintaa on hieman kiristetty, ettei ylen kalleilla troolareilla saisi ryöstökalastaa. Siksikin puhemylly jauhaa, kun eduskunnan keskustelu näkyy TV:ssä.

    Mutta tarvitaanhan Kavipirtissäkin känkkäränkkä, jos ei muuhun, niin tyhmyyden olemassaolon todistamiseen. Aion nyt ottaa sen roolin, joka nyt ei minulle vaikeata olekaan luontaisten taipumuksieni ansioista. Siispä...

    Kajaani ja Joensuu on olemassa. Jos on Kajjaani kahdella tai useamalla jiillä, silloin on myös Joinsuu. Perusteluni: koska olen oppinut "äidinkieleni" Pohjois-Karjalan pohjoispuolella, ehtinyt liehkaista ympäri maakuntaa ja asunut myös Joinsuussa vuosia, luulen tuntevani paikallista käytäntöä. Merkittävää eroa koko maakunnan alueen kansankielen käytössä en ole havainnut. Toki pieniä paikallisia eroja on, kuten joka paikassa ja savonkieli jo erottuukin selvemmin.

    On mahdollista, että äidinkieleni on hiukan rapistunut käytön puutteessa. Sen on valloittanut ensimmäinen vieras kieleni - suomenkieli. Olen oppinut sitäkin siinä määrin, että pystyn suomenkielellä melko hyvin kommunikoimaan ja jopa toimittelemaan asioitani. Äidinkieleni täydellistä rapistumista on kyllä ehkäisyt sekin, että kesäisin vietän sillä kielialueella aika pitkiäkin jaksoja. Jo matkalla sinne, Joinsuun tienoilla olen yksinpuheluna pyrkinyt alkukieltäni palauttamaan.

    Jos Joinsuun torilla turisti kysyy:" - Tunnetteko te Joensuun? Pitäisi löytää..." Tulee vastaus:-" Jo vain veikkonen tiijän Joinsuun, outappa elähään hättäile kun vuntsoon, mitenpä päin neuvoo jakelisin...."

    Tämä aamu näyttäää erittäin hienolta. Täytyypi lähteä kevelyttään jalkojani ja on se päivä, jolloin valistunut Karvahattukerho pitää istuntonsa. Ehkä siellä tulen myös kuivunutta suutanikin hiukan kastalemaan.

    .
  2. Ehkäpä kärjistetysti kirjoitin, mutta totta kuitenkin. Kyllähän ne hommelit lähti siitä käyntiin, kun muutakaan heille sopivaa puuhaa ei riittänyt järvessä porkkaantumisen lisäksi. Piti vain antaa herätys. Jopa niin, että nämä entiset "tumpelot" olisivat lämmittäneet saunaakin pitkin päivää ja vesikin nousi vitosen ämpärillä sujuvasti järvestä.

    Luin joskus lehdestä artikkelin, kuinka puolenkymmentä isokenkäistä herraa Palacen ravintolaan kokoontui tarkoituksella kerran vuodessa suorittamaan "selviytymislajin"...mikä entre..se nyt onkaan. He olivat tilanneet läskikastikkeen ja keitetyt perunat kuorineen. Lehdistö oli tietysti tilattu katsomaan tätä elämästä selviytysmistarinaa. He aivan itse kuorivat ne perunat! Suorastaan tavatonta ja vielä se läskikastike.
    Ja kuulemma vielä joka vuosi kerran, vaatii jo erinomaista sitkeyttä. Mainittiin kyllä, että he ottivat lopuksi hyvät konjakkinapsut ja sytyttivät kunnon sikarit. Ja johan nyt he sen ansaitsivatkin.

    Ja samaan pötköön: nuori kappalainen(eikös se ole apupappi) tuli kinkereiden päättäjäisiä pitämään ja opittua kuulustelemaan syrjäkylään. Tapojen mukaan talo tarjosi papille ruuan. Pappi katseli tyrmistyneenä ja huomautti: - Eikö näitä perunoita ole edes kuorittu!
    Kun emäntä alkoi hätäilemään, isäntä jorahti: - Mee nyt vain karjatöilles siitä! Jos pappi ei saa potaattejaan kuorittua, olkoon syömättä!

    Tämäkin on täyttä totta. Olihan pappi punehtuneena jotenkin tökertänyt hidut perunoista. Kylillä oli tapahtumasta kahdenlaista ilmaa. Yhdet pitivät isännän käytöstä rumana, toiset ihailivat. Hän itse ei kommentoinut mitään.

    Että silleen ja vielä tulee lunta.
  3. Huomenta ja täällä lumimyräkkä jatkuu, kuten ennustettiin.

    Eikös nuoremmissa sukupovissa ole aina ollut puutteitakin? Hiukan sain minäkin kuulla. Meni muka hyvä työmies, joka olisi pärjännyt "oikeissa ja raskaissakin töissä." Ruveta nyt haihattelemaan köykäsen elämän perään kaupunkien riettaassa elämänmenossa. Niinhän tein, mutta ehdinhän sentään saada hiukan oppiakin "siitä oikeasta."

    Nyt taas olen joutunut muutaman kerran katselemaan näitä nuoria, avuttomia tumpeloita. Ei edes puulla lämmitettävän saunan lämmitys meinaa onnistua, ei löydä vettä kun ei löydä vesihanaa, ei ole metallista sorvattuja makkaranpaistotikkuja, vaikka pajukkoa on vieressä haitaksi asti, ei ole marketista ostettuja sytytyspaloja nuotion tekoon, vaikka tuohikäpryjä on nokan edessä ämpärillinen. Vaikka kuinka paljon on vain puutteita. Mutta milloinkaan en ole ryhtynyt valmiiksi tekemään, vaan heittäydyn pomoksi, joka tarpeen mukaan nevoo, mutta ei vanha keljuile. Ja auta armias, jos sattuu vielä hyttynen lentämään nokan päähän, hyi kauheaa!

    Entäpä sitten näissä vaikkapa tiekkarionglmissa. Siinä kuppi taas kääntyy toisin päin ja minä olenkin se tumpelo. Kieltämättä on nöyryyttävää, kun jo alle kymmenvuotias käy opettamaan. Niinpä olen "tikkuni" yrittänyt itse tehdä, ettei koko avuttomuuteni pääsisi näkyville ja päivittelyn asteelle.

    Kiitos vaan H*, leikkokukista. Se oli oikea valinta asian huomioiden. Ja se myös osoittaa, että taidat huomattavasti vähätellä konetöitäsi...mutta vaatimattomuus joskus kaunistaa. Sori, että olin tuhoamassa Arkadianmäkeen tähtäävää projektiasi. Ethän kertonut...olisin saattanut ainakin vaieta.

    Muuten hyvin menee, mutta menköön. Ja lunta tulee...
  4. Sitä en tiedä, tulivatko käet näihin maisemiin siirtolaisten mukana, mutta tänne itäisiin korpimaisemiin ainakin ovat asettuneet. Näin tosikkona, en ota vakavissani Hintriikan esitystä, että käkiä koskien perustuslakiakin pitäisi muuttaa. Sitäpaitsi, muistan hyvin, kun kalastuslakia eduskunnan piti aikoinaan uusiksi värkätä. Komiteoita ja valiokuntia pohti tätä kiperää kysymystä lähes 30 vuotta, kunnes alkoi präntättävää tulla. Niin se voi olla vaikeata...

    Ajatelkaa nyt, käkilöiltä pitäisi suu tukkia. Entäs ruisrääkältä? Kaikki eivät kai ole kuulleetkaan sen lajin sulosointuja. Hän, jonka korvat ovat uhriksi joutuneet, voinee vahvistaa. Taivaanvuohi ei pärjää mielestäni alkuunkaan. Käki kyllä menettelee, kunhan ne kaikki eivät vain hulluksi tule. Siinähän sekottuu jo luonnon luotettava ennusmerkistö, johon mös M-K viittasi.

    Edellä olevin perustein, mukaan luettuna asian laajuus ja kustannussyyt, en voi kannattaa Hintriikan esitystä ko. asiassa peruslain muuttamiseksi.

    Tänään olin hakemassa ennusmerkistöä itsestäni ihan sairaalassa. Perustelluin syin menin epäluuloisin ajatuksin tähän jo hyvin monesti puukotettuun ja tehtyyn seurantatutkimukseen. Kun kuulin tuloksen välittömästi - kuvaruudultahan se näkyi - olin pomppia kattoon! Hittosoikoon, olen jo niin ruutikuiva tyyppi, etten kelpaa edes kasvuston ruokapöydäksi! Eihän se vielä koko tosi ole, mutta nyt ei vähään aikaan tarvitse edes kurkittavaksi mennä.

    Niinpä hohteissani vetelin äkkiä kuteet päälleni ja painuin ulos. Piti avata kulkuneuvoni ovi. Vaikka kuinka murjoin käet taskuihini, avainta ei ollut. Eikun haipakkaa takaisin sairaalaan. Siihen osastoon ei päässyt, sisällä oli jo seuraava potilas, siinä sitten tunnin odotus ja veikkailu, löytyykö. eikö. Löytyi!

    Ehkä tästäkin johtuu suvaitsevaisuuteni käkiä kohtaan. Hyvillä mielin, hyvää jatkoa teille kaikille!
  5. Venlastiinan kysymyksen. Piti ihan perääntyä katsomaan, että kuinkahan olinkaan sen tutun "toskaamisen" heitellyt. Ihan nappiin se mielestäni oli livahtanut. Kun joku kovasti yrittää vaikkapa veistää puusta tarviskalua, mutta taito ei riitä sujuvaan työskentelyyn, vaan se menee äheltämiseksi, eikä lastukaan irtoa oikeasta paikasta, voidaan sanoa, että "toskaamiseksi" menee koko homma ja pahimmillaan täydeksi sudeksi. Tulikohan selväksi? Siis jonkun työnteon yrittämistä, josta ei tahdo tulla mitään kevollista tulosta - jotain jälkeä kyllä.

    Nämä on niitä kieliasioita, joiden levinneisyyttä en pahemmin kirjoittaessani harkitse. Jäänhän minäkin lukiessani usein äimänkäkenä ihmettelemään, että kutahan tuokin tarkoittaa. Enkä ole varma tuosta "käestäkään."
    Ja vitsikin savolaisesta lintujen kesyttäjästä on jo liikaa kulunut. Joo, aurinkoinen päivä näyttää jo iltaa tavoittelevan. Koetetaan pienellä yrittämisellä pärjäillä.
  6. Mielestäni tällä kertaa kohdalleen. En aina ole samaa mieltä Runen kanssa, mutta se ei anna silloinkaan valtuuksia minulle aiheettomaan sättimiseen. Siinäkin on vastuu.

    "Lajistamme" kyllä löytyy myös syntipukkeja ja ihan asiasta - ilman katkeruuden täyttämää arvolatausta. Heitä voi olla ja on myös näennäistä "rikasta ja onnelista elämää" elävien joukossa. Jos ei edes sitä näe, voi jo sanoa "tietosokeaksi."

    Kirjoittelu, että "mitkään ulkoiset seikat evät voi vaikuttaa..." Tämä väite kyllä jo menee reippaasti huumorin puolelle, vaikka aloittaja tosissansa filosofoi.

    "Ihmisjoukoon mahtuu sopeutumattomia..." No...tietysti voi hyvin vähän olla sellaisiakin, mutta se ei kaipaa yleistystä. Ei sellaiseksi mielestäni voi määritellä kaikkea purnaamista ja "sopeutumattomuutta." Sopeutumattomuuteen, purnaamiseen ja joukkoliikkeisiin liittyy useimmiten asioiden hoitoa, saada tehdyksi muutos tai muutoksia vallitsevaan epätyydyttävään tilanteeseen. Siihen voi liittyä todellista lähimmäisen rakkauttakin ihan aitona. Kaikkeen ei pelkkä rukous riitä.

    En väitä, etteikö rikkaissa ja sitä myötä "laadukasta elää viettävissä" ole hyviä ja ymmärtäviä ihmisiä. Tottakai on, ja on vieläpä "purnaamassakin" asioiden parantamiseksi. Sitä en ymmärrä, että turhan usein lyödään heti "katkeruuden puumerkki", jos jostain valittaa tai vaatii muutosta. Ja vieläpä tehdään "tautianalyysiä" ihan lääketieteellisin termein ja tarjotaan rohtoja. Eiköhän se homma lie paras jättää ammatilaisille.)))
  7. Tottahan mielelläni Hintriikaa jalostaisin loistavilla ideoilla ihan lentoon saakka, mutta kun on sellainen korkeakulttuurin alue - kuten ne kaikki - ettei päästäni leijaile avun häivääkään yrittämisestä huolimatta.

    Muistanpa minäkin "opiskelleeni" 2x 2 tuntia tankarunoutta - silloin joskus. Oli oikein innostunut spesilisti opettajana. ( ei ollut Lieksan Jaakonvaarassa syntynyt Martti Turunen, Japanin ylähuoneen jäsen) Niin...suunilleen ope alkoi, että tanka on maailman parasta vanhaa runoutta, joka kypsyy äärimäisen tiivistettyyn muotoon hyvinkin pitkän pohdinnan tuloksena lopulliseksi timantiksi. Se sitten sanoo ymmärtäjälle kaiken, mutta hyvin monille ei mitään.

    Kuuliaisena tein välipäivänä kokeeksi näytteitä. Eipä niistä vielä kunnian kukko laulanut. Erittäin kohteliaana ope kyllä kehotti jatkamaan, koska perusasia oli kuitenkin jotenkin selvinnyt. Liian vaikeaksi totesin sen runoilun saran ja velttous voitti kypsyttelyn timanteiksi saakka.

    Nytpä äkkäsin, että voinhan yrittää, ei hiottuna, vaan väljästi hienotta päästellen.

    Joskus näinkin
    ===========

    Oijoi ja aijai
    mikä kaikki aikaan sai
    mää, sää - ettei nää.
    Hullun mylly tinnittää
    päätä särkee jännittää

    Oho, onpas alkeellista, voitte sanoa. Odottakaapas kun joudun/pääsen vanhustentaloon taloon täysihoitoon, muka holhottavaksi ja ryhdyn siellä lasettelemaan oikein urakalla runojani, niin vielä vireimmät dementikot sanovat jalkeenikin, että siinä oli niin kultturelli mies parhaasta päästä, vaikka ei ymmärrettykään.
  8. Ilmat ovat suunnilleen samaa maata kuin A. Kiven maisemissakin. Ihan hyvä tallustella, vaikka väliin "rättejä" heittelikin, heti sulahti pois.

    Hyvä että muistutit, varmaan on totta," Duo Laulamattomat" pitää ollakin tasokasta laatua, ettei Pirtin hyvä maine kärsi vaan päinvastoin on kunniaksi. Mutta laadunhan takaa jo Pirtin pitkäaikaiset tutut taiturit. Luulenpa, että he ovat tiukasti rooliharjoituksissa, jonka .osan erikoislaatuisuudesta johtuen - joka kyllä vaatii täydellistä keskittymistä - ovatkin olleet tänään poissa kirjoittelustakin. Tai sitten suunnittelevat edelleen vaativaa ohjelman kehittämistä ja markkinointia.

    Wiiwideehän herkesi vitsikkääksi. Taisipa olla lainattu ajatus "herrojen kanssa marjaan menosta." Sen ainakin olen ymmärtänyt, enkä ole pahemmin erehtynyt. Herrojen kanssa jos marjaan lähteet, menee marjat, ämpärit ja voi tulla se kaulapantakin. Kyllä tässä on vain kyse korkealle taiteelliselle tasolle tähtäävästä ohjelmasta, jossa minä olen saanut "suolapatsaana" merkittävän sivuosan. Siitäkin olen vilpittömästi ylpeä - ilman kuristuksen tunnetta kaulassani. Sitähän en kyllä tiedä, vaikka saisin siitä vielä potkut, mutta mitäpä tuota ennakkoon... Mutta kuitenkin ymmärrän hyvin "wiiwin" vitsailut, koska hän päivittäin tutustuu Piskin kanssa pantaan ja hihnaan. Olen käsittänyt, että Piskillähän siinä on johtajuus ja mummo köpöttelee perässä senkun pääsee.)))

    Mitä nyt, pitikö jatkaa? Niin se M-K:n "väärä" osoite. Hyvinhän asiasi toimitit...se vaan on niin, että rapatessa roiskuu. Mitäs noista!.
    Nyt täytyy kai keskittyä hiomaan sitä rooliani. Sekin on kunniakysymys.