r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Eiköhän tuota jakoa lie tehty iät ja ajat sotimalla, kansanmurhilla, pakkosiirroilla "ilman tonttia", työtämällä toisia sivuun tai sopivia orjuuttamalla. On se käynyt ilman jumalia, vaikka sitäkin kylttiä on röyhkeiden puuhien sumuverhona käytetty. Ja onhan tarujen mukaan "herran valittu kansakin" ja heille muka määritelty tonttikin. Ja sota käy verisenä. Se jumalista.

    Kaipa sitä on lähes luontevaakin paikan valintaa ihmisryhmillä ja kansoilla ollut. Sitä olen joskus miettinyt, kuinka ajallaan maailman edistyneimmät ja kehittyneimmät maat ovat yhteiskuntarakenteissa jämähtäneet paikoilleen. Esimerkiksi monet arabimaat. Onko sen tehnyt uskonto? Tai pareminkin se avulla hallitseminen.

    Sama pätee moniin itsenäisyydensä saavuttaneisiin maihin. Luulisi, että ne olisivat lähteneet nousuun, mutta nousuun on lähtenyt vain hyvin kapea eliitti. Luonnonvaroiltaankin rikkaissa maissa sama maan ja kansan ryöstäminen jatkuu aseiden voimalla. Tietysti korruptio pelaa ja kansainväliset suuryhtiöt saavat hyödyn.

    Suomalaiset ovat "valinneet" ihan hyvän maan. Jos maan routiminen ja lämmityskulut ovatkin olleet lisäkulu ja työtä vaativaa, niin eipähän maa muutoin järistele. Kyllä tänne asuttuminen on vaatinut omia piirteitäkin. Talvet ovat vaatineet jonkinlaista pitkäjännittyneisyyttä. Johtuuko siitä, että mm. pohjoismaat ovat parhaimmasta päästä yhteiskuntakehityksessä ja yhteisessä vastuuntunnossa?Siitä huolimatta, vaikka puutteitakin löytyy. Niin kauan kehittyminen jatkuu, kun riittää vaatijoita.
    Jos kaikki on valmista, alkaa taantuminen ja muutoinkaan eivät asiat ole kunnossa. Se voi olla täydellisesti hallitsevien "paratiisi", jossa ei korjattavaa löydy.
  2. Päivää, muhkuileva ilma on, sataa kun sattuu. Ei kuitenkaan liottanut päivälenkilläni. Tapasin pihalla naapurini, jolla oli huolia. Keittiön kaappi oli kuulemma romahtamassa alas. Vaimon vika tietysti, kun ahtaa kaapit täyteen "romuja." Jotain pitäisi tehdä, mutta kun ei ole työkaluja eikä kuntoa, valitti naapuri. Sehän oli epäsuora avunpyyntö. Lupasin tulla ainakin "katsomaan."

    Eihän tuo kaappi ihan tippumassa ollut. Sen verran, että pieni rako oli yläreunaan tullut. Puukoolaukseen kiinnitetty kaappi saattaa hieman "elää", jos vaikka on kosteata puutavaraa ollut, vetelee vääräksi. Kaappi kuitenkin tyhjennettiin ja jo lähiessäni varasin työkaluja ja ruuveja mukaan. Entisiä ruuveja vähän kiristettiiin ja pari uutta lisää. Siilläpähän huolet lähti.

    Mutta siinä kaapissa oli lääkkeitä ja kaikenmaailman vitamiineja kuin pienessä apteekissa. En malttanut olla kysymättä, että onko kaikki käytössä. Olihan siellä kuulemma vanhojakin, mutta kun "kahdella vanhalla on niitä vaivojakin paljon." Enpä viitsinyt tukea nenääni sen pitemmälle, eiväthän he ihan höperöiltä vaikuttaneet.

    Tuli vain mieleen, miten helkkarin paljon lääkkeitä ja vitamiineja popsitaan. Aika paljon niin, että saattaa olla enempi vahinkoa. Lääkkeistäkin voi tulla tapa ja riippuvuus, vielä senkin jälkeen kun hoitovaihe on ohi. Ja se ihmepillereiden kaupustelu, niiden tarpeellisuuden todistelu on niin hyvin mainostettu, jopa "julkkisten kertomana", että alkaa siinä tulla sellaisiakin piileviä vaivoja - joita ei edes ole olemassa. Ikä tekee sellaisia tepposia, että on vaikea erottaa luonnollista hiipumista ja sairautta. Kolmekymppisen vireys ei kestä loputtomasti millään pillerimäärällä.
    Ja nyt loppupäivää tuhlaamaan!
  3. Siitähän juttuja tulee, mikä on lähellä omia touhuja. Mitäs pahaa tuossa olisi? Puikot kilisee ja sykyn sadot säilöntään. Ei kai voi työtään kesken jättää - näiden ikäluokkien ihminen. Luen kyllä kaikki nämä jutut, olen vähän perilläkin näistä näistä puuhista ihan "vanhasta muistista." Tosin erilaistahan se on kuin ennen. Minun säilömiseni ovat hyvin pieniä, niitä mitä korvessa runtatessani on mukaan lähtenyt. Puolukat poimin vasta ehdottomasti kypsinä, survon ne että mäski killuu pinnalla. Näin ne säilyy vaikka missä. Sieniin teen tönkkösuolauksen, kyllä säilyy ilman kylmälaitteitakin. Tosin käyttöön otettaessa täytyy kiehauttamalla säilöntäainetta poistaa. Kalatkin säilyy kun ne kuivattaa rapeaksi ja pitää kuivassa paikassa. Vanhanaikaista, voi sanoa. Niinpä olen. Joitain marjatuotteita täytyy säilyttää nykyaikaisesti.

    Näin väänsin juttua myös säilömisestä, heh, heh. Mitä hyvin tehtyjen villasukkien hintaan tulee, tulee niille sitäkin jos työlle jotakin laskee. Yhtään silmukkaa en ole neulonut, mutta olen työtä nähnyt.

    Näyttää siltä, että olen laiskistumaan päin. En lähde sinne korpeen tänä syksynä. Olenhan monta juttua korvesta täälläkin vääntänyt. Korkeintaan " hatelon reunaan" on joku lähtenyt. Näin se on ihan hyvä. Pakisee kukin, mitä pakisee ja joskus vastaa, jos tuntee tarvetta.

    Ei hitossa, nyt odottaa tärkeämmät työt! Vauhdilla on lähdettävä.
  4. ...en tiedä. Raivoraitis en ole. Kyllä se viikottaisessa suositellussa enimmäsmäärässä nykyisin käyttöni pysyy. Eikä tuo sen runsaammin maistakaan. Viikottaisessa tapaamisessamme tulee hörpättyä 1-2 annosta ikäänkuin kielen voiteeksi. Olut maistaa entistäkin hunommin, monesti riittää "snapsi" , joskus nappaan sen myös iltapalaksi.
    Olen kyllä huomannut, että alkoholin tehot ovat iän myötä lisääntyneet. Sekin on täytynyt joissain erityistapaksissa ottaa huomioon. Joskus nuorempana olen kyllä käyttänyt runsaamminkin, mutta ainakin itse en tunnusta olleeni varsinainen "happo." Koskaan ei ole työni häiriintynyt viinan lotraamisen takia.
  5. Huvan kunniassahan tuo eilinen päivä hupeni, paitsi väsy pääsi tulemaan. Kävin ihan pääkaupungissa, mitäs tuo vajaan puolentunnin matka kun junalla Helsingin asemalle tupsahtaa. Toisten asiallahan olin, mutta samalla päätin katsastella vanhoja tuttuja paikkoja. Kiersin Töölönlahdenkin, sehän se oli aikoinaan kävelyreittini, saatoin lähteä illalla myöhäänkin, jos vintti tuntui sekaiselta. Ja usein tuntui. Niinpä niin, kun muistelee, kummasti sitä potkua kuitenkin riitti.

    Melkein päivähän siinä tuhraantui. Muuten, kun aiemmin toskasin siitä "nokan tunkemisesta", tietysti luin myös SkillaniN kommentin. Onneksi siinä oli se hymiö.
    Eihän sitä pitänytkään kirjaimellisesti ottaa. Nokan tunkeminen on monasti hyvin paikallaan ja pitääkin tehdä. Näihän niitä asioita pohdiskellaan ja hyvää lopputulosta yritetään hakea. Täällä se minusta on ongelmallisempaa kuin "oikeassa elämässä." Enpä tuosta enempää.

    Tuosta värien kanssa tuhraamisesta, vanhankin aloittaminen uudestaan tuppaa olemaan vaikeata. Joutuu ihan tönimään itseään puuhaan. Sitä kyllä olen jonkun verran tehnyt, parvekkeella on ollut ihan hyviä kelejä mietiskellä ja askarrella. Kyllä se sekin siitä lutviutuu - tavallansa.

    Eiköhän tässä kerta-annokseksi tullutkin. Aurinko paistaa lähes pivettömältä taivaalta ja lämpökin lähentelee jo viittätoista.
  6. Rekisteröinti kyllä oli päällä, mutta se ei tullut viestiini. Kun uusin rekkaamisen, alkoi toimia. Pikku murheita!
  7. Sen sananhan katleija oli tuntoja kuvailemaan asettanut. Kyllä se sitä tekee jos "potilaani" päällä sattuu tökkäsemään. Sen on vähän sama kuin eläimille sähköpaimen, muutaman napsun jälkeen järki, ei kun vaisto sanoo, mikä ei ole soveliasta. Muuten menee ihan hyvin. Onhan sentään aika pienestä asiasta kysekin, vain pikkusormesta ja ei siitäkään kokonaan. Eikä sormen "jatkekaan" ole pahemmin tressaantunut.

    Kävelykeli oli mahdottoman hyvä. Niinpä vetäisin sitä tuplaten, varastoon pahan päivän varalle. Sen lenkin päälle parin tunnin nokoset. A vot, kaikki mallillaan.
    Venlastiinakin on saanut pähkinäänsä ratkaisuehdotuksia. Eipä minultakaan uutta löydy.
  8. Etupäässähän sitä tulee otetuksi myös maailmaa syleileviä asioita huolekseen, vaikka tietää että turhia murheita ja painolastia niistä kantelee. Ei asiat ole turhia, mutta sen kuorman kantaminen ja purkaminen ei kanna sinne yläpäähän ainakaan täältä. Mihinkäs niistä päähän pinttymistä ja kokemuksista kokonaan pääsee. Ei ainakaan minulta onnistu kaikkea heittäminen takakäteen olan yli. Taitaa tämä "tauti" olla SkillaNilla vieläkin pahempi, tosin hillityssä muodossa.

    Aika harvoin olen enää etunenässä puskemaan päätäni seinään, vaikka tuleehan sitäkin joskus tehtyä. Kiusaus on liian suuri.

    Se oli ennen, kun etunenässä piti rynnätä vaikka heikoille jäille. Pitihän näyttää, että sai kehuja ja jalansijaa. Ihan ryvettymisen uhallakin. Olihan sekin hyvä pohjakoulutus. Ryvettyyhän sitä elämässäkin, syystä tai syyttä.

    Tapahtuuhan niitä asioita, jotka ottavat pahasti silmääni, mutta etupäässä niissä on paljon sellaista, joita voi huitasta takakäteen. Ei sentään ihan kaikkea, sehän jo merkitsisi hiilloksen sammumista yläpäässä.

    Nyt lähden tekemään jalkatyötä pitkin raittia.
  9. Huomenta vaan! Niin se aika on mennyt tuhratessa. Luin kyllä eilenkin lähes kaikki tämän ikäryhmän aikaansaannokset. No joo...sanomatta paras. Tietysti luin myös Pirttiin ilmestyneet kirjoitukset. Huomasin SkillaNin ehdotuksen vaikkapa "muisteluista." Mikäkäpä siinä, eihän siinä aiheessa mitään pahaa. Kuitenkin olen jo kirjoitellut näitä "muisteluksiani" sekä tänne Pirtin vieraskirjaan, että myös muualle +70 ketjuihin. Eipä tuntunut olevan tarvetta " uusintakierroksiin." Kyllä niistä valjennut riittävästi sekin vanha maailmani ja myös tekoselitykset "sivistymättömyyteeni." Ei kuitenkaan vahingossa.)))

    Potilaani, pikkusormi, toipuu hyvin. Ei tarvinnut "pakettia" avata, luunkappaleet luutuvat suunnilleen paikoilleen, tikit poistaan muutaman päivän kuluttua. Piti kertomani eräs huomattava edistysaskeleeni. Nyt kun pikkusormellani ei kärsi ottaa esim. juomalasista mitään otetta, sormi tököttää nätisti suorana. Niinpä eilen kävin "karvahattukerhossa" harjoittelemassa. Tilasin pienen lasillisen mietoa viiniä ja myös seurueeni totesi huomattavan kehitykseni seurapiiritavoissani. Tietysti tämä kokeeni olisi ollut turvallisempi suorittaa Pirtin kuuluisilla nurkkakaapin tuotteilla, mutta mistäpä olisin saanut tyylinäytteeni arvioijat?

    Hyvää jatkoa teille! Ilmakin on - ainakin täällä- vähän lämmennyt.
  10. Nimim. "Eri maailmasta", hyvä, että ravistelit! Väitän, että ymmärrän ainakin jonkunverran sanomaasi. Siitä huolimatta, että olen yli 50 v. asunut ja elänyt suomalaisittain suurkaupungissa. Tarjolla on hyvin paljon ja lähellä niitä asioita, joita sinulta puuttuu. On myös sellaista, joka sinulla on ja minulla taas ei. Käyn kyllä joka vuosi sitä puutetta paikkaamassa. Se on pitkä reissu, varsinkin kun ikä alkaa painamaan.
    Ja luulenpa tuntevani ainakin vanhalta ajalta syrjäseutujen haja-asutusalueiden puutteita ja myös hyötyjä.

    Riittäähän täällä valaistuja katuja, soppailupaikkoja ja monenlaista kerhoa. Minkä verran kukin niitä käyttää, se on eri asia. Joillekin kaupukielämä saattaa muodostua niin yksinäiseksi, ettei sellaista ole edes korvessakaan. Onhan niitä esimerkkejä, asukas on vuosia ollut hengettömänä. Jos se ei liene riittävän hyvä esimerkki, mitä kaikkea tapahtuukaan vähän lievemmässä muodossa?

    Aika helppo on sanoa, että sellaiset on oma vika. Mistäpä sen totuuden viimekädessä kaivaa? Tietysti parastahan olisi, jos kaikilla riittäisi aloitekyky ja rohkeus mennä mukaan ja tarvittassa hakea apua niin kauan kuin pystyy, eikä avun saantikaan ole aina helppoa. Sitä aloitteellisuutta tarvitsee niin maalla kuin kaupungissakin. Saloseudun täydellinen hiljaisuu ja rauha ja kaupugin melske ja vilinä vain eivät ole samassa paikassa. En ole tullut kaupunkiin sen takia, että olisin halunnut "kaupukilaiseksi," Tulin töihin. Niin ovat tehneet myös hyvin monet tuhannet.

    Minusta nuo kasvatus- ja säilöntäkertomukset ovat hyvinkin hyvää luettavaa. Tämä ikäluokka taitaa olla viimeisimpiä, joita nämä hyvät työt ja harrastukset kiinnostaa näinkin laajasti. Ja aina sinne sekaan mahtuu hyviä, uusia vinkkejäkin.

    Harrastuksiini: kävin aamulla "remputtamassa" itseni hereille. Jotain piti jättää poiskin, koska "potilas" ei siitä tykkää. Hintriika oli nasevasti oikeassa: se edellinen viestini sisälsi todella niin painavaa asiaa, että en sellaista ole ennen tänne kirjoittanut. Eikä toivottavasti tarvitse jatkossakaan sellaista tehdä.
  11. Hyvinhän teiltä on matkat sujuneet - paitsi ne eurot. Mutta maallistahan nekin. Ilusalogista ei kyllä ollut mainintaakaan.

    Eletty sitä on täälläkin. Myös tänä aamuna menin kuntosaliin remputtamaan itseni hereille. Jokatoimivempeleessä piti korjata painoja, oli 40 kg ja mulle riittää puolet. Painolevypinkka roikkui n. 30 sm erillään. Joku oli uusinut narun, mutta toimiihan se silti. Oli jo niin eilenkin, enkä viitsinyt ryhtyä korjaamaan, koska saattoihan sillä asentajalla olla jokin ajatus siinäkin.

    No niin, nyhdin tappia irti painoja muuttaakseni. Eikö pirulauta se rysähti alas ja pikkusormeni jäi osittain väliin. Kantava naru irtosi toisesta päästä, en tullut sitä etukäteen syynänneeksi. Kyllä se kymmentä vasaraniskua vastasi! Terveyskeskusessa painelivat pursuneita osia sisään ja kursivat kasaan. Käyttivät sitten röntgenissä. Olihan se paino murskannut luutakin... tiimi ja lekuri miettii ja jatkon tiedän huomenna. Puretaanko "paketti" vai annetaan olla?

    Koska en harrasta pianon, enkä hatarin soittoa, en mielelläni kauneussyistä näe tarvetta lisäropelointiin, mutta jos muuten tarve vaatii, niin mikäpäs siinä. Koska kymmensormijärjestelmäni on huomattavan puutteellinen, ei tämä tumppu sormessani kirjoittamistakaan häiritse. Tosin kyllä tuppaa osallistumaan.

    Muutoin menee entiseen tapaan, "mitäpäs sitä meikäläiselle." Niinhän sanotaan.
  12. Kun kävelen metsissä, myös katselen, yritän ajatella ja päähäni tuppautuu hulluja ajatuksia. Voin verrata itseäni käkkärämäntyyn kallion päällä. Siihen tukevaan alustaan, mutta hyvin ravinnoltaan niukkaan paikkaan se on juurensa iskenyt, hakenut kaikki pienetkin kallion halkeamat, joihin se käkkärä on tunkeutunut. Siinä se on vastoin luonnonlakeja vuosikymmeniä sinnitellyt, ei suurena, eikä komeana. Jotkut voivat sanoa sitä turhaksi rikkaruohoksi, mutta jättävät sen rauhaan, koska eihän siinä mikään muu menesty. Eikä löydy riittävää hyötykäyttöä.

    Kun tulee raju myrsky, metsää kaatuu, niiden juuret ja runko eivät kestä koettelemusta. Mutta se käkkärä vaan pysyy pystyssä, kituuttelee vielä senkin jälkeen, kun tehotalous tulee koneineen ja syö ympäröivät metsät, puut kitaansa.

    Saattaa siinä mennä sekin täysillä elänyt, hyvään peltoon pudonneesta siemenestä kasvanut tuhea, vankkaoksainen, tyvelikäs räkämäntykin. Ehkä vertaukseni ei ole kaiken kattava, niinkuin ei ole koko elämän arviointikaan. Miten se on tynkä tai täysimittainen, sen arviointi jää muiden tehtäväksi. Itsellä siihen on liian sudjekiivinen näkemys, niin myös ajassa olevaan menoon.
  13. Ainahan pienen hetken elämässä voi jostain kaivella vaikkapa Pirtissä tökkäytymiseen - jos saa aikaisiksi. Tänään ropsuttelee vettä ja näyttää sitä riittävän. Eilen kävin vakoilemassa sienitilannetta lähistön metsästä. Eipä hyvältä näytä tällä paikkakunnalla. Minullahan on "salainen" sienimetsä noin 60 km päässä, jota varten teen tunnusteluja. Ei viitsisi turhaan ajella, eikä vielä ole kiirettäkään. Korpimökkini apajille en taida lähteä. Onhan minulla sielläkin "vakoilija", eikä tilanne hyvältä kuulemma näytä.

    Muutoin hommat etenee pienin askelin, eilen kävin soittamassa suutani "karvahattukerhossa." Sairauksiahan niitä sielläkin ja vanhan muisteluita - näitähän se ikärakenne tuottaa. Eipä tuo paha sekään jutustelu ole ja aika hyvinhän näytään myös asioita seurattavan. Tärkeysjärjestyksethän vaihtelevat, mutta erilaiset näkemykset korvataan huumorilla. Harvoinhan tapahtuu, että joku saa herneen nenuunsa.

    Täytyypi ryhtyä suunnittelemaan, kuinka tuhlaan tämän päiväni. Jatkoja!
  14. Oikein perinjuurin mallikelpoista elämäähän Amalia ja Anselmi viettävät. Sellaista, johon muka edistykselliset vihertävät vain puhuvat ja pyrkivät. Eipä ole perunoiden nostossakaan pahoja rikkeitä, ei savua traktorit, ei ole eläinrääkkäystä hevosten hyväksikäytössä. Jos päästöjä joskus ponnistellessa pörähtelee, nekin ovat täyttä luomua kuten ilmeisesti koko tuotanto.

    Pitkospuiden takana, savusaunassa syntyneenä ja siellä nuoruuteni eläneenä ja niissä puuhissa ainakin jonkunverran valistuneena, no ...tulee vanhoja nostalkijoita (hienosti sanottu!) mieleen. Taatusti tunnen
    sen aikaisten tutantovälineiden nimet ja käyttötarkoitukset - no joo, kulmakunnittain ne vaihtelevat. Vaan enpä niistä enempää. Ehkä sittenkin...työhön panostettiin niin paljon, että tuotteet eivät olleet leikittelytavaraa.(Sori, Ramoona, olen ehkä liikaa eläytynyt aiheeseen, enhän tiedä Amalian näkemyksiä ja Anselmin...no niillä nyt ei ole suurempaa merkitystä. Olen ymmärtänyt, että johto ja vastuu lepää
    viimekädessä Amalian tukevilla harteilla.)

    Minun piti kysymäni neuvoakin, mutta tämä ilmoitus...niin kuitenkin, minulla on kahden neliömetrin perunahuuhta, myös hyvin käännelty. Upotin siihen yhdeksän perunaa, itusiakin oli, koska ne olivat lojuneet komerossa ikäänkuin ylimääräisinä. Aloinpa tönkämään satoa, kyllä, kyllä, tulihan sitä karpalon
    kokoisia kymmenkunta. Tappiolle kääntyi koko homma. En toisin ollut paikanpäällä tekemässä edes sitä kuuluista laihiolaista lannoitusta. Onkohan ne perunatkin niin seurankipeitä?
  15. Onkin kulahtanut muutama päivä etten ole Pirtissä tökkäytynyt. Tietenkin aikani on niin kiireellistä, mitä muuta syytä voisi olla. No joo... olihan sitä, tavallista suurempi "ruuhka" vieraista, tämä konekin tökki väliin, taisi olla niitä päivityksiä. Ja tietysti lorvikatarri, jolla on taipumusta muuttua krooniseksi.

    SkillaNkin on ehtinyt käydä pikakuntoutuksessa ihan ruskan värien loiston lisäämiseksi ja tunnistamiseksi. Hyvä kun kaikki on hyvin. Täällä on nyt synkkä, harmaa taivas ja vettä tulollaan. Meilkein voisi sanoa: masentavan tyyppinen. Ei kai se mielentila noin pienistä järkyty.

    Ilusalonkeihinhan tuntuu olevan oikein vientiä. No en näistä innostuneena, mutta onpa tuo minullakin päässä ehdolla pyörinyt. Jos ja kun käyn, menen samalla vaivalla vaikkapa viideksi päiväksi salongin lisäksi hipelöitäväksi kylpypalvelutehtaaseen. Kun täältä tulee lyhyt matkustusaika, jossainhan sitä pitää jatkaa. Sellainen aloite on hautummassa, sen kuuluisan riiheni nurkassa. Se irtoaa toiminnaksi seuraanvan pienen mielehäiriökohtauksen yllättäessä.

    Mutta nythän on ilmottautumiseni kutakuinkin kunnossa. Hyvää jatkoa, ilmat näyttää vaihtelevan. Saa kukin omanlaisensa.
  16. A. H, Ali ilmoitti myös, että hän ei enää usko jumalaan. Arvosteli myös erittäin suorin sanoin Muhammetin, Islamin perustajajan mm. naisiin kohdistuvan sorron vuoksi. Muhammet oli "oppi-isä", törkeä esimerkki. Niitä oppejahan islamilaisuudessa noudatetaan. En silti väitä, että kaikki islamilaiset on pantavissa samaan nippuun, mutta luulisi olevan laajemmalti heitä, jotka sanoutuvat irti Muhammetin esikuvasta ja opeistakin.
    Vai onko kuri niin mahtava voima.
  17. Kun ryystin kahvia ja katselin ikkunasta ulos, aamuaurinko heloitti kirkkaana ja katot välkehtivät valoissa ja varjoissa. Se loppui ihan muutamissa sekunneissa, tuli kunnon saderyöppy ja joku kärräsi kiviä ylhäällä. Nyt se on muuttunut epämääräiseksi sateen tihuutteluksi, muuten synkkien pilvien välissä näkyy auringon heittämiä valoviiruja. En ole vielä "tutkaillut", miten päivän jatko tästä mahdollisesti kehittyy ja tuleeko tästä sisätyöpäivä.

    Tutkailin jo aikemmin Hintriikan ohjeita viestin lopullisen karkaamisen estämisestä. Kokeilin ja toimii, kiitos vinkistä...voihan sitä joskus käyttää. Olen tehnyt muutamia kertoja saman mutkikkaammin, kopioinut ja tallentanut tiedostoihini ja poistanut sitten, kun olen muistanut.

    Niin tein joku aika sitten, mutta unohdin merkata kohteen. Tiedostoihini rysähti koko pitkä ketju ja sekoitti koneeni. Kun yritin tiedostoihini, koneeni ilmoitti olevan järjestelyjen käynnissä ja näistä johtuen ei mikään avautunut. No nyt ongelma on poissa, poistin koko sen tallennuskohteen. Meni siinä mukana jotakin, jonka olisin halunnut pitää, mutta eipä erikoisen arvokasta.

    Oppia ikä kaikki ja ehkä ainakin joskus vielä vahingoista viisastun. Taitaa ilmakin selkiintyä.
  18. Suomen vaikutus todellisesti käytännön toimissa on pieni. Voisi sanoa, että ei näy merkittävästi maailman mitassa, teki mitä tahansa. Siitä näkökulmasta on sama kuka ja miten maata johtaa. Vielä pienempi se vaikutus on yksilön toimissa ja edelleen se vähenee näissä eläkeläisten hyvääkin tarkoittavissa mielipiteiden vaikutuksissa. Ei sekään koko maailmaa paranna, sammutteleeko mummu aina tarpeettomasti tuikkivan lamppunsa, tai heittelee saunan uuniin halkoja turhan usein ja sytyttää tulen väärin. Ei niin, kuin asiantuntijat neuvovat. Eikä sekään pelasta, että haja-asutusalueiden vanhukset pistetään turhaan uusimaan viemärinsä, jotka nekin ovat usein täysiä "susia."

    Olen myös siinä ylläolevien kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että Suomi ja veronmaksajat ovat tilanteeseen nähden vähintäin riittävästi osallistuneet tähän "maailman pelastamiseen." Eikä kovin huonosti myöskään henkilökohtaisissa pienissä toimissa.
    Se arveluttaa, että nekin toimet, joihin mekin suomalaisina veronmaksani osallistumme, voivat huveta huijareiden taskuihin.

    Mutta...täällä ei voida tehdä maailmasta erillään olevaa "lintukotoa." Niin niin talouselliset lamat kuin muukin sekasorto ajautuu myös tänne. Ja vielä tehokkaammin ympäristövaikutukset, myös väestöjen siirtymisenä.

    Miksi kirjoittaa tai puhua, kun sillä ei ole vaikutusta? Miksi sitä ei tekisi, puhutaan ja kirjoitetaan sitä turhauttavammastakin, ilman vaikutusta. Ei täältä ja tästä kirjoitukset varmaankaan kantaudu suuressa määrin saastuttavien korviin, jotka pitäisi saada kyllä talkoisiin. Jos ininä on yksi miljardeista äänistä, se ei kuulu, mutta miljardien äänet jo kuuluvat. Ja jospa se vireyttää myös hekilökohtaisesti, kun pohtii suuria asioita.
  19. Ikäänkuin johdannoksi: luin jo melko nuorena mm. "Marxlaisen filosofian perusteet." Vaikka käsitykseni yhteiskunnista ja niiden rakenteista oli lähes kokonaan vain kokemusperäistä, luin teosta kuin "piru raamattua." Tästä filosofian kirjasta löysin paljon hyvää, mutta myös ajatuksia, joita en voinut hyväksyä. Olen voinut näitä tarkistella yli viidenkymmen vuoden takaa, koska yleensäkin on tapanani tehtä alleviivauksia ja kommentteja kirjojen reunoihin(tietenkin vain omiin).
    Yksi on alleviivattu julistusten joukossa, jossa sanotaan, että ihminen ottaa luonnon hallintaansa alistaa ja hyödyntää sen omaan käyttöönsä ihmiskunnan hyväksi. Sitä arvostelevaa käsitystäni en ole korjannut, vaikka lukuisia keskusteluja olen käynyt.

    Toinen teoksen alleviivaus koskee "sentraalista valtajärjestelmää." Siis suunilleen: kun johto valitaan (välillisillä vaaleilla) sen päätöksiä on nurkumatta noudatettava. Ei hyvä, ei missään valtiossa, eikä valtiomuodossa pidä valita johtajaa, joka saa päättää kaikesta. Näitä huonoja esimerkkejä riittää.

    Pentti Linkolalla on rohkeita mielipiteitä. Ne ovat sellaisia, jotka ovat "hiljaisuudessa hyväksyttävissä", mutta niin karmeita tulevaisuudenkuvia, ettei niitä tahdota edes mielikuvituksissa mahdolliseksi myöntää. Onhan helpompi pistää pää pensaaseen. Ehkäpä Linkolakin on on tuonut asiaansa karrikoiden ...tai sitten ei.

    Jossain ihmiskunnan vaiheissa tulee varmaan tosi totuuden paikka. On pakko tehdä isojakin ratkaisuja. Moraalisestikin on arveluttavaa jarruttaa kehitysmaiden - joihin kyllä mielestäni vielä Kiinakin kuuluu - edistymistä hyödykkeiden tuottamisessa varsinkin elämää helpottavissa tuotteissa.

    Ihminen on mutaatioiden ansioista kehittynyt jo luonnosta irralliseksi välinpitämättömäksi öykkäriksi. Ei kuitenkaan voittamamattomaksi. Hyvä terveydenhoito on hyvästä. Se pelastaa ihmisiä elämälle ja jatkaa taivalta. Kalliilla hinnalla. Se vaatii paljon luonnonvaroja, tutkimusta, se tuottaa hyvää bisnestä joillekin ja myös eriarvoistaa. Mutta kaikkeen tähän työhön tarvitaan lisää ihmisiä aivan hoitotyötä myöten. Siis syntyvyyttä ei voisi rajoittaa, eikä jatkuvaan muuhunkaan tuotannon kasvuun perustuvassa ajattelussa sovi "säännöstely?"

    Jääköön pohdintani tähän, ettei vieläkin "hullummaksi" mene
  20. Kyllä tällaisen kesän voisi pitää, mutta ei nerot taida riittää. Taitaa olla sama kuin muuttolintujen kanssa. Pienissä nyhjäämisissähän tuota aikaani olen "tappanut." Juuri niissä turhanpäiväisissä, joista ei kannata mainita. Tärkeämmät jää tekemättä, no roskapussin vienti on jo saavutus ja kauppareissu pakollinen. Meneehän se näinkin - kunhan ei tressiä tai jotain pöönauttia tule. Kyllä sentään kaikilta kiireiltäni olen tunnin päivässä uhrannut kävelehtimiseen.

    Pankkihomistani, suoraan vievät minultakin lähes kaikki laskuni. Onhan ne lupailleet jotain vastaavaa jatkossakin. Eiköhän noista rahoista jollain konstilla eroon päässe vaikka eläke nousikin. Täällä on muuten mahdollisuus maksaa kaupungin laskut rahalla ilman lisäveloituksia. Karvahattukerhossa kuulin tästä ja kun sattui olemaan Terveyskeskuksen laskuni, pitihän se kokeilla.

    Aurinko rökittää ja mittari näyttää + 29 - paisteessa tietenkin. Sainkin tästä sellaisen tarmonpuuskan, että lähden ulos löntystelemään. Pärjäillään!
    21. 179 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt