r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. En kovin hyvin tunne hindulaisuutta, mutta Maalaismiehen paria lausetta mietin." Ajattelemattomat saavat uudestaan tulla ...jne." Eikös se ole karman-laki, rangaistus "väärin eletystä elämästä". Siksipä joissain paikoissa ei auteta, eikä ruokita hätään joutunutta ihmistä. Katsotaan, että ko. henkilö on itse elämällään aiheuttanut tilansa ja kärsii saamaansa rangaistusta uudelleen syntyneenä. Samat , "hyvin elävät" piirit kyllä pitävät yllä täysin varustettuja eläinsairaaloita.
    No enpä kovin vakavasti ota uskontojen sisältöjä, mutta ei pohdiskelu pahastakaan ole. Hindulaisuus sisältää hyvin paljon eri suuntauksia - joissain jopa lähentelee ateismiakin. Näin olen melko "pienillä eväillä"ymmärtänyt.
  2. Uzman selostus antaa kyllä ajattelemisen aihetta. Siellähän ne suuret tulvat ja myllerrykset myös konkreettisesti lähellä.
    LateVaan esitti asiat, joihin voin yhtyä sen kummemmin kertaamatta. Noihin heittoihin ay-liikkeestä, niissä toimitaan juuri ay- liikkeelle kuuluvissa tehtävissä myös palkka-asioissa, sekä muihinkin työsuhteisiin liittyvissä liittyvissä kysymyksissä, esim. työturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
    Se, miten hyvin ay-liike on onnistunut, voi tietysti keskustella. Kuitenkin, mielestäni ilman ay-liikettä ei ole missään maassa päästy edes tällaiseen yhteiskuntakehitykseen, joka melkoisen laajalti sisältää työntekijöiden palkka- ja muita oikeuksia. Ei kuitenkaan niin hyvin, että aina voisi työllään jokainen elää.

    Ei muutenkaan ole ay-liikkeellä niin hyvin mennyt, että antaisi kadehtimisen aihetta. Ongelmien syitä pitää penkoa toisaalta, kuin myös todella ahneiden palkkioita ja toimia.
    Jokaisen "laman" maksaa kansa nahoissaan. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat sen kokee raskaimmin. Riittävän varakas saa päätettyä, minkä verran maksaa esim. veroja vai maksaako ollenkaan.
  3. Jumaluuksien ja saatanallisuuden merkityksiä en nyt pohdi. Ihmisten päässähän ne joko rauhoittaa tai ahdistaa.
    Siispä hyvä - kun hyväksyy jonkin toiminnan, joutuu hyväksymään myös seuraukset. Esimerkki: pyritään jatkuvaan talouden kasvuun. Hyvä niin, ehkä se luo työpaikkoja. Mutta jatkuvasta kasvusta seuraa luonnonvarojen ryöstö entistä suurempana. Niin myös kekseliäisyydestä ja "vallattomasta tuottoinnosta" tarpettoman rihkaman tulva. Ja meitä yllytetään kuluttamaan, se muka pelastaa. Luulenpa, että joskus tämäkin ongelma on ratkaistava - mutta ainahan voi lohduttaa, ettei vielä ole mitään kiirettä. Ei meillä.

    Hyvä - paha ajattelu ja sen erottaminen on muuttunut. Kaikkea työtä on vieläkin tehtävä, muutoin seuraa kaaos. Entä työn arvostus? Aiemmin työ, mikä tahansa oli enemmän kunniassaan. Nyt on sellainen ajattelu lisääntynyt, että "paskaduunit" ei kelpaa. Ollaan mieluummin taiteilijoita tai muutoin "julkkiksia." Siitäkin huolimatta, että kyvyt ei mitenkään viittaa siihen suuntaan. Taidealojen koulutukseen on suuri tunku - ja vähiten avoimia työpaikkoja. Silti koulutus on jatkuvasti laajentunut.
    Hyvä käsitetään niin, että se on hyvää, ellei sitä ole kielletty, tai sen kiellon voi kiertää "porsaanreijistä."

    Vielä suvaitsevaisuudesta. Se on hyvä piirre, kyllä toisten arvomaailmaa pitää ymmärtää ja kunnioittaa, vaikka se ei täsmäisi omien arvojen kanssa. Mutta liika, kaiken suvaitseminen, ei mielestäni ole edes "hyvän" päämäärä.
  4. Tuttuhan tuo sanonta on minullekin, ennakoi tuhanpäiväiväistä höpinää kun kunnon asiaa ei mielessä välky. Niin nyt minun minun varastossani tuntuu. No jos... menin kerran yli kolkytvuotta sitten ladallani Lenigratiin. Teki mieleni kokeilla suurkaupugissa ajelua.
    Hyvinhän se muuten meni, paitsi rajalla joiduin tehostettuun syyniin. Takakonttiini oli jäänyt kirves, ainahan se siellä on ollut. Kun ajelen pieniä metsäteitä, on kirves muutaman kerran pelastanut. Ei ole tarvinnut takaisin peruuttaa, jos joku riuku on tien yli kaatunut. Karkasinpa asiasta, tullimies käänteli kirvestäni kuin olisi löytänyt suurenkin sabotöörin. Kyllä siinä oli apuna viittomakieli, elekieli ja muutama sana "kielirajaa ylittäen" mukana.

    Siitä alkoi autoni mylläys, näytti siltä, että aikooko he purkaa sen kokonaan. Eihän sieltä mitään muuta raskauttavaa löytynyt. Hyvää matkaa vähän naureskellen toivottivat ja sain pitää kirveenikin. Eipä tuosta paha maku jäänyt, he olivat tunnollisia tehtävänsä suorittajia.

    Sekin kirvesvartta puhuminen...niitäkin varsiakin on monenlaisia. Tökeröitä riunpätkiä, joita saa kaupoista, tai melkeinpä taideteoksia, johon rakenteeseen on yhdistetty käytännöllisyys, kätevyys, turvallisuus...olen kai siitä jo höpissytkin. Yksilöllisyyttä se kirvesvarsikin on, tekijänsä mukainen, jos taito on riittänyt.

    Olen täällä poltteen jäkitilaa, velttouttani paikkaillut. Kyllä pieniä virkistymisen merkkejä olen itsessäni huomannut. Ehkä se tästä jo ennenkuin kuura maahan tulee. Kyllä hra Greengrass on Venlastiinan karvarimatkaa oikein ohjaillut. Mistäpä sen iloisemmaksi voi tulla kuin käynnistä"ilusalongissa."

    Kirvesvarsi on väännetty. Hyvää jatkoa teille ja matkalaisille.
  5. Kyllähän näissä "kalastushomissa" puheita riittää jokaisella "kynnelle kykenevälle." Joihinkin ne tepsipät ilman suurempaa kritiikkiä, koska ne saattavat tuntua hyvältä.
    Missäkö "ääneni " on? Työväenliikkeessä yleensä, miksei ammattiliitoissakin. Niinhin olen kasvanut lähtökuopistani, jopa ollut mukana itse arvioituna mittavan määrän. Ei kuitenkaan mitään kovin suurta. En ole edes ajatuksissani pyrkinyt sen enempään, kuin minkä olen arvioinut kohtuullisen hyvin hallitsevani. Siitä on kasvanut myös solidaarisuuteni lähinnä niissä työyhteisöissä joissa olen puuhastellut. Ja myös varhaisemmista kokemuksistani.

    Sikäli voin olla levollinen, että vaikka vieläkin tapaan usein entisiä työkavereitani, en ole pahempia haukkuja saanut. Enkä siis aio heittäytyä näistä lähtökohdista vanhoilla päivilläni naurettavaksi narriksi. Ellei nyt dementia satu kehittynään kovin pahaksi.

    Tämä vastauksena Ts:lle. Meidän ajatus ja kokemusmaailmamme ovat tavattoman kaukana toisistaan. En silti arvostele siitä, vaikka joskus lie siltä tuntunut. Voin esittää mielipiteitäni - se on oikeuteni - vaikka ne joskus jotakin ärsyttäisivät. Totta toki kuitenkin aika paljon "suodattaen." Olet värikäs, nokkela kirjoittaja ja osallistuja - etkä ainoastaan tyhjänpuhuja, joksi täällä useinkin leimautuu. Enkä tässä edes kohteliaisuudesta "nuoleskele." Tulipahan tämäkin "jörrikkänä" kirjoitettua!
  6. Erilaisia ollaan, se on tosi. Monta kertaa kaikenlainen askartelu jelppaa myös "älyllistä toimintaa" ja älyllistä toimintaa on sekin, että saa jotakin kelvollista aikaisiksi. Riippuu siitä, miten kutakin määrittelee. Ja onhan toki itse tehty kurkkusalaatti paljon parempaa kuin marketista haalittu. Vähitäin siltä se tuntuu, kun on vaivan palkaksi vielä onnistuu. En kyllä päjää näille "ammattilaisille."

    " Stahanvilaista" työtäkin olen tehnyt riittämiin. Ja siinä sivussa ja nyt eläkkeellä vähän leppoisammin turhaksi työksi nimitettävää, joissa ei ole tuotantotavoitteita. Se, minkä asettaa ensisijaiseksi - tai asettaako mitään - on hyvin henkkohtainen kysymys. Tärkeintä on, että tekee, tai on tekemättä niin, että tuntee olonsa niin hyväksi kuin sen voi järjestellä. Näin näillä kymmenillä.
    Nyt lähden koisimaan, se tuntuu tärkeimmältä tehtävältäni. Öitä!
  7. Voikohan Perussuomalaiset luokitella "nuoreksi puolueeksi." SMP( Suomen Maaseudun puolue) ilmestyi eroamalla Maalaisliitosta 1959. Vuodesta 1995 SMP:n jatke on Perussuomalainen puolue. Minkä verran sitten nimenvaihto "kaunistaa tai nuorentaa."
    Nykyinen menetelmä on kuin kopio Vennamon kaudesta, yksipäinen johto, sujuva sanankäyttö on Soinillakin. Vennamon johdossa SMP sai yllättävän suuren vaalivoiton, lähes parikymmentä kansanedustajaa. Toki vaalivoiton apuna toimi Eino Poutiainen, uuttera raataja ja tavallaan "kansanmies." Eipä siinä kauan mennyt, kun SMP:n ryhmä hajosi kuin varpusparvi. En tiedä, saivatko he mitään kansanedustajina aikaisiksi. Heille tuli niukka kausi ...vaalivoitto kuivui pitkäksi aikaa.
    Ilmeisesti Persut saavat jonkinlaisen vaalivoiton, joka ei kuitenkaan johda mihinkään. Ehkä vaikutus on suurin ennen vaaleja - ja on jo ollut. Soinin selkeästi esittämiä kaikkia asioita eivät muut puolueet voi sivuuttaa kokonaan. Sekin on ihan hyvä, kyllä ravistelukin on paikallaan - muutamissa asioissa kohdallaan.

    Ruuneperin suoraan kysymykseen vastaan: en äänestä Perussuomalaisia. Siihen on jo selvät vakaumukselliset syynikin ja lisäksi en luota ko. puolueen toimintamalliin ja kykyyn. Puheet ei riitä.
  8. Meinaan kun suoraan ikkunasta katselen, kuinka aurinko jättää jäähyväiset tälle päivälle. Oranssiset viirut sinisten suikaleiden joukossa... jäi kirjoittaminen ja ajatuskin katkesi kun vain katselin...eipä varmaan kovin tärkeää ollut aikeissanikaan.
    Onhan mulla niitä omituisia tapoja. Monta kertaa on joku huomauttanut kadullakin, että mikä sinua hymyilyttää kun vaistomaisesti naamani on pinessä virneessä, joko omista ajatuksistani tai jostain näkemästäni. No esim. tänään, kun pieni villakoira jalkaa nostaen merkkasi valotolpan, siirtyi emäntänsä perässä pari metriä ja sitten muisti, että jäljethän pitää peittää ja alkoi tarmokkaasti kaapia nurmikkoa.
    Jotenkin olin ihan purskahtamaisilla nauruun kun emäntä sai nyhtää kunnolla, että sai tunnollisen kaverinsa matkaan. No varmaan täälläkin piskin omistaja tuntee asian tarkemmin.

    Nyt auringon säteet valaisevat vain heikosti taivaanrantaa. Taidanpa lähteä pehkuihin odottamaan kunnes alkaa valo tulla toisesta suunnasta. Tai oletettu, voihan olla pilvinenkin aamu. Öitä!
  9. Kyllä se maailmankuva voi olla "vahvakin" ja hyvinkin erilainen eri ihmisillä. Sekin hiotuu ja muuttuu matkan varrella, kuten maailmakin ja sen asiat. Jos näin ei tapahdu ollenkaan ja koskaan, se on fanaattista uskoa. Aina pitäisi olla tallella tietty määrä itsekriitisyyttä, joilla asioihin suhtautuu.
    Se että missä määrin se rajoittaa toisenlaista elämistä ja hyväksymistä, jää kyllä näillä kekkereillä arvailujen varaan. Myös minun kohdaltani.
    Mielestäni asiathan voi kertoa, vaikka ne eivät kaikkia miellyttäisi. Vai tuleeko rajoiteilmiö toiselta puolelta?
  10. Asiaahan Ruune kirjoitti! Eihän kaikkea tarvitse pilkuntarkasti syynätä, kunhan yleisajatus tulee räväkästi esille. TS*lle, eihän R* ottanut huolia "kouluttamattomien monttumiesten ongelmista." Niin ymmärsin, vaan koulutus on pilannut monttumiehet sukupuuttoon. Otan kyllä huolia myös jäljellä olevien "monttumiesten" asioihin, sieltä perinjuurin lähteneenä ylevästi sanottuna, minulle on jäänyt monttumiesten sielu ja myötäeläminen. Kun hiukan pääsin ylös pahimmasta montusta helkkaristi rimpuillen, vähän hepposempiin töihin, eräs kaukainen sukulainen sanoi: "Sinusta meni hyvä ja riski työmies, olisit pärjännyt kunnon töissäkin." Niin se on, monta kyvytöntä tyhjäntoimittajaa on saatu virkaan koulutuksellakin. Ennen vielä enemmän, koska raha ratkaisi. Olenkin ajatellut, että saattoi olla onneni, etten saanut korkeakoulutusta. Enpähän ole tehnyt suuria virheitäkään, jotka olisivat vahingoittaneet yhteiskuntaa ja vaikeuttaneet tuhansien elämää.

    Kyllä aloittajan tuoma näkökulma on paikallaan "sipistelyjen" joukkoon. Ilman sitä erottaisiin kokonaisvaltaisesta elämästä, johon mielestäni kuuluu myös kohtuullinen "märehtiminen" jopa maailmankin asioista ja esiin kaatuvista ongelmista. Jos sitä ei ole, tulee mieleen romaaniotsikko" Turhanpäiväisen ihmisen elämä." 'Elämä ei ole yksin sitä, että tuntee pärjäävänsä erinomaisesti, tuntee siitä varmuuden ja heittäyttyy onneensa pienin turhanpäiväisten kukastusten keskelle ja unohtaa ympäröivän maailman.
    En ruikuta siksi, ettenkö pärjäisi, omaan menooni olen ihan tyytyväinen. Niin soisin olevan myös kaikillla.

    Huh, huh...lopetan ja palaan jos näen siinä järkeä.
  11. Hintriikan mainitsema tieteellisen tarkka - kai latinaa - ilmaisu tilasta, jossa ihminen ei enää erota ylen laatukasta elämäntapaansa oikeaksi ja hyväksi, vaan ryhtyy vertaamaan johonkin epäolennaiseen seikkaan ja saa aiheen surkutella itseään. En kuitenkaan usko tätä siitäkin syystä, että myös minä olen kokenut ja jopa julkituonut samantapaisia ilmauksia.

    Tänään oli vaihtelua sateesta, lämpö hellerajan kieppeissä. Pääsin ulos jo melko pian puolenpäivän jälkeen - roskia täytyi kyyditä pois. Samalla reisulla kävelin sadan metrin päähän penkille rotkottamaan. Hitto kun tuntui ettei jaksa, ei kehtaa, on liian hikistä. Ojentelin koipiani, vedin henkea keuhkot täyteen, pyöritin päätäni ja vääntelin roppaani. En löytänyt mitään elimellistä vikaa, joka estäisi kävelyn jatkamista. Olin kai sitten"lorvandus vedelys", jota anasyysiä en silloin edes tuntenut.

    Elämässä tehdään pieniä äkkimuutoksia, kohotin itseni pystyyn ja pakotin jalkojani siirtymään toisen eteen koht rivakkakkaa tahtia ja yhteen suuntaan. Tämä siksi, että pakkohan sieltä on myös palata, taskussani ei ollut killinkiäkään. Taksit ja linjurit sai unohtaa.

    Runsas kolme kilsaa ... ja sitten pakollinen paluu. En kehu, että kaikki meni hyvin, mutta meni kuitenkin. Rytkyt olivat ainakin läpikotaisin hiestä märkänä. Suihku ja kuteiden vaihto ja jopa oli mainio olo. Varsinkin siitä, että olin saanut itseni liikenteeseen. Muutaman päivänhän tuo itseselittely kunnon levon tarpeesta kestikin.

    Se itsetyytyväinen oloni vain jatkuu! Saapa nähdä, kuinka kauan. Hyvää selviytymistä teille kaikille. Ja kukin tavallaan!
  12. Siinäpä tämä kaupunkielämä on rasituksista palautellen huventunut. Jotenkin sitä vain reissussa rehjaantuu. Tuokin työpäivän mittainen ajelu. Meneehän se kuin oikein lataannun, mutta palautus on pitempi kuin urheilijoilla.
    Pitkän reissun olet, Late, heittänyt. Lähes 3000 km! No näkyihän kyllä ohjelmassasi levähdyspaikkojakin. En tiedä, saanko joskus aikaisiksi vielä tuntureita katsella.
    Täytyypä siirtyä entisiin hommiin - pitkälleen rojottamaan.
  13. Vaarojen ympäröimässä notkelmassa
    vanha, vankka kuusikko jökötteli
    sen viileissä, hämärissä varjoissa
    valokiiloilla aurinko leikitteli.

    Saipa astella suureen luonnon juhlasaliin
    taputella, nojailla kuusipilariin.
    Puut pidättivät auringon paahteen
    yön kylmyyden karkoitti metsän lämpö.
    Sieltä sai sienikorin sukkelasti täyteen
    uusia puski poimijan uuras sampo.

    Tuli vuosi, jolloin kuusikko katosi
    katse harhanko näki.. ei voi...tosi!
    rumana ryteikkönä, revityt kuopat
    metsän puutarhuri tehnyt kaupat.
    Puufirma omisti kadonneet ystäväni
    siinä katosi pilarit ja salini.

    Myöhemmin...
    Ryteikkö, risukasat vattupuskiin peittyi
    monet ämpärit siinä marjoista täyttyi
    Tänä kesänä horsmikko hyökkäsi
    valloittaja vadelmien tilaa ryöväsi.
    Vielä kerran siitä hyvän sadon sai
    voittaa horsma, tulee puusto - joskus kai.
    Ihmisiänhän siinä luonto kamppailee
    kunnes jotain kunnon metsää palailee.
    ...
    Tänä kesänä näitä turhia mietin
    kun vanhan kannon päässä aikaani vietin.
    Ongelmani ei maailman suurin lie
    muurahaisen aivoilla ajatuskin vie.
    ...
  14. Englanti on valloittanut ainakin asutuskeskuksissa kauppojen, ravintoloiden, jopa vähäisten kuppiloiden nimet. Tottuuhan siihenkin, mutta jossain helkkarin korvessa kun läimähtää silmiin "englantilainen kauppa" , riitasoinnulta se tuntuu ainakin minusta.

    Eipä ole murresanat kovin hyvin mielessä, no muutama: uatra, jantta, reten hyvä, putsi, tassi...Paremmin niitä muistaa jos joku eteen viskaa.
  15. Eipähän pahemmin sadellut tänään, vain pieniä ripauksia. Ihan kohtuu kelit. Sainpahan jutella erikoisen henkilön kanssa, mies vinkkasi penkille viereensä tarinoimaan. Hän kertoi olevansa satavuotias, eikä minulla ollut mitään syytä epäillä. Kyllähän siinä nuoreksi itsensä tunsi, kun hän vuosilukuja asioistaan kertoili. Tyydyin enimmäkseen kuuntelupuolelle ja nyökkäämään ymmärtämisen merkiksi. Sain kyllä muutaman kysymyksenikin perille, mutta äänivolyymia täytyi rutkasti käyttää.

    Häneltä oli kuulemma usein kysytty, että mitä hän elämältä vielä odottaa. - Sitä, että teen Suomen ennätyksen! pappa päästi rämäkän naurun. Eipä tuo harjoittelu huonolta vaikuttanut. Aika hyvin rollaattorin kanssa matkakin taittui.

    Sellainen tapaus...muutoin aika kuluu edelleen liian paljon jahkailujen merkeissä.
    Pitäisi... no nyt lopettaa, koska eipä tästäkään muuta tule. Ilmoittautumiseni tuli kuitenkin.
  16. Lorenaa arvioista, että mielipiteeni "ovat vain ynnämuun oman pään sisällön tuotoksia". Sitä täyttä kunniaa en voi rehellisesti vastaanottaa. Kyllä ne mielipiteeni ovat elämänkokemuksieni lisäksi keräilty sieltä sun täältä, joita kaikkia lähteitä en voi edes muistaa. Se kaikki on osa elämänkokemusta. On vain erilaisia näkökulmia maailman ja asioiden hahmottamisessa.

    "Kukkahattutätien" maailma ja ajatukset yleensä ovat minulle aika vieraita, eivätkä kovin paljon paina. Tai sitten ymmärrän käsitteen perinjuurin väärin. Totta varmaan on, että Amerikan hyvinvoivat tädit ovat saaneet nauttia mm. Nokian menestyksestä.
  17. Sieltähän ne suurin osa Suomen kartanoista ja aatelisista on lähtöisin. Ruotsin kunkku palkitsi sotaherrojaan, jakeli kartanon- ja ratsutilojen paikkoja turhaa pihistelemättä. Alkuperäinen väestö sai lähteä tai jäädä kartanon rengeiksi tai torppareiksi. Työmäärää kiristettiin ilman rajoja, työläisillä ei ollut mitään suojaa, ei ole liioittelua puhua orjatyöstä. Ei ne kartanoiden omistajat itse kartanoitaan ja viljelyksiään rakentaneet, eikä maitaan ostaneet.

    Vain propakandassa on esitetty, että paperityöläiset ovat tekemisillään itse saattaneet työt ulos. Ei vakavassa mielessä. Myös se, että aina kun kohtuuttomista palkkioista jotain sanoo, on tapanana lyödä, että se on kateutta. Se "kuusamonkiima" on syötetty apinointimalli, jonka omahyväiset ovat omaksuneet. Jos on kohtuuttomuutta, vaikkapa moraalisesti, kyllä siitä on voitava puhua.
    Harvoinpa tuodaan esille paperitehtaiden ostamiset ulkomailta, joista on tullut takkiin miljardeja. Johtaja on kyllä palkkionsa ja "kädenpuristuksensa" saanut. Niin myös "ilman ostosta" Saksasta.

    Vasta äskettäin oli Hesarissa artikkeli, jossa oli tiedot, kuinka johtajat ovat tästä lamasta selvinneet. Hyvin oli mennyt, korotukset ja palkkiot olivat rutkasti nousseet usein 30%. Työntekijöillä n. 1%. Kyse oli oli yrityksistä, joissa valtio on suurena osakkaana. Kun laman nimissä kehotetaan malttiin ja tyytymään lähelle nollalinjaa, niin missä on se moraali, joilla johtoa palkitaan tuottipa yritys vaikka tappiota? Onko tämän sanominen "kuusamonkiimaa?"

    Joskus omistajayrittäjä ja johtaja todella katsoo eteenpäinkin. Jos on ollut hyviä aikoja, hän saattaa jopa käyttää sitä ja yrittää todella välttää hätäisiä irtisanomisia teettämällä vaikka vähemmän tärkeitä töitä. Ei se tyhmyyttä ole firman kannaltakaan, siitä on helpomi lähteä noususuhdanteessa mukaan.
    Pörssifirma jakaa voittonsa, potkaisee väkensä ulos heti, jopa ennakkoon jos suinkin voi, palkkaa tehtävään teknoraatin, jolla ei ole ihmissuhteita irtisanottavaan joukkoon. Ei ole ihmisiä, on vain numeroita. Näin se kaunistelematta menee. Joku "isänmaallisuus" on käsite, joka ei koske pörssifirmaa
  18. Moneenkin asiaan. Voisi pessimistisesti (tai optim.)jatkaa, että voisihan se olla vieläkin huonommin.
    Olet kai Late, saanut sen käsityksen, että majailisin mökkerölläni Kuhmon porteilla siitä, kun eräässä viestissäni epäilin, että Kuhmossa voi joutua odottamaan kauankin, kunnes ruotsin kieli tulee tarpeelliseksi. Lieksahan se on lähin kaupunki ja paikka jossa on useampiakin putiikkeja. Ei sekään vieressä - no jaa...sehän on pinta-alaltaan niitä suuria kaupunkeja.

    Vantaallahan olen näitä viimeisiä vuosikymmeniä asustellut, tarkemmin en viitsi kertoa. Olenhan minäkin käynyt A. Kiven mökkiä tiirailemassa ja "Nummisuutarin Eskoa" katsomassa. Useitakin kertoja siellä kesäteatterissa.

    Tänään sain aikaiseksi käydä Kuusijärvella rypemässä. Yllättävän vähän oli ihmisiä, yleensähän se on hyvinkin ruuhkainen.

    Tuli mieleen Hintriikan kertoma tanhuharrastuksista ja esiintymisistä. Aika monissa minäkin olin joukon jatkona yleisössä. Tiedä, vaikka olisin ollut jossakin taputtamassa. Asuimme " nuorena" Mannerheimintiellä, Stadionin lähellä. Silloin liikuinkin kaikenlaisissa tilaisuuksissa vilkkaasti ja monia vuosia Työväenopistollakin muun lisäksi. Sitä vain ihmettelee nyt, kuinka jaksoi, kun sekin leipä oli kerättävä ja vieläpä tärkeimpänä toimena.

    Jaa-a...eiköhän nuo muisteluni tällä kertaa riittäne. Eikun tuhlaamaan loppupäiväkin. Ei tullutkaan niin hellettä, kuin ennusmerkit viittailivat.
  19. Kesä jatkuu, nyt 23 mittarissa ja pilvetön pouta tulossa, päästään normaali lukemiin. Mitäs sitä vanhalle muuta...
    Tantsuissa en ole käynyt, siinäkin hommelissa olen aina ollut köntys. No nuorena tuli mukana joskus nujuttua. Liekö sitä, että elämäni ei ole ollut yhtä tanssahtelua. Jotenkin en ole päässyt milloinkaan hyvään alkuun. Kyllähän vieläkin sen yhden pelin hökkelehdin, jos kohdalle sattuu.

    En ole vielä reissuunkaan lähdössä. Vaikka "terveyskarenssiaika" kyllä riittäisi, mutta on pieniä muita esteitä. Nekin voisin sivuuttaa, mutta eipä suuresti innosta istua peltikoteloon päiväksi paistumaan. Siitäkin on kokemuksia ja yöllä kulkeminenkin on rankkaa, varsinkin silloin kun aurinko alkaa ilmestyä. Kulkuvälineessäni ei ole erikoista ilmastointia, harvoinhan sitä tarvitsee - nyt se kyllä jelppaisi.

    Eipä ole siellä korvessakaan vallan pakollisia toimia. Eiköhän tuota ehtine, marjat kypsyy ja sienet on vasta tulossa. Jos tulee, en tiedä tarkkaan sen paikkakunnan sateista.

    Näin se menee, aloitekykyni näyttää yhä heikkenevän näissä erinomaisissa kesäpäivissä. Kun ennen en pitänyt turhasta jahkailusta, nyt juuri olen oppinut ja mukautumassa siihen. Pitäisi...olkoon...teen huomenna...tai sitten joskus.

    Teille hyvää jatkoa!
  20. Huumorilla pitäisi ottaa, jos vain irtoaisi. Koulutukseni on kansakoulun tasolla. Ehkäpä ihan erikoisista olosuhteista johtuen: viisi vuotta, päästötodistus on...sisällöllä en halua "rehvastella."
    Älkää nyt hitossa laske "tasoa" minulle sopivaksi. En häiriinny, jos en kaikkea ymmärrä, enkä tule sotkemaan "tiedoillani", ellen tunne edes jotain käsittäväni, jota voi nimittää mielipiteeksi. Luulen ymmärtäväni, että kukaan ei tiedä kaikkea edes Wikipedian kanssa.

    Minulla on ollut mahdollisuus, tilaisuus tai tarve keskustella työnikin puitteissa kaikenlaisten ihmisten kanssa, myös koulutettujen ja oppineiden kirjossa. Olen kyllä kokenut kiusaantuneina he, jotka pitävät kuulustelua ja huvittelua ja alkavat lässyttää kuin puhuisivat vähä-älyiselle. Fiksut sijoittavat puheensa korostamatta niin, että välttävät teminologiaa ja puhuvat suomenkieltä. Ymmärrän senkin, että on käsitteitä, joita on vaikea "suomentaa."

    On myös niin, että kansiksesta on tässä iässä kulunut monia vuosikymmeniä. En puhu itsestäni, kun sanon, että on heitä, jotka laajan kokemuksen lisäksi ovat itseopiskelleet juuri niitä aineita, jotka heitä kiinnostavat. Olen tuntenut hyvin monta sellaista, joilla on hyvin laajat tiedot.

    Joskus on sattunut, että korkean koulutuksen ja myös virka-aseman saanut on tokaissut: tunnen sen alan, olin kuoluaikana kesätöissä. Niihin olen kyllä vastannut, että olette varsin hyväoppinen. Ammattiin oppiminen kestää yleensä vuosia ja vuosikymmeniä. Ammattikoulun jälkeen saattaa tuntua, että on todella oppinut ja mestari. Jonkun ajan kuluttua totuus tulee esille, oppimista riittää...ihan rehellisesti sanottuna, niin kauan kun on työelämässä. Ja niin se on kaikessa oppimisessa.
    Hyvää jatkoa. Latinaa en osaa, enkä yritä opetella.
    21. 180 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt