r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Kun toisetkin pääsivät vauhtiin, on luonnollista, että kilpailu kiristyy. Tönkköjalkavertaustani en kehunutkaan, mutta kuvaa se sitä, että silloin on helpompi pärjätä kun on omaksunut asian, johon toiset eivät ole vielä ehtineet täysillä panostaa.
  2. Vaikka ei esim. Ollilan merkitystä voi väheksyä, mielestäni ylimmän johdon ansioita liioitellaan kaikkialla. Se on johtanut käsittämättömiin palkitsemisjärjestelyihin. Nokia sattui sellaiseen kehitysvaiheeseen, josta se ponnahti tavattoman nopeasti hyvään menestykseen. Laajaa tiimityötähän sekin johtaminen on, joka on myös tuotu esille. Sama pätee Fortumiin, tilanne toi menestyksen edellytykset. Ja sen mukana käsittämättömät palkkiot. Luulenpa, että molemmissa olisi voinut olla myös eri henkilö johtajana samoin tuloksin.

    Teen huonon esimerkin urheilusta: Buuklov(nimi kai väärin) oli voittamaton ruotsalainen mäkihypyn pituuksissa. Tuomareille ei vain v- tyyli kelvannut. Toni Nieminen oli voittamaton nuorena, silloin jo tuomareille sama v-tyyli kelpasi. Nieminen oli ensimmäinen, joka siihen aikaan hallitsi hyppytyylin. Pian oppivat toisetkin, tilanne tasoittui ja uudet menivät ohi.

    Niin se on käynyt Nokiallekin. Se etulyöntiasema on menetetty. Tuomarit, kuluttajat, ovat huomanneet, että on muitakin osaajia, ehkäpä vielä parempiakin. Kilpailuahan sekin.

    Onhan lukuisia esmerkkejä siitä, että suurin palkkioin hankittu johto on tehnyt todellisia munauksia. Ehkäpä ei tarvitse nimellä luetella. Kuntien johtoonkin pestataan ylisuurilla palkkioilla ja eduilla johtajia. Eikä se raha useinkaan auta. Sitouttaminen vain maksaa silloin, kun tunarista pitää päästä eroon.

    Usein annetaan johtajuuden merkityksestä ihan väärä kuva. Muistetaanpa vaikka presidentin vaalikeskustelut. Tuntui että presidentti voi tehdä kaiken, muuttaa koko suunnan hyväksi. Ihan ehdokkaasta riippumatta, myös "työväenpresitentiksi "pyrkinyt. Palturiahan ne puheet olivat. Virka ja tehtävät ovat tarkkaan rajattuja niiltä osin, mikä koskee päätösvaltaa. Pieneltä osin on kyllä ollut tulkinnoista kapulan - lautasten vetoa.

    Jotenkin on sellainen tunne, että johtotehtäviin kelpuutettavista on muodostunut pieni piiri, joista muka kilpaillaan. Saattaisi olla, että se joukko voisi olla moninkertainen ja vieläpä asiallisilla palkkioilla. Jotenkin systeemi on kasvanut kieroon.
  3. Olin pari päivää "täysihoidossa." Mikäs siinä, rutiinihomma ja toistaiseksi kaikki hyvin, sairautta tuli hoidettua. Muutama päivä pitää viettää varruillaan oloa, vaikka ongelmia ei kuuluvissani.

    Laten esitykseen tapaamisesta...pitäisikö aloittaa selitys tai "verukkeita." Onhan minulla Kuhmon torille aika huikonen, vaikka olen siellä käynytkin. Tapaaminen olisi minustakin ihan mielenkiintoinen, epäilen että olemme joskus nähneetkin, vaikka ei kovin tuttuja oltaisikaan. Onhan sitä tullut kaikenlaisissa "riennoissa" vuosikymmenien aikana pyörittyä. Kuitenkin...taitaisi kehittyä turhaa "kiirehtimistä" kummallekin. Minäkään en ole varma aikatauluistani. Ei minulla muuta estettä ole. Erään kaverin kanssa, jonka täällä tapaan viikottain, on vuosia suunniteltu kalaretkeä porukassa. Niin se vaan on jäänyt...jommalle kummalle on tullut esteitä. Nytkin on suunnitelma päällä...ja se pitäisi ja pitäisi. Sata kilsaa eroittaa mökkerömme. Ehkä tänä vuotena...ennenkuin vuodet käy vähiin. Olen kyllä lähtöaikeissa sinne korpeen - ellei tule yllätyksiä.

    Lapin maisemia olisi mukava katsella. Reissasin joskus Ivalon kautta Hammerfestiin jäämeren rantaa. Niistä on aikaa yli kolmekymmentä vuotta. On siinä ehtineet mökkikylät kasvaa. No...niitä uusintareissuja en edes haaveile. Tuntuu liian suurelliselta tähän vaiheeseni.

    Helteen puolella täällä meno jatkuu. Nyt kuitenkin jo ihan kohtuullisena.
  4. Late kirjoitti järvien vähyydestä. Eihän niitä paljon ole. Kehä 3 pohjoispuolella lähistön järvet, joissa olen käynyt: Luukissa, Kaitalammella, Rusutjärvellä, Kuusijärvellä, yksi sorakuoppa Hyrylän lähistöllä (ei virallinen uimaranta) ja Sipoossa Pilvijärvi. Rusutjävi saattaa olla kyseenalainen sinilevän takia. Uin kyllä siinäkin vajaa viikko sitten. Onhan siellä suihku.

    Tänään en lähtenyt uimareissulle. Eikä muuten sadettakaan tullut, vaikka tutka niin povasi. Hyvä oli reilu tunti mennä vetkutella löntöstellen. Silti pikku hiki tuppasi pintaan. Kolmeakymppiä mittari hipoo sisällä ja ulkona.

    Pilataan päivä iltaan, jospa se siitä kohenee.
  5. Pitäisi lähteä...pitäisi, sitä se väliin on. Nyt odottelen tutkan ilmoittamaa sadekuuroa. Pettiköhän, ehkä sen verran, että kun lähden lenkille, ropsauttaa juuri silloin niskaan.

    Lyökki sanaa en muista kuulleeni. Niin se maailmani avartuu. Outoja lainasanoja viljeli äitini. Hän oli ollut kartanon tapaisessa piikana. Siitä hän usein mainitsi: eipä ollut "mikä tahansa." Ainakin nästyyki jäi mieleeni. Ja kafveri. Hän oli saanut myös erikoista tunnustusta sienien poimimisessa ja puhdistuksessa. Frouva oli tarkastanut työn tarkkaan ja hyväksi todennut. Sitä tarkastajan virkaa mutsi hoiti sitten minun suhteeni. Että on tässä sentään jotain oppiakin saatu!

    Järvessä olen puljaantunut kun vauhtiin pääsin. Kyllä hyvän olon hetkeksi antaa ja kummasti muutaman sadan metrin uinti tuntuu käsivarsia mukavasti rasittavan. Harjoituksen puutettahan se, jos kehaisen, jo nappulana uin lähes kilometrin levyisen järven yli edestakaisin. Alkuun sain vanhemmilta sapiskaa "urheilustani", mutta tottuivathan hekin siihen. Hyvä kun poika vedessä pärjää.

    Ihan putkessa eivät kaikki suunnitelmani kulje. Lähteä pitäisi... mutta ...terveyttähän ei tarvitsisi hoitaa. Pieni sairaus olisi hoidettava. Ei se haittaa, eikä särje, vaan karkuun ei parane päästää.
    No se tapahtuu huomenna ja ellei yllätystä tule, voin sitten toteuttaa suunnitelmiani.

    Ei kuulu sadetta. Eikun ulos päivää tuhlaamaan.
  6. Jo aamulla ripautti hiukan vettä, sitten kehittyi normaali 30 C lämmittelykeli ja nyt illasta paukahteli ukkonenkin ja roiskautti ihan kunnolla sadetta. Kun samaan aikaan oli tunnin, parin pilvinen jakso, lämpötila laski jo huolestuttavan alas - 24 C! Olipa silti mukava keli istuskella parvekkeellakin - ihan pikkukuteissa ja vahtia liikennettä. Kyllä kadulla oli kävelijöitä ja pyöräilijöitä kovimman sateenkin aikaan, eikä näkynyt sateenvarjoja. Ja ihan näytti siltä. että ihmiset rauhallisesti naatiskelivat tilanteesta.
    Lieneekö sitten metsäkulmilta muuttaneita olleet - tuli mieleen Venlastiinan kirjoituksesta. Mieli teki minunkin syösyä sateeseen, mutta velttous voitti.

    Siinä velttoudessa on mennyt...alkaa jo harmittamaan tämä ajan tuhlaus. Pitää vain ajatella kuin vanha juoppo: kyllä minä varmasti pystyn ja eräänä päivänä sen teenkin!
    Senkin rytmin vaihdokseni jää sitten nähtäväksi.
    Kummallisia ihmeitä odottamatta, teille hyvää jatkoa!
  7. Täälläkin "vellova" kieliriita on saanut suhteettoman suuret mittasuhteet. Ehkäpä suurinta osaa suomenkielisistä ei koko asia suuremmin kiinnosta. Silti mielestäni keskustelulle on ihan järkeviä perusteitakin.

    Oman ryhmäedun ajaminen toisten kustannuksella ei ole kovin kaunista. Sitä RKP kyllä tekee. Ei tuntuisi olevan vaikeata lopettaa erioikeudet kieleen perustuen. En niitä luettele, koska ne ovat tulleet monissa yhteyksissä esille.
    Sama pätee mielestäni "pakkoruotsiin." Mikä siinä kiikastaa, että ei voi antaa valita kieltä halujensa ja tarpeidensa mukaan. Jos Ahvenanmaa, joka on yksikielinen, erotetaan muusta Suomesta, vain ruotsia ymmärtäviä on hyvin vähän. Enemmän on heitä, jotka eivät ole ymmärtävinään. Ehkäpä siksi, että saavat eriomaisuudensa, vanhan "rotukäsitteensä" esille. Täydellisen ruotsin palvelun tälle muutamalle prosentille tuntuu ylimitoitetulta. Kuhmossa voi joutua odottamaan vuosia, kunnes umpiruotsalainen tulee asialle. Eiköhän sekin viittomakielellä tai englannilla hoitune.

    On totta, että ruotsinkielisiä oli nostamassa suomenkieltä esille. Suurempi osa hallitsijakielisistä oli eril linjalla jopa ihan rasistisilla, rodullisilla perusteilla. Niitä jäänteitä elää vieläkin. Tunnetuin vanhan ajan ruotsinkielen ainoana hyväksyttävänä kielenä pitävä vaikuttaja oli A.O.Freudenthal, myös tärkeä vakuttaja RKP:n perustamisessa. A. O.F oli sitä mieltä, että suomenkielisillä ei ollut kykyä kulttuurin luomiseen, ruotsinkieliset olivat eri rotua, parempaa. Eikä suomea puhuvilla muka ollut mitään edellytyksiä itsenäisyyteen. Näitäkin merkkejä on yhä näkyvissä puheissa. Vieläkin on jaossa ruotsinkielisillä suurimpana kunniamerkkinä Freudenthal- mitalit. Miten se sopii RKP:n rasismia vastustavaan linjaan?

    Minusta merkittävimpiin suomenkielen esille tuojiin kuuluvat myös A.Kivi ja E. Lönnroth.

    Pitkähköön sepustukseeni - jota en edes pidä "päivän polttavana - johti väläytetyt nimittelyt "proleraarit" ja "juntturat." Kaipa tunnistan itseni molemmista.
  8. Lämmintä mukavasti 30 - 33. Mikäs siinä, eipähän tarvitse enää muistella vanhoja, lämpimiä kesäpäiviä kun saa tuoreempaa muisteltavaa. Vieläpä mitatusti ainutlaatuista. Eilen ja tänään puljannuin järvessä. Pari tuntia sitä jaksoi leikkiä, nopea kuivatus uudestaan.

    Hyvähän se, että on lämmintä (ja myös leipää). Niihän monet hakeutuvat talvella paikkoihin, joissa kehua retostelevat 30 - 40 asteen lämpötiloilla, se on sitten iha...ei minulle se sana käänny, ei kuulu käyttövarastooni. Kuitenkin, miksi se ei sama ole hyvä myös täällä? Eikä tarvitse erikseen maksaa paria tonnia, eikä tule ylimääräisiä hiilijalanjälkiä lentelystä.

    Olenhan minäkin visahdellut talvella lämmintä hakemassa, ei silti. Siksikin tuntuisi moraalittomalta moittia jos vaikka pieni yliannostus luonnolta sattuu lipsahtamaan tännekin kotitanterille. Ymmärrän silti, jos joillakin terveyssyistä tekee lämpökin pahaa.

    Erinomaiselle kesälle sitä jatkoa, jota sattuu tulemaan.
  9. Monellakin tavalla ja monissa puuhissa. Kyllä tuo hyvä lämpötila tuppaa veltostuttamaan. Yritän vakuuttaa itselleni vanhaa kansanviisautta: mitäs muuta sitä vanha tarvitsee, kunhan on leipää ja lämmmintä. Molemmat ehdot kohdallani siis hyvin täyttyvät ja niinpä kaiken "täytyy olla" hyvin. Eilen pysytteli varjolämpö 30 - 33 välissä lähes koko päivän, sisällä sitkeästi 32. Että siltä osin kaikki hyvin. Ja jatkoa on luvassa.

    Taidanpa lähteä katselemaan uimarantaa. Ehkäpä nyt vesi on sen verran haaleata, että meikäläinenkin arkanahka uskaltaa järveen pulahtaa. Tiedot netissä uimarannoista olivat vanhentuneita, lähes kuukauden takapäästä, mutta olihan ilmoitus, että kylttejä rannoille kannetaan tarpeen mukaan.

    Joo...kun hitailla kierroksilla käyn, täytyypi ryhtyä suunnitelmaani toteuttamaan.
    Hyvältä näyttää, nyt mittarissani 28. Tukevammat vaatteet säästyvät pahan päivän varalle. Hyvää jatkoa teille!
  10. Ekana, hyvää jatkoa Latelle! Taisi olla sellainen "välivuosi", ei ns. tasavuosia.

    Lähdin tänään jo aamusta maastoon. Olipahan ihan sopiva keli, metsikköpolulla saattoi pienissä kuteissa vintata täysillä eikä hikinorot sokaisseet. Katselin samalla mitä kuuluu mustikoille. Vähän näytti raakileita olevan. Aurinkorinteeltä löytyi jo muutama marja valikoiden ihan maisteltavaksi.

    Kolmeakymppiä lämpö lähentelee varjossa. Yritin iltapäivällä kävellä taputella katuraittia. Pakkotyöltä alkoi pian maistamaan, ihan tuskanhien kanssa. Ennen sanottiin, että huono kuntohan se vain hikoiluttaa. Saattaapihan se osasyykin olla. Parvekkeellakaan ei puuhasteluni suju, se vasta pätsi on, aurinko paahtaa täysillä.

    Enpä tuota lämpöä valitukseksi aikonut - enempi vain toteamiseksi. Pitäähän kesällä värjöttelemättä ainakin joskus pärjätä.
  11. SkillaN esitti muutamia kysymyksiä. Niihinpä. Kyllähän runttasin metsissäkin, ei sieniä näkynyt juuri ollenkaan. Monesti tähän aikaan kyllä on erilaisia haperoita , mutta onpa ollut kuivaa. Metsän pohja oikein rutisi alavillakin paikoilla. Luulenpa, että alkaa vaikuttaa koko sienisatoon, rihmastot eivät ala elämään kuivuudessa. No kunnon sateet saattaa muuttaa tilanteen. Oikea sieniaikahan on vasta elo- syyskuussa, molemmin puolin on sitten eräiden lajikkeiden aika. Nämä käsitykseni perustuvat vain "paikalliseen tarkkailuuni."

    En lojunut sisällä pitkin päivää. Pätkittäin kyllä. Siellä mökillä sekoo vuorokausirytmini. Yleensä 8-9 tunnin lojuminen riittää minulle vuorokaudessa. Se voi koostua pätkistäkin mihin aikaan tahansa. Ihan toimettomana en pysty pitkään peukaloitani pyörittämään. Jos ei muu kiinostanut, menin lähistöllä sijaisevaan järeään kuusikkonotkoon kävelemään. Helteellä siellä on ilmakin viileämpää ja raikkaampaa.

    Hintriika oli huomannut uutisten kuvailevan Suomen paljon pienemmäksi. Kaipa he uutisoivat asukasluvun mukaan, näin tulee "uusivähemmistö." Minun mökkeröni on melko tarkkaan puolessa välissä, kun täältä lähtee losottamaan pohjoiseen päin - paitsi se, että vinksahtaa itäreunaan. Kyllä siellä helleilmoitukset hyvin paikkansa pitivät. Eikä tullut sateita, vaikka ennusteltiin. No...sehän tiedetään, että ilmat vaihtelevat pienelläkin alueella.

    Päiväni on kulunut matkarasitusten paikkailussa. Ihan hyvältähän tuntuu täälläkin. Aurinkoa ja lämmintä on tarpeeksi tänäänkin.
  12. Pari viikkoa mennä vilahti korvessa. Siinä tärkein...jos nyt kuitenkin jotain raporttia väsään. Itikoita,"syöpäläisiä" oli riittävästi. Paikkani on niille hyvin sopiva. Eka iltayönä "syöpäläiset" yrittivät ihan tyrmätä. Kahlasin pikkupöksyt jalassa kanervikkoon keventämään vesilastia. Siellä häjyläiset odottivat, hetkessä oli kinttuni kirjavat täplistä. Jäin ihan odottamaan, kuinka paljon niitä löytyy. Eipä kanttini kauan kestänyt, kun aloin huitomaan ötököitä pois, jalat täyttyivät veriviiruista. Polttelihan se, mutta siitä se alkoi lutviutumaan, kun sain pikaopin "maan tavoille."

    Loppujen lopuksi, lämmintä ja hyttysiä vähän keskimääräistä enemmän. Siis normaalia hyvää kesää.

    Kalaa tuppasi pari katiskaa liian kanssa. Järvellä saattoi jo paljastella ihoakin ilman hyökkäysten pelkoa. Lakkareissuni on tehty. Harvassa olivat suput. Joku kato oli käynyt; halla, rankkasade tai puutteelinen pölytys - ehkä kaikki yhdessä. Niille kulmille ei tule edes kuuluisia korpilakkoja. Ei niin tiuhaan, että ryhtyisin niin harvakseen kumartelemaan. Lukasin keskusteluista, että jotkut ovat jo mustikoitakin tapailleet. Liian aikaista täälläkin etelämpänä, siellä korpimaisemissani se sesonki tulee heinäkuun lopussa.

    Ehdinpä välissä pistäytyä kesäteatterissakin. Ihan hyvä paikallinen harrastajateatteri, yritys ainakin väliin viimesen päälle. Siellä tuli kolme vaaria juttusille ja pyysivät mukaan kalan savustukseen ja syömään. Ihan tuntemattomia olivat minulle. Sitä ihmettelinkin, mutta he vastasivat tuntevansa...tai kuulleet. Eikä muka olleet puhuneet pahaa minusta! Sehän oli jo niin iso kiitos, että lähdin! Hain sentään mäyräkoiran mukaani, eihän sitä aivan tyhjin käsin viitsi.

    Sielläpä sitten savustettiin tuoreet kalat ja tottahan juttuakin piisasi. Pikkasen politiikkaa,
    vähän asiallista kyselyä etelän meiningeistä ja vanhoista työhommeleista. Ei mitään "päälle käyvää." Ihan mukava, leppoisa ilta. He kertoivat myös paikkakunnilla liikkuvista karhuista. Ei pelotellakseen ja johan olin ehtinyt nähdä tuoreita jälkiäkin. Pitäähän karhua kunnioittaa, mutta pelkäämään en ole oppinut. Loppukuusta kai matkaan uudestaan mökilleni.

    Ts* kehotteli SkillaNia hillitsemään vauhtia. Semmostahan se, vaan kun on se meno päällä. Eikä paha sekään. Toivotaan, että kyllä se siitä varsinkin kun "muori" jo puhalteli.

    Hyvää illan jatketta!
  13. Pilven paakkuja pyörii sateen jäljiltä, lämpö paria kymppiä hipoo. Ei kuitenkaan hassumpata...että...
    Pakisenpa SkillaNin "yllyttämänä" väreistä ja luonnosta - en asiantuntijana, enkä oikean tiedon jakajana, vaan harrarastajan silmin.

    "Mikään väri ei ole poissuljettu luonnossa sopimattomuuden vuoksi." Tottahan se on minunkin mielestäni. Kuitenkin luonto on pitkässä juoksussa valinnut pois "sopimattomia" sopimattomista paikoista. Kamppailua se luontokin käy elintilasta.Toiset kukkakasvit ovat kehittyneet väreiltään taitavammaksi houkuttelemaan pölyttäjiä, hyönteisiä töihin. Sekin ratkaisee jossakin...siinä ei ihmiseltä kysytä, onko se hänelle sopiva. Ellei sitten ihminen ala muokata tuhoamalla tai suosimalla jotakin. Luonnossa kehittyy järjestelmä, valoisille, varjoisille, eri maaperille sopivat kasvit, niin väreiltään kuin rungoltaan tai muodoiltaan. Ei tietenkään jyrkkärajaisina lohkoina, vaan sopivaa sekarotuisuuttakin mahtuu.

    Kun ihminen on jättänyt jälkensä, esim. vanhat pellot, hyökkää ekana horsmikko. Onhan sekin komeata katsottavaa. Jos pellon pohjat ovat kosteahkoja, hyökkää paju valtaamaan paikkaa ja on sitkeä ja nopea taistelija elintilasta. Pitkässä juoksussa tulee mahdollisesti koivu, joka tukahduttaa pajun. Tämä olen voinut nähdä jo puolessa vuosisadassa. Siinä maisema ja väritkin vaihtuu. Kyseesä on kuitenkin ihmisen aiheuttama häiriö, jota luonnon kehitys sitkeästi paikkaa. Ihminen ei ole luonnossa "se tärkein", vaan häirikkö, joka poikkeuksellisesti vielä kehitellyt "aseetkin" luontoa häirisemään.

    Luonnossa, jos missä väritkin ovat kohdallaan. Värien määrähän on loputon.Ja se koko skaala löytyy sieltä. Voi olla, että kaikkia se ei tyydytä. Ihmiset näkevät väritkin eri tavalla. Onhan se tuttua melkeimpä jokapäiväisessä keskustelussakin. Kun väreillä voidaan luoda perspektiivit - mikä näyttää olevan lähellä. tai kaukana - on nekin mallit hyvinkin luonnossa. Usein mökilläni valitsen kalareissuksi auringon nousun tai laskun ajat. Silloin näkee väreillä "revittelyn" parhaimmillaan, mahtavat siniharmaat vaarojen rinteet, aamuisen usvan nousun järvestä metsäiselle rinteelle, veteen nurinpäin heijastuvat kuvajaiset, pilvenhattarat syvällä järven pohjana, hienot vireet tyynellä järven pinnalla...

    Onko värit keskenään sopivia? Niistähän usein ja useissa yhteyksissä jahkaillaan - ja ollaan myös erimieltä. Minusta ne aina ovat sopivia lähes koskemattomassa luonnossa. Kyllähän värien ristiriitaisella käytölläkin on merkityksensä. Ne tuovat simiinpistävästi kohdetta esille. No...vaikkapa liikeennemerkit tai varoituspuomit - eihän niitä suunnitella "sulautumaan maisemaan", vaan erottumaan. Ja taiteessa tämä ristiriita hyvin usein käytetty tehokeino.

    Mitä? Näinkö paljon toskasin. Nyt äkkiä pillit pussiin!
  14. Ilmoja ei kuitenkaan valita jos pysyy paikallaan. Hyvältä täällä tänään näyttää, jos pivipoudan siksi katsoo.

    Mykistävältähän tuo Marja-Liisan kukkapuutarha ja muut meiningit vaikuttaa. Nyt vielä paikkansa pitäviksi todistettuna. Olen muuten väärä henkilö ottamaan kantaa. Ilmeisesti olen tässä asiassa toista ääripäätä. Yhden kuusen kasvattaminen parvekkeella ei asiantuntijaa tee. Mökilläkin tyydyn luonnon antamaan tuotokseen, ehkä vähän karsien. Onhan tähän selityksenikin. Olen ollut paljon poissa, siellä tai täällä, varsinkin kesäisin. Mukavuussyistä siihen ei mahdu kukkatarhat, eikä kotieläimet. En halua "kerjätä" tuuraajia hoitajiksi.

    Valintojahan me itse kukin teemme mahdollisuuksien rajoissa. Niitä on ulkopuolelta turha ja mahdotonta arvioida, mikä on hassua tai järkevää. Parhaiden arvojärjestykset sen kokee tekijä millä elämäänsä "jalostaa."

    Olenhan joskus kuullut sanottavan - ihan hyväntahtoisesti - että miten sinä jaksat nyhrätä tuota yhtä ja samaa päivästä toiseen, eikö tuo jo riitä. Sellainen nyhrääjä joskus olen, teen ja teen ja oikeasti mitään ei näytä edes tapahtuvan. Eikä sitä oikein pysty toiselle selittämäänkään...kun ei itsekään tiedä. En sentään ole ryhtynyt "ikiliikkujaa" keksimään. Siinä asiassa luotan oppineiden fysiikanlakien määrittelyyn.

    Hyvää jatkoa M-L , SkillaN ja monet muut, kukkatarhoillenne. Toivotaan että luonto antaa työllenne palkinnon silmän iloksi. Ehkä minäkin jotain ymmärrän kukkien kauneuskarnevaalista vaikka en ole sitä maasta lähtien luomassa.

    Puumerkkini olen vieraskirjaan tehnyt.
  15. Olen siitä samaa mieltä, että turhan suurelliseksi myös Suomen TV- lähetyksissä kisat ovat paisuneet. En ole kovin aktiivi urheilufani - tosin se ei ratkaise asiaa. Se seikka, että Suomesta ei ole joukkuetta mukana, ei mielestäni kisoja tuhoa. Ei edes katsojana. Eikä muitakaan urheilutapahtumia. Katson vain urheiluna.

    Kaikkiin nähin kisoihin tuntuu olevan kova tunku ja loppaus, suomalaiset mukaan luettuna. Voi olla, että laskua jää järjestäjille maksettavaksi, mutta tarvinneeko heidän arvostelukykyään epäillä, kun ovat kisat halunneet. Olen kyllä huomannut, että paikallisella väestöllä on ollut arvostelevaa joukkoliikettäkin, mutta tuskin kovin merkittävän laajaa.
    Kestäähän nämä jalkapallokisat ehkä kauemmin, kuin Ruotsin kuninkaallisten vihkimiset. Voi silti kukin miettiä, kumpi olisi tärkeämpää. Molemmat ovat riittävästi esillä. Tai kaikille jotakin.
  16. Siitä huolimatta yritäin ymmärtää kansallistunteita, voimakkaita tunteenkuohuja jalkapallon parissa. Laji on sellainen, johon pääsee alkuun pienellä panoksella. Vaikkapa vain hökkelikylissä pienellä aukiolla potkimalla. Monesti siellä tapahtuvat "alkukarsinnat", taitavat ja hyvässä mielessä kovikset alkavat erottua. Siitä alkavat nappulasta lähtien karsinnat taso tasolta, satoja kertoja ja joukkueissa pelaamassa.

    Voiko mitään urheilulajia verrata siihen laajuuteen? Ja siihen, miten valtava joukko käytännön asiantuntijoita on kasvanut mukana, mutta joiden kyvyt ja tahto eivät ole ihan tähdeksi riittäneet. Eipä ole ihme, jos hurmos ylittää Mertarannan jääkiekkoselostukset, jalkapalloon verrattuna mitättömän pienen lajin. On se Afrikkalaiselle valtion kansalaisellekin tilaisuus kohottaa kansallistunnetta"näytön paikkaan", siihen mihin MEKIN pystymme. Ja hyvä että pärjäävät tunteella ja taidolla.
  17. Kirjallinen sopimus on selvä lähökohta. Monet yrittäjät ja työnantajat yrittävät kiertää sen, vetoamalla luottamukseen. Sopimuksessa pitää olla eriteltynä mahdollisimman tarkkaan urakkaan sisältyvät työt, aikataulu ja maksujärjestelyt. Myös urakan suorittajan takuu työlle. Kirjallinen sopimushan on tehtävä myös työsuhteessa tapahtuvista urakoista. Luotettavuuteen ja muistiin ei kannata luottaa. Kirjallinen sopimus säästää monilta riidoilta ja epäselvyyksiltä.

    Se että jos on mahdollista tulla ennalta arvaamattomia seikkoja, nehän olisi jo aiemmin selvitettävä. Joko urakan suorittaja ottaa riskin, tai ne on sopimuksessa rajattava mahdollisimman tarkkaan ja määriteltävä mahdollisen lisätyön hinta.(aikapalkka?)
  18. Huomenta ja pikkasen pilvilviseltä näyttää, mutta eiköhän se tästä valkene.

    Tuosta "vihtorista" tulee mieleeni yksi esimerkki. Lähikylällä asui naapuri, hyvin lupsakka, hiljaisen oloinen mies, mutta kyllä hän kahden kesken jutteli mielellään. Olin silloin astumassa riijusteluikään.
    Kerran istuimme kannon päässä nokakkain. Huomasin kyllä että hän oli allapäin. Puhekaan ei irronnut entiseen malliin. Sitten äkkiä ikäänkuin repesi, tuli vakava "saarna." Yritän muistella suunnilleen. Näin: kuule poika, kun sinä nyt riijustelet, älä jukoliste sotkeennu itseäsi rikkaampiin. Siinä olet lirissä ja vankina koko ikäsi. Siitä kuulet joka käänteessä, kuka on omistaja ja miten tyhjätasku reppana olet. Siinä ei auta työntekokaan, ei vaikka kuinka osuutesi kekoon kannat. Ei ole mitään pahempaa kuin kotivävyn paikka. Niin se on. Entäpä jos sekaannut kotivävyksi lesken huusholliin. Joka päivä tulet kuulemaan, miten miesvainaa oli hyvä, miten hän kaikki teki paremmin. Näin...tähän tapaan hän purkautui. Hän oli kotivävy ja lesken kanssa naimisissa... tosi naimisissa. Tätä puhetta ajattelin ihan oppituntina. Ja varmasti se vahvisti elämänasennettani tässä asiassa.

    Mitä kuninkaalliseen kotivävyyn tulee, en ota paljon huolia tästä kulissiperheestä. Sain muuten yllättävää tietoa, en enää muista mistä. Nalle Walhroos kuuluu tähän kuninkaalliseen metsästysseuraan ainoana suomalaisena. Tietysti pohattojen seuravaatimuksen rimaa hipoen ylittäneenä. Hänellä on tietysti sopivat kätöstavat. Niitä näyttöjähän Nalle aina meille jakelee.

    Eipä muuta kuin alkavaa päivää tuhlaamaan. Tehkää se mahdollisimman miellyttävästi!
  19. Olen muutaman päivän aikana katsellut tätä Tähtisilmän aloitetta. Otanko osaa vai annan olla? Nythän yritän.

    Tietokoneen kanssa olen temmeltänyt vain pari vuotta. Ihan periaatteella: tyvestä puuhun noustaan. Näin vanhempana se puuhun nousu tietysti käy hitaammin. Miksikö kirjoitan? Aloitin aivan itsekkäistä oppimiseen liittyvistä syistä ja uteliaisuudesta. Tottahan minulla on vanhaa kirjoittelutaustaakin. Lähinnä pännällä ja mekaanisella kirjoituskoneella. Enempää en kehu - sehän ei ole hyväksyttävää täällä. Kuitenkin sen verran, että pakinoiden novellien tapainen kirjoittelu jäi vuosikymmeniä sitten. Ennemmän väsäilin "asiatekstiä" niissä puitteissa, kun se liittyi tehtäviini. Mikään päätoiminen "sampraatti" en ole ollut. Paljolti puuhani on liittynyt ay- liikkeeseen. Se lohkaisi suuren osan myös vapaa-ajastani viimeisinä työvuosikymmeninäni. Täälläkin kirjoitteluni jonkinlainen "rytminmuutos." Ainakin yritys.

    Riippuvaiseksi tähän kirjoitteluuni en ole tullut. Enkä usko tulevanikaan. Muita harrastelumuotoja olen kehitellyt niin, että kumpahan joskus aina täälläkin poikkean. Mitäkö tämä on antanut? Ainakin sen, että olen jonkun verran oppinut tiekkarin käyttöä. Kahvipirttiinhän tulin alkujaan toskaamaan. Syynä oli ihan hyvä vastaanotto, mainiot kirjoittajat ja sopivan hyvät, ymmärtävät "käytöstavat" tällaiselle harjoittelijalle.

    Olenhan oppinut täällä "virtuaalimaailmasta" jotakin. Ainakin sen, että tämä ei vastaa lähellekään sitä kanssakäymistä, joka tapahtuu silmäkkäin. Olen työelämäni aikana ollut joukkojen keskellä ja nähnyt elämän kirjoa ja tapoja laidasta laitaan. Ehkäpä siinä sivussa kouluttanut ja tullut koulutetuksi, saanut "turpahöylää" ja joskus tunnustustakin. Siinä mielessä en pahemmin hätkähtä "rajumpaakaan" tekstiä, kunhan yhteisön tavat on tiedossani. Rääväsuisuudella ei kyllä yleensä saa mitään hyödyllistä aikaisiksi.

    Kartan keskusteluissa aiheita, jotka koen turhaksi. Miksi keskustelisin esim. uskonnosta, jos se kaikki on tieto on ankkuroitu yhteen kirjaan? Miksi kiinnostuisin maahanmuuttopolitiikasta, joka on vain rääväsuista heittelyä? Kriittinen tarkastelu on paikallaan ja mielestäni perusteltuakin, mutta asiallisesti ja asiaperustein. Sama pätee kestoaihe kielikysymykseen. On siihen aihetta mielestäni ihan asiaperusteinkin, mutta sehän ei etene, koska molemmat suunnat on tiukasti lukkiintuneet.

    Otin vain esimerkkinä "rajoittuneisuuteni." Olen myös rajoittunut siksikin, että tunnen jotenkin hallitsevani vain pieniä asia-alueita. Niissäkin joudun tuunnustamaan, että tietoni saattavat olla vanhentuneita.

    Näillä eväillä jatkan. En hae erityisemmin mitään, kunhan joukossa tohellan kun sattuu sopivasti aikaa.
  20. Kaikki Pirtin kirjoitukset luen. Koska olen väliin pätkiä poissa, tulee niitä isompiakin annoksia luettavaksi. Hetipä tuon huomaa, jos SkillaN joskus vähän "myöhästyy." Jotain totuttua puuttuu.

    Rouhe- ja ruumenjuttuun: Late jo löysi villat porujen joukosta. Samaa mieltä olen, vaikka harvoin saan aikaisiksi tulla " sotkemaan sekaan" kirjoituksineni.
    Minulle on tuttu vertaus akanoista. Kun riihessä puitiin viljaa, kasattiin tulos yhteen nurkkaan ja sitten heitettiin kourallinen kerrallaan menemään toiseen nurkkaan. Akanat kevyimpiä putosivat välille ja arvokkain osa - jyvät - lensivät toiseen nurkkaan. Näin erosi jyvät akanoista. Toinen muoto lienee tutumpi: tuultaminen. Sopivalla tuulella marjat tiputettiin alas niin korkealta kuin kädet ylsivät. Arvokas, painavampi tavara putosi suoraan alas ja roskat vei tuuli.

    Näitähän voi käyttää vertauksena elämän tapahtumiin. Se, että herrat ovat lainanneet " aivoriihtä" asioiden "puimiseen", on minusta köykästä liioittelua. Pitäisi nyt sentään olla kosketuspintaa siihen, jota lainailee. Siihen erittäin likaiseen, hikiseen työhön, ahoksen puimiseen. Liian arvokas asia menee tyhjätoimittajien teennäisen kaunosieluisuuden korostukseen.

    Niinkuin usein, nyt tuli taas kiire! Ehkä hyväkin, heippa!
    21. 181 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt