r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kyllähän ne kaikenlaiset harrastukset pitävät elämisen halua päällä. SkillaNillahan niitä riittää ja monipuolisesti. Niin myös toisillakin tänne kirjoittavilla.

    Minulla harrastuksieni skaala on aika suppea. En kuitenkaan tunne tulevani toimeen vain "peukakoitani pyöritellen", tai sängyn reunalla istumalla ja nyökyttelemällä. Aika kävisi pitkäksi ja turhauttavasi. Kuulenhan tuolla kylilläkin joskus juttua, kuinka päivitellään eläkeläisen elämän turhanpäiväisyyttä. Kun työelämä päättyy, askel eläkeläiseksi on monelle iso. Se "vapaaherruus" alkaakin pitkästyttämään. Siinä onkin ongelma, ellei ole huomannut ottaa sitä ennakolta huomioon.

    Jotenkin varauduin eläkeläisen elämään. Oli mielessäni puuhia, joita olisi ollut mieli tehdä. Ei vain ollut työssä ollessani aikaa, eikä mahdollisuuksia. Niistäpä sitten rakentelin "ohjelmia." Ensisijaisia, tärkeitä ja vähemmän tärkeitä, käsilleni ja päälleni sopivia. Mikä milloinkin tuntuisi parhaiten kiinnostavan. Kuitenkaan turhan tosissaan ottamatta. Niitä touhuja olen puuhastellut. Jos muu ei ole mieleeni, aina voin jatkaa lukuharrastuksia. Tämän tietokoneen en kuitenkaan anna sivuuttaa harrastuksiani.

    Nyt höpinäni toiseen kertaan! Lämpö +4, pilvistä. Lätäköt laajanee.
  2. Ensiksi: täälläkin näyttää pahalta, lammikot kasvaa, viemäreitä on tukossa, loska lentää ja liukastakin löytyy. Toiseksi: hyvältähän tuo näyttää, että ennätyslumet painuu ja sulaa. Sitä se kaipaa, että kevät edistyy.

    Sitten se luottamukseni testaus. Kävin marketissa, maksoin ja raahasin kassini kotia. Vasta silloin huomasin - saatuani "hongokilaiset" päähäni - että yksi tarvike oli peritty kahteen kertaan. Eipä muuta kuin marssi takaisin marketin selvitystiskille. Kaikki näytöthän minulta puuttui. Kerroin kuinka asia oli. Ällistyksekseni asiaani hoitava henkilö latoi eurot (3) kouraani ja vieläpä pahoitteli tapahtunutta virhettä. Eikä kysellyt sen enempää. Eipä siinä muuta kuin kiittelin luottamuksesta ja lupasin pitää jatkossa silmälasit mukana. Parashan se olisi tarkistaa, ennenkuin marssii kaupasta ulos. Ainakin sen opin.

    Näin paljon "viisastuneena" siirynkin nyt toisiin puuhiin. Heipä vaan!
  3. Tänään taisi käväistä täällä vuoden lämpöennätys + 7. Kyllähän loska lotisee. Olipa aamulla reilu 5 sm yön aikana tuhuuttanutta uutta luntakin.

    Lakko päättyi, ehkäpä työntekijätkin saivat jotain. Kun muori sanoi olleensa päivän lakossa, minä taas en muista montako päivää, tai montako kertaa. Olihan niitä...
    Ei lakkoon meneno/joutuminen ole koskaan hupia. Asioistahan ne tilanteet tulevat ja voihan niissä tilanteissa joiltakin pinna kiristyä. Molemmin puolin. Eipähän lakot koske suoraan eläkeläisiä, mutta mihinkäs niistäkin taustoistaan ja muistoistaan pääsee.
    Enpä muuta kuin ajankulukseni muihin puhuuhiin. Kirjastossa kävin vaihtamassa eväitä. Hei!
  4. Lunta tulee, mutta ei kai ihan "turkin hihasta", koska on nollakeli. Hyvä että Late on päässyt kotiutumaan. Onhan se lyhyempi matka jaella "määräyksiä" - sikäli kun perille menee ))). Pikaista toipumista!

    Puuhastelin pari viimestä päivää "vapaa-aikanani" tietsikan kimpussa. En uskonut tarviltsevani kuvien muokkausohjelmaa, mutta täytyi rajata paria kuvaa. Siinäpä sitä temppua olikin minulle riittämiin. Hiton paljon tein onnettomia yrityksiä, mutta kyllähän se siitä selveni. Ne toiminnot vain oli ohjelmoimatta. Naurettavan helppoa jälkikäteen. Täytyy tunnustaa, etten ole mikään "ruudinkeksijä" - ainakin mahdottoman hidas. Mutta niihän ennen sanottiinkin, että ei kysellä kauanko tuhrasit aikaa. Katsotaan sitä, mikä on tulos. Koska arvionkin teen itse - olen hiton tyytyväinen. Pienestähän sitä.

    Nyt kun olen tämän ongelman selvittänyt, alan painua yöpuulle. Jospa seuraavalla kerralla löytäisin jotain muuta asiaa. Öitä!
  5. Puustahan suomalaiset ovat näihin saakka eläneet. Eihän se ihme, jos jotakin vaikuttaa. Hollannissa taas on niin vähän puuta, että hyvä jos kenkiin riittää. Hehän elävät kukista. Ei siis ihme, jos tehokkaammatkin ruohot ovat kunniassaan.

    Eduskunta kansa pienoiskoossa? No, onhan heillä neljän vuoden määräaikainen työsuhde. Siinä kyllä ehtii järjestellä niin, että kansasta erottuu. Osaa myös valmistautua uuteen "työpaikkahaastatteluun." Osaa jo luvata luovasti kaikkea hyvää.
  6. Koluan tässä pirtissä, mutta kaikki ovat ilmeisesti tulleet niin "naatiksi", että palauttavien toimien kimpussa. Minullakin on ollut niin kiireitä, etten ole ehtinyt tehdä mitään. Monta ole yrittänyt kyhätä samaan aikaan, mutta suksi ei luista. Tai kyllä; kävin eilen hiihtelemässäkin.

    En keitä kahveja, koska nämä Pirtin keittimet ovat niin monimutkaisia. Voisi mennä pieleen ja vempeleet palasiksi. Ja tuoreempanahan saatte kahvinne, kun joskus herättyänne kyhäätte.
  7. Ensiksi; kaikki eivät ymmärrä saman sanan sisältöä samalla tavalla. Ymmärrän "itsekunnioituksen" suunilleen kuten Maalaismies*. Itsekritiikötön, rajaton itsekunnioitus voi johtaa luuloihin, että hän on kaikkitietävä ja pätevä. Eikä näin ollen siedä mitään itseään tai asiaansa koskevaa arvostelua. Hän kokee ne loukkauksena.

    Hyvän itsetunnon taas ymmärrän niin, että on valmis itsekritiikkiin. Voi keskustella asiasta ja jos osoitetaan, että on väärässä, ei tuota suurempia ongelmia myöntää sitä. Toisaalta taas hyvän itsetunnon omaava ei muuta mielipidettään turhaksi kokemansa painostuksen edessä.

    Kohtuullisen itsetunnon omaava ei tarvitse "puskaa suojakseen." Se on taas toinen juttu, jos muutoin haluaa pysyä jäljittämättömänä. Joissain tapauksissa ymmärrän tämänkin menettelyn.
  8. Näin muodostui viisipäiväinen työviikko, vaikka siltä muka kansantalous ei kestänyt. Maaliboikotilla tuli järjestystä myrkyllisten aineiden poistamiseen tai asialliseen suojaukseen. Löytyihän niitä korvaavia tuotteitakin. Monilla aloilla saatiin lomakorvauksia korjattua. Hyvin monilla työaloilla ei ollut minkäänlaista irtisanomisaikaa. Lopareita ei tarvinnut perustella, riitti jos pärstäkerroin ei sattunut miellyttämään.

    Paikallisesti ei ollut selvää edes työturvallisuusmääräysten noudattaminen. Ei edes kovin puutteellisten turvallisuusohjeiden noudattamien. Ei muka firma kestänyt sellaisia pikkumaisuuksia. Niihin on tietysti parannuksiakin tullut. Ei lahjaksi, kyllä siihen on tarvittu kovempiakin keinoja kuin pelkkä puhe. Ja tullaan tarvitsemaan jatkossakin.

    Vaikka en enää ole tyäelämässä, ymmärrän että "kaikki ei ole valmista" työläisten kannalta. Siispä tunnen vilpittömästi "sympatioita" tämänkin lakon puolesta. Tietysti olisi hyvä, että lakko päättyisi ja vieläpä asialliseen ratkaisuun työntekijöiden kannalta.
  9. Huomenta ja hyvä. että tuiki tarpeelliset matkatoivomukset eivät myöhästyneet. Tuosta lakosta, haitanneeko tuo mitään, jos kukin tavallaan aivojaan asialla verryttelee. Olipa lopputulos mikä tahansa, nämä mielipiteemme eivät sitä ratkaise.

    Niinhän se "rössypottu" hässäkässäni muutti muotoaan. Nythän selvisi myös jalostetun tuotteen sisältökin. Eipä ollut minulle tuttu.

    Kerronpa jutun, joka ei sisällöltään ole turhan uusi. Eräs kaverimme muutti sivilisäätyä ja pian meidät kutsuttiin ikäänkuin "läksiäisiin." Ristiäiskahvithan ne olivat viralliselta nimeltään. Joku neropatti joukostamme sai pääänsä, että pitäähän meidän lahjakin viedä ruohotukon lisäksi.

    Niinpä ostimme potun. Hankimme siihen mämmiä, rusinoita ja kaljan väristä mehua. Tulos oli mielestämme suorastaan loistava. Avasimme paketin uudelle isukalle ja kehoitimme lusikoimaan herkun poskeensa. Hän sai näyttää, onko hänestä todella uuteen rooliinsa.
    Hyvinpä "uhrimme" pokka piti ja mämmi maistui. Saimme oikein sydämelliset kehutkin.

    Tämä pohjaksi, pottuja en ole koskaan ostanut omiksi tarpeikseni. Perunat tai potaatit ova riittäneet. Ei se sanonta silti kiusaa, yleinenhän se on. Ehkäpä tämä vielä lisäselityksenä yhden selityksen lisäksi, kuinka satuin hairahtumaan rössy-asiassa selvään virheeseen. Teen kyllä muitakin virheitä, joten tämä ei liene vakavimmasta päästä.

    Hyvää päivän jatketta!
  10. Tunaroin ja karkasi. Jospa tulee vaikka vähemmän asiallista tällä uusinnalla. Jokohan emäntä on ehtinyt livahtaa ulkomaille? Toivon silti hyvää ja riehakastakin( toivottavasti) matkaa, vaikka kajahtaisikin Pirtin tyhjille seinille. Ainahan se on mukava palata reissulta, kun on kertynyt hyvää muisteltavaa.

    H* mainitsemia "rössyperunoita" en tunne, ehkä arvaan. Tätä se kielimuuri tekee. Kaurapuuron tunnen, vaikka en alkuun ollut kovin ihastunut. Kymmenen vuotta se on kuulunut aamuohjelmaani - ainoat poikkeukset on tullut kun olen ollut reissussa. Kyllä se puuro menee marjakeittoluirun kanssa, kun vielä reippaasti sokerilla jalostaa. Eikös se olekin terveellistä?

    Viime yönä rätkäytti lunta. Eipä ehtinyt tänään nollakelissä lähteä, vaikka aurinkokin näyttäytyi. Kummasti se vitivalkoinen lumi heijastelee lämmittävät auringon säteet pois. Välipä hällä, kyllä se talvi vielä periksi antaa.

    Johan tässä tulinkin ilmoittautumisen merkiksi. Hyvää jatkoa teille!
  11. Pannaan vertailuun Ruotsi, Norja, Tanska ja vaikkapa Saksa. Nehän eivät ole joka asiassa helposti verrattavissa, mutta kyllä ne sen kattaa kuin Suomessakin. Täällä vain on tehty sellainen mielikuva, että kaikki on suorastaan "omaa luokkaansa." Irtisananomissuojassakin on kyllä parannettavaa.

    Minun käsitykseni mukaan työtuomioistuin ei ratkaise laillisia lakkoja. Pääasiallisin tehtävä työtuomioistuimella on selvittää tehdyistä sopimuksista tulleita tulkintoja ja erimielisyyksiä.

    Jopelin näkökulmaan yhdyn; voisi niitä irtisanomisista tulleita kustannuksia siirtää työnantajienkin vastuulle. Jospa se tosiaan johtaisi myös vastuullisempaan toimintaan.
  12. Mistä Ruuneperi on napannut tiedon, että Räty on kommunisti? Mitä tiedät kenenkään sympatioista?
    Taidat käydä ylikierroksilla.
  13. Propakandasotahan tässä on käynnissä. Tottakai työnantajat yrittävät hajoittaa työntekijöiden rivit. Eihän siinä mitään uutta ole. Joskus se pienssä määrin voi vaikuttaakin; ihminen sentään tuppaa olemaan kateellinen - ei kenellekään ainakaan enempää "kuin minulla on." Nyt on kuitenkin keskustelu supistunut muutosturvaan ja ilmeisesti myös tärkein erimielisyys neuvotteluissa.

    Lorenan kannaotto on aikalailla ilmasta: "Esille ei tuoda tosiasiaa Euroopan maissa ei sosiaaliturvaa ole ollenkaan..." Euroopan maissa on Suomea parempia ja huonompia sosiaaliturvajärjestelmiä, myös parempia irtisanomissuojia. Yleensä hyvin kehittyneissä maissa, joissa on myös toimiva ay-liike, on näissä asioissa päästy tuloksiin.

    Maksetaanhan Suomessakin erorahoja, 1- 18 kuukauteen. Käytäntö on vain sekava, pärstäkohtainen. Ne erorahat sisältävät myös ihmeellisiä, laillisuutta hipovia ehtoja. Niistä on työntekijöitäkin varoitettu.
    Tietoja löytyy mm. Taloussanomista. Tuskinpa niitä voi työntekijöiden propakandaksi nimittää.

    Ruuneperi kauhistelee, että on suunnitelmia koko Euroopan väen käsittävään työtaisteluun. Onko todella, sitä en tiedä. Luonnollistahan sekin kyllä olisi; onhan pörssiyhtiötkin Euroopan ja maailman laajuisia. Joskus on ollutkin ay- liikkeellä kansainvälisiäkin toimia aivan työehtojen erimielisyyksissä.

    Tuohon AKT: muutosturvavaatimukseen. Eihän ne ehdot toteutu kaikilla kerralla. Ne tulisi käyttöön vain konkreettisessa tarpeessa. Asia ei ole niin suuri, miksi se yritetään saada näyttämään.

    Koska minulla ei ole riittävästi tietoja, en pöyhi enempää. Ja eihän se ole tarpeenkaan.
  14. Vai ihan "taidemaalariksi" julistetaan ja vieläpä ilman näyttöä! Mitä nyt heikkouksissani satuin julki hökäsemään.

    En nyt kuitenkaan aivan turhan vaatimattomaksikaan ala. Luulen olevani kohtuullisen hyvä harrastelija. Ehkä parikymmentä vuotta sitä harrastelua olen tehnyt. Ei ympärivuotista, mutta ajoittain pitkiä vuorokausia. Ainakin olen yrittänyt menetelmällä: "tyvestä puuhun noustaan." Mutta enpä usko olevani kovin korkealla pilviä hipovasti. En, vaikka tietoa pohjaksi olen yrittänyt hankkia, monenlaisia kokeiluja tehnyt ja materiaalia tuhlannut. Onhan se ollut ihan mielenkiintoinen harrastus. Kykyjeni katon siinä touhussa olen saavuttanut.

    En ole pitänyt yhtään näyttelyä, mitä nyt jotkut ovat sattuneet näkemään tekeleitäni. Tai nähneet paikoissa, joihin olen niitä lahjoittanut (en tuputtanut). No, muutamasta ovat maksaneetkin "vapaehtoiset" materiaalikulut, muutamia olen heltynyt tekemään tilauksestakin. En ole ajatellutkaan tehdä maalaamisestani "jälkiammattia". Teen omaksi ilokseni. Niitä "iloja" on kyllä enemmän kuin yksi sata. Saattaahan olla, että jonain päivänä ripustan näyttelynkin. Senhän voi tehdä sitten vanhempanakin.

    Näin pitkälti aiheesta pulputin. Ehkäpä panen tähän loppuun pisteen.
    Ihmeen paljon on lumikinokset tänään huvenneet ja kyllähän vettäkin kaduilla ja kujilla lilluu.
  15. Hyähän että Hintriikalle toivo pilkahtaa ja asia etenee. Puhutaanhan kaukonäköisistä ja lyhytnäköisistäkin. Ehkäpä siitä tarvittava "välinäkökin" tilapäisesti löytyy kuhunkin tarpeeseen. Liekö tuo vaikeampaa kuin "välikäsikään."

    Kylläpäs "pirttihirmu" antoi tukevan kannustuksen Latelle. Jos ei niillä eväillä tokene, niin johan on kumma. Hyvä alkuhan tuokin, että Late antoi määräyksen välittää Pirttiin terveiset. Toivotaan vain pian toimintaa ihan omin käsinkin. Mukavahan tuo, että "välikäsi" terveiset lähetti. Ihan toivoisin jatkoakin, räväkästi näyttää irtoavan.

    Niistä kuvistani; olet osittain oikessa, SkillaN. Kyllä tarkoitukseni on niitä jonkinlaiseksi tauluksi hyödyntää. En tietenkään tee "kopioita", vaan käytän niitä apuna varjojen leikeissä. Jonkinlaisena perspektiivin ymmärtämisen helpottamisena. Tämä tapahtuu kesällä mökilläni. Nyt teen vain joitain hahmotelmia.

    Aurinkoista on toistaiseksi ja lämpö nousee kohinalla, nyt +3.
  16. Joku viisas on sanonut, että kieli ja sanat ovat vain viestintäväline. Yhteisellä sopimuksella voidaan sopia vapaehtoisesti, mitä mikin tarkoittaa.

    En ole juurikaan "kielessäni" käyttänyt sanaa haaveilla. En edes ajatuksissani. En haaveile lottovoitosta, koska en pelaa. Ymmärrän sen verran matematiikkaa. Se olisi turhaa haaveilua voitoista.

    Lähtökohtani ei ole ollut haaveilulle otollinen. Suunnitellut kyllä olen. Se on edes jossain määrin sisältänyt mahdollisuudet ja todennäköisyydet. Eivät kaikki suunnitelmani tietenkään ole toteutuneet, mutta on ne mahtuneet Matin hauskaan määritelmään: "se on fifty - sixty."

    Onhan se jokaisella jokin arvomaailmansa - jos on. Niistä kai ne asenteet ovat lähtöisin, se miten asioihin ja ihmisten kanssakäymiseen suhtautuu, mitä pulputtaa ulospäin. Eikä aina tiedot ja oppineisuus ole laadun tae. Kukapa sen laadunkin määrittelee? Sehän riippuu kokijan arvomaailmasta ja asenteista. Näin kehä on valmis. Melkeinpä olisi para olla miettimättä. Suvaitsevaisuus erilaisille mielipiteille olisi paras lääke.

    Ehkäpä asenteeni elämään vaikuttaa "ruutikuivalta." Näihin olen kuitenkin päätynyt. En käy povareilla, enkä
    kaukoparantajilla, en anna kovinkaan paljon arvoa selvänäkijöille. Kuivahkoltahan se vaikuttaa.
  17. Ainakin nyt aurinko näyttäytyy, pikkasen nollan yläpuolella ja tuulta viouhottaa. Näen se tuulimittaristani, pitkästä piippakoivun latvasta.

    Eiköpähän "potilaat" ilmestyne entistä terveempinä ja kokemusta rikkaampina kirjoittelemaan. Näinhän toivomme.

    Eilen, aurinkoisena päivänä olin olevinani valokuvaaja. Pari tuntia haeskelin kuvakulmia lumesta ja varjojen leikeistä. Melkein sata näpsäystä, joista karsinnan jälkeen jäi neljännes. Onhan digivehje näppärä, ei tarvitse miettiä filminauhan loppumista.
    Olihan minulla muitakin ajatuksia kuvien hyötykäytölle kuin muistojen varalle. Saa nähdä, tarvitsenko. Kuvatessani tuli mieleeni Hintriikan parvekkeen "aurinkokello", josta hän kertoi. Olen myös jostain lukenut, kuinka satoja vuosia vanhoista tauluista voi päätellä, mihin aikaan teos on tehty. Varjoista voi tarkkaan määritellä vuorokauden ajan, jos maamerkkejä on tallessa. Niistä löytää myös melko tarkkaan muunkin ajan. Näitä mietin, kun katselin varjokuviani.

    Aina se jotain touhua mielekäs elämä vaatii. SkillaNillahan tuntuu noita "työmaita" riittävän. Kyllähän minäkin ymmärrän sen, että ei talkootöissä rikastu, rahallisesti voi mennä tappion puolelle. Mutta on myös sellaista "rikkautta", ja vieläpä parempaa, jota ei millään rahalla saa.

    Rikkautta on myös hyvät, muistot vaikkapa työelämästä, jos niitä on jäänyt. Onhan niihin liittynyt kysymys rahastakin ja elämisen ehdoista.

    Nyt jo jarrutan...hyvää jatkoa teille!
  18. SkillaNin sanoihin ei ole paljon lisättävää. Korjaamista tietysti on, mutta onhan edistymistäkin tullut. Vajavainenhan yhteiskunta on, jos toinen sukupuoli on alistetussa asemassa. Eikä pelkästään yhteiskunta, vaan myös sen perusta, perhe. Mielestäni - josta myös SkillaN - mainitsi, ei aivan kaikenkattavaa, pilkulleen joka asiassa tasa-arvoista tilannetta sukupuolten välille saavutettane. Jotain ominaispiirrettä jää ja mielestäni se on hyväkin.

    Kerronpa esimerkin vanhenemisesta. Eilen kävellä lumpsuttelin, olihan ilma suorastaan loistava. Äkkiä minut pysäytti hätääntynyt, epäselvä ääni. Vanhahko mies pyöri koiransa kanssa ja yritti kiinnittää huomioni. Menin lähemmäs ja mies kysyi:" Tiedätkö. missä minä olen?" Sanoin tietäväni ja tuntevani paikan. Vähän epäselvällä, hätääntyneellä selostuksella sain tietää, että mies oli eksyksissä. Koira oli karannut ja hän oli ajanut sitä takaa pitkän matkan.
    Hän yritti selittää mihin hänen pitäisi päästä. Jotain kujan nimiä hän takellellen mainitsi, mutta eipä ne vinkit minua ohjanneet. Kyselin tarkemmin, että millainen talo: suuri, pieni, vanha, uusi.
    Uusi, pitkä ja "melkoisen korkea". Hän oli äskettäin muuttanut. Johan näillä tiedoilla tärppäsi. Kilometrin päässähän se oli.

    Niinpä hiljalleen lähdettiin hiipimään kohti kohdetta. Panin merkille, että sekä koira, että isäntä olivat varuillaan. Varmasti miestä on varoitettu tuntemattomista, tai tullut epäluulot muuten päähän. Yritin jutella rauhallisesti, mutta yhtenään hän hoki: ei tutulta näytä. No, kyllä kohde oli oikea, sen hän muisti kun viereen päästiin. Hän pyysi minua jättäytymään jälkeen, koska muka kenenkään ei tarvitse tietää harhailusta. Niinpä katselin kauempaa kun hän meni rappuun.
    Sellainen tarina, joka on myös totta. Tulihan siinä mieleeni, että kenties minäkin jonain päivänä eksyn kotikulmilleni. Erona kyllä tulee olemaan se, että minulta ei koira pääse karkuun.

    Pientä pakkastahan täällä on. Muuten sopivaa, mutta kyllähän ne kurakelit edestä löytyy. Onko sitten parempi hidas, hallittu sulaminen vai äkkirysäys. No...sitähän en pysty päättämään.
  19. Tulihan kiireessä "emämunaus." On muutakin pientä, mutta olkoon. Pannaan minun oppimattomuuteni tiliin.
  20. Huomenta vaan, valehtelijan luku pakkasta ja aurinko paistaa. Siinä nuo valoisat uutiset.

    Venlastiinan ja SkillaNin ajatuksia ajatuksia ja analyysiä pidän hyvänä. Mitäpä turhaan kertaamaan.

    Kun eilen katselin 70+ osastoa, siellä esiintyi sellaista "asiantuntemusta", että en katsonut tarpeelliseksi osallistua. Siellähän mummot ja yksi ylitse muiden viisas, "kolmen loppututkinnon " ja kolmensadan nimimerkin pitkien ketjujen mies esittelivät asiantuntemustaan. Ponnekkaasti oltiin luomassa hysteriaa. Syypäänä tietysti " rasvanahkaiset työläiset", ne "sammon ryjöstäjät" , jotka vaativat lakolla vielä jotakin. Kaikki näiden "asiantuntijoiden" mielestä kaatuu töntekijöiden niskaan. Näiden ahneiden, jotka ovat niin vaatimattomissa töissä, että niihin pystyy kuka vaan. Tähän tapaan, hohhoijaa.

    Olen aina tuntenut kuuluvani näihin "rasvanahkaisiin." Opintosuorituksillani en ole kehunut, koska kehuttavaa ei ole. Kerroin kyllä, että olen käynyt viisivuotta kansakoulua ja saanut sillä päästötodistuksen. Silläkin muka liioittelin. Miten vaan, mielestäni opin sentään jotain ja elämästä lisää. On kyllä ennenkin taputettu "hallästi päähän" ja sanottu maireasti tyyliin: ethän sinä voi tietää kun et ole kouluja käynyt. Kyllä siihenkin tottuu. En vain ole oppinut kärsimään suuremmasta alemmuskompeksista. Kaikki tietävät jotakin ja kukaan ei tiedä kaikkea. Niin viisasta ei ole.

    Tästä ATK:n lakosta tulee mieleeni ne lukuisat kerrat, kun työnantaja yrittänyt luistaa jopa sopimuksista. Firmat eivät kestä, tulee työttömyyttä, kaikkien etu on nyt tinkiä - näitä olen riittävästi kuullut. Tässäkin nykyisessä tilanteessa on mielipideen muokkaus käynnissä. Paperitehtaita pyritään pistämään kiinni vauhkoontumisen lisäämiseksi. No joo...minun ei pitänyt sekaantua työssä olevien asioihin. Nyt vaan ryöpsähti.

    Muuten ATK:n puh. joht. Timo Räty on juristi, entinen liiton lakimies. Ihan hyvä, että ammattiliiton palveluksessa on myös opintonsa suorittaneita asiantuntijoita. Siitä on apua sopimussisältöjen muotoilussa ja tulkinnoissa.
    21. 186 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt