r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Näinpä juttu luistaa. Joko esikuvanne on mukana?
  2. Hyvä huomio, eikä näitä "moni-ilmeisiä" kovin monta liene. Ne, jotka ovat mielestään tehneet tämän "keksinnön" käydä huutelemassa älyttömiä, ovat myös vainoharhaisia ja luulevat että toisekin tekee samoin ja samoilla keinoilla.
  3. Vai pitäisi tässä salaisia hupejani paljastaa. Yksi ainakin meni perille. Happamia olivat marjat, ylen happamia. Mutta söihän noita kun ei parempaakaan löytynyt.
    Oli yksi päivä satojen päivien joukossa erikoinen
    kun lakkasuolla ruhvelsin.Oli lakkoja, mutta oli mäkäräisiä miljoonia. Koskaan en ollut sitä tulvaa ennen tavannut. Enkä jälkeen. Ahne kun olin, kävin lounnonvoimia vastaan ja riivin hyvästä typystä muutaman litran marjoja lähes sokeana ja julkisivuani kirveli jumalattomasti.

    Kun tulin kämpälleni, totesin että lakkojen joukossa oli liharuokaa ihan harmaana. Yritin putsata, mutta ei onnistunut. Mäkeenhän ne piti heittää. Seuraavana päivänä mäkäriä oli vain kohtuullisesti.

    Itsensä kiduttajalle tällainenkin on hauskaa. Jos kaikki tunnin muisteluni kertoisin, siitä tulisi Päätalon romaanin mittainen nivaska.
    Että tämä tähän asiaan.
  4. Ei aloituksessasi mitään vikaa ole, mutta kun epämääräinen lause ilmestyy aloittajaksi tai keskustelijaksi, en siihen aina lähde mukaan. Takana voi olla "venkula" joka pätkiensä takaa heittelee mitä sylki suuhun tuo, vedättelee kymmenvärisenä kamelonttina herjojaan. Eikä siitä keskustelua synny. Eikä tarvitse.

    Onhan se oikeus tälläkin tavalla osallistua, mutta toivoisi jotain järkeäkin olevan. Ainakin näin 70+ palstalla.

    Minusta on reilua käyttää vakituista nimimerkkiä.
    Näin ainakin osittain vastaa kirjoituksistaan.
    Ei se rekattu välttämätön ole, nimimerkki olisi minullekin riittänyt, mutta kun tuli ongelmia.

    Kirjoitusvirheitä tulee "paremmissakin perheissä." Mitä niistä, jos selvän saa.

    Olen minäkin uimataitoinen, mutta loppututkinto jäi suorittamatta.
  5. Eipä anneta säätilojen masentaa. Lämmintä pari pykälää, vaihteeksi kuivaa. Saattaa niitä pakkasiakin vielä tulla.

    Illalla turvauduin tehokeinoihin masennusuhkaa vastaan, no, no, älkää ajatelto että viinaahan se ukko on alkanut lipittämään. Ei!

    Kaivoin pakastimesta niitä korpilakkoja paketin. Sehän oli Venlastiinan syy tai ansio. Ja H*:kan(huomaa tähti). Heidän jutuistaanhan lakat mieleeni palautuivat. Mistäs minä muuten olisin muistanut.

    Hyviä olivat, nautiskellen tunnin niitä napostelin. Ettehän vain tulleet edes hiukan kateelliseksi? Lakkoja maistellessa ajatukset karkasivat sinne keräyspaikoille ja masennukset unohtuivat. Oikeinhan siinä yksikseen nauraa hörähteli kommelluksilleen. Pitää vaan odotella, että lumet tulee ja lähtee. Eihän siihen ole kuin puoli vuotta.

    Tuolla 70+ osastolla näyttää olevan villi meininki. Täytyy vähän katsella...
    Nyt on työt kesken, puuro jäähtyy! Hei!
  6. Eipä täällä voi ihailla lumimaisemia kuin valokuvista. Jos on muistanut ottaa lumen aikaan.
    Yleisessä käytössä oleva mittari näytti +7.
  7. Löytyikö Venlastiinan sanakirjasta korpilakkoja?
    Kummallista korpilakkoja sanottiin olevan talvellakin. Ainakin ennen. Ne muka olivat niin vaarallisia, että lainsäätäjiäkin huudettin hätiin.

    Mitä pidän erikoisesti korpilakoista. Ne kypsyvät vähän myöhemmin, ovat isoja ja mehukkaita. Niitä on tallessani.

    Muuraimia en poimi, annan niiden kypsyä lakoiksi.
    Kypsyyhän muuraimet kyllä astiassakin, mutta ei ne niin hyviä ole kuin luonnon kypsyttämät.
    Hilloista en tiedä, en ole niitä poiminut. Onko se samaa kun hillopurkeissa, sellaista soosia.
  8. Ruuneperi ymmärtää elämää. Tarvittaessa myös huumoria. Sanon tämän ilman lipevyyttä. Jo lapsena opetettiin, että hyvästä työstä voi kiittääkin.

    Yritän palata aiheeseen. Lapsuuteni jouluun kuului myös kaikenlaisten asioiden juttelu leppoisasti. Olihan aikaa; töistä oli rauhoituttu, mitään tiedotusvälineitä ei ollut aikaa viemässä.

    Ukkini oli mielestäni mestari "suakkunoiden" kertojana. Rauhallista juttua tuli 1800- luvun elämästä alkaen; siitäkin miten on selviydytty ja väliin on ollut vaikeatakin.

    Melkein aina juttu päättyi siihen, että hän oli ylpeä aikaansaannoksistaan perheen kanssa. Oli mökki, jossa sai viettää joulua. Oli ruokaa. Tulihan niitä elämänohjeitakin. Muistan niitäkin.
    Ukin mielestä ihmisen nöyryys on hyvä asia, mutta jos sanotaan että köyhän pitää olla nöyrä, sitä älä hyväsy. Tee työsi aina kunnolla, se on sinulle tärkein valtti, mutta pidä huoli ihmisoikeuksistasi. Älä anna tallata maahan. Äläkä koskaan potki huono-osaisempaa, vaan auta.

    Näitäkin ohjeita olen pitänyt mielessä. Ehkä jotain toteuttanutkin. Kun kerron näistä, en hae säälipisteitä. Niitä en tarvitse. Kerron vain asioita, jotka on jäänyt mieleeni.
  9. Vakka kantensa valitsee.
  10. Ahtisaari ei kutsunut presidenttiä nobel-juhliinsa, tietää Ilta-Sanomat. Kuulemma vaikea valita, kun vain 30 saa kutsua.
    Minusta tämä kertoo aivan riittävästi.
  11. Kyllähän ne mökin siivoushulinat joulun alla on muistissani. Kun 45 neliömetrin mökissä oli lähes kymmenen henkeä asumassa, siitäkin tilasta vei kunnon kiviuuni monta neliötä, oli siinä vähäisiäkin tavaroita järjestellessä päänvaivaa.
    Siistiä kyllä tuli ja siitä pidettiin huolta, että penskat ei sotke. Eikä siihen kovaa kuria tarvinutkaan.

    Kinkkuja en muista olleen, mutta jouluna oli tavallista parempi paisti, lanttulaatikkoa ja puolukkapuuroa. Puolukathan kerättiin syksyllä ja niin runsaasti että niitä riitti. Samoin riitti uunissa kuivatettuja särkiä, niitäkin sai helpolla pyydyytettyä.

    Kuusikin sovitettiin sisään ja olipa muutama itse tehty kynttiläkin. Lahjoja ei paljon pyörinyt, jotain sentään. Vanhemmat jättivät tarpeellista jouluna annettavaksi; villasukkia, lapasia, joskus vaatettakin.

    Sen muistan, että meitä ei jouluna juoksutettu työhommissa, oli vapaata. Sai rauhassa lähteä mäenlaskuun ja siellähän aikaa kulahti.

    Kun jälkeenpäin ajattelen, niin kyllä se joulun vietto syntyi näilläkin eväillä. Eihän sitä paremmasta tiennytkään. Ihan hyviä muistoja.
    Siitä se on alkunsa, kun olen ollut vastakarvaan nykyistä jouluhöyryämistä. Luulempa, että enemmän nyt itketään, hermoillaan ja petytään jouluun tavarapaljouden keskellä kuin ennen.
  12. Lieneekö ollut jotain markkinavoimien vastaista.
  13. Huomenta vaan! Pirtti on taas komia uudessa paikassa. Onkohan tämä nyt sen valtatien varressa? Rune kerran epäili, että olen luullut Pirtiksi jotain muuta, kun totesin, että kylätie on hiljainen. Olenhan kyllä erehtynyt monessa muussakin. Sitäpaitsi, olen tällainen satunnainen vierailija, joten selityskin löytyy.

    Siksipä en rientänyt Pirtin muuttopuuhiinkaan, kokemattomista kun ei ole muuta kuin haittaaa jaloissa pyörimässä. Huomasin, että H* oli jo monta tuntia kaapissa vartoomassa muuttoa ja vakauttamassa aarteita paikallaan pysymiseen. Ja tietysti Late kaapin pönkänä. Näin näkyy hoituvan. Muistaakohan SkillaNkaan, monesko paikka Pirtillä on?

    "Pelkkää hyvää" kertoi kuntoilukisasta, tuli minullekin mieleen yksi. Olin hiihtämässä 5 km lenkkiä. Heti alussa napsahti perääni pari toisella kymmenellä olevaa poikaa. Suureen ääneen he sanoivat, että pyyhkästäänkö tuosta ukosta ohi. Niin he tekivät.
    Minuun iski piru; vai sillä tavalla! Imeydyin kantaan ja en jäänyt, vaikka verenmaku oli suussani. Lopussa sain vielä sen verran irti, että pyysin latua kun alkaa paleltamaan. Onni, että selvisin siitäkin. No, tästä on tietenkin jonkin verran aikaa. Vanhat alkaa kertoilla keinutuolitarinoita.
    Niinpä tarinoitani on tullut tähän kertaan.
  14. Myöhästyneet hyvän matkan toivotukset liikkeelle lähteneille ja hikisiä päiviä perillä. Eipä tule aina oltua "ajan hermolla."

    Hiljaiselta näyttää koko 70+ palsta, tämä Pirtti on jotenkin elossa. No, onhan näitä juhlia ollut, ainahan sitä pitää henkeä vetää. Itsenäisyyspäivän juhlista pääsin sillä ohi, kun lehdestä vilkaisin muutamaa kuvaa. Kauneimmat näkyy tulleen valituksi.

    Täällä on lämpö +1, lunta on vähän ja lisää on luvattu. Rönttäkelin rajamailla eletään.
    Hyvää jatkoa!
  15. Voihan sen niinkin ajatella, että kaikki aktiivinen toiminta on takana. Aika vaarallinen ajatus. Ei ole mitään järkeä jäädä sängyn reunalle nyökyttämään ja odottamaan...mitä? Siinä tulee todella aika pitkäksi.

    Lopuuhan se henk. kohtainen taivaltaminen ennen pitkää, sehän on selvä. Ennen sitä kannattaa kuitenkin elää niissä puitteissa kun suinkin pystyy. Osa-aika työtä voi keksiä itselleen, kun mielikuvitusta käyttää. Vai onko jo sekin kadonnut?

    Silmälasitko kateissa? Niin on väliin minultakin, vaikka yritän opetella jättämään ne samaan paikkaan. Joutuu niitä joskus etsimään ja päästäni ne sitten löydän. Pitää sallia itselleen myös hirtehishuumoria.

    On kuitenkin parempi elää pienessä touhussa ja keikahtaa mahdollisimman lyhyellä odotteluajalla.
    Tietenkin, jos huono tuuri käy, ei kaikki onnistu niinkuin suunnittelee. Jos kuitenkin jotain voi tehdä itsensä hyväksi, juuri nyt 70+ iässä on parasta ryhtyä toimiin. Menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaa kyllä ainakin vähän.
  16. Koska käyt näytelmäharjoituksissa, täppää sieltä oppia ja näyttele siivoamista lähi- tai kaukaisimpina viikkoina.
    Sori, huomenet unohtui. Huomenta ja näkemiin!
  17. Ei se vieläkään samantekevää ole, miten menee asiat itsellä, tai yhteiskunnassa. Onhan ne aktiivisimman ajan särmät hioutuneet, kokemus kai on tuonut malttia. Myös se, että on sovittanut itsensä yhteiskuntaan eri tavalla, sekä se, että enää ei jaksa niin paljon. Esim. työssä käyvien (mm. te- sopimukset)asioista olen jättäytynyt lähes kokonaan pois.

    Mistäkö olemme täksi tulleet? Syntymällä lienee pieni merkitys, kasvatuksella vähän enemmän, koulutuksella, opetuksella tietysti amattiin liittyvissä asioissa on merkitystä.

    Se persoonallisuus, hyvässä tai pahassa, on kohdaltani muotoutunut perinteestä, vähän koulutuksesta, ympärillä olevista ihmisistä, varsinkin työyhteisössä, mukana paljon sattumia ja suurin panos itseltäni. Toivottavasti. En edes halua ajatella, että olisin vain koulutettu ja opetettu kuin temppuja esittävä koira.

    Mitä "syvällisempään" tutkiskeluun tulee, se veisi aikaa ja tekstiä. Tässä pieni pintaraapaisu.
  18. Olen syntynyt ja kasvanut yksinäisessä korpimökissä. Kouluun hiihdeltiin lähes 10 km joka päivä, eikä tietä tai taloja ollut matkan varrella.
    Oliko silloin susia? Kaipa niitä oli, joskus puhuttiin, mutta eipä nuo häirinneet.
    Sodan jälkeen metsissä tehtiin paljon suuremmilla joukoilla työtä. En kuullut, että sudet olisivat häirinneet.

    En asu nyt vakinaisesti näillä paikkakunnilla, mutta pitkiä pätkiä vietän kesääni, voisi sanoa, korvessa. Lähin sähköpistoke on lähes 10 km päässä. Eipä nuo sudet tai karhut ole eläkeläistä häirinneet. Joskus on jälkiä näkynyt.
    Onko joku nyt niin ratkaisevasti muuttunut, että sudet ja karhut ovat tulleet vaarallisiksi? Vai onko se vain ihmisten päässä?
  19. Sattuipa olemaan niin pitkä matka lähimpään temppeliin, että ne matkat jäi väliin. Kyllähän meillä sellainen savotta-kaakki oli, mutta ei kirkkorekiä, eikä kulkusia, vaan aisakello. Kalkatti se karhemmalla äänellä sekin.

    Yhdellä isännällä siellä oli tuo kuvailtu vapaa-ajan peli, muilla liistereet ja tukkireet.

    Vanhempani olivat enemmpi "tapauskovaisia", eivät voimiaan tuhlanneet turhaan. Eka kerran taisin kirkossa käydä, kun rippikouluun patistivat. Vähiin ne käynnit ovat minulta jääneet senkin jälkeen.
  20. Tästä se päivä lutkahtaa käyntiin. Juu, kiitos, jos nyt puolikuppia ja piparin. Olen jo aamu kuudesta särpänyt kahvia - ainaki kolme kupillista.
    Niin, sellainen laajempi pukunäyttelyhän se on tulossa. Se on totta, että mielenkiinto tuppaa tarttumaan vain rytkyjen esittelyyn ja vertailuun. No, mikäs siinä, jos se on todellakin näissä "pakkauksissa" tärkein asia.

    On tässä juhlamenot minullakin, toisen polven "jurrikka" on saanut yhden pykälän koulutusta täyteen, yo- juhliakin pitävät. Pitää kai tässä edelleen kannustavaa puheenvuoroa pohtia näihin juhliin.

    Eipä nyt satele vaikka tummia pilvenpaakkuja seilaa, lämpötila hiukan plussalla. Lunta ei ole edes kasoissa.

    Johan tässä kerraksi! Hei!
    21. 222 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt