toivonliisa

toivonliisa profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 17v sitten
233 aloitusta · 1173 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
kaaru

Ollu kiireitä nyt vasta ehdin tulla
kiitelemään käynnisttäs.
Jospa ois sula lahti,
jossa tuo jotsenpari uis.

Lähden jäätaiteen pariin,
mielenkiintoista jäisiä veistoksia.
Avantouintia, umpihankea sielä,
korpihiihtoa.

Sinulle hyvää viikonloppua
Liisa lähtökuopassaan
Oi miten onkaa pitäkt jonot,
elämänmahlaa voimaks virraks,
taakse jää kaatuneet puut.

Uus sivu sille
sydämen kokoisia unelmia,
mahla sykkimään saa.

kaaru
Mahla vain "Odottaa" lupaa
"pilven mustimmanki on reuna hopeinen"
linnut kylmästä huolimatta aamusta laulaa.
"orastamaan uutta"
tätä torstaipäivää hymyn kera..Liisa
"RIKOTTUJA RUUKKUJA"

Tuo kuva ollu sielussani,
olen siitä ajatellu,
voisko siitä kenties saada,
elämänkukkasille sen astian.
Missä jokainen kukkanen sais,
sen oikean asennon,
misks on noissa elämän,
tuulissa muokkautunnu.

MURUU

Eikös kestetä sitenki, kestetään,
jos ei niin venytään, eikös?
Miten oletkaa taitein maalannu,
silmien eteen aidon kuvan,
jonka edessä ei voi jäädä kylmäks.

Tässä runos edessä
sydämeni hiljentyneenä,tuntien omien,
siruista kootun astiani haurauden.
Alla kämmen sillä sellaisenaan,
ei siruakaan yhtään kadottaa,
rakkauden kohde olla, tänää.

Syvin miettein käsin tyhjin,
kiitos sain aimoannoksen niin syvällinen,
katson ulos sielä hiljaa sataa lunta...Liisa
Kuikka yksin uiskenteli,
epätoivoista uintia katselin.
Ulapalle enää ei,
vaan aivan siinä rantavedessä,
nousi laiturille, siinä kyyhötti.

Samaistuin
olin juuri menettänny mieheni,
kiedoin käteni ympärilleni,
minua palelsi.

Ne kädet ei enää minua kosketa,
on kesä, tunsin syvää kylmää.
Ei ole kaikki, mitä nähdään,
ne vain koetaan , tunnetaan.

tomppa2006
Sinulle lämmin kiitos, hipaisus.
näin tässä uuden aamunkynnykseltä....Liisa
Riittämättömyyteni sen aina tunnen,
synnyttämään sitä mitä kantaa.
Tuosta puuttuvasta siivestä,
sen menetyksestä, mitä on se lento.

MURUKULTA
Eilen siivestä, tänää ties mistä,
eräreppuani sen pohjia myöten,
oisko joku muru tätä päivää varten.

Oi joutsenista noista pitkäkaulaisista,
silmää hivelevän upein valkoisin muodoin,
samaistua tahtois, olla joutsen.
Sinulla mielenkiintoinen aihe,
sen äärellä sielu lepää, siipeä herättelee.

Oii...kato nyt minäki aloin maalaan,
oikeastaan sitä hetkeä olenki ootellu.
Velvollisuuteni niinki lapsilleni jättää,
sydämellä kannettua kuvaa.
Nyt lämmin kiitos positiivisille ajatuksilles.Liisa
Ei matkan vaivat estää voi,
suot rämeet hetteiköt,
onnenhuumassa siivittää,
rakkaan luo.

Kalle
Olipas runos siinä tuoki, suo
hymyn kera kiitos , pidin...Liisa
Mitäs see semmonen soitto jos,
siinä ei ois - odotusta?
Esiin nousee unohduksen - ajanpölyn
nousee uusin sävelin - missä.
Syvimmin soi lohdutuksen - sävelet
tulee lähelle, on läsnä.

MURKULTA
Sinä asetit askelees säveliini, kiitos.
On jo päivä uus,ehkä sieläki nuo,
"hyrskynmyllerrekyset" laantuneet.
Aurinko täälä jo levittäytynny kaikkialle,
lämmin ajatus luokses päivääs...Liisa
Piti pian tulla,
mikä on se?
"Huomisen rakkaus"

Se tyhjä peti,
auttaskoha se jos,
hävittäs sen toisen sängyn?

Vaii säilyttäskö,
muisti tallentannu,
tuoksun, kehon,
kädet neki iho tuntee.

Oi joi...kaaru
runos sai nyt Liisan mietteisiin.
aurinko se saa kummia aikaan.
meren syvyyksiin vainneet,
muuntuneina palaa ja
valaa sävelille jatkuvuutta.

Niinpäs
pitkän hiljaisuuden jälkeen,
metsäks kasvaneitten pienten,
umpeutuneitten teitten,
muuntuneen paikan.

On läsnä
vakuuttaa uskollisuuttaan,
repaleisen lehden - sävel
sävelen ihmeen kuulee.

kaaru
elämänsävel, sen soittoa,
ei kesken matkan vaieta voi.
Yön mustimman aalloistaki,
esiin nousee, nousee,
ylös kohoaa!!!

Kiitos elämänsoitostas,
aurinkoista päivää,
läpi ruudun jo lämmittää..Liisa
Alkoi ihan suussani maistuu,
uunista justiin tullu rieska.
Päälle voita,on see herkkua,
tuo mainoa maitorieska.

Niinhän sitä rakkautta
kuin kukka-asetelmaa,
runoks tahtois koota.

Rääveli
rieskan tuoksu houkutteli,
kiitos hymyn kera...Liisa
Sinne mahtuu ihme suur,
syjän se on rakhauen paikka.

Minänoita
H päälle meilläki mennähän, tullahan,
kieli murteineen rikkauttamme.
Pirtsakkaa pakkaspäivää etelästä..Liisa
Semmoset oli eiliset tunteeni,
onan tuota huntua kannettu ja
sen kätköissä lymyilty.

Aurinko armas taas meille ,
iloksemme tullu,
lämpöään valoaan suo,
niin tasapuolisesti.

Se mikä murtaa
rakkaus hunnun allekki saapuu,
sen läsnäoloa,sille kiitos.

Sinua jo ehdin kaivata,
sanas niissä lämpöä,
helminä otan ne vastaan.....Liisa
Ihan anteeks pyytää, kun tuola töllissäni kävin.
Sinne ei kuules päässykkää muulla avaimella,
kuin tuolla isolla sepän tekemällä .
See vielä, et tuo iänkaiken päällä ollu,
paikattu ja parsittu ylläni.
Sinun herkkään runoon, ois pitäny olla.
Jotaki muuta, noo Sinä niinkuin sanot,
tunnetki minut, korvenkasvatti semmosena
on hyvä olla.

Tuo justiinsa..."Muistatkos"
se onkii tärkeää, siinä levähdyspaikka.
Jossa ladata saa akkujaan, esiin tulee
vakuttaa täyttää eväsrepun ja saa jatkaa matkaansa

Minä kävin hiihtämässä, kirpakkaa pakkasta otti sormiin.
Raitis ilma sielä ihan hyvä taas lasketella.

MURUKULTA
töllissä käynti roskapostia sinnekki tullu.
nyt taas lämpimässä, kiitos ihanasta palautteestas.
Tästä on hyvä jatkaa iltapäivää.Liisa
On sielä ja kumpuaa esiin,
eläväks silmien eteen,
maalautuu lapin maisemat,
tauluks sielä elämä,
lähellä käsin kosketeltavana.

Ihanaa sieluun koskee,
juurista versoo esiin,
sen tahtoo elää uudestaan,
"lumi se satoi maahan sinisenä"

"Kairantyttö"
Hienosti lohdit esiin,
kiitos minäki yks pohjantyttö,
kutes oot huomannu,
kinttupolut vain sinne johtaa.

Liisa nautti runos annista, kiitos
Niitä kieliä miten sitä,
onkaa soiteltu,
tämäki päivä se annettiin,
ja lupa silläki soida.

MURUU.

Sielä Sinunki helkkyy kannel,
oonhan kuullu kauniisti soiki.

Tiedätkös
minä lähdin kalaan ja
peilikirkkaalla jäällä
miten nautin,
enkä kaatunnu kertaakaa.

Tuli niin hyvä olo
sain ison lohen saaliiks.
Tiedossa nyt on
lohta paistettuna ja
perunamuussia.

Tämän päivän tarinaa...Liisa
Tuoki pärekatto suojana on sielä.
Jotaki soittoa aamussa.

Tiedätkös minut valtas tuo,
pääkallokeli olen liukastellu
monta kilometriä ja miten
oon nauttinnu, sielä on niin
keväinen ilma ja linnut laulaa.

hymyä tästä näin kiitos taas,
poikkesit Liisan luona.
Valmis niin
"sait minut hymyilemään"

ohikiitäviä tähtiä
katseitten tiet

kaaru
se hetki
esiin nousee ja
saa hymyileään.

linnut ne tosiaan laulaa
kiitos romantiikaa runossas...Liisa
Saada sydämellään nähdä,
silloinki kun maa alla huojuu.

Varikset pihapiirin asukkaat,
käyvät jo kovasti keskustelua,
minäki yks päivä juttelein,
taidettiin sävel -lajista
toisiamme ymmärtää.

Minänoita

Syli avoinna saadaan olla ja
keväänkorviaki kuulostella
kiitos lämmin viesti päivääs.

Liisa
Tuo mieli eilen see noissa,
pärskeissä lens ja
jopas itkumuurillekki asti,
sinnekki rukouslappuja vein.

Toivonsäde
langennu ihmeeks ja
saatellu niin tyveen,
missä saan nyt olla.

täältä kynnykseltä
aurinkoista päivää
sylintäydeltä Sinulle.

Liisa hymyn kera
Miten koetkaa?
ymmärrän tunoki, mitä on kun,
tuntee painot yltä putoaa,
ne niitä raskaimpia painoja,
joita sydän on kantannu.

Muistan taas
sen päivän,kun itsekki koin,
olin kuin painava lintu suossa.
Ylös en voinu nousta,
siinä paikoillaan, paikoillaan.

Riitti se yks päivä,
sain ilmaa siipieni alle ja
minä nousin, oiii mikä lento.
Painot oli poissa,
muistan Luojani sen päivän.

Olen otettu
tulet samoilemaan noihin,
teihini jotka olleet,
minulle kajastusta uudesta,
rakkaus ei ole jättänny.

Rakkaudella
kiitän sanoistas, niissä on kantavaa voimaa.
35 / 59
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt