Vapaa kuvaus

Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.

"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.

Aloituksia

43

Kommenttia

13022

  1. Joo, tuohan oli valitettavan tavallista vaikkapa vielä ysärillä. Muistan yhden tapauksen, joka onneksi päättyy itseä tyydyttävällä tavalla. Olin tuolloin lempibaarissani Uudessa Apteekissa ja taas toistui sama, mikä usein ennenkin. Tungoksessa joku kouraisi oikein kunnolla takapuolesta. Tällä kertaa ehdin kuitenkin nähdä kuka oli kyseessä. Laskin myös yhteen yks plus yks, sama tyyppi oli tehnyt tempun aiemminkin. Hän katosi kuitenkin ihmisvilinään ennen kuin ehdin reagoida mitenkään. Avauduin tapahtuneesta eräälle paikassa olleelle miespuoliselle työkaverilleni. Hän oli siihen aikaan monien mielestä pelottava näky isokokoisine olemuksineen, nahkatakkeineen ja sänkitukkineen. Häntä luultiin milloin poliisiksi, milloin moottoripyöräjengiläiseksi. Hän tunsi pinnallisesti kourijan ja meni jututtamaan häntä. Hetken päästä näin kourijan lähtevän baarista kauheaa vauhtia, naama irveessä. Kysyin mitä kummaa hän oli miehelle sanonut. Hän väitti vain sanoneensa, että "ystäväni on yksityisyyttä kaipaava ihminen ja minä ja minun kaverini kovasti toivomme, ettei hänen yksityisyyttään loukattaisi ettemme mekään joutuisi puuttumaan hänen yksityisyyteensä". En tiedä, miksi mafia-pomoksi tyyppi työkaveriani luuli :D En koskaan enää nähnyt kyseistä tyyppiä.

    Pari vuotta sitten kävi hieman samantyyppinen juttu, paitsi että kourija oli itselle tuttu henkilö vuosien takaa. Tällöin järkytyin aika paljon, koska olin pitänyt ihmistä ihan ok- tyyppinä, vieläpä aika arvostettuna ihmisenä. Tuolloin onneksi naapuripöydästä reagoitiin nopeasti tuntemattomien taholta. Portsari tuli hakemaan tyypin ulos aika vikkelään.
    Eli asiat on onneksi muuttuneet parempaan suuntaan. En usko, että portsari olisi tehnyt mitään 90-luvulla:(
  2. En suosittele toista koiraa. Itsekään en ole heltynyt aneluille koirasta, koska tiesin, että sen hoito olisi jäänyt mun vastuulle. Kuten aikanaan jäi kanojen ja kissan hoitokin. Koira kuitenkin on kuin pieni lapsi, se tarvitsee paljon koulutusta, seuraa ja hoitamista. Ihan eri tavoin kuin kissa.
    Mun lapset voi hankkia koiran, kun ovat omillaan ja sellainen halu tulee. Kummasti ne lemmikinsaamistarpeet loppuivat toisella lapsella, kun muutti omilleen. Viherkasveissa on ihan riittävästi hänellä hoitamista tällä hetkellä:)