<<< No hitto, kai se sitten oli tuuli kun asetta heilautti >>>

En minä kiistä, etteikö aseen havaittu liike olisi seurausta rekyylistä. Kyllä ase liikkuu, mutta havainto osoittaa liikkeen tasaiseksi nopeudeksi. Liike on tasaista silloin, kun aseeseen ei kohdistu mitään voimia (Newton I). Olet havainnut vain rekyylin jälkäisen vakionopeuden, et varsinaista rekyyliä eli aseen kiihtymistä levosta loppunopeuteensa.

Meitä tämän keskustelun kannalta kiinnostaa se, milloin ase kiihtyy tuohon loppunopeuteensa. Alkaako kiihtyminen jo luodin ollessa piipussa? Tämä sinulta on jäänyt kokonaan havaitsematta ja kuitenkin luulet mittauksen osoittaneen asiasta jotain vaikka olet havainnut vain loppunopeuden. Et siis ikävä kyllä ymmärrä itse lainkaan mitä olet mittaillut ja tulkitset havaintoasi täysin väärin.

Pelkkä yläkoulutietämys riittäisi tämän asian ymmärtämiseen, mutta jos sitä ei sinulta löydy, niin en voi auttaa. Toki ymmärrän, että argumenttimme saattavat näennäisesti vaikuttaa heikoilta, jos itsellä ei ole edes 8-luokan fysiikka hallussa.
Syitä on kaksi

1) Elektronegatiivisuusero hapen ja vedyn välillä on suurempi kuin typen ja vedyn välillä eli vesimolekyylien väliset vetysidokset ovat hieman vahvempia.

2) Vetysidos muodostuu elektronegatiivisessa atomissa olevan vapaan valenssielektroniparin ja positiivisen osittaisvarauksen saaneen vetyatomin välille (tätä ei yleensä vielä esim. lukiotasolla opeteta). Vesimolekyylin hapella on kaksi vapaata valenssielektroniparia kun taas ammoniakin typellä on vain yksi vapaa valenssielektronipari.

Vesimolekyyli on siis tarkalleen ottaen dipoli, jossa on kaksi negatiivista kohtiota (vapaat elektroniparit) ja kaksi positiivista kohtiota (osittaisvarautuneet vedyt). Kun negatiivisia ja positiivisa kohtioita on suhteessa 1:1, niin vesimolekyylien välillä jokaiselle negatiiviselle kohtiolle löytyy aina toisesta molekyylistä positiivinen kohtio. Yksittäinen vesimolekyyli voi muodostaa siis 4 vetysidosta ympäröivien vesimolekyylien kanssa.

Ammoniakkimolekyylissä on vain yksi negatiivinen kohtio (typen vapaa valenssielektronipari) ja kolme positiivista kohtiota (osittaisvarautuneet kolme vetyä). Suhde on siis 1:3. Näin yksittäinen ammoniakkimolekyyli muodostaa korkeintaan 2 vetysidosta, koska negatiivisia kohtioita ei riitä jokaiselle positiivisesti osittaisvarautuneelle vedylle.

Ts. vesimolekyylien välillä on kaksinkertainen määrä vetysidoksia ja ne ovat vielä vahvempiakin kuin ammoniakin tapauksessa. Siksi vesi on huoneenlämmössä neste ja ammoniakki on kaasu.
<<< Kuuleppas, kun minä (teknikko, äo 156) olen tehnyt vastaavan mittauksen kaksikanavaisella oskilloskoopilla (tiedätköhän edes mikä se on?) >>>

Totean tähän vain, että tyhjät tynnyrit kolisee eniten. Kyllä skooppi tuli hyvin tutuksi aikoinaan jo ensimmäisen vuoden yliopisto-opinnoissa. Sinulle ei tainnut tulla, kun luulet skoopin aikapyyhkäisymoodia kuvan pysäytykseksi.

<<< Jos osaat englantia, niin luepa Dr. (liekö?) Miken selvitys asiasta >>>

Minusta on erikoista, että Mensan jäsen ja teknikkomies viittaa satunnaisen nettikirjoittelijan horinoihin luotettavan lähteenä.

Ruutikaasun paine aiheuttaa aseeseen yhtä suuren taaksepäin työntävän voiman kuin se aiheuttaa luotiin eteenpäin työntävän voiman. Tästä ystäväsi Mike näyttäisi olevan samaa mieltä. Miken neronleimaus on se, että piipussa etenevään luotiin kohdistuu kitka ja kitkan vastavoima on asetta eteenpäin työntävä voima. Tässäkin hän on oikeassa. Metsään menee kuitenkin siinä, että tämä kitkan vastavoima olisi yhtä suuri kuin asetta taaksepäin työntävä voima ja siksi voimat kumoaisivat toisensa. Näin on vain siinä tapauksessa, kun luoti ei liiku minnekään (= koko luotiin kohdistuva voima välittyy lepokitkan kautta asetta eteenpäin työntäväksi voimaksi). Aina, kun luoti on kiihtyvässä liikkeessä piipussa, nämä voimat eivät kumoa toisiaan. Nyt kun huomioidaan, että luodin kiihtyvyys on itse asiassa aika valtava, niin luotiin kohdistuvasta kokonaisvoimasta aseen piippuun välittyvä asetta eteenpäin työntävä komponentti on silloin olemattoman pieni.

Eli jos Miken höpinöistä korjataan tuo älytön oletus, niin hänkin on sitä mieltä, että ase kiihtyy aina taaksepäin kun luoti kiihtyy eteenpäin piipun sisällä.
<<< Mitä mieltä fyysikot olette tästä? >>>

Sitä mieltä, että väitteesi on täysin älytön jo pelkän yläkoulufysiikan pohjalta. Olet varmaan yhtä mieltä siitä, että ruudin syttyessä ja ammuksen ollessa vielä piipussa, on piipussa kova paine? Paine on määritelmällisesti voima pinta-ala yksikköä kohden. Paine aiheuttaa ammuksen pohjaan voiman ja aivan vastaavasti se aiheuttaa hylsyn/patruunapesän pohjaan aivan yhtä suuren voiman. Voima alkaa vaikuttaa heti kun piippuun tulee painetta eli kun ruuti syttyy.

Saman voi toki perustella monella muullakin fysiikan lailla. Tai sitten vain katsoa pietsosähköisellä voima-anturilla mitattua F(t)-kuvaajaa, jossa selvästi näkyy, että aseen potku alkaa heti, kun ruuti syttyy. Oheisessa mittauksessa ammus poistuu piipusta n. 2 millisekunnin kohdalla. Eli rekyyli on suurin ennen ammuksen poistumista piipusta, mikä on täysin itsenstäänselvyys, kun ymmärtää tuon edellä esitetyn paine-voima-yhteyden. Voima-anturi on mittauksessa aseen perän ja ampujan olkapään välissä eli se mittaan todellista koettua rekyyliä. Kahden hieman eri aseen mittaukset samassa kuvaajassa.
http://www.randywakeman.com/Benellicomfortechrecoil.jpg

Jos hypoteesisi pitäisi paikkaansa, meidän pitäisi nähdä nollavoima tuohon kahteen millisekuntiin saakka ja sitten valtava piikki kuvaajassa. Ei nähdä, joten metsään meni.