Vapaa kuvaus

Pohdiskelija, sivustatarkkailija Coctail: sisäisesti kristittyä&ulkoisesti maailmasta tartuntaa saanut Habitus: pienehkö (172), mutta sopusuhtanen Ikä: mieli nuorempi kuin numerot Harrastus:luonto, lukeminen, koti-illat, musan kuuntelu Luonne: ujo, kai?, mä ehkä pelkään enemmän sua kuin sä mua Omia teitään vaeltava lepattava sielunriekale, joka etsii elämää, totuutta ja jotain muutakin ja joka haveilee olevansa suuri-pieni soturi. Ihmisen on löydettävä tiensä ja tapansa kuinka sovittaa yhteen usko ja maallinen vaellus, sillä: Emme voi lähteä täältä ennenaikaisesti pois "Mä tunnen mun ystävän tiedän yrittää pysyä hän kolme vuodenaikaa täällä yli kesän. Oli kuumetta syntyessään sai oudon vian sydämeensä neljä tuulta rakensi sinne pesän" Joillekin vaan ystävyys on vaikeempaa kuin yksinäisyys... Ja synkät pilvilautat valuvat etelästä... tännekkö? Jos uskot, on olemassa käsikirjoitus; ajasta, maailmasta, ihmisistä... Ihminen ei tiedä koska hänen sielunsa vaaditaan pois! Etsin itseäni ja paikkaani tällä planeetalla. En ole sitä löytänyt, en tiedä löytänenkö sitä koskaan? Enkä myöskään kaltaisijani vaeltajia ole täällä maailmassa tavannut. Mihin tekin olette kadonneet? Lienenkö siis syntynyt väärään aikakauteen? Tai väärälle planeetalle? En tiiä mut joku sanoo... "Tunnet olevasi yksin keskellä mustaa maailmaa jokainen sun yrityskin olla iloinen vain masentaa. Älä silloin menetä uskoa parempaan huomiseen juuri sinun täytyy kulkea läpi tuskaisten hetkien kukaan muu ei voi sua auttaa, kukaan ei voinut mua: Olen kokenut tuskan masentavan elämänhaluni lannistavan aina voima rakastava on mut vapauttava" Lainaukset: -P- Positiivisuus on syvältä, mutta syvemmältä on nega.hapatus Ei kaikkea tarvii vakavasti ottaa Tsemppiä erityisesti niille vierailijoile, joilla elämä välillä tuntuu olevan enempi ja vähempi "hukassa", ajatuspohjasta riippumatta! Me kaikki olemme matkalla jonnekkin... tulevaisuuteen Ja mitä tulevaisuus tuokaan mukanaan? Kiitos kun tutustuit! Suosikkibändit/artistit: Pöllö, talitintti, hömötintti, kirjosieppo Suosikkileffat: Mad Maxit, Tanssii susien kanssa Lempikirjat: Raamattu, jännitys kuten Jack Higgins, aku Vapaa-aikanani: luontoon, lukemaan, lepäämään.. Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Profetia, yksinäisyys Katson tv:stä mieluiten: luonto-ohjelmat, elokuvia erityisesti jännitys Kotieläimet: villakoiria on aikas paljon nurkissa ja sängyn alla, mut on ne helppohoitosia En pidä: No ne hyttyset! Parhaat matkakohteet: lande Kotimaa: --- Koulutus: Ammattikoulu Ammatti: Muu Työskentelen: vaki duuni Siviilisääty: Sinkku Lapset: --- Messenger: [email protected] Hakusanat: Usko, yksinäisyys

Aloituksia

37

Kommenttia

428

  1. kun sanot "nyt on aika puhua".

    Sinulla sitten riittääkin odotettavaa joka ikinen syksy, josko se tempaus vaikka tänä syksynä viimein tapahtuisi tai sitten seuraavana syksynä jne. Loputon prosessi siis.. No, et näytä olevan yksin tuossa asiassa, vaan muitakin syksyä odottavia näyttää löytyvän.
    Jotkut taas odottaa sitä srk:n tempausta minä hetkenä hyvänsä. Tai, jospa sitten kun joku tulivuori taas purkaa paineitaan ulos jne.

    Onneksi joka syksy on tuo SPR:n nälkäpäivä tempaus, jossa kerätään varoja milloin mihinkin tuleviin katastrofeihin.
    Toivottavasti tuohon tempaukseen löytyy osallistujia aatesuunnasta riippumatta.

    Mitä tuohon 1 tess.5:4 kohtaan tulee, niin siinähän sanotaan; "mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää niin kuin varas".
    Kysymys kuuluukin; ketkä sitten ovat siinä pimeydessä, eli ketkä yllättyvät?

    Itse taas koen, että esim. kun Luukkaan 21-luvussa opetuslapset kysyvät Jeesukselta "mikä on oleva merkki tämän (Jeesuksen) tulemisesta, niin samaisessa luvussa, jakeissa 26-36, on kerrottu vastaus.
    Siellähän mm. sanotaan kuinka Jeesus myös kehoittaa "valvomaan" ja rukoilemaan, jotta saisimme voimaa paetaksemme KAIKKEA sitä mitä Jeesus on kuvannut tapahtuvan ennen tulemustaan.

    Miksi Jeesus ja vanhan testamentin profeetat olisivat kertoneet merkeistä mm. auringossa, kuussa ja tähdissä, jos niistä merkeistä ei ole uskoville mitään hyötyä, kun se ns, srk:n tempaus olisi jo tapahtunut ennen näiden merkkien toteutumista?

    Ja sitä samaa seurakuntaa on niin juutalaiset, kuin pakanatkin.
  2. taitaa olla väärällä palstalla. Kuitenkin, niin tuota samaa olen pohtinut usein itsekin, nyt taas kun tänne saapui tuo Imatran ex- kirkkoherra notaariksi.
    Kysymys on myös siitä olemmeko oikeutettuja tuomitsemaan toisten tekemisiä eroamalla, jos kyseinen taho pitää sisällään myös hyvää.

    Kyseisen "koneiston" sisällä on myös niitä joiden olen havainnut tekevän hyvää esim. välittämällä yksinäisistä vanhuksista tai muista yhteiskunnan ulkopuolelle jäävistä (hyljeksityistäkin) ihmisistä, joiden elämän halu on alkanut hiipua. Tarkoitan esim. diakoneja, jotka käyvät apua tarvitsevien luona.
    Milloin siis pitäisi luopua lähimmäisen rakkaudesta, lopettamalla tuon työn tukeminen?
    Hyvää on sekin, että on vielä olemassa niitä, jotka julistavat tuota uskon sanaa

    Kaikissa lahkoissa on niitä ns. syntisiä ihmisiä. Mikä olisi siis se niin suuri paha, jotta pitäisi erota ja/tai liittyä johonkin muka synnittömämpään yhteisöön.
    Loppujen lopuksi kaikki taitavat olla samassa veneessä, vaikka sitä moni itseään ja lahkoaan niin haluaakin ylentää taivaisiin saakka, varmana taivaspaikkalipustaan.

    Sama on ollut katollisenkin kirkon piirissä jo esim. Francisckus assisilaisen ajoista saakka. Legendan mukaan paavi Innocentius oli nähnyt unen kuinka köyhä munkki Francisckus tuli tukemaan sortumaisillaan olevaa kirkkoa.
    Pienet teot kasvavat joskus suuremmiksi, kuin jotkut periaatteet siitä mikä on oikea "lahkojäsenyys", joka ei takaa mitään pelastusta.
  3. Niinpä pakko kirjoittaa vielä mitä tuli mieleen uskosta.

    Kylväjä meni kylvämään: Osa siemmenistä putosi tien oheen ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa ne nousivat oraalle, mutta auringon paahde tukahdutti niiden kasvun. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, jolloin orjantappurat tukahduttivat ne.
    Ja toiset taas putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.

    Lainaus on Matteuksen 13-luvusta lyhennettynä. Jos kiinnostaa, niin selityksen löydät kyseisestä luvusta. Kuka meistä sitten kuuluukaan mihinkin kohtaan tuossa vertauksessa???

    Muutoinkin koko luku on hyvä, sillä myöhemmin siinä kerrotaan mm. vertaus lusteesta ja nisusta, sekä kuinka ne kootaankaan pois. Sen selitys on mielestäni selvä, mutta silti se aiheuttaa eripuraa nyt tänäkin päivänä ja tulevaisuudessa.

    Niin, ja joku toteaisi uskoontulostasi sanomalla; "MAHTAVAA"!
  4. ole pelkästään laskelmoiva bisnes-mieli. Siihen itsensä elättämiseen eri julkaisuilla liitty myös se, että henkilö itsekin uskoo (milloin enemmän tai vähemmän) siihen mitä sanomaa kulloinkin julkaisee.

    Itse ole kerran käynyt katsomassa L. Mellerin puhetta, sillä halusin livenä nähdä lahjakkaan ja Raamattua paljon lukeneen puhujan.
    Tuolloin oli se Katriina myrsky pyyhkäisyt New Orleansin kaupungin yli.
    Piirtoheittimeltä hän, ääntään koventaen, esitteli kuinka hurrikaanin reitti teki sirpin muotoisen kuvion ja sirpin kärki osoitti tuota kyseistä kaupunkia. Jumalan sirppi siis.
    Jossakin kohtaa esitelmää hän myös näkyi liikuttuvan kerrontansa yhteydessä.

    Eli yleensäkin ihmiset usein myös uskovat siihen mitä esittävät.
    Tuolloin hänen esitys oli ihan uskottavakin, mutta joskus taivaan ja maan väliltä ohjelmaa kuunnellessa tuo sama aiheeseen eläytyminen toistuu. Eli henkilö itse myös uskoo siihen mitä kertoo, oli se sitten mitä tahansa.

    Toisin sanoen uskonnolla bisnestä tekevillä sekoittuu niin bisnes, tämän päivän maailman tapahtumat, kuin myös oma usko keskenään. Tuosta taustasta he sitten tekevät julkaisujaan. Eikä he jostakin syystä koskaan opi pieleen menneistä ennustuksista, vaan tuottavat uutta ja myös itse uskovat siihen, vaikka aiemmat olisivatkin menneet pieleenkin.

    Psykologian puolelta heille löytyisi todennäköisesti oma diagnoosi. En ole psykologi, eikä muutenkaan ole sen enempää valtaa ihmiseen, joten jääköön se luokitus mainitsematta.
  5. on itseasiassa uskonto, niin kuin joku tuossa videolla taisikin mainita.
    Uskooko, että ihminen pystyisi herättämään ihmisen kuolleista, jolloin syväjäädyttää ruumiinsa säilöön vai uskooko Jumalan herättävän ihmisen kuolleista.

    Mielestäni tuossa on samalla selkeä valinta siihen kehen enemmän uskoo; Ihmiseen vai Jumalaan.

    Kallis hautaus tuo on ja en ole varma toteutuuko koskaan. Jostakin syystä epäilen ettei onnistu.
    Ehkä ihminen keksii toisen tien.

    Ihmisen vanheneminenhan johtuu siitä kun solut uusiutuvat ja kopioituvat edellisestä solusta eri tahtiin eri kehon osissa. Jokainen uusi kopio on hiukan edellistä vaillinaisempi (sama idea kuin otettaisiin kopiokoneella paperista kopio, kopion kopio jne. kunnes teksti haalenee). Tämä näkyy vuosien saatossa ihmisessä kehon eri osien heikentymisenä. Viimein solut ei pysty enää jakaantumaan ja ihminen kuolee. Syöpäsoluista on sanottu, että jostakin syystä niillä tuota rajaa ei tule vastaan. Syytä siihen ei kai vielä tiedetä.

    Kantasolujen täydellisellä hyödyntämisellä pystyttäisiin kasvattamaan uusia "omia" varaosia ihmiseen itseensä. Siis uusi sisäelimiä. Aivoista en tiedä mitä silloin syntyisi (siis olisiko se sama vai uusi ihminen)?

    Niin, mitä se Raamattu lukijoilleen kertoo lopun tulosta? Yhdelle yhtä, toiselle toista.

    Paavali puhuu laittomuuden ihmisestä, kadotuksen lapsesta. Minkä tai kenen synnyttämä lapsi tuo sitten lienee? Siis millä tavoin synytynyt? Hän julistaa olevansa Jumala ja ihmiset uskovat valheen.
    Paavalihan antaa ymmärtää Hänen olevan normaalista poikkeava taidoiltaan. Tuskinpa silloin on tämän päivän ihminen kyseessä.

    Joskus tekisi mieli sanoa, että unohtakaa Raamattu hetkeksi edes ja miettikää maailman kulkua muinaisesta historiasta tähän päivään ja siitä edellen tulevaisuuteen.
    Millainen maailma voisi olla vaikka vuonna 2200? Mikä muuttuu?
    Sotia on tulut ja mennyt, samoin luonnon katastrofeja. Jeesusta ne ei ole tuoneet.

    Ja se oleellinen kysymys: Mikä on niin paha, peruuttamaton tapahtuma/asia, että Jumala kyllästyisi itse luomaansa maailmaan ja haluaisi tuhota/muuttaa oman luomuksensa, maan?
  6. usein löytänyt jotakin myönteistäkin teksteistäni ja maininnut siitä, joten pitää kommentoida takasin, vaikka aikas erilaiset ajatukset meillä onkin.

    Niin, ensinnäkin luomiskertomus on mielestäni pakko tulkita vertauskuvallisena. Jotenkin mielestäni on itsestään selvää, että vaikka ei tiedettäisi tieteen (mm. C. Darwin) kerronnasta mitään, niin näkeehän sen muutenkin kuinka luonto kehittyy ja muovautuu pikkuhiljaa. Uuden elämän synty ja kasvu luonnossa tapahtuu hitaasti ja vaiheittain. Olisi luonnon kasvun ja kehityksen vastaista, että sitten maailma, eliöyteisöineen olisi syntynyt hetkessä (siis kuudessa ihmisen päivässä).

    Samoin juutalainen ajanlasku alkaa vuodesta 3761, joka on otaksuttu luomispv. Kuitenkin nykyihmisiä on ollut ilmeisesti jopa 50 000 vuotta sitten.

    Sama pätee lopunaikojenkin kerrontaan. Ihmisen kehitys etenee vähitellen entistä parempaan tiedolliseen, taloudelliseen, tekniseen hallintaan. Samalla mitä vahvemmaksi, itsenäisemmäksi ihminen pystyy luomaan oman elänsä hallinnan, niin sitä vähemmän uskonnoilla on sijaa. Ihminen luottaa entistä enemmän itseensä ja omaan taitavuuteensa.

    Raamatua kun on tullut taas parin viimmevuoden aikana luettua enemmän, niin joskus on tullut tunne siitä kuinka sieltä kumpuaa esiin äärikannanotot asioihin. Tuntuu, että kirjoittajat ovat käyttäneet jopa "yliampuvaa" kerrontaa. Ilmeisesti ihmisten huomion saamiseksi asioihin ja herättelynä.

    Me ihmiset teemme usein sen virheen, että kannamme omat mielipiteemme ja ennakko asenteemme (näkemyksemme) Raamatun teksteihin ja yritämme sovittaa omat kantamme niihin teksteihin sopiviksi.
    Niin teen minä, sinä ja varmaan kaikki muutkin.
    Kuitenkin, toisaalta usein tuntuu, kuinka itsekunkin olisi hyvä löytää; tunteeton, ennakkoasenteeton suhde toisaalta Raamatun teksteihin, mutta myös omiin mielipiteisiin. Tarkoitan sitä, että on valmis antamaan periksi ja muuttamaan (vähitellen edes) eettistä/uskonnollista maailmankuvaansa kun tietoa karttuu/omaksuu lisää.
    Jonkinlainen "kutainen keskitie" siis.
    No, tuo "tieto" on sitten vaikeaa todentaa, kun uskonnosta puhutaan. Riittääkö silminnäkö havainnot ja milloin riittää todisteeksi?

    Mielestäni tulevaisuudesta saa aika paljon tietoa/ennustusta kun katselee tiede dokumentteja (usein yle teemalta). Eihän niissäkään kaikki ole aina faktaa, mutta kumminkin suuntaa tulevasta ne antaa.

    Välistä tuntuu, että kirjoitan väärälle palstalle, mutta ei sopivampaakaan näytä olevan (tiede palstat on puhtaasti tieteelle).

    Maanjäristyksiä ei olekkaan ollut, sitten alkuvuoden jälkeen, joten kohta varmaan jossakin maa värisee ja "amok-mainen" loppukirjoittelu saa taas virtaa.

    Hyvä kun jaksat kyseenalaistaa. Jonkun pitää koetella ihmisten uskoa eri asioihin, jos ihminen itse ei sitä tee.
  7. toteamus sinulta. Näinhän siellä lukee.
    Olin viikon poissa netin äärestä, joten en voinut aiemmin kommentoida kirjoitustasi, joten jos nyt jotakin vastaan..

    Samoin sanotaan, että: "Meidän päivämme on enintään seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta..." (Psalmi 90:10). Tuo on vielä tänään aika lähellä suomalaisten odotettavissa olevaa keskimääräistä arviota eliniästämme.

    Niin, meistä itsekullekkin Raamattu avautuu omalla tavallaan. Minulle se avautuu myös näköjään osittain toisin kuin mitä yleensä asioista kerrotaan.

    Raamatun alkulehdillä kerrotaan kuinka ihminen söi hyvän- ja pahantiedon puusta. Uskon tuon olevan vertauskuvallinen ilmaisu siitä kuinka ihminen kehittyi (evoluutio) ja omaksui erottelemaan sen mikä on hyvää ja pahaa-oikeaa ja väärää.

    Nyt ihminen on jatkanut kulkuaan ja tavoittelee sitä toista puuta, josta samassa yhteydessä mainitaan.
    Ihminen kehittyy yhä ja tavoittelee myös sitä "elämän puun hedelmää" omalla tavallaan, tieteen kautta.
    Raamattu mainitsee kuinka sille tielle on asetettu vartijat, ettei ihminen siinä onnistuisi, mutta pitääkö vartiointi ikuisesti? En usko niin, sillä niin voimakkaasti ihminen näyttää satsaavan lääketieteeseenkin, että josku viimein tapahtuu jonkilainen läpimurto tuollakin saralla ja Jumala viimein sallii näin tapahtuvan

    Jeesukseen liitetään kuolleista herättäminen ja kuoleman voittaminen täydellisen hyvyyden (synnittömyyden) seurauksena.

    Uskon, että ihminen pyrkii uhmaamaan tuota ja onnistuu siinä viimen jotenkuten. Samalla ihminen on tehnyt koko kristinuskon opin tyhjäksi. Eli on syntynyt se vastakohta, jota kutsutaan myös nimellä "Antikristus" ja josta myös Paavali toisessa tessalonikalaiskirjeessä kirjoittaa. Samasta puhuu myös Ilmestyskirja.
    Tuo on myös yksi iso syy jolloin Jumala viimein kyllästyy ihmiseen täällä.

    Eli kuolemaa siirretään nyt jo monen kohdalla yhä kauemmas parantamalla ties kuinkamonista eri sairauksista ja tulevaisuudessa yli 120 vuotiaita tulee olemaan yhä enemmän. Esim kantasolujen (siis alkusolut, joista ihmiselle kehittyy eri elimet) hyödyntäminen on vasta alkumetreillä. Jos oikein muistan, niin nyt kantasolujen avulla on pystytty kasvattamaan uusia verisuonia sydämen sepelvaltimotukoksesta kärsiville. Samoin uusia hermoratoja. Nämä on vain vielä kokeilunomaisia ensiaskeleita. Tulevaisuudessa asiat kehittyy.

    Sivupointtina niin, tv:stä tuli taannoin dokumentti jossa kerrottiin kuinka jo 1970- luvun alussa joku saksalainen oli siirtänyt apinan pään toisen apinan ruumiiseen ja tuo siirretty pää oli elänyt jonkun sekunnin, aukaissut myös silminsä. Tuosta on kohta 40 vuotta. Sen jälkeen on tullut paljon tietoa lisää ja tekniikka kehittynyt.

    Lopuksi; joo, olen huomannut, ettei ajatukseni ole saanut täällä aiemminkaan kannatusta, mutta anetaan ajan kulua ja maailman jatkaa kehittymistään.
    On ihan kiva pohti mihin maailma onkaan menossa, mutta meidän tulee kuitenkin elää tätä päivää, sillä kuka tietää oman elämänsä mittaa, saatika sitten maailman..