Vapaa kuvaus

Hei. Ollaan ihmisiksi.

Aloituksia

47

Kommenttia

3017

  1. Elämme hauraassa ihmiskehossa vaarallisella, tautien rasittamalla planeetalla. Jokainen päivä voi olla viimeisemme! Ei kannata kuitenkaan panikoida, vaan otetaan vaan ihan lunkisti ja nautitaan näistä hetkistä, kun täällä vielä olemme.

    Onneksi kuoleman jälkeen ei ole mitään pelottavaa; pelkkä olemattomuus.
  2. Kirjoittelin äsken vastauksen melkein valmiiksi ja sitten tapahtui jotakin........

    Luultavasti vain sormeni lipsahti vain väärille näppäimille vai olisikohan........

    No tarinani on tässä:

    >>Vanhempani eivät olleet erityisen uskonnollisia, mutta kuuluivat kirkkoon.

    Minut kastettiin vauvana, mitä pidän hienoisena vääryytenä vaikka sinänsähän kyseisellä taikamenolla ei ole mitään merkitystä.

    Leikki-ikäisenä uskoin lähes kaiken, mitä minulle uskoteltiin jumalineen ja joulupukkeineen. Kansakoulun ensimmäisinä vuosina uskonto oli mieliaineeni, siinä kun kerrottiin kivoja tarinoita menneiltä ajoilta. Kun sitten aloimme opetella historiaa, huomasin että kivat tarinat voivat olla myös tosia ja uskonto ei enää jaksanut juuri kinnostaa.

    Taisin olla siinä kuuden tai seitsemän vanha kun jumaltarujen selvästi mahdottomat asiat ja ihmeet alkoivat kummastuttaa minua. Mielessäni rinnastin ne satuihin, jotka tapahtuivat kaukaisissa maissa ja kaukana menneisyydessä. Järkeilin, että ennenvanhaan saattoi tapahtua asioita, joita nykyisyydessä ei enää tapahdu.

    Eipä mennyt enää kauan, kun tulin siihen päätelmään, että raamatun kertomukset ovat pötyä ja oikea jumaluus on jotain muuta. Lisäksi kirkon rooli alkoi arveluttaa. Selvästikkin kirkko oli ominut jumaluuden itselleen ja teki sen kanssa bisnestä. Lisäksi kirkko opetti selvästi ristiriitaista ja todellisuudelle vierasta uskoa.

    Kävin rippikoulun ja kohta sen jälkeen erosin vanhempieni luvalla kirkosta.

    Jumalasiat kiinnostivat kuitenkin ja tutkiskelin muita uskontoja ja yritin itsekkin mietiskellä jumaluuden mahdollista olemusta. Lopulta tulin siihen tulokseen, ettei mitään jumalia ole olemassakaan.

    Ensimmäinen puolisoni halusi kirkkohäät ja liityin hetkeksi takaisin kirkkoon. Erosin tietenkin välittömästi uudelleen. Siis kirkosta. Sitä naista jaksoin katsella hieman pitempään.
  3. En tiedä onko sinulle kukaan koskaan maininnut, että kirjoitelmat voisi vaikka jaksotella kappalejaolla pienempiin osioihin, jotta lukijan olisi helpompi seurata ajatuksenkulkuasi. Luonnollisesti se vaatii sinulta hieman vaivaa, mutta etkös sinä halua, että joku lukee sen mitä olet kirjoittanut? Onhan asiasi tarkoitettu luettavaksi? Kenties, jos et välttämättä edellytä että tuotoksesi menee niinsanotusti jakeluun, vaan esimerkiksi haluat vain purkaa sisimmässäsi olevaa painetta kirjoittamalla sen "auki" välittämättä siitä että kukaan ei sitä tule jakamaan kanssasi, niin helppolukuisuudella ei todellakaan ole mitään väliä. Silloin sinun ei kannata nähdä minkäänlaista vaivaa kehittääksesi ulosantiasi. Se kelpaa hyvin sellaisenaan. Mikäli kuitenkin sinulla on jotain sanottavaa tai jokin viesti välitettävänä, niin muistathan, että sinun tehtäväsi on viedä se eteenpäin. Muiden ei tarvitse kamppailla löytääkseen sen, mitä sinä haluat heille sanoa määrättömän tekstimassan keskeltä. Luultavasti useimmat tekevät kuten minäkin ja jättävät sen kokonaan lukematta. Maailmassa on niin paljon muita kirjoittajia, jotka ottavat meidät lukijat paremmin huomioon, ettei meillä ole mitään tarvetta nähdä vaivaa taitamattomiin kirjoitelmiin. Lisäksi useimmat tekevät jo viestin ulkonäöstä sen johtopäätöksen, että noin luokattomasti laadittu kirjoitelma ei sisällä mitään lukemisen saati ajattelemisen arvoista asiaa. Siksi jos todella haluat julistaa maailmalle jotakin, niin julista se ns. luettavassa muodossa! Kun opit muotoseikat, voit ryhtyä seuraavaksi ajattelemaan tekstisi sisältöä. Tietysti vain jos haluat saada ajatuksesi julki. Eihän se mikään pakko ole.