elina.purola

elina.purola profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: kaikki menee, kunhan saa sanoista selvää. Suosikkileffat: Argh, näitä on monia.. Lempikirjat: Fantasia- ja kauhukirjat Katson tv:stä mieluiten: Jotain viihdyttävää En pidä: Hämähäkit. :S Ruoka & juoma: suklaa, ehdottomasti! ;D Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Sinkku Lapset: En oikein tiedä

Liittynyt 24v sitten
0 aloitusta · 2 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Meillä on kaksi ihanaa kissaa, Luca ja Lucifer.. Lucifer tuli meille noin 7-viikkoisena, raasun oli emo ilmeisesti hylännyt (tai mahdollisesti ihmiset olivat heitteille jättäneet) kun löytyi ulkoa siskonsa kanssa kuljeksimasta. Sisko päätyi tallikissaksi mutta poju otettiin meille. Ja aivan ihana kissa onkin! Niin luottavainen ja kiltti, ei pure eikä raavi ja kehrää minkä ehtii. Rakastaa olla huomion keskipisteenä (esimerkkinä tästä se, kun meille tuli vieraita useampi kappale ja olohuoneessa ollessamme Lucifer tuli keskelle olohuoneen sohvapöytää selälleen makaamaan ja välillä nosti päätään sen näköisenä että tuleeko niitä rapsutuksia...). Lisäksi Lucifer tulee erittäin hyvin kaikkien kanssa toimeen, oli kyseessä sitten koira, kissa tai ihmiset. Lapset varsinkin ovat kivoja. :) Harvoin olen noin ystävällistä ja avointa kissaa edes nähnyt.. Ja Luciferin ehdoton lempipuuha on muuten pallon noutaminen, uskokaa tai älkää! Se on kuin koiran kanssa leikkisi, heittää pojalle pallon niin hän noutaa sen ja tuo takaisin jalkojen juureen.. :)

Luca tuli noin kuukauden Luciferin jälkeen, ollessaan n. 9kk. Kiusasi entisen perheen koiria eikä omistaja halunnut siksi pitää. Luciferin kanssa olivat heti kuin paita ja peppu ja sillä tiellä yhä edelleen mennään. Alku muuten oli hankala, Luca teki kaikki tuhot mitkä ehti ja enemmänkin. Silittäessä sai varoa ettei käynyt käteen kiinni. Jonkin aikaa se vaati vakuuttelua ettei meillä tarvi olla koko ajan kiukkuinen ja pahansisuinen, nyt on kisu aivan kuin toinen. :) Nyt saa silittää mahasta ja mistä vaan, ei pure eikä raavi. Kovin on hellyydenkipeä ja haluaa huomiota, tulee syliin paijattavaksi ja juttelee kovasti. Tuhoja ei tee enää ollenkaan, vaikka kerkeäväinen ja tajuttoman utelias onkin! Ja yöllä/aamulla on ihana herätä siihen kun toinen makaa vieressä ja kehrää... :) Näin se on että hellyydellä ja rakkaudella saa paljon aikaan!

Nyt olisi näiden kaveriksi hakusessa vielä kolmas kissa, tällä kertaa tyttö. Jos emäntä kisujen keskuudessa toisi järjestystä taloon... ;)
Kissat, on ne vaan hienoja eläimiä! Mihinkään en vaihtaisi omiamme, onneksi on vielä rinnalla älyttömän kissarakas avomies.. :) Meillä kissat ovat ne numero yksi, sen jälkeen tulemme vasta itse. Näin on ollut ja näin tulee aina olemaan!