Vapaa kuvaus

Aloituksia

30

Kommenttia

3657

  1. Syksyn lapsi oon, vielä silloinkin kun oon jo harmaahapsi :)
    Syksy on parasta aikaa ja kaikenlisäksi parast`aikaa.
    Mun elämä uusiutuu aina syksyllä.
    Noh, olen syntynyt marraskuun lopussa, ja kait tää aika on kuin kohdussa olisi.
    Kaikki ikävät asiat mun elämässä on sattuneet keväällä, maaliskuusta toukokuuhun jäävälle ajalle. Kuolemat, ja muu surullinen tai muuten ikävä asia.

    Tässä ketjussa on ihania runoja, olen niistä nautiskellut. Mutta itse laitan linkin.
    Siinä yhdistyy yksi lempikappaleistani ja meri.
    Marjatta Leppänen: Syyslaulu:


    http://www.youtube.com/watch?v=JeowjtBRjLo&feature=related

    Itse kuljeskelin jo aamulla aikaisin meren rannalla, kävin kaupassa ja kuvailin taas.
    Jos vain osaisinkin maalata, mutta systerin tytölle sanoin eilen että kamera on mun sivellin.
  2. Jäin miettimään omalla kohdalla lisää tuota rakkautta ja tunnetta jne.
    Kaikkea mistä sen ympärillä kuulee puhetta.
    Rakkaus on minulle tunne, mutta ei pelkästään tunne.

    Rakkaudessa toiseen ihmiseen (nyt en puhu parisuhteesta) saa ja pitääkin käyttää myös järkeä. On rakkautta silloinkin kun kieltää jotain.
    Rakkaus ei ole jotain höttöä jonka keskellä eletään ja sanotaa kyllä, ihan niin.

    Olkoon se sitten itsekästä tai ei niin rakastan omiani, kaikistaa heidän vioistaan huolimatta. Eikä minulla ole harhaluuloja tai ajatuksia ettei minun rakkaani koskaan tekisi sitä tai tätä. Ihan samoin kun se naapurin kakara on ihminen on myös nämä minun "lapseni" ihmisiä ja omilla aivoillaan ajattelevia. Jopa minun ajatuksian vastaan ajattelevia, eli tekevät myös "virheitä :)

    Rakkaus ja seksi, mennäkseni parisuhteeseen. On paras yhdistelmä.
    Mutta seksi ja rakkaus ei todellakaan ole yksi ja sama. Ihminen voi haluta toista ilman minkäänlaista rakkautta.
    Ja rakastaa voi toista ilman minkäänlaista seksiä.

    Rakkaus ja tahtotila. Hmm. Voiko rakkautta tahdolla säätää. Ei minusta.
    Jos voisi niin ehkäpä en eläisikään sinkkuna. Koska jossain vaiheessa oikeasti yritin tahtoa rakastaa ihmistä joka oikeasti Rakasti minua, tiesin tunsin ja koin sen. Itse en tahdostani huolimatta pystynyt vastaamaan siihen. Ja näin suhteemme pysyi kaikesta huolimatta kaveruutena.
    Mutta nähdä toisen silmissä Rakkaus, tuntea kuinka toinen välittää ja tekisi kaiken itse siihen kykenemättä vastaamaan on sekin rankkaa.

    Tässä nyt tämän hetkisiä ajatuksia Rakkaudesta, jatkan pohdintaa :)