Vapaa kuvaus

Aloituksia

30

Kommenttia

3657

  1. Kivaa kun olet saanut lapset luoksesi pitkäksi aikaa :)
    Meillä ei nää perinteiset reissut menneet nyt niin kun ennen.
    Mulla on ollut siskon tyttö oman tyttönsä kanssa yleensä heti heinakuun alussa täällä.
    Mutta kun hänen isompi tyttö nyt sai sen pojan niin ei he ole pikkulikan kanssa tänne tietenkään vielä joutaneet.
    Noo katellaan päivä kerrallaan ja mie sitten taas menen siellä käymään alkuviikosta.
    Mullahan ei itellä olekaan omia, joten omin noita siskon tekemiä

    Tähän puolestani vastaan Santanalla ja Chad Kroegerilla, Into the night:



    http://www.youtube.com/watch?v=4UpGAh3OKk4
  2. Olen sitten niin suuresti (kylläkin ihan hyvällä) kateellinen tosta sun pianonsoiton taidosta.
    Risteilyn jälkeen mietin sitäkin että voiko tämän ikäinen ihminen joka ei ymmärrä nuoteista tuon taivaallista vielä oppia soittamaan pianoa.
    No en ihan tosissani miettinyt kyllä.

    Risteilyllä oli bändi jonka pojat soitteli välillä ja sitten kun eivät soittaneet niin tekivät jotain muuta.
    Siinä laivassa kun kaikki tekivät vaikka ja mitä.

    No sitten oli päivällä sellainen tunnin mittainen hetki jolloin oli kahvilassa pianomusiikkia.,
    Mehän systerin kanssa tietysti istuttiin jo siellä ajoissa.
    Paikalle tuli bändin kitaristi ja alkoi pianon ympärillä puuhaamaan.
    Jostain tuli toisista töistä.
    Kävi istumaan siihen pianon ääreen, venytteli käsiään ja sormiaan.
    Katsoi koskettimia ja ihan tosta noin vaan alkoi soittamaan, ihan ilman nuotteja.
    Aivan ihania kappaleita sieltä tuli ja minä tuijotin välillä sen käsiä ja välillä sitä miestä muuten.
    Kuinka voi ihminen, tavallinen ihminen, jonka päältä ei mitenkään näy mitään soittaa niin ihanan kauniisti.

    Sama tunne mulle tuli aikoinaan kun menin katsomaan yhtä ystävääni joka oli harrastelija teatterissa. Esittivät Juha Watt Vainion elämästä musikaalin.
    Likkakaverini esitti Junnun ensimmäistä vaimoa.
    Kun hän aukaisi suunsa ja alkoi laulaa ensimmäistä kappalettaan, jätin väliin monta hengähdystä.
    Ei voi ihminen niin vapaasti laulaa kovaa ja korkealle, ja hän oli mun ystäväni vielä.

    Tälläiset hetket on niitä parhaita elämässä.
    Kun saa haukkoa henkeään jonkun ihmisen taidon edessä.
    Silloin voi ajatella että elämäni on kannattanut elää tähän saakka.

    Lisää Chopinia, Tristesse:

    http://www.youtube.com/watch?v=ikBD3DcSGFM&feature=related
  3. Ajattelepa jos vaikka elät sellaiset sata vuotta, niin sulla on varmaan todella pitkää tuo aika kun kaiken ajan vaan ajttelet että kuinka kamalaa elämä on.
    Itse kun olen myös noita ihmisiä jotka välillä siellä todella syvällä suossa rämmin niin olen saanut itseni ajoittain nousemaan sieltä kun mietin että eikö todellakaan mitään hyvää ole enään elämässä.

    Maailma menee niinkun menee.
    Välillä ajattelen että oikeastaan eletään mielenkiintoisia aikoja kun seuraa kaikkea.
    Nyt tällä hetkellä vielä on esim. ruokaa kaapissa mutta kohta en tiedä kuinka käy.
    On työpaikka mutta en tiedä kuinka kauan.

    Mihinkään ei voi oikein luottaa tässä maailmassa.
    Silloin kannattaa pysähtyä ajattelemaan niitä asioita jotka nyt on hyvin.
    Etsiä hyvän olon lähteitä tähän hetkeen.
    Musta tuli isoisotäti viime viikolla ja jos ajattelen sen pikkuisen tulevaisuutta toki se pelottaa.
    Toisaalta ehkä tulevat sukupolvet on meidän sukupolvea viisampia.

    Kaikkihan ei voi elämässä mennä vain ylöspäin, tätä olen toitottanut jo vaikka kuinka kauan, parikymmentä vuotta.
    Nyt ehkä on edessä jotain joka ensin tuntuu ihan hirveältä mutta siinä saattaa olla paremman elämän siemen sisällä.
    Jossain vaiheessa kaikki kääntyy hyväksi. Ei siten kun toivotaan kenties mutta ehkä paremminkin.

    Toivon että löydät tien nuoruuteen sieltä vanhuudesta. Jos et lääkkeiden avulla niin jotenkin kuitenkin. Kikkailemalla ajatuksilla.
    Mehn emme missään nimessä ole vanhoja vielä, ei kiitos ainakaan minulle vuosikymmeniä kestävää vanhuutta.
  4. Pookissapa hyvinkin.