Niinhän miekin silloin joskus join lasini pohjaan asti.
Ja siitä tuli paha pakkomielle ettei mikään riittänyt.Ei se mikään makujuttu ollut vaan nimenomaan tunnejuttu. Oli maku mikä tahansa mutta pääasia että sai pään täyteen..
Sitten tuli aika jolloin join sen viimeisen lasillisen neljännes vuosisataa sitten.
Sen jälkeen en ole tarvinnut enkä halunnut.
Ja voih kun kaikki tunteet on niin raskaina ja ihanina käytävä ilman sitä niin sanoisin että tunnemaailma on vahvistunut valtavasti kun ei sitä tarvitse enää käyttää.

Kyllä mie ymmärrän niitä jotka kiinni siinä aineessa ovat että hakevat vaikka mistä sen. Se kun on aine joka pitää kiinni jos....
Tosin sitten on myös niitä jotka ottaa vaan huvikseen eikä heillä sitä pakkomiellettä siihen ole eikä ilmeisesti tulekaan.

Tosin sitten on myös viisaita ihmisiä joille se on pakko. Joten sanonta "viina on viisasten juoma" ei oikein pidä paikkaansa.
Siis kuvia ;)