elisakettu

Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12252

  1. En sanoisi niin, että vain rikkailla on etuoikeus tehdä lapsia. Rikkaita nyt on maailmassa aika vähän.

    Luulisin että Jasu tarkoittaa sitä, että saadakseen lapsi kaiken sen tarvittavan, tarvitaan muutakin kuin tukiraha elättääkseen tämän. Sama käsitys minullakin on. Lapsi tarvitsee paljon.
  2. En tiedä pystyttekö muuttamaan tilannettanne. Varmaan toivotte niin. Uskon toivon että olisitte ajatellut asianlaidan ollen toisin, kun suunnittelitte perhettä.

    Eniten ihmettelen miten aika riittäää jokaiselle. Oli tukia tai ei, ei se mua kiinnosta.
  3. No en minäkään tekisi lapsia jos en pystyisi elättämään heitä. Tarkoituksella lapsia saadakseen tukia? Hyvänen aika sentään. Tarvitseehan lapset muutakin kuin jonkun perustuen.

    Olen samaa mieltä että haarat kiinni. Enkä nyt sinua tarkoita. Ihan yleisesti. Jasukin oli laittanut hymiön. Ei hän pahaa tarkoittanut.
  4. En ymmärrä asianyhteyttä (en jaksa lukea ketjua) mistä olet loukkaantunut (tai oletko?). Eiköhän tuo kommentti ole yleisesti eikä juuri sinua kohtelevaksi tarkoitettu.

    Tuet ovat tosiaan tarkoitettu elämäntilanteeseen kohdistuviksi, eivät pitkäikäisiksi. Ja kuten aiemmin olen sanonut, meillä Suomessa on mahdottoman hyvä tukipalvelu eri elämäntilanteisiin nähden.
  5. Tuolla aiempana Jasu jo kertoikin että kouluissa työsarka on aivan mahdoton henkilökunnalle. Tottakai tarvittaisiin niitä käsipareja paljon enemmän, että jokainen lapsi tulisi nähdyksi ja kuulluksi. Pienemmät ryhmät olisivat myös inhimillisempiä.

    Mutta se taho, joka verovaroistamme päättää, on vastuussa myös sen jakautumisesta.

    Minä kun en ole politiikko, en tiedä mistä pitäää ottaa että toinen saa. Tai onko keinoja sitä rahakasaa kerryttää joillakin keinoilla, että enemmän olisi jaettavaksi.
  6. Nyt otan Kamun sut sylkkyyn ja kutitan masusta niin että korvat soivat.

    Olet oikeassa siinä, että aikuisina saamme hävetä. Itsehän omilla lukuisilla esimerkeillämme annamme syyn kiusata kaikilla väkivallan muodoilla.

    (helvetin hyvä esimerkki on tämäkin ketju kommentteineen)

    Mutta ketään lasta ei tule jättää yksin. Ei kiusattua eikä kiusaajaa, vaan selvittää ne juurisyyt, miksi näin tapahtuu.
  7. Juuri näin valtakunta. Tätä ei näet aikuiset tajua. 12-vuotias on lapsi, ilman aikuisen kehittynyttä ymmärrystä tunne- tai vastuutasolla.

    Tosin on ilmiselvää, ettei se tunne- ja vastuupuoli ole kunnossa aina aikuisellakaan.
  8. Ääh, mun puolestani, älä kiusaa itseäsi tuolla. En tarvitse anomisiasi. En ole loukkaantunut. Enempi silloin kun puolustan muita tai kyseenalaistan (vaikka sinun) sanomiasi muita kohtaan, on suurempi asia. Enkä jätä asiaa siihen, oli kuka tahansa kollega kyseessä.

    Mutta. Kunnioittaakseni rakkautta, menen tekemään sitä, missä kumppanini tarvitsee minun huomiotani häneen. Toteutan sen suurella nöyryydellä. Mutta myös ilolla.
  9. Puuttumatta siihen, mitä aiemmin on kommentoitu.

    Mieskin voi olla hyvin visuaalinen olento. Hän ei ehkä osaa tai tykkää niitä asioita, mihin mielestään nainen on kykenävämpi. Ja kyllä, monesti nainen on siinä taitavampi. Mutta ei sekään mikään nyrkkisäntö ole. Itselläni on ollut aikakausia ja on, etten viitsi panostaa moisiin asiohi huomiota. Joskus taas on.

    Ollessani naimissa ensimmäisen mieheni kanssa, hän tykkäsi kyllä jos puuhasin kotia, siivosin jne. Mutta ei sietänyt sitä, että kuljin remppavehkeissä ja pieruverkkareissa pitkin kyliä. Kun ehdotin ostavani snickersin työhousut, hän kielsi sen ehdottomasti, koka ne oli liian miehiset hänen mielestä.

    Hmm. Kysymyshän oli vain siitä, että ne työhousuina olisi ollut mukavemmat, käytännöllisemmät ja miellyttävämmät. Ei kai nyt joka asiassa tarvitse "naiseus"- tai "kauneus*-protikollaa noudattaa.

    Toinen puoliso pitää myös visuaalisuudesta. Tosin hän ei niin paljon laita painoarvoa joka tilanteessa. Oon nätti vaikka en meikkaa, pukeudun niihin fuckingpieruverkkaireihin, kuljeskelen huomiovaatteissa ja nokian saappaissa raivaussaha kädessä. Tosin katan myös kauniisti, jos koen tarpeelliseksi, laitan kauniit asetelmat ja sisustan kodin nätiksi. Mutta, pitänee ottaa se mielihyvä vastaan annettuna. Mieheni arvostaa taitojani tai hyvää silmää, ja itse ei jaksa vaivautua siihen. Olen toki iloinen siihen mihin hän vaivautuu. Oli kyse sitten puusepän hommista tai ruuanlaitosta.
  10. Kynis, mä tiedän nyt kuka olet :) Eikä se tieto nyt muuta sitä mitä palstakollegoina olemme, mutta lohduttaa. Hieman.

    *hys*
  11. Kunnituksen puute näkyy itseasiassa jo aikalailla perisuhteen alussa.

    Jos se häiritsee, pitänee ottaa puheeksi. Muuten sen todella (laiskuuttaan) antaa jatkua. Parisuhteessa on kuitenkin on aina kaksi velvollista hoitamaan se, mitä haluaa ja mihin on valmis toisen eteen.

    Miten musta tuli nyt KVM mieleen? En tiedä heidän perhe-elämänsä kunnituksen määrää, mutta pistää ajatteluttamaan. Onko kaikki sallittua, hyväksytttyä, tyytymistä. Vai onko kysymys laiskuuteen tipahtamisesta vai mistä? Vai onko tahtotila molemminpuolin hyväksytty?
  12. Kielikuvat - kuten muukin sanallinen ilmaisu - antaa mahdollisuuden vastaanottajan ajatella itse. Mihin se ajatus sitten johtaa, on toinen jutttu. Jos sen tekee itsetietoiseksi halutessaan vain että toinen tulee samaan johtopäätökseen, on se toisen aliarvioimista. Jos sen taas esittää toiselle mahdollisuutena, mihin se johtaa, se on osoitus ettei aliarvioi toisen kykyä käyttää omaa ajattelutapaansa.
  13. Kiitos Kynis. Vaikka pidän tuota toteamuksena, pidän sitä myös hieman kohteliaisuutena.

    Sen verran vielä. Pysyvään rakkauteen tarvitaan myös kaksi samoihin arvoihin uskovaa ihmistä. miksi parisuhteet eivät kestä, on suurin syy toisen kunnioituksen puute.

    Minä en väitä, ettenkö joutuisi joskus taistelemaan arvojani vastaisesti. Mutta jos pysyn siinä, mihin olen lupautunut, säilytän myös sen ihannetilan, mitä rakkaudeksi koen.

    Valintatila. Tahtotila. Halu.

    Sitä kohtuullistamisjuttua en osaa sanoa mitä se merkitsee omassa elämässä. Joo, kyllä me pienemmälläkin tullaan toimeen. Ei se silti tarkoita, ettemmekö haluisi enemmän. Mutta jos tyydymme, emmekä ahdistu sen suuremman puutteesta, pysymme kutakuinkin aika onnellisina.
  14. Ihan ensimmäisenä sen tietää ikävuosista. Sen tietää siitä, että herää taas seuraavana päivänä. J ulkonäkö muuttuu, halusi tai ei.

    Muuttuu ajatustapa, mielenkiinnon kohteet. Suhtautuminen ihmiseen tai elämään yleensä. Arvot saattavat vaihtua tai saada erilaisia merkityksiä.

    En usko että ihmisten vanheneminen naisten ja miesten kohdalla poikkeaa kovin toisistaan. Molemmilla on karikatyylejä, joita nimitellään sukupuoliseksi piirteiksi. Olkoot vaan. Silti ei se tilannetta mihkään muuta. Vanhenemista ei voi estää kuin kuolemalla.
  15. Sanoisin että pysyvyyteen vahvasti vaikuttaa halu kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa toista. Se on myös tahtotila.

    Toki jos toinen menettelee arvojamme vastaan, se kunnioitus ja arvostus raukeaa. Samoin käy rakkauden kanssa, Ja näin on molemmalle käynyt, aiemmin.

    Meillä puolisoni kanssa olemme lupautuneet kunnioittamaan toista, Jos jompi kumpi toimii tyhmästi saa siitä toki sanoa. Jos käyttyäytyy niin tyhmästi, että ehdoin tahdoin loukkaa toista, että tilanne ei ole pelastettavasissa, on tietoinen myös seurauksista.

    Ymmärtääkseni olet herttailusta puhunut hieman toisessa asianyhteydessä, mutta minä näen herttailun seuraavasti. Juu, olemme todella herttaisia toisillemme. Huomioimme toista. Muistutamme toisen arvosta. Ja siitä miten kiitollisia olemme että voimme olla yhdessä.

    Tällä millään ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä ikäisiä olemme. Tai minkä näköisiä. Tai millaisen sosiaalisen statuksen kumpikin omaksumme. Ei myöskään henkilökohtaisilla mieltymyksillämme. Toki yhteistä meillä on niin paljon, että jaksamme keskustella toistemme kanssa, jakaa asioita. Ja ennenkaikkea, nauraa elämälle.

    Meillä ei ole keitä kasvattaa. Toki ympäristömme on tullut tietoiseksi poikkeuksellisen hyvästä suhteestamme. Myös siitä, mitä kolauksia se on kestänyt. Mutta uskoisin että se mikä meillä vahvasti esille tulee (kunnioitus) on eräänlainen signaali muillekin.
  16. En osaa sanoa phoinvoinnin määrää. Musta se on silti aina vakio.

    Mikä sitten ajaa kenetkin siihen pahaan oloon? Voisihan siitä jutella enemmin kuin alkaa vierittää syytä toisten niskoille.

    Loppujen lopuksihan olemme vain kasa koulukiusattuja ja -kiusaajia omissa jengeissään. Emmekä vieläkään ole oppineet yhtään mitään.
  17. Timppa, saako sun kunnassasi maksusitoutumyksen yksityiselle? Nimittäin jotkut kunnat harrastavat tätä. Lohkohampaalle tulee tietty summa, poistoon tietty summa jne. Tämä juuri siksi ettei jono kasva kunnallisella puolella niin suureksi. Toki siitä jää itselle maksettavaa vielä, mutta silti... Lohjenneen kanssa on pirullista olla jos se jauhaa posken tai kielen riekaleiksi.
  18. Mielestäni te kaikki olette oikeassa, ainakin osittain. Mutta kiusaaminen ja siihen ajaneet syyt ovat monimutkaisempi kehittymisen tulos.

    Tässä eräs ammattikasvattaja puheenvuoreessoon sanoi että koulussa tulee käyttäytyä kuin susilauma. Eli opettaja ottaa sen susilauman johtaakseen ja lauma kuuntelee ja tottelee tätä. Jos vaikka johtajasusi kiletää kiusaamisen kaikki olomuodot, toistaa sitä niin kauan kuin tarpeen.

    Puhumme siis auktoriteetin kunnioittamisesta. Myös vanhempien tulee vetää tämä rooli päällensä. Ei lapsi johda laumaa.

    Toinen juttu on sitten se, mihin me jokaikinen syyllistymme. Alennumme toisarvoistamaan. Väheksymme milloin köyhiä, milloin rikkaita, naisia ja miehiä, eri-ikäisiä, uskontoon, polttiisiin näkemyksiin suuntautuneita, eri joukkueiden kannattajia, urheilullisiin ja ei-urheilullisiin, laihoihin ja lihaviin.... Kyllä me jokainen tiedämme mistä puhumme. Tästä maailmasta se lapsi imuroi sitten päähänsä nämä samat asiat ja alkaa toisarvoistamaan toista lasta ylentääkseen sillä itsensä, tai tarkoituksensenaa sulkea hänet pois piiristä.

    Onko möllömpää kuin kymmenvuotiaat huroittelemasa ja homottolemaasa toisiaan? Eihän heillä ole edes vielä eväitä sukupuoliseen kanssakäymiseen eikä ammatinvalintaan? Mistä nämä ajatukset sitten tulevat? No niinpä niin.

    Toinen juurisyy. Mistä sitten kiusaajan motiivit syntyvät? Tätäkin seikkaa olisi syytä miettiä. Miksi lapsi tuntee tarvetta eriarvoistamaan toista tai miksi hän haluaa sulkea jonkun piirin ulkopuolelle? Kyllä tämäkin on aikuisten olemassa olevissa selvitettävä asia. Nmittäin lapsi ei osaa puhua tunteistaan, peloistaan ja pahasta olostaan samoilla sanoilla kuin aikuinen. Ja hyvin usein tullessaan uhatuksi - väärinkin perustein - hän jää täysin aseettomaksi ja puhekyvyttömäksi. Jokainen kiusattu lienee kokenut tämän. Ja puhun kiusaamisesta niin lasten kuin aikuisten taholta. Tuon kiusaamisen synonyyminä käyttäisin myös väkivaltaa kaikissa sen muodoissaan.
  19. Kyllä nyt kevättä pitää juhlia parilla suklaakakulla. Sana "laihdutus" kuulostaa kirosanalta.
  20. Voi sinua pieni mielensäpahoittaja :(

    *silittää päätä*

    Menen katsomaan tv:tä ette pahastu enempää. Mukavampaa iltaa myös sinulle.
    21. 10 / 613
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt