elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Olen hämmästynyt. Kettuliinikamu kännissä. Ei ole sun tapaistasi.
Kerroit erään kivuliaan asian. Olen pahoillani puolestasi ja halaan sua lujasti Kamu. Se ei paranna mutta ehkä se lohduttaa. Hieman. - Olipa hienoja kommentteja. En osaa niihin vastata mitenkään, kokemuksethan ovat omianne.
Mulle elämässä eteenpäin meno on tarkoittanut aika monia asioita. Esimerkiksi pyrkiminen pois vahingollisista ihmissuhteista tai itseään vahingoittavista asioista. Jäämättä märehtimään olen joillekin joutunut antamaan anteeksi (omalla sisäisellä tavallani) ja heille keille en anteeksi ole voinut antaa olen jättänyt omaan arvoonsa. Ei minun tarvitse heitä enää kohdata, ei tarvitse pelätä.
Mutta joskus olen juminut elämäntilanteeseen. Ajatus sahaa samaa oksaa tunnista toiseen, päivästä päivään jne. Pysähtymättä. Se on vienyt kaiken energian ja kaiken muun tekeminen on muuttunut mahdottomaksi. Kun ratas lähtee rullaamaan, sitä ei voi pysäyttää. Pelkkä sanominen ei riitä, että katkaise se ja yritä näkeä asioita muilla tavalla. On vaatinut aikamoista prosessointia pään sisällä, mikä on oikeasti tärkeää, voiko tilannetta muuttaa, jos ei hyväksyäkö se vai annetaanko asian olla.
Vähitellen.
Luulen että meille kaikille tulee hetkiä tai tilanteita, joihin emme voi vaikuttaa. Itselleni viimeinen vuosi oli niin kamala, että meinasin sinne suon silmäkkeeseen jäädä totaalisesti hukkumaan. Ulos pyrkiminen oli vaivalloista. Osaan auttoi tuo itseprosessointi, osaan ulkopuolinen apu, ja lopulta myös ihmeitäkin tapahtuu. Niitä näköjään todella tapahtuu, vaikka en ole kovin taipuvainen moisiin uskomaan. En ole niin harhaanjohdettavissa, että uskoisin samoin käyvän toiste kertaa, mutta sainpahan ainakin eväitä siihen, miten tuska ja epätoivo on vastaanotettava, käsiteltävä ja ulosjohdettava.
Annetaan aikaa itsellemme. Ja ollaan erityisen lempeitä itsellemme. - Moi kultaseni :)
Kiva kun ajattelit. Just sanoin Jasulle että tykkään sun kuvasta. Se on juuri sinä. Mutta näen siinä yksityiskohdan, joka kuvastaa haavoittuvaisuuttasi. Miun pikku Pirppikseni *halaa*.
Ok. Erittäin ok. Jos sulla on mun sp-osoite (oikea) kirjoita siihen. Jos ei, saat Rentulta. Mulla ei toimi enää hotmailitili.
Vai että ikävä näkemyksiäni? :D Palstalaisparat. Mulla voisi olla intoa hieman kirjoitellakin. Katotaan vaan milloin on aikaa. Mulla on rästiin jääneitä asioita valtavasti vaikka vapaatakin on mukavasti. Jonkin aikaa. Tänään ajattelin mitä tänne kuuluu, enkä oikein vielä ole saanut tolkkua tilanteeseen. Mutta mua huhuillaankin kohta muihin puuhiin :) - Mä laitan tämän, koska tää on minusta ihan sairaan hyvä.
https://www.youtube.com/watch?v=HglA72ogPCE
Muuten Haaveilija, en oikeasti tykkää musiikkialoituksista. Oon siinä mielessä kummajainen, mutta ei kun ei. Silloin sinkkupalstailijana harrastin sitä, mutta ei enää vuosmoisiin. Joskus "hairahdun" :)
Muuten, olin jostain lukevinani, että Haaveiljalla on joku sutina meneillään? Onko näin ja onko ihan rakkautta ilmassa? - En. Jos noilla tarkoitus on ryvettää uudet aloitukset alleen. Nytkän ei meinaa saada tolkkua mitä palstalaisille kuuluu pitkän poissaolon jälkeen.
Muuten kyllä. Joskus on välipiristys lukea vanhoja. - Sinä se osaat olla vanha rakastettava kyynikko kuin ennenkin :)
- Ai niin Jasu, mun on pitänyt kirjoittaa sulle. En ole vaan varma, onko mulla hotmailissa enää sun sp-osoitettasi tai onko se toiminnassa. Se mun sp ei ole ottanut vastaan pitkän aikaan viestejä, eli en enää käytä sitä. Mutta oman nimeni tiedät ja gmailini. Jos siis haluat ottaa yhteyttä. Voin valaista vähän viime vuotta. Sen verran tohdin tässä sanoa, että tarpeeksi kun ryvetään, joskus se aurinko alkaa paistaa. Niin minullekin :)
Minä ehkä tarkoitankin, että näen sinut nättinä sisältäpäin. En oikeasti ajattele sua ulkonäöllisenä kaverina. Lahdessa kulkiessani joskus saatan miettiä, tuliko Jasu vastaan, mutta annan sen olla. Ei sillä oikeasti ole niin väliä. Pidän enempi syvällisemmistä kohtaamisista kuin pinnallisista. Vaikka se on rankempaa. Mikä ehkä tekee introja meistä kummastakin. Vaikka kovin avoin olenkin. Tossa talvella meinasin tavata Rantun, mutta kun aikaa oli vähän ja hällä taisi olla flunssa, jätettiin siihen. Kerkeehän tuota. - Tarkennan vielä. Kysehän on siitä, millaisena sinä näet itsesi. Minä en taas näe samoin tavoin. Ei olla väärässä kumpikaan.
Mutta voin kuvitella ne ilmeilyt ja ilveilyt.. :D etkös sinä ole tehnyt jo niitä lapsesta asti? Ja kun olet lastenhoitoalalla ollut, näen sinut hyvinkin selvästi.
Kumma, mitä sitä "näkeekin" palstalaisissa. Tai kuvittelee. Mun sanat voi tulkita joskus hieman virheelliseksi. Palstalaiset eivät ole siviilissä niin tuttuja kuin olettaisi.
Xenaa sanoi tänään lempeyden jumalattaraksi. Näen hänet sellaisena. Ja ton kettuliinikaverini tosiaan karvaisena söpönä peikkona. Pirppiksen viimeinen kuva edustaa juuri mun mielikuvaa, mutta minun silmissäni sitä haavoittuvaista osaa. Sinä taas olet. Jämpti ja vakaa peruskallio. Blingbling on kaukana sinusta. Minusta olet oikein nätti. Xenan kanssa olikin puhetta kuvista. Mutta suurempi kuva mulla on ehkä se itseluotu,"näen" tosiaan palstalaiset ihmisinä, hyvin inhimillisinä. En kuvankauniina mutta jollakin määrittelemättömällä tavalla hyväksyttävinä. - No uskon että osaat ilmeillä. Ja vieläpä hyvin. Ruma et kuitenkaan ole. Minusta oikein nätti. Tai se, minkä sinusta olen nähnyt .
Mulla taitaa fb:ssä olla aika ikivanha kuva. Ihan vaan siksi tiedoksi, jos joku on siellä käynyt, joka mut nimeltä tietää. Olen vain yksinkertaiseti laiska Enkä ole siellä käynytkään taas viime kesän jälkeen, kai. Väliin menee vuosiakin.
Ai niin, tuli mieleen. Sain kettukuvan tässä yhtenä päivänä. Mulla ei ole vain harmainta hajuakaan, kuka se voi olla. Mieleeni tuli väistämättä, onko joku palstalainen. Tai sitten vain sattumaa. - *pärskistä*
Etkä muistuta. Mutta hieno vertaus. - Söpöliini :)
Olethan sinä todellisuudessa paremman näköinen kuin Göstä. Ja karvaisempikin.
Itse en mielestäni muistuta ketään tunnettua. Tai on sanottu siksi ja tuoksi, nuorempana tosin, kun olin blondi ja ilo silmälle. - Karvaa pitää olla. Ja vantteruutta. Reidet ovat mielestäni yksi seksikkäimpiä kehonosia miehessä.
- Olet taitava, arvostan ja hattua nostan. Yleensäkin arvostan taitoja mitä muilla on; käsityöt, kirjoittaminen, maalaus, laulaminen... jne...
En osaa oikein neuloa. Tai no, en vain ole suuntautunut siihen. Oppisin jos haluaisin, mutta ei huvita. Villasukissa on onneksi pitänyt anoppini, nyttemmin eräs "tyttäristäni". Sain äskettäin lahjaksi häneltä aivan upeat kettusukat, pitkät.
Söpö kuva sulla metukka :) - Moi hani:) Kiitos, tästä on aikaa... joskus kolme kk sitten viimeksi piipahtanut. Sun kuva on upea. Moni oli vaihtanut profiilikuvansa, ainakin Pirppis ja TosiTypsy. Mie olen aina ja ikuisesti sama, mutta toisaalta, sen piirtäjä puhuttaa minua. Hän näki yksityiskohtia persoonassani. Jos olisin vaihtanut kuvani, olisin vaihtanut Modellin antamaan ihan erilaiseen persoonaan. Kadotin sen vain.
Pohdin oikeastaan tätä kuva-asiaa siksi, että se on yksi viesti minkä annamme itsestämme muille. Mulla se on enempikin profiilin teksti. Mutta kyllä kai kirjoittaja karrikoidaan lopulta aina kuitenkin enempi tekstin - viestien - välityksellä. Mielestäni sinä olet eräänlainen lempeyden jumalatar, olet varmankin kilteimpiä ja rakastettavampia henkilöitä mitä olen palstaurani aikana tavannut. - Hah! Ai kun oli kiva tämä fiktio :) Enempikin olisi mennyt, olisit saanut vierailla useamman palstalaisen kotona. Olisi hauska tietää mikä elisaketussa olisi karrikoitua ja mitä ja miten näkisit mut touhuamassa (ja millaisessa) omassa torpassani. Olet "tuntenut" minut melko pitkään. Mutta epäilen, että tunnet silti huonosti:)
- Maailman parantaminenhan on just parasta, hyvässä seurassa. Tosin se menee helposti puheliaassa seurassa huutokilpailuksi.
Vai suussasi liottelet) :-D Ketut ei tykkää olla ansassa. Ne alkaa vikuroimaan... - Ihan kaikki. Karvat pikemmin vähenee kuin kasvaa, mutta tälläisessä maxitakkuturkissa puutosta ei edes huomaa.
Terveys reistailee, muisti on mennyt, väsymys vaivaa eikä jaksa tehdä hommia enää kärppänä eikä ilveksenä.
Kun ketun jäänteet hiilidioksidoituvat ilmakehään, niin vaivojakaan ei enää ole. Nyt tietää olevansa vielä kovastikin hengissä. - Mä oon suoraan sanoen kateellinen teille. Mulle sopisi sisaruspikkujoulut. Olisi mukava irrotella hyvässä seurassa.
Saatte luvan tehdä tyynystä ketun ja juottaa sille skottiviskiä. Päästäkää se välillä touhuamaan jotain, tikkaa heittämään tai jotain, ei jaksa paikoillaan olla kuitenkaan. Kylille ei saa laskea, eksyy kuitenkin hölmöparka. Ja jos se sammuu teidän nurkkiin, kuorsaa taatusti kovaa ja korkealta iltapäivään asti. - Jaahas, tulos hieman yllätti, muttei mitenkään negatiivisessa mielessä. Toimittajan uraa tosiaan mietin joskus kivi ja keppi, kirjoittamisesta haaveilin. Mieluiten olisin tutkija . en tiedä mitä tutkisin, mutta uskon se voisi olla intohmoni, jos alue on mielekäs.
Voisit olla toimittaja!
Sinusta tulisi hyvä toimittaja. Olet utelias ja loputtoman kiinnostunut ihmisistä, maailmasta ja erilaisista ilmiöistä. Pidät tarinoiden kertomisesta. Tiedonhankinta on sinulle mieleistä ja rakastat uuden oppimista. Sinulla on hyvät sosiaaliset taidot: osaat lukea ihmisiä ja tilanteita ja tiedät, millainen rooli sinun kannattaa missäkin tilanteessa ottaa. Pidät tiimityöskentelystä, mutta olet myös oma-aloitteinen ja kykenet työskentelemään yksin. Siedät hyvin painetta ja kykenet työskentelemään kiireisessäkin työrytmissä.
Muita mahdollisia ammatteja: kirjailija, tutkija, viestinnän ammattilainen, tv- ja elokuva-alan työntekijä, valokuvaaja - 11/12
Sotkeennuin Estonian vuosiluvussa, Muistan sen, mutta muistelin myöhemmin tapahtuneeksi. Tästä seurauksena aloin miettiä seuraavia vuosia ja vuosikymmeniä, miten paljonkaan siinä on tapahtumia...
Luulen, että olen yhden elämän sijasta kokenut monta elämää.