Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Olipa hienoja kommentteja. En osaa niihin vastata mitenkään, kokemuksethan ovat omianne.

    Mulle elämässä eteenpäin meno on tarkoittanut aika monia asioita. Esimerkiksi pyrkiminen pois vahingollisista ihmissuhteista tai itseään vahingoittavista asioista. Jäämättä märehtimään olen joillekin joutunut antamaan anteeksi (omalla sisäisellä tavallani) ja heille keille en anteeksi ole voinut antaa olen jättänyt omaan arvoonsa. Ei minun tarvitse heitä enää kohdata, ei tarvitse pelätä.

    Mutta joskus olen juminut elämäntilanteeseen. Ajatus sahaa samaa oksaa tunnista toiseen, päivästä päivään jne. Pysähtymättä. Se on vienyt kaiken energian ja kaiken muun tekeminen on muuttunut mahdottomaksi. Kun ratas lähtee rullaamaan, sitä ei voi pysäyttää. Pelkkä sanominen ei riitä, että katkaise se ja yritä näkeä asioita muilla tavalla. On vaatinut aikamoista prosessointia pään sisällä, mikä on oikeasti tärkeää, voiko tilannetta muuttaa, jos ei hyväksyäkö se vai annetaanko asian olla.

    Vähitellen.

    Luulen että meille kaikille tulee hetkiä tai tilanteita, joihin emme voi vaikuttaa. Itselleni viimeinen vuosi oli niin kamala, että meinasin sinne suon silmäkkeeseen jäädä totaalisesti hukkumaan. Ulos pyrkiminen oli vaivalloista. Osaan auttoi tuo itseprosessointi, osaan ulkopuolinen apu, ja lopulta myös ihmeitäkin tapahtuu. Niitä näköjään todella tapahtuu, vaikka en ole kovin taipuvainen moisiin uskomaan. En ole niin harhaanjohdettavissa, että uskoisin samoin käyvän toiste kertaa, mutta sainpahan ainakin eväitä siihen, miten tuska ja epätoivo on vastaanotettava, käsiteltävä ja ulosjohdettava.

    Annetaan aikaa itsellemme. Ja ollaan erityisen lempeitä itsellemme.
  2. Hah! Ai kun oli kiva tämä fiktio :) Enempikin olisi mennyt, olisit saanut vierailla useamman palstalaisen kotona. Olisi hauska tietää mikä elisaketussa olisi karrikoitua ja mitä ja miten näkisit mut touhuamassa (ja millaisessa) omassa torpassani. Olet "tuntenut" minut melko pitkään. Mutta epäilen, että tunnet silti huonosti:)