elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Eikun olin lukemassa toista ketjua.
Mä vielä selvennän. En itse jaksaisi olla niin kiltti, ellen olisi välillä myös jotain muuta. - Mun mielestä pimeys on vain kielikuva. Tehdään asiat toisten katseilta salassa, näkymättömissä. Kun muutut siitä päiväenkelistä vampyyriksi tai jotain.
Silleen musta aloitus on hyvä, että aika monella meistä on useampi puoli kuin myönnetään.
Rajojen rikkomista. Ihmiset tarvitsevat vastaelementtejä joskus. Vastavaloksin olen sitä joskus ajatellut. Kontrastit. - Sullakin oli joku ketju aiheesta. Juu, sut mä tiedät. Haluat olla haluttu. Ymmärrän sen.
Entä sitten jos on haluttu, mutta toinen ei vain pysty? - Joo. Voisi kuvata muakin.
- Niin se Rantun ketju. Olihan siinä syitä arvioitu. Mutta mikä saa kieltäytymään?
Uskollisuus, haluttomuus ostoon, ei kunnioita myyjää, ...
Itse menin siinä veikkauksessa sille kannalle, ettei kaikki halua seksin olevan kauppatapahtuma. - Voihan se olla tarve kohdella kunnioittavasti, mutta luulen että useampi mies haluaa kuitenkin sen aidon kosketuksen. Kosketa minua minuna ja kosketan sinua sinuna, jotenkin näin.
Kuten meillä naisillakin. En viitsisi käydä maksullisilla jos haluan aitoa kosketusta, läheisyyttä.
Sitä en kiellä etteikö seksi- ja seuralaispalveluille olisi tarvetta. Onhan niille. Se että saataisiin se laillistettua sellaiseksi että se turvaisi työntekijän ja olosuhteet paremmin.
Summasummarum. Joskus on tietysti mukava käydä ravintolassa syömässä, mutta onko kotioloissa sittenkin parempi ateria? - (voiko tähän vastata että totta muuten?) :-D
Koska Funeau on fiktiivinen hahmo, kaikki mun sanomani/oletukseni hänestä ovat olleet myös fiktiivisiä. Ihan vain tiedoksesi niille, jotka luulevat mun "pa pa paljastelleen" jotain hänestä. - Fiktiivinen mallia zombit ja Stephen King. Realistiset enempi. Mutta en hirveesti piittaa kauhusta. Jostain syystä oli tuo hetkellinen villitys välillä.
Mutta alan tajuta miksi ihmiset uppoutuvat välillä johonkin tollaseen. Saahan sitä fiksautua mihin tahansa, ehkä ruutumaailma on joskus turvallisempi vaihtoehto. - " Mikä on ätmel? Se on sama kuin mieshenkilö joka on elämäänsä pettynyt, katkera, naisia vihaava, puutteessa elävä sekä syrjäytymisvaarassa oleva mt-ongelmainen itseinhoaja. Tunnistitko itsesi?"
En tunnista. Mulla on ihan omat ongelmani. - Persoonallisuus tavallaan... mutta on muitakin syitä.
Kyse on huudattamisesta. Katsotaan miten pitkälle toinen on valmis menemään ja mihin suuntaan. Toisaalta jotkut ahdistettuina tulee timanttia ja dynamiittia, se on mitä haetaan. Ja sillä on juuri se etu mitä saavutetaan - lukijoita kiinnostaa vaikkei myöntäisikään vasta-argumentointi, kinastelu ym - kaikki se kirjallinen tuotos millä lukijoita saavutetaan. Ja mainostajia.
Eli trolleillekin on paikkansa. - Kohtuullinen. Joku kauhuun vivahtava :-D
- Kirjoitan pääsääntöisesti rekisteröityneenä, tällä nimimerkillä, millä palstalla milloinkin olen ollut. Sama nimimerkki 12.5 v. Jos kommentoin jossain muualla anonyymina, en halua identifioitua johonkin asiaan kohdallani.
Miitannut olen eikä se poissuljettu vaihtoehto tulevaisuudessakaan ole. Sukupuolella ei sinänsä ole väliä, molempia olen tavannut. Olen vain hitoksen laiska näihin miitteihin.
Puolisoni vanhana palstailijana tietää nämä jutut. Mun palstailut ei häntä häiritse, tapaamiasioihin hän kehoittaa noudattamaan varovaisuutta, itse ei enää lähde niihin.
Sinkkuna ollessani olen tavannut kaverimielellä, tosin puolisoni kohdalla oli kyse treffeistä.
Olen tekemisissä ihmisen kanssa ennen mitään tapaamia privaatisti, kuten sähköpostissa. Näin on jokaisen kohdalla ollut ja tulee olemaan. Olen toki muutoinkin ollut tekemissä palstalaisten kanssa, vaikken koskaan olisi heitä tavannutkaan. Anonyymiys täytyy kuitenkin olla jollakin tavalla olla identifioitavissa, että pystyn muodostamaan henkilöstä jollakin tavalla jonkinlaisen käsityksen.
Periaatteessa pidän kiinni yksityisasiasta, eli ei se palstalle välttämättä kuulu kenen tai keiden kanssa olen tekemisissä. Asia on aina sovittu eri henkilöiden kanssa. Kuten YB tuolla edellä jo mainitsikin, meidän miitti laitettiin tarkoituksella ilmi, nimmarikuvineen päivineen. Oli niitä hinguttukin jo :) - Kuplahomman nimi?
- Lukukuittaus.
Jeps.
*Leffaan kutsuttu* - Ei sen niin väliä... :-D
- Niinpä. Ja tästä meilläkin kokemusta...
- Lineri on timanttia ja dynamittia, samaa mieltä täyspäisyydestä.
Itse arvostan useampia ihan järkeenkäyviksi tyypeiksi. Se, että jokaisella meillä on huolemme, kotkotuksemme ynnämuut mielentilaan vaikuttavat asiamme, niin on aika ymmärrettävää, jos joskus hieman repeilee. Tuossa Diksulle muualla jo sanoinkin, kun olen tavannut elämäni aikana niin paljon erilaisia ihmisiä, en osaa ehkä olla niin kovin kriittinen. Tiedän miten ahdistus vaikuttaa käyttäytymiseemme, vaikka sen joskus olen tuominnutkin.
Tiedän miksi olet allerginen noille "kohtauksia saavista". Sekin on ymmärrettävää. - On siinä vielä sellainenkin pointti ettei anna kuspiän tekemisten vaikuttaa suhtautumista muihin. He ovat syyttömiä.
Tähänhän meillä on herkästi tapana sortua. Oli mullakin aika, etten luottanut oikein kehenkään. Sitten lakkasin vain yksinkertaisesti pelkäämästä, ettei ole mitään menetettävää, niin helpotti. - Tunnet miut sitten jo valmiiksi tarpeeksi hyvin niin ei anneta drinksuille siimaa. Mun miitit yleensä on mennyt ilman alkoholia. No tosin yhden typsyn kanssa otettiin parit. Mutta ei villiinnitty :)
Täyspäinen?? :-D osaat yllättää :-D
Mutta pidetään mielessä, josko joskus... - Voi jeesus teijän kahden kanssa! Ootte ihan mahtavia!