elisakettu

elisakettu profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Liittynyt 15v sitten
115 aloitusta · 12272 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
"..että narsisti taitaa käyttää hyväkseen myös ihmisen normaaleja tapoja reagoida asioihin .."

Johtunee siitä, että narsistikin on alunperin ihminen, ei krokotiili. Vaikka krokotiililta tuntuisikin.

Toinen juttu:

Kun palstalla puhutaan oman tunne-elämän ja itsensä tutkiskelusta, sen tarkoitus ei ole saada selviytymiskeinoja narsistisessa suhteessa. On mainittu, ettei se itsetutkiskelu paljon auta selviämään N;n kanssa, ja totta onkin, mutta ei se niin ole tarkoitettukaan.

Narsistisen suhteen saa ensin heittää taivaan tuuliin, käydä läpi tuntemuksensa, ja vasta sen jälkeen alkaa itsetarkastelu. Sitten kun voimia on. Se ei ole uhrin syyllistämistä tai narsistisuhteen yksinään ymmärtämistä. Mutta: sitä tarvitaan, jos aiotaan selviytyä myös jatkossa. Lähes poikkeuksetta uhriutuneelta menee myös luottamus toisiin ihmisiin, yksilöllistä tämäkin.

NPH;n piirteiden tunnistamisen lisäksi on tärkeää, että suhteessaan uhrituneeksi kokenut käy läpi oman itsensä; välttääkseen jatkuvan kaltoinkohtelun. Siinä samalla - saattaa olla - löytyä itsestään aiemmin kiellettyjä tai projisoituja piirteitä itsestään. Ei miellyttäviä, ei toivottavia, jopa narsistisille haiskahtavia. Ikävää ehkä. Sen tarkoitus ei ole "ylistetään narsisteja", vaan yritetään, siis todella vaan yritetään hioa niitä omia piirteitä kaikilla osa-alueilla tunnistamisen jälkeen itselle ja muille hyväksyvämpään valmiuteen. Ja palautetaan itseusko ja luottamus oman itsetunnon, -tuntemuksen kautta.
Tuo niin totta että aikansa huonoa oloaan kiltti yrittää jalostaa sitä entisestään, ennenkuin kypsä muutokselle. Onneksi raja tulee vastaan. Toivoa vain sopii, ettei tilanne liu`u poksahtamisen asteelle.

"Silloin pitääkin vetää ne aidat ympärilleen vaikka pikatoimituksena mutta toisten reaktiot ovat myös luonnollisia. Onneksi muuttuja on usein silloin jo niin kypsä ettei välitä vaikka nämä hyväksikäyttäjät (kun on sellainen tilanne) koettavat palauttaa vanhan tasanpainonsa."

Kun minä aloin laittaa kampoihin, sain erilaisia ilmaisuja osakseni. Puolisoltani, äidiltäni, työyhteisössä, läheiseltäni ja ystäviltäni. Kun aloin vetää rajoja, vedin myös niitä, enkä perääntynyt. "Olin muuttunut", "kova", "mikä suhun on mennyt", "en tunne sua enää", "oottettiin että auttaisit", "no et saa apua sinäkään", "mikä luulet olevasi"... No satuttihan se alkuun, mutta opin olemaan välittämättä. Tosin tätä nyt saan työstää vielä tänäkin päivänä.

Aloin rikkomaan entisiä kiltteyden rooleja siihen tahtiin, että viskelin lopulta ja kaiken kaikkiaan koko elämän palasiksi. Sirpaleita kerätessä on pudottu kuoppaan monesti ja vaikka ylös rämpiminen v*taa sietämättömästi, on nousut joka kerta helpompia.

Oleellista; kun mursin peilini tältä osin, jäin hyvin suojattamaksi. Kaipa se kiltteys sitten oli toiminut hienokseltaan (??) jonkinlaisena suojakeinona vai kapinoinko sitten että olin alttiimpi jännitteille, vaaroille kuin aiemmin? Vai yliarvioinko sitten voimiani, olinko vielä "kiltti" ?

Nimittäin hurahdin saapasjalkaan.
Olen kulkenut monenlaisia matkoja, mutta uudelle reissulle pääsin saapasjalan kohtaamisen jälkeen. Taival, jonka aikana tuli pyörittyä erilaisessa karusellissa kuin aiemmissa huvipuistolaitteissa. Siitä tuli huono olo ja karusellista hypättyä pois tuli vielä huonompi olo. Alkoi oksentamisen kausi. Oksensin saapasjalkaa sisältäni ja sitten aloin kaivella sisuksistani muitakin elämässä kohdanneita. Jostain kumman syystä alkoi jatkuvasti tulla omat sisuskalut vastaan.

Minä ymmärsin, että NPH oli vain alkusoitto tälle tapahtumalle. Vaikka saapasjalasta olisinkin eroon päässyt, en pääse eroon itsestäni. Ja itseni kokoon kursimiseksi ja luottamukseni palauttamiseksi oli tehtävä muutakin kuin katsoa vain yhtä taivallettua polkua elämässään.

Olin tehnyt hieman jotain ennen palstalle tuloa. Ei ollut ennakko-odotuksia tai mitään. Mutta huomasin, että se palvelee minun tarpeitani muutenkin kuin vain ymmärtämisellä siitä, mitä NPH voi olla. Se auttoi minua huomaamaan, että vaikka ihmisillä on narsismiin liittyviä kokemuksia, he ovat ihmisiä, jotka kuljettavat muutakin elämässään kuin yhtä matkamuistoa. Ja se että moni ymmärsi mistä oikea tuska voi olla peräisin, tai miten tuskaa voi helpottaa oivaltamalla. Kuinka mennä tuskan äärelle, ettei toistaisi enää vanhoja toimintamalleja.

Ihmisen sielu on pyhä. Se voi tahriintua. Suvaitsemattomuudella se ei puhdistu. On tehtävä jotain muuta.

Minä olen saanut monilta monilta keskustelijoilta paljon. Kiitos kertojille ja kuuntelijoille siitä. IRL:ssä ei ole ollut samanlaista erityislaatuista piiriä. Jokainen on tuonut oman tarinansa ja enemmän olen tähän asti saanut kuin antanut.
Kaikki edellä olevat kuvaukset olivat jo melkoisen selittäviä. Huomioni kiinnitti edellisen kirjoittajan 391 20:52 kommentti ja erityisesti tämä: "Yletön hauskuus haiskahtaa."

Pitää muistaa, että useimmiten NPH on jotain mielestään erityislaatuista ja hakee sen kautta reagointia tavalla tai toisella; negatiivista tai positiivista. Mm tuo yletön hauskuus saattaa mennä mauttomuuksiin asti. Alkuvaiheessa jokin tälläinen saattaa kiinnittää huomiosi.

Aivan alussa: sanoisin että omituinen, hämmentynyt olo. Hän on äärimmäisen valloittava persoona (hauska, karismaattinen, erikoislaatuinen jne). Irrallinen ja itse alkaa ikäänkuin liukua tästä maailmasta pois; menee toiseen maailmaan. Myöhemmin ihmettelee ristiriitaisuuksia, kronologinen kyky saapasjalalta puuttuu kun kertoo kokemuksiaan pidemmmältä ajalta; yleensä aina tiettyjä, samoja tarinoita jauhetaan uudestaan ja uudestaan suurina ihmeinä. Ei selittele asioitaan, tai liiankin höveli kertomaan sellaisesta, mikä ei olisi kovinkaan sopivaa. hänelle on sattunut tavallista enemmän poikkeuksellisia juttuja. Jokin ääriliike tai huomioita herättävä harraste kiinnostaa erityisesti. Tulevaisuuden upea, yhteinen maalailu puoleltaan alkaa hämmentävän nopeasti, ikäänkuin olisi jo sitä suunnitellut itsekseen useammat edelliset vuodet. Mahdollisesti: hän on poikkeuksellinen ja hakee itselleen aivan poikkeuksellista kumppania; hän "valitsee" tarjokkaista "parhaan vaihtoehdon". Tavallisuus ei häntä kiinnosta eikä laumasielut. Jos olet sellainen, hän etsii sinusta sellaisia piirteitä ettet ole tavallinen, vaan erityinen, ennenkuin sanktioin alkaa osoittamaan sen, että lopulta olitkin vain tavallinen.

Irrallisen olon lisääntyessä seuraa huono olo. Outoja, merkittäviä asioita alkaa tapahtua (poikkeuksellisia, epätavallisia). Ylläsi on näkymätön, hienosyinen kudelma, jonka läpi et näe, etkä kuule, tunnet jotain outoa, mutta et osaa selittää sitä milään sanoilla. Etkä kykene puhumaan tuntemuksistasi, olet sanaton.
L: olet tehnyt valtavasti töitä itsesi eteen. Minä en silti usko että rakkaus, kiintymys tai lämmin suhde voisi olla sulta pois. Mutta pelon käsitettä meidän jokaisen ehkä olisi syytä hieman lähemmin tarkastella.

Lynett, A;n sanomissa on tolkkua, vaikka me jukuripäät ei olla aina kuulevinamme.

A: huippu linkki :)