Narsistisen parisuhteen

Mullakin tulee aina kaikista haikeista rakkauslauluista mieleen kaikki suloisen katkerat nuoruusmuistot mieleen. Sitten vatkaan nuppiani niillä asioilla jotta saan oikeen kurjan fiiliksen.

Sitten olen saanut mitä halusin.

Olen narsistin uhri. Olen sadisti. Teen juuri sitä mitä narsisti toivookin eli laitan oman nupin turvoksiin vatkaamalla päättömiä. Voi vittu teidän kanssa!

KASVAKAA AIKUISIKSI kirjoitti:

Mullakin tulee aina kaikista haikeista rakkauslauluista mieleen kaikki suloisen katkerat nuoruusmuistot mieleen. Sitten vatkaan nuppiani niillä asioilla jotta saan oikeen kurjan fiiliksen.

Sitten olen saanut mitä halusin.

Olen narsistin uhri. Olen sadisti. Teen juuri sitä mitä narsisti toivookin eli laitan oman nupin turvoksiin vatkaamalla päättömiä. Voi vittu teidän kanssa!

Lue lisää

Niii-i, voi viddu meidän kanssamme ;-D

yxex kirjoitti:

Niii-i, voi viddu meidän kanssamme ;-D

Eiköhän laiteta taas nupit turvoksiin tiistain kunniaksi =) !

lynett kirjoitti:

Eiköhän laiteta taas nupit turvoksiin tiistain kunniaksi =) !

Heti. Turpoaisko erityisen nopeasti jos juoksis täysillä tiiliseinään.

*pohtii. Ilman kypärää se olisi tehtävä* =)

M.B. kirjoitti:

Heti. Turpoaisko erityisen nopeasti jos juoksis täysillä tiiliseinään.

*pohtii. Ilman kypärää se olisi tehtävä* =)

Mulla on jo nubi durvoksissa. Miden dädä voi lääkitä?

elisakettu kirjoitti:

Mulla on jo nubi durvoksissa. Miden dädä voi lääkitä?

Märehdimällä däällä elämän gummallisuugsia =)

Tää on niin turvoksis et ihan aivoihin (ai mihin ?) sattuu jo ;)

KASVAKAA AIKUISIKSI kirjoitti:

Mullakin tulee aina kaikista haikeista rakkauslauluista mieleen kaikki suloisen katkerat nuoruusmuistot mieleen. Sitten vatkaan nuppiani niillä asioilla jotta saan oikeen kurjan fiiliksen.

Sitten olen saanut mitä halusin.

Olen narsistin uhri. Olen sadisti. Teen juuri sitä mitä narsisti toivookin eli laitan oman nupin turvoksiin vatkaamalla päättömiä. Voi vittu teidän kanssa!

Lue lisää

Wtf?

"miten minusta alkoi tulla jotenkin aggressiivinen"

Unohtanut itse pohtia tuota, kun se toinen teki senkin puolestani kaiken mahdollisen päälle :)

Tosiaan, kas kummaa!! Miten ihmisestä "yllättäen" paljastuukin se aggressiivinen puoli.. Huumoriakaan ei ymmärtänyt kun vitsillä vaan kaiken..

Nuo samat ihmiset usein laskevat täyslaidallisen henkistä lyttäämistä VAIN rakentavaksi kritiikiksi.. mites, saitko sinä elisakettunen kuulla miten et kestä rakentavaa kritiikkiä?

Halu raapia, purra, potkia, kiljua, huutaa... miten se herääkin joskus, ja aina ihan tyhjästä :DD

*huoh*

voimia kaikille vastaavaa käytöstä osakseen saaneille ja sitä ihmettelemään erehtyneille..

http://www.youtube.com/watch?v=7l1quZEy8f8

M.B. kirjoitti:

"miten minusta alkoi tulla jotenkin aggressiivinen"

Unohtanut itse pohtia tuota, kun se toinen teki senkin puolestani kaiken mahdollisen päälle :)

Tosiaan, kas kummaa!! Miten ihmisestä "yllättäen" paljastuukin se aggressiivinen puoli.. Huumoriakaan ei ymmärtänyt kun vitsillä vaan kaiken..

Nuo samat ihmiset usein laskevat täyslaidallisen henkistä lyttäämistä VAIN rakentavaksi kritiikiksi.. mites, saitko sinä elisakettunen kuulla miten et kestä rakentavaa kritiikkiä?

Halu raapia, purra, potkia, kiljua, huutaa... miten se herääkin joskus, ja aina ihan tyhjästä :DD

*huoh*

voimia kaikille vastaavaa käytöstä osakseen saaneille ja sitä ihmettelemään erehtyneille..

http://www.youtube.com/watch?v=7l1quZEy8f8

Lue lisää

Rakentavaa kritiikkiä? Tai miten huumorintajuttomuutta? Tunteilla elävää? ...nauraa kettu helisevästi ja korkealta ja aika kovaa...ihan oikeesti...

elisakettu kirjoitti:

Rakentavaa kritiikkiä? Tai miten huumorintajuttomuutta? Tunteilla elävää? ...nauraa kettu helisevästi ja korkealta ja aika kovaa...ihan oikeesti...

Jokaisen ihmisen sisältä löytyy leijona kun raapii tarpeeksi.

Sä ja määbää olette kokeneet sellaista mistä itkuraivopotkukohtaus on oikeutettu. :(

yxex kirjoitti:

Jokaisen ihmisen sisältä löytyy leijona kun raapii tarpeeksi.

Sä ja määbää olette kokeneet sellaista mistä itkuraivopotkukohtaus on oikeutettu. :(

Niin, siis minähän EN ole kokenut mitään... Olen käsittänyt kaiken väärin ja vääristellyt nimenomaan häntä ja jos minusta tuntuukin siltä, että olen saanut osakseni aikamoisen täyslaidallisen, niin ehkä olen vain sellainen, että kerjään kaltoinkohtelua osakseni.. 8'}

Kyllä. Kerjään oikein ja nätisti pyydän, ja kun ei meinaa heti sitä kaltoinkohtelua irrota, oikein istun alas, itken ja kerjäämällä pyytäen kauniisti VAADIN saada sellaista osakseni..

No, aina oppii jotakin. Vaikka sitten kasan karkotuskeinoja eitoivottujen ihmisten karkottamiseen. Valitettavasti saattaa olla tuikitarpeellista sellainen osaaminen..

Eipä silti. Olen onnellinen :)

M.B. kirjoitti:

Niin, siis minähän EN ole kokenut mitään... Olen käsittänyt kaiken väärin ja vääristellyt nimenomaan häntä ja jos minusta tuntuukin siltä, että olen saanut osakseni aikamoisen täyslaidallisen, niin ehkä olen vain sellainen, että kerjään kaltoinkohtelua osakseni.. 8'}

Kyllä. Kerjään oikein ja nätisti pyydän, ja kun ei meinaa heti sitä kaltoinkohtelua irrota, oikein istun alas, itken ja kerjäämällä pyytäen kauniisti VAADIN saada sellaista osakseni..

No, aina oppii jotakin. Vaikka sitten kasan karkotuskeinoja eitoivottujen ihmisten karkottamiseen. Valitettavasti saattaa olla tuikitarpeellista sellainen osaaminen..

Eipä silti. Olen onnellinen :)

Lue lisää

" MB: siis minähän EN ole kokenut mitään... Olen käsittänyt kaiken väärin ja vääristellyt nimenomaan häntä "

Tuo syö pitkälle ihmistä. On vaikea luottaa jälkeenpäinkään omiin tuntemuksiin tai tulkintoihin, kun ei voi tietää mistä nyt tuulee; oliko se idästä, lännestä, etelestä vai pohjoisesta. Ja tämän ongelman kanssa saa tapella vieläkin. :(

elisakettu kirjoitti:

" MB: siis minähän EN ole kokenut mitään... Olen käsittänyt kaiken väärin ja vääristellyt nimenomaan häntä "

Tuo syö pitkälle ihmistä. On vaikea luottaa jälkeenpäinkään omiin tuntemuksiin tai tulkintoihin, kun ei voi tietää mistä nyt tuulee; oliko se idästä, lännestä, etelestä vai pohjoisesta. Ja tämän ongelman kanssa saa tapella vieläkin. :(

Lue lisää

Tietty alttius olla varautunut ja varuillaan on kieltämättä lisääntynyt... Vaikka olisi leppoisaakin ja tunnelma ihan hyvä, ajatus saattaa kuin varkain harhautua sille:"Mitäköhän saan tästäkin jälkeenpäin kuulla" - sivupolulle. Se ei tunnu aina kivalta.

M.B. kirjoitti:

Tietty alttius olla varautunut ja varuillaan on kieltämättä lisääntynyt... Vaikka olisi leppoisaakin ja tunnelma ihan hyvä, ajatus saattaa kuin varkain harhautua sille:"Mitäköhän saan tästäkin jälkeenpäin kuulla" - sivupolulle. Se ei tunnu aina kivalta.

Lue lisää

Palstakamut ainakin ottaa tuon tunteesi huomioon määbää! =)

yxex kirjoitti:

Palstakamut ainakin ottaa tuon tunteesi huomioon määbää! =)

http://www.youtube.com/watch?v=tB-zGFwLWcM

Iltasatu tahi aamusatu :)

M.B. kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=tB-zGFwLWcM

Iltasatu tahi aamusatu :)

http://www.youtube.com/watch?v=hNatitUiVME :-D

yxex kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=hNatitUiVME :-D

:DDDD Aika paras..

yxex kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=hNatitUiVME :-D

No jooo, komppaan määtä: nauroin. Silleen ihan oikeesti :DDD

:) Voi Temppu temppuseni.. sun sisällä asuu pieni herkistelijä, lyön pienensuurenruman pääni pantiksi asiasta

http://www.youtube.com/watch?v=umf_gHWWjtI

:)

M.B. kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=umf_gHWWjtI

:)

Hö. Nainen ja kitaramielleyhtymänä piti tämä, mutta kun sen löytää vain siskonsa kautta silloin kun ei just muista nimeä..

Ja nyt nämä putkeen laitettuna ....Mulla on kiero huumorintaju 8')

http://www.youtube.com/watch?v=yU_PEuDGtuM&feature=related

No, mulla ON kiero huumorintaju, erityisesti toisinaan, mutta olin tosissani tuossa, että sussa toisinaan asuu pieni herkkis. Mikä EI ole ollenkaan paha juttu :)

Loppu on naista ja kitaraa... (omat sormet ei taivu)(ja ääni on harakoillakin kauniimpi)

:D Hö. Kirjoittaja on poistanut tämän viestin.

Ihmissuhdeongelmia kannattaa lähestyä yksilöllisesti, yksilön ihmissuhdehstoriasta käsin. Jos yksilön ihmissuhdehistoria on epäonnistumjisia täysi, niin narsismia kannattaa yhtenä hypoteesina pitää esillä.

Kommunikaatio-ongelmat ovat paljon tavallisempia kuin persoonallisuushäiriöt.

Kyl mää uskon, että suhteesta voi tiettyjen lukkojen jne vuoksi muodostua tiettyjen ihmisten kesken totaalinen taistelutanner ilman sen vakavampaa diagnoosiakin.

Toisaalta, nämä kokemukset sitten vain vahvistanevat niitä entisestään ja ongelmat saattavat olla siksi vielä massiivisempia jatkossa koska kokemus ruokkii pitämään niistä kiinni.

Jostain syystä välillä tuntuu siltäkin, että jos jollakulla on oikein voimakas esim hylkäämisenpelko, hän hakeutuu tiedostamattaankin tilanteisiin jossa saa kokea tämän uudelleen ja uudelleen..."mitäs minä sanoin", "olin oikeassa", "ei täällä keneenkään voi luottaa".

Ihanko haluaisi uudelleen ja uudelleen kohdata sen saman tilanteen, nähdäkseen onko se totta mutta toisaalta ajaen tilannetta tiedostamattaankin sinne suuntaan. Esim juuri sellainen pelko ihmisessä ei ole "näkymättä ja tuntumatta" vaikka kuinka koettaisi sitä hillitä, piilottaa tai torjua.

Sellainen negatiivinen asia, esim vaikka tuo hylkäämisenpelko joka estää kiinnittymästä normaalisti, saattaa kaikessa kurjuudessaan tuoda jopa jotain turvallisuudentunnetta ja jos ei sitä, niin ainakin se ruokkii kaikkivoipaisuuden lämmintä syliä ja sittenpä ne ongelmat vain kasaantuvatkin.

Ko-ko-k...ko-kommunikaatio-ongelmat vaanivat sitten nurkan takana todella monia ja jäävät huomaamatta. Joskus tietyistä uhrikertomuksista se paistaa läpi kuin auringonsäde vaikka se ei toisen osapuolen esim väkivaltaisuutta nyt oikeutakkaan.

A kirjoitti:

Ihmissuhdeongelmia kannattaa lähestyä yksilöllisesti, yksilön ihmissuhdehstoriasta käsin. Jos yksilön ihmissuhdehistoria on epäonnistumjisia täysi, niin narsismia kannattaa yhtenä hypoteesina pitää esillä.

Kommunikaatio-ongelmat ovat paljon tavallisempia kuin persoonallisuushäiriöt.

Lue lisää

Olen samoilla linjoilla noista kommunikaatio-ongelmien yleisemmyydestä.
Narsististen häiriöiden herättely kuitenkin pohdituttaa minua.

Otan erään esimerkin: parisuhteessa nainen on kiltti (jonka alle on piilotettu käsittelemättömiä kokemuksia mm vihan, häpeän, ahdistuksen, pelon osa-alueilta). Puoliso on voimakas mielipiteissään, kontrolloiva (opittu malli, kasvattajaisä ollut äärimmäisen kontrolloiva ja rangaistuksia käyttävä) ja haluaakin että vaimo on tottelevainen. Mies malliopimisessaan alkaa käyttää parisuhteessa ja kasvattajana samoja keinoja; kontrollointia ja sanktioita tai niillä uhkailuja. Vaimo reagoi ensin pelästymisellä, alistumisella, hiljaisuudella; hiljalleen nousten kapinaan; hiljaista epäsuoraa toimintaa (saattaa olla kontolloitua puolison muihin toimiin, suoraa halveksuntaa, mitätöimistä suoraan tai välillesesti), vähitellen kapinoinnin käydessä suoremmaksi (ilman että pääaiheesta keskustelleen, mikä mättää); kieltämällä puolison toiveet ja halut, niskuroimalla, ja lisäten addiktikäyttäytymistä. Kysymys on kuitenkin toista vahingoittavista piirteistä. Kumpikaan ei ehkä tiedä mikä ongelma on, paitsi että kumppani on v*nen, ja rohkeus, halu tai kyky pureutua syvällisempiin ongelmiin puuttuu.

Voisiko olla kyseessä narsistisuuden herättely, nk esiaste tässä yhteydessä?

elisakettu kirjoitti:

Olen samoilla linjoilla noista kommunikaatio-ongelmien yleisemmyydestä.
Narsististen häiriöiden herättely kuitenkin pohdituttaa minua.

Otan erään esimerkin: parisuhteessa nainen on kiltti (jonka alle on piilotettu käsittelemättömiä kokemuksia mm vihan, häpeän, ahdistuksen, pelon osa-alueilta). Puoliso on voimakas mielipiteissään, kontrolloiva (opittu malli, kasvattajaisä ollut äärimmäisen kontrolloiva ja rangaistuksia käyttävä) ja haluaakin että vaimo on tottelevainen. Mies malliopimisessaan alkaa käyttää parisuhteessa ja kasvattajana samoja keinoja; kontrollointia ja sanktioita tai niillä uhkailuja. Vaimo reagoi ensin pelästymisellä, alistumisella, hiljaisuudella; hiljalleen nousten kapinaan; hiljaista epäsuoraa toimintaa (saattaa olla kontolloitua puolison muihin toimiin, suoraa halveksuntaa, mitätöimistä suoraan tai välillesesti), vähitellen kapinoinnin käydessä suoremmaksi (ilman että pääaiheesta keskustelleen, mikä mättää); kieltämällä puolison toiveet ja halut, niskuroimalla, ja lisäten addiktikäyttäytymistä. Kysymys on kuitenkin toista vahingoittavista piirteistä. Kumpikaan ei ehkä tiedä mikä ongelma on, paitsi että kumppani on v*nen, ja rohkeus, halu tai kyky pureutua syvällisempiin ongelmiin puuttuu.

Voisiko olla kyseessä narsistisuuden herättely, nk esiaste tässä yhteydessä?

Lue lisää

Aika peruskamaa taisit monista suhteista kuvata, vakavuusaste vain vaihtelee todella räikeästä pienempään napinaan.

Niin niin monesti suhde muodostuu valtapeliksi vaikka toinen tai molemmat kuvitteleekin toimivansa vain yhteiseksi hyväksi esim kontrolloimalla tai "johtamalla", nalkuttamalla, päättämällä kaikesta tai millä tahansa.

Se vaan jotenkin pitäisi hyväksyä, että näin vain käy kun ihmiset koettavat yhdistää omia halujaan, salattuja (usein) toiveitaan, odotuksiaan ja pettymyksiään.
Tai sitten jossain on se tuntematon onnela, jossa tällaisista ongelmista ei kärsitä ja munitaan onnellisten kanojen munia.

Okei, meni kärjistetyksi mutta anyway.

Sitten molemmat istuu syytetyn ja syyttäjän penkillä sormet ojossa eikä kukaan oikein edes tiedä mitä tapahtui...tai mistä se alkoi vaan kokee pettymystä, turhautumista ja raivoa toisen "muutoksesta" tai tavasta reagoida.

Tällä viittasinkin siihen, että uskon joskus suhteen dynamiikan (mihin sisältyy molempien tuoma negatiivinen (positiivisen lisäksi) painolasti eri muodoissaan) muodostuvan taistelutantereeksi jossa molemmat vain etsivät syytä tapahtuneelle ja useimmiten se löytyy sitten toisesta vaikka tilanne on vähitellen muokkaantunut siksi mitä on, eikä alkusyytäkään enää tiedä.

Suhteeseen totta kai sisältyy odotuksia ja toiveita ja kun kokee niissä pettyvänsä, alkaa helposti nostamaan sormeaan pystyyn ja toteaa toisen vieneen kaiken. Tämä sitten puolustautuu ja ... ja panokset kovenee koska kumpikin "on oikeassa and here we go again.

lynett kirjoitti:

Kyl mää uskon, että suhteesta voi tiettyjen lukkojen jne vuoksi muodostua tiettyjen ihmisten kesken totaalinen taistelutanner ilman sen vakavampaa diagnoosiakin.

Toisaalta, nämä kokemukset sitten vain vahvistanevat niitä entisestään ja ongelmat saattavat olla siksi vielä massiivisempia jatkossa koska kokemus ruokkii pitämään niistä kiinni.

Jostain syystä välillä tuntuu siltäkin, että jos jollakulla on oikein voimakas esim hylkäämisenpelko, hän hakeutuu tiedostamattaankin tilanteisiin jossa saa kokea tämän uudelleen ja uudelleen..."mitäs minä sanoin", "olin oikeassa", "ei täällä keneenkään voi luottaa".

Ihanko haluaisi uudelleen ja uudelleen kohdata sen saman tilanteen, nähdäkseen onko se totta mutta toisaalta ajaen tilannetta tiedostamattaankin sinne suuntaan. Esim juuri sellainen pelko ihmisessä ei ole "näkymättä ja tuntumatta" vaikka kuinka koettaisi sitä hillitä, piilottaa tai torjua.

Sellainen negatiivinen asia, esim vaikka tuo hylkäämisenpelko joka estää kiinnittymästä normaalisti, saattaa kaikessa kurjuudessaan tuoda jopa jotain turvallisuudentunnetta ja jos ei sitä, niin ainakin se ruokkii kaikkivoipaisuuden lämmintä syliä ja sittenpä ne ongelmat vain kasaantuvatkin.

Ko-ko-k...ko-kommunikaatio-ongelmat vaanivat sitten nurkan takana todella monia ja jäävät huomaamatta. Joskus tietyistä uhrikertomuksista se paistaa läpi kuin auringonsäde vaikka se ei toisen osapuolen esim väkivaltaisuutta nyt oikeutakkaan.

Lue lisää

Hmm... Kokemuksesta kiinni pitäminen ja itseään toteuttava ennustus.

Okei, havaitsemme tämän monasti vasta jälkikäteen, kun alamme kuoria suhteen ongelmia, vaikka se olisi päättynytkin jo aikaa sitten.

Tilanteen muuttaminen. Miten, ettei taas mennä per*e edellä puuhun seuraavassakin? Minä oun tuota miettinyt että omalla kohdallaan voi vain avata noitä vanhoja solmuja, piilotettuja ongelmia ja omia häiriökäyttäytymisen todellisten syiden suikaloinnilla. Kun ymmärtää omat tekonsa, on mahdollisuus -ehkä- ymmärtää myös toisen reagointitapoja. Rehellisyys on aika kova juttu parisuhteessa (muissakin suhteissa), kun mennään tosi syvälle käyttäytymisen syiden pohtimiseen.

Ei tämä narsismiasia nyt mikään uusi tai vieras asia ole vaikka kirjoitankin myös muista ongelmista jotka ilmenevät "toi on narsisti"-muodossa vaikka aina(!) niin ei ole.

Ei se liity mitenkään siihen etteikö tällaisia ihmisiä olisi taiko etten voisi nyt käsittää sitä - kyllä, olen ollut "heidän" kanssaan itsekin tekemisissä.
Ja kyllä, voin silti itsekin kärsiä samanlaisista ongelmista eikä se poista "toisten häröisyyttä" tai todellisuutta sellaisen ihmissuhteen tuhoisuudesta. Ei ne sulje toisiaan pois.

En vain tiedä miten erottaa satavarmasti onko toinen parantumaton nph vaiko narsistisista ongelmista kärsivä "parannuskelpoinen yksilö".

Eli kyse on siitä lopullisen tuomion antamisesta kun toisen pään sisään tai tulevaisuuteen kun ei voi kuitenkaan nähdä.

Olen itsekin tulkittavissa monissa asioissa ja suhteissa "narsistiksi" (täytän juuri ne "ominaiset piirteet ja tavat") mutta tässä sen näkee, en ole silti tän kummempi. Asiat voivat olla siis monimutkaisempia kuin ulkoapäin katsottuna. That is my point.

En mä aio ainakaan ajatella että turha tässä on edes yrittää korjata käytöstään tai rikkoa niitä tunnelukkoja - olen silti vain ihminen joka tekee parhaansa niilä eväillä mitä on.

Muuta en voi ja tietoisena tästä vältän normaaleja parisuhteita toistaiseksi ainakin, ennen kuin koen olevani jokseenkin valmis edes kohtaamaan ihmisiä sellaisenaan, etten syö ketään elävältä. Taas.

lynett kirjoitti:

Ei tämä narsismiasia nyt mikään uusi tai vieras asia ole vaikka kirjoitankin myös muista ongelmista jotka ilmenevät "toi on narsisti"-muodossa vaikka aina(!) niin ei ole.

Ei se liity mitenkään siihen etteikö tällaisia ihmisiä olisi taiko etten voisi nyt käsittää sitä - kyllä, olen ollut "heidän" kanssaan itsekin tekemisissä.
Ja kyllä, voin silti itsekin kärsiä samanlaisista ongelmista eikä se poista "toisten häröisyyttä" tai todellisuutta sellaisen ihmissuhteen tuhoisuudesta. Ei ne sulje toisiaan pois.

En vain tiedä miten erottaa satavarmasti onko toinen parantumaton nph vaiko narsistisista ongelmista kärsivä "parannuskelpoinen yksilö".

Eli kyse on siitä lopullisen tuomion antamisesta kun toisen pään sisään tai tulevaisuuteen kun ei voi kuitenkaan nähdä.

Olen itsekin tulkittavissa monissa asioissa ja suhteissa "narsistiksi" (täytän juuri ne "ominaiset piirteet ja tavat") mutta tässä sen näkee, en ole silti tän kummempi. Asiat voivat olla siis monimutkaisempia kuin ulkoapäin katsottuna. That is my point.

En mä aio ainakaan ajatella että turha tässä on edes yrittää korjata käytöstään tai rikkoa niitä tunnelukkoja - olen silti vain ihminen joka tekee parhaansa niilä eväillä mitä on.

Muuta en voi ja tietoisena tästä vältän normaaleja parisuhteita toistaiseksi ainakin, ennen kuin koen olevani jokseenkin valmis edes kohtaamaan ihmisiä sellaisenaan, etten syö ketään elävältä. Taas.

Lue lisää

En minä tarkoittanutkaan että sinulle narsisti-asia olisi vieras vaan yleensä.

"En vain tiedä miten erottaa satavarmasti onko toinen parantumaton nph vaiko narsistisista ongelmista kärsivä "parannuskelpoinen yksilö". "

No tuohon kyllä jollain tapaa kerroin mielipiteeni.

henna... kirjoitti:

En minä tarkoittanutkaan että sinulle narsisti-asia olisi vieras vaan yleensä.

"En vain tiedä miten erottaa satavarmasti onko toinen parantumaton nph vaiko narsistisista ongelmista kärsivä "parannuskelpoinen yksilö". "

No tuohon kyllä jollain tapaa kerroin mielipiteeni.

Lue lisää

Vielä:
Kai sen erottaa että onko vain narsistisista ongelmista kärsivä "parannuskelponen yksilö" siitä että todellista muutosta "parempaan" tapahtuu eikä vain pelkkiä puheita, suunnitelmia ja teorioita muuttumisesta ilman todellista muuttumista.

henna... kirjoitti:

Vielä:
Kai sen erottaa että onko vain narsistisista ongelmista kärsivä "parannuskelponen yksilö" siitä että todellista muutosta "parempaan" tapahtuu eikä vain pelkkiä puheita, suunnitelmia ja teorioita muuttumisesta ilman todellista muuttumista.

Lue lisää

Joskus pitkälle tai liian umppariin ajautunut tilanne saattaa ylläpitää "oiretta" ja estää ns muuttumisen, tai kehittymisen, miten ikinä.

Voi viedä vuosia tai vuosikymmeniä että kolahtaa mikä meni pieleen. Omalta osalta, sillä sehän on tärkeää koska oma itse on ainoa johon voi vaikuttaa, muiden ratkaisuilla ei olekaan väliä.

Auts ! Sika !

Jees, mä mikään sankari oo enkä tuu =)

Mut ehkä joo, jos sattuis törmäämään johonkin toooodella kärsivälliseen ja omituisuuksille välinpitämättömään versioon miehestä ja sais ne omat primitiivireaktiot hallintaan ja vois antaa jollekin vähän tilaa.
Nyt ei vain toood ole sen aika.

Mut mistä mä sitten saan ne kicksit ;) ?
Siis jos ei sodita, olla varpaillaan ja eletä jonkinasteisessa raivossa joka laittaa jalat liikkeelle ?
Aloittaisko laskuvarjohypyt, alkais kisaamaan jossain kamppailulajissa tai vaikka menis jonnekin extreme-lajiin harrastamaan...

Miten mä voin sitten syytellä toista jos se ei olekaan joku enemmän sekopää kuin meikäläinen ?
Joutus ihan itte tekemään asioille jotain ja huomaamaan että onkin ainoa omituinen siinä suhteessa =). EI hjyvä.
Nyt on niin kiva kun toinen on samassa veneessä.

No humor humor, jonkinlainen aivotumor, mutta just nyt ei näy ulospääsytietä. Olen kyllä suunnitellut pitkään sen palo-oven murtamista ja keksinytkin muutaman kokeilemisenarvoisen tekniikan.

lynett kirjoitti:

Auts ! Sika !

Jees, mä mikään sankari oo enkä tuu =)

Mut ehkä joo, jos sattuis törmäämään johonkin toooodella kärsivälliseen ja omituisuuksille välinpitämättömään versioon miehestä ja sais ne omat primitiivireaktiot hallintaan ja vois antaa jollekin vähän tilaa.
Nyt ei vain toood ole sen aika.

Mut mistä mä sitten saan ne kicksit ;) ?
Siis jos ei sodita, olla varpaillaan ja eletä jonkinasteisessa raivossa joka laittaa jalat liikkeelle ?
Aloittaisko laskuvarjohypyt, alkais kisaamaan jossain kamppailulajissa tai vaikka menis jonnekin extreme-lajiin harrastamaan...

Miten mä voin sitten syytellä toista jos se ei olekaan joku enemmän sekopää kuin meikäläinen ?
Joutus ihan itte tekemään asioille jotain ja huomaamaan että onkin ainoa omituinen siinä suhteessa =). EI hjyvä.
Nyt on niin kiva kun toinen on samassa veneessä.

No humor humor, jonkinlainen aivotumor, mutta just nyt ei näy ulospääsytietä. Olen kyllä suunnitellut pitkään sen palo-oven murtamista ja keksinytkin muutaman kokeilemisenarvoisen tekniikan.

Lue lisää

L: mielestäni A oli oikeassa.

Kysyn sulta Lynett jotain, lempeästi. Pelottaako sinua se että turhautuisit suhteessa ja sitten vanha karuselli alkaa taas pyörimään? Että se lopulta ensin täyttää ne asettamasi kriteerit, mutta pysähtyessään tavallisuuden asteelle, turvatulle vyöhykkeelle, ei ole sitä mitä sisimmäsi jokin moodi todella kaipaisi? Etkä tiedä miten sen hemmetin laitteen saa pysäytettyä (tai mieluummin, ettei lähde pyörimään ollenkaan) ?

Ja korjaa ihmeessä jos oon ihan mettässä, muakin saa potkia ahterille :)

elisakettu kirjoitti:

L: mielestäni A oli oikeassa.

Kysyn sulta Lynett jotain, lempeästi. Pelottaako sinua se että turhautuisit suhteessa ja sitten vanha karuselli alkaa taas pyörimään? Että se lopulta ensin täyttää ne asettamasi kriteerit, mutta pysähtyessään tavallisuuden asteelle, turvatulle vyöhykkeelle, ei ole sitä mitä sisimmäsi jokin moodi todella kaipaisi? Etkä tiedä miten sen hemmetin laitteen saa pysäytettyä (tai mieluummin, ettei lähde pyörimään ollenkaan) ?

Ja korjaa ihmeessä jos oon ihan mettässä, muakin saa potkia ahterille :)

Lue lisää

L: Me voidaan ketun ja muitten kanssa tulla parisuhdeterapeuteiksi sitten jos menee pieleen ja käytetään tarvittavia keinoja molempien osapuolten viilentämiseen. Meillä on nääs omat suolakurkut. ... Koetahan nyt vain kerätä hieman enemmän itsehyväksyntää, vaikka sellainen sinua pelottaakin. *isällinen katse*

elisakettu kirjoitti:

L: mielestäni A oli oikeassa.

Kysyn sulta Lynett jotain, lempeästi. Pelottaako sinua se että turhautuisit suhteessa ja sitten vanha karuselli alkaa taas pyörimään? Että se lopulta ensin täyttää ne asettamasi kriteerit, mutta pysähtyessään tavallisuuden asteelle, turvatulle vyöhykkeelle, ei ole sitä mitä sisimmäsi jokin moodi todella kaipaisi? Etkä tiedä miten sen hemmetin laitteen saa pysäytettyä (tai mieluummin, ettei lähde pyörimään ollenkaan) ?

Ja korjaa ihmeessä jos oon ihan mettässä, muakin saa potkia ahterille :)

Lue lisää

En mä tiä, niin kait mutta lähinnä on siitä kyse etten kiinny kehenkään oikeasti tai päästä lähelle.
Oon niinkuin käsivarren mitan päässä tarkkailemassa, jalat lähtötelineissä koko ajan, tavallaan.

Sitä kun ei yksinkertaisesti vain luota kehenkään vaikka näkis kuinka toinen tykkää ja tiedän, että se on typerää mutta eipä sitä heti saa käännetyksi tuollaista kelkkaa.

Mun kriteerit taitaa olla liian suuret eli esim narsistisen kumppanin kanssa koettu nousuvaihe on ainoa joka tyydyttää, you see, vaikka sitä muuta tavallaan sisimmässään kaipaisikin. En ole vain kyennyt ottamaan vastaan.
Mä etsin sitä harmaata aluetta mutta jos ei toinen osapuoli niin mää teen siitä kirkkaanpunaisen nopeasti. En mä edes oikein tiedä miksi.

Mä kun en ole ikinä ollut edes rakastunut aikaisemmissa suhteissa, vaan jotenkin vain liittoutunut "jonkun" kanssa, joten sikäli en osaa oikein funtsia äkkiseltään...hmm...kai sitä sisimmässään jotenkin etsii sitä jotakuta joka ymmärtäisi (koska kokee ettei niin tee kukaan) mutta ei se edes olisi mahdollista, koska en anna itsestäni oikeasti mitään toiselle (loppupeleissä) tai että valitsen "samalla tavalla vammaisen" joka taas tekee suhteesta mahdottoman.

En mä aiemmin edes ollut tajunnut kuinka suuren muurin sisällä sitä istuukaan ja ikään kuin tarkkailee vain kaikkea, älyllistää ja järkeistää eikä tunteita ole mukana melkein laisinkaan.
Sen takia olen monesti kysynyt mitä rakkaus on ja miltä sen "pitäisi tuntua" koska sellaisessa huumassakin tai sen rippeissä olen koko ajan rationalisoimassa ja epäilemässä, tarkkailemassa ja ulottumattomissa.

Alkaa hirvittää (en mä tiä onko oikea sana) että liekö koskaan saa tuntea sellaista ihastumista/rakastumista tai esim sydänsuruja - niitäkään en ole kokenut.

En mä tiä, you tell me.
*potku =) *

A kirjoitti:

L: Me voidaan ketun ja muitten kanssa tulla parisuhdeterapeuteiksi sitten jos menee pieleen ja käytetään tarvittavia keinoja molempien osapuolten viilentämiseen. Meillä on nääs omat suolakurkut. ... Koetahan nyt vain kerätä hieman enemmän itsehyväksyntää, vaikka sellainen sinua pelottaakin. *isällinen katse*

Lue lisää

=)

Okke.

Ehkä pitäisi lopettaa tämä itsensä musta-valkoinen tarkastelu.
Olen ajoittain niiiiin hyvä, sitten taas niiiiin paha. Enkä tietenkään koskaan tyytyväinen, mihinkään. Jees...
Saisko ne ominaisuudet joskus samassa paketissa ja lahjanarun päälle ?

*tadaa! (hyppää laatikosta)*

lynett kirjoitti:

En mä tiä, niin kait mutta lähinnä on siitä kyse etten kiinny kehenkään oikeasti tai päästä lähelle.
Oon niinkuin käsivarren mitan päässä tarkkailemassa, jalat lähtötelineissä koko ajan, tavallaan.

Sitä kun ei yksinkertaisesti vain luota kehenkään vaikka näkis kuinka toinen tykkää ja tiedän, että se on typerää mutta eipä sitä heti saa käännetyksi tuollaista kelkkaa.

Mun kriteerit taitaa olla liian suuret eli esim narsistisen kumppanin kanssa koettu nousuvaihe on ainoa joka tyydyttää, you see, vaikka sitä muuta tavallaan sisimmässään kaipaisikin. En ole vain kyennyt ottamaan vastaan.
Mä etsin sitä harmaata aluetta mutta jos ei toinen osapuoli niin mää teen siitä kirkkaanpunaisen nopeasti. En mä edes oikein tiedä miksi.

Mä kun en ole ikinä ollut edes rakastunut aikaisemmissa suhteissa, vaan jotenkin vain liittoutunut "jonkun" kanssa, joten sikäli en osaa oikein funtsia äkkiseltään...hmm...kai sitä sisimmässään jotenkin etsii sitä jotakuta joka ymmärtäisi (koska kokee ettei niin tee kukaan) mutta ei se edes olisi mahdollista, koska en anna itsestäni oikeasti mitään toiselle (loppupeleissä) tai että valitsen "samalla tavalla vammaisen" joka taas tekee suhteesta mahdottoman.

En mä aiemmin edes ollut tajunnut kuinka suuren muurin sisällä sitä istuukaan ja ikään kuin tarkkailee vain kaikkea, älyllistää ja järkeistää eikä tunteita ole mukana melkein laisinkaan.
Sen takia olen monesti kysynyt mitä rakkaus on ja miltä sen "pitäisi tuntua" koska sellaisessa huumassakin tai sen rippeissä olen koko ajan rationalisoimassa ja epäilemässä, tarkkailemassa ja ulottumattomissa.

Alkaa hirvittää (en mä tiä onko oikea sana) että liekö koskaan saa tuntea sellaista ihastumista/rakastumista tai esim sydänsuruja - niitäkään en ole kokenut.

En mä tiä, you tell me.
*potku =) *

Lue lisää

L: Älähän nyt häpeile suotta. Kaikkihan jo tiedämme että kuitenkin mokaat monissa asioissa. Keskitymme kohdallasi kollektiiviseen totaaliseen hyväksyntään. Samalla pidätämme väkivaltamonopolin yhteisön hallussa.

Käykää ketun kanssa kävelyllä ja juttelette asioista. Sen jälkeen pesulle ja kiltisti sänkyyn. http://www.youtube.com/watch?v=-ru5jbixy5E&feature=related

lynett kirjoitti:

En mä tiä, niin kait mutta lähinnä on siitä kyse etten kiinny kehenkään oikeasti tai päästä lähelle.
Oon niinkuin käsivarren mitan päässä tarkkailemassa, jalat lähtötelineissä koko ajan, tavallaan.

Sitä kun ei yksinkertaisesti vain luota kehenkään vaikka näkis kuinka toinen tykkää ja tiedän, että se on typerää mutta eipä sitä heti saa käännetyksi tuollaista kelkkaa.

Mun kriteerit taitaa olla liian suuret eli esim narsistisen kumppanin kanssa koettu nousuvaihe on ainoa joka tyydyttää, you see, vaikka sitä muuta tavallaan sisimmässään kaipaisikin. En ole vain kyennyt ottamaan vastaan.
Mä etsin sitä harmaata aluetta mutta jos ei toinen osapuoli niin mää teen siitä kirkkaanpunaisen nopeasti. En mä edes oikein tiedä miksi.

Mä kun en ole ikinä ollut edes rakastunut aikaisemmissa suhteissa, vaan jotenkin vain liittoutunut "jonkun" kanssa, joten sikäli en osaa oikein funtsia äkkiseltään...hmm...kai sitä sisimmässään jotenkin etsii sitä jotakuta joka ymmärtäisi (koska kokee ettei niin tee kukaan) mutta ei se edes olisi mahdollista, koska en anna itsestäni oikeasti mitään toiselle (loppupeleissä) tai että valitsen "samalla tavalla vammaisen" joka taas tekee suhteesta mahdottoman.

En mä aiemmin edes ollut tajunnut kuinka suuren muurin sisällä sitä istuukaan ja ikään kuin tarkkailee vain kaikkea, älyllistää ja järkeistää eikä tunteita ole mukana melkein laisinkaan.
Sen takia olen monesti kysynyt mitä rakkaus on ja miltä sen "pitäisi tuntua" koska sellaisessa huumassakin tai sen rippeissä olen koko ajan rationalisoimassa ja epäilemässä, tarkkailemassa ja ulottumattomissa.

Alkaa hirvittää (en mä tiä onko oikea sana) että liekö koskaan saa tuntea sellaista ihastumista/rakastumista tai esim sydänsuruja - niitäkään en ole kokenut.

En mä tiä, you tell me.
*potku =) *

Lue lisää

L: olet tehnyt valtavasti töitä itsesi eteen. Minä en silti usko että rakkaus, kiintymys tai lämmin suhde voisi olla sulta pois. Mutta pelon käsitettä meidän jokaisen ehkä olisi syytä hieman lähemmin tarkastella.

Lynett, A;n sanomissa on tolkkua, vaikka me jukuripäät ei olla aina kuulevinamme.

A: huippu linkki :)